Useampi traktorikuski on varmasti jossain vaiheessa joutunut panemaan enimmät taitonsa peliin päästäkseen raskaan lastin kanssa mäen huipulle. Lyhyt nousu saa olla hyvinkin jyrkkä – siitä selviää vauhdilla – mutta useamman sadan metrin ylämäessä meno putoaa helposti kävelyvauhdin tasolle, jos perävaunun kokonaispaino on säännösten ylärajoilla.
Niinpä traktoreiden mäkivetokilpailut ovat huomattavasti lähempänä käytännön elämää, kuin vajaat 40 vuotta sitten Suomeen rantautuneet varsinaiset vetokisat. Järjestelyjenkin kuvittelisi olevan helpompia, kun ei tarvita erityisiä jarruvaunuja eikä ratoja. Riittää jos kylältä löytyy riittävän pitkä ja mieluiten suora ylämäki, joka voidaan sulkea muulta liikenteeltä sekä muutama perävaunu, joihin kuormataan eripainoiset lastit.
Vieremän Pöytämäki on erinomainen paikka mäkivetokisoille. Luotisuoralla tiellä on 250 metrin matkalla noin 30 metrin korkeusero, mikä tarkoittaa suunnilleen 12 % nousua. Vakiotraktorille siinä on riittävästi hidastetta. Parasta Pöytämäessä on sen harjalta lähtevä kiertotie, jota myöten vetotraktorit pääsevät kätevästi takaisin varikolle tai kokeilemaan uutta vetoa. Kisa etenee nonstopina hyvin ripeään tahtiin. Yleisölle on paras mahdollinen katsomo radan viereisellä pellolla, välissä oleva syvä oja toimii tehokkaana turvavyöhykkeenä.
Moottorikerho MK 2001 aloitti traktorikisojensa sarjan jäällä pidetyillä kiihdytyskilpailuilla, mutta jatkuvien sääoloista johtuneiden epävarmuustekijöiden takia päätettiin siirtyä mäkivetoihin. Maaliskuun 18 päivänä järjestetyissä Pöytämäen kisoissa oli 9 luokkaa, joista kevyimpään alle 51 hv:n sarjaan kuuluneet vetivät 2,5 tonnin painoista vaunua, jyhkeimmät yli 250 hv:n koneet puolestaan 23 tonnin kuormaa. Eri luokkiin oli ilmoitettu yhteensä 75 traktoria, joista moni kisasi useammassa luokassa. Kaikkiaan traktoreita oli 30 kappaletta.
Heti kisan alussa selvisi, että tehdasasetuksissa olevalla vakiotraktorilla ei ole tämän lajin mittelössä mitään jakoja, vaikka hevosvoimia olisi satamäärin. Niinpä jokaisen luokan voittajatraktorille oli tehty jonkun sortin virityksiä. Näyttävimpiä laitteita olivat muutamat "alle 51- ja alle 65-hevosvoimaiset", jotka ennättivät seisovasta lähdöstä kiihtyä hurjaan yli 60 kilometrin vauhtiin. Uusien jättikokoisten traktoreiden meno vaikutti niihin verrattuna tyhjänpäiväiseltä hissuttelulta. Eivätkä ne pelkät turbot ja tuplakierroksetkaan kaikkea ratkaise, on siellä ratin takanakin jotain osattava.
Maaliskuu on haasteellinen ajankohta mäkivetoihin, mutta pidon puolesta Pöytämäki oli kesäkelin veroisessa kunnossa. Tie oli höylätty ja sorastettu riittävän karkeaksi, yhdenkään traktorin pyörä ei näyttänyt lyövän tyhjää. Pinnan tasaisuus varmistettiin muutamien vetojen välein Pelto-Runnilla. Edes puoliltapäivin alkanut sankka pyry ei tuottanut suurempia ongelmia. Äärimmäisen hyvin yläsavolaisessa maisemassa järjestetty kisa tarjosi maaliskuisena lauantaina mainiota sirkushuvia.
