Renault

Keväällä 1956 esiteltiin muotoilultaan täysin uusitut Renault-mallit 7052, 7051 ja 7050, jotka tunnettiin markkinointinimillä D22, D30 ja D35. Lisäksi tarjolla oli Renault-pakettiautonmoottorilla varustettu bensaversio E30. Dieselit Renault osti MWM:ltä ja Perkinsiltä. Moottorien kierrosluku oli näissä malleissa 1700 r/min. Vaihteisto oli 6+1, jossa kaksi suurinta vaihdetta olivat synkronoituja ja lisävarusteena sai ryömintävaihteet. Samoin lisävarusteena oli kaksoiskytkin.

Vuonna 1958 malliston alapäähän lisättiin merkittävästi muista malleista poikkeava D16. Siinä oli 2-sylinterinen MWM diesel ja ZF:n 6+1 -vaihteinen vaihteisto.

Tällä mallistolla Renault kasvatti merkittävästi suosiotaan. Mallien ykkönen oli D22, jota valmistettiin noin 31 000 kappaletta.

Traktorit

Renault D16-D35

Vuonna 1944 Renault esitteli mallin 304E, joka oli varustettu 2,4-litraisella 30-hevosvoimaisella bensamoottorilla ja 4+1 vaihteistolla, jossa maantienopeus oli aikanaan suurehko 23 km/h. Ulkomuoto oli askeettinen ja hydrauliikkaa ei tarjottu. Seuraava versio oli vuoden 1947 malli 3040, jonka uudistuksia oli lähinnä sähköjärjestelmä.

Vuonna 1948 panostettiin muotoiluun uudistetussa mallissa 3041. Useissa maissa käytettiin mallimerkintänä 18/25 CV tai 18/25 HP. Maksimiteho moottorissa oli kuitenkin edelleen 30 hv. Nyt tarjolla oli ensimmäistä kertaa hydraulinen nostolaite lisävarusteena. Rinnakkaismallina oli tarjolla kapea viininviljelyversio.

Vuotta myöhemmin esiteltiin uudet versiot 3042 (nostolaitteella), 3043 (ilman hydrauliikkaa), 3044 (viininviljelyversio) ja 3045 (viininviljelyversio ilman hydrauliikkaa). Vakiomalli oli ulkomitoiltaan hieman aikaisempaa suurempi.

Vuonna 1951 tulivat dieselmallit 7012/7013 Perkinsin 30 hv moottorilla ja 7022/7023 espanjalaisella Hispano-Herculesin 42 hv moottorilla. Samaan aikaan tarjottiin myös bensaversiosta muunnettuja petroli-, puukaasutin- ja alkoholiversioita. Hydrauliikan paine nostettiin 100 bariin.

Vuonna 1954 esiteltiin bensaversio 3046, jossa oli iskutilavuudeltaan pienempi, mutta nopeakäyntisempi moottori ja traktorin rakenne oli dieselmallien mukaisesti korkeampi.

Renault 3041-7022

Vuoden 1960 alussa Renault esitteli malleille D16, D22, D30 ja D35 seuraajat, joiden ulkonäkö oli lähes ennallaan, mutta entinen vaakarivoitettu maski oli vaihtunut tiheään ritilään. Merkittävimmät parannukset oli tehty nostolaitteeseen. Uudet mallit olivat merkinnöiltään N73, N72, N71 ja N70. Mallinumerointi oli siis käänteinen traktorin kokoon nähden eli pienin malli oli N73, jossa oli tehoa 20 hv. Ilmajäähdytteisen MWM-moottorin tehoa oli nostettu kierroslukua nostamalla 20 hevosvoimaan. 6+1 -vaihteisto oli valmistettu ZF:n lisenssillä. Vakiona oli tasauspyörästön lukko, painonsiirtojärjestelmä ja ajovoimanotto.

Isommat mallit olivat keskenään melko samanlaisia. Merkittävin ero oli se, että N71:ssä oli Perkinsin moottori, muissa ilmajäähdytteinen MWM. Kaikissa malleissa moottorin kierrosluku oli nostettu 1700 r/min:sta 2000:een. Vaihteisto oli 6+1 -vaihteinen ja 2 suurinta vaihdetta oli synkronoitu. Lisävarusteena sai 4 ryömintävaihdetta. Myös kaksoiskytkin oli lisävarusteena. N70:sta oli rinnakkaismalli P70, jossa mm. nämä lisävarusteet sekä isommat renkaat olivat vakiona.

N71:stä oli valmistusohjelmassa myös bensiinikäyttöinen rinnakkaismalli N31, jossa oli Renaultin pakettiautoissa käytetty 2,1-litrainen moottori. Lisäksi tarjolla oli kapeat hedelmätarhamallit E70-E72 ja viininviljelyversiot V70-V73.

N70-sarjan mallit olivat viimeisiä Renault-traktoreita, joita tuotiin Suomeen lukuun ottamatta vuosina 1963-64 tuotua Super 7:ää, joka Suomessa myytiin merkinnällä N71-Suomi.

Renault N73-N70

Arès-sarjan yläpuolelle tuli Renault Atlès keväällä 2000. Ulkonäkö erottui pienemmistä malleista keulan yläosassa olevien valojen ansiosta, mutta tekniikassa erot suurimpiin Arèksiin olivat vähäisiä. Olennaisinta oli se, että Atléksen moottori oli Deutzin valmistama 7,2-litrainen. Teholuokkia oli kolme, joista pienimmän 195-hevosvoimaisen tuotanto jäi vähäiseksi. Kahdessa suuremmassa mallissa oli välijäähdytyksen lisäksi hukkaportti. Vaihteisto oli Funkin täyspowershift. Hydrauliikka oli 110 l/min pumpulla varustettu kuormantunteva järjestelmä. Nostovoimaa löytyi 12 tonnia. Sähkönostolaitteen rinnalla oli tutkalla varustettu ajotietokone. Ohjaamo oli Renaultin tapaan varustettu jousituksella.

Vuonna 2002 esiteltiin 906-sarjan Atlèkset. Pienin malli oli pudotettu mallistosta pois. Hallintalaitteissa oli pieniä uudistuksia ja melutaso oli pudonnut 74 desibeliin.

Renault Atlès 915 RZ – 936 RZ

Vuoden 2002 Ares-mallistossa 700-sarjan koneet siirtyivät 800-sarjaan. Powershift-vaihteisto oli tarjolla vain sarjan keskimmäiseen noin 4000 euron lisähinnalla. Vakiovaihteisto oli edelleen 32+32 varustettuna neliportaisella Quadrishift II -pikavaihteella, joka nyt etsi sopivimman pikavaihdeportaan perusvaihdetta vaihdettaessa. Laajempi pikavaihdeautomatiikka Quadractiv oli lisävarusteena. Hydraulijärjestemä oli nyt aina suljettu 110 l/min pumpulla. Vakiona oli myös Electropilot eli sähköiset, säädettävät venttiililohkot. Uusi lisävaruste oli etuakselin jousitus.

Renault Arès 816 RZ – 836 RZ

Keväällä 1998 esiteltiin Arès 725 ja 735. Pienempi korvasi vähitellen 720:n ja tehokkaampi laajensi mallistoa ylöspäin. Molemmissa malleissa oli välijäähdytetty Deeren 6,8-litrainen moottori. Ilmansuodatin puhdistui pakokaasuista syntyvän virtauksen avulla. Etuakselin lukko oli automaattinen. Taka-akseli oli aikaisempaa vahvempi. Hydrauliikka oli vakiona avoin, mutta pumpun tuotto oli kasvatettu 110 litraan minuutissa.

Vuoden 1998 lopussa esiteltiin Arès 815 ja 825. Näissä malleissa erona 700-sarjaan oli Funkin täyspowershift. Suunnanvaihtaja oli sähköhydraulinen. Kuormantunteva hydrauliikka oli vakiona.

Arès 710 sai seuraajan vasta vuonna 2000, kun uusi 715 esiteltiin. Moottori oli edelleen vanhempaa sarjaa kuin samantehoisessa 815:ssä ja hydrauliikan tuotto vain 60 l/min.

Renault Arès 715 RZ – 825 RZ

Arès 600-sarjan jälkeen seurasi isompi 700-sarja vuoden 1996 lopussa. 700-sarjassa malleja oli vain kaksi: 145-hevosvoimainen 710 ja 165-hevosvoimainen 720. Moottori oli Deere Power Systemsin 6,8-litrainen. Vaihteisto puolestaan oli Giman Quadrishift, joka Giman toisella omistajalla eli MF:llä tunnettiin Dynashiftinä. Suunnanvaihtaja oli mekaaninen. Nostovoima oli aluksi 8580 kg ja myöhemmin peräti 10 740 kg. Sähkönostolaite ja ilmastointilaite olivat vakiona. 700-sarjan ohjaamo oli aina jousitettu. Etuakseli oli Carraron valmistama.

Renault Arès 710 RZ – 720 RZ

Valmistajan muita koneita

Vanha perävaunu uuteen uskoon – näillä muutoksilla kärryn käyttö helpottui huomattavasti

Parikymmentä vuotta sitten hetken mielijohteesta hankittua perävaunua käytettiin eräässä vaiheessa hyvinkin aktiivisesti viljan ajoon, mutta nyt se on päässyt käytön puutteessa rapistumaan. Perävedolla varustetun vaunun tekniikkaan eivät aika ja ulkosäilytys ole vaikuttaneet, joten ajatus sen käyttökunnostuksesta ei ollut täysin älytön.

Koneviesti

Huolto ja tekniikka

Lukijan idea: Heittosuojaan muovinen kahva

Yksinkertainen muovikahva helpottaa heittosuojan nostamista kuljettajan paikalta ajettaessa esteen ohitse.

Lukijan idea

Ski-Doo uudisti hyötykelkkojaan vuodelle 2026 – uMotion-alustan jousitus on muuttunut radikaalisti

Ski-Doo Expedition XRTEME on kelkka, jolla voi ajaa rauhallisesti metsän siimeksessä, mutta tarvittaessa vauhtia riittää reitilläkin. Kaksitahtisessa E-TEC 850 riittää paukkua.

Ajoneuvot ja ympäristö

Lynxin vuoden 2026 moottorikelkoissa on teknisiä muutoksia useammassakin mallissa – leveätelaiset kehityksen eturivissä

Commander on täysiverinen hyötykelkka, jolla tukkikuorma liikkuu kevyesti. Ohjattavuus on parantunut etujousitukseen tehtyjen muutosten ansiosta.

Polariksen 2026-mallistossa suuntaus on sporttisten ja yleiskäyttöisten leveätelaisten moottorikelkkojen suuntaan

Uusi kelkka Voyageur 650 155, jonka runko muuttui tulevalla kaudella Matryxiin.

eSled-moottorikelkkojen tuotanto aloitettu Mikkelissä

Akut koostuvat moduuleista, jotka kootaan Mikkelin laitoksella.

Yritykset ja tapahtumat

Valmet Automotive ja Patria allekirjoittivat aiesopimuksen panssaroitujen ajoneuvojen valmistuksesta ja testauksesta

Patrian 6x6 panssaroidusta ajoneuvosta on tullut Common Armoured Vehicle System (CAVS) -ajoneuvohankkeen myötä lähes tuhat tilausta, joten tuotantokapasiteettia tarvitaan merkittävästi lisää.

Uutiset

Uusimmat artikkelit

Ranskan suurin autonvalmistaja Renault valmisti ensimmäisen traktorinsa vuonna 1918. Tämä 30-hevosvoimainen telatraktori oli suunniteltu armeijan käyttöön ja perustui osittain Renaultin suunnittelemaan panssarivaunuun. Ensimmäinen maataloustraktori esiteltiin 2 vuotta myöhemmin. Siinä oli 20-hevosvoimainen bensamoottori. Vuonna 1933 esitelty 30-hevosvoimainen VY oli ensimmäinen ranskalainen dieseltraktori. Sodan jälkeen valtiollinen Renault panosti voimakkaasti traktorituotantoon. Vuonna 1956 esiteltiin D-sarja, jossa käytettiin ilma- ja vesijäähdytteisiä dieselmoottoreita. Vuosituotanto nousi yli 20 000 kappaleeseen. Renault-traktorien myyntiä Suomessa rajoitti se, että maahantuojana toimi OTK. 1950-luvun alussa tuontimallina oli 22/30, jossa oli tehoa 30 hv. Vuonna 1959 maahantuonti siirtyi Nortek Oy:lle. Tuontimalleja oli neljä. Myyntiä suunnattiin kunnallistekniikkaan.

Vuosina 1972–74 esiteltiin uusi kulmikas mallisarja, joka kattoi tehoalueen 30–115 hv. Kaikissa malleissa oli MWM-moottori ja suurimmassa osassa suunnanvaihtaja. Vuonna 1981 esitelty moduulirakenteinen TX-mallisto tarjosi suuren nostovoiman ja kehittyneen ohjaamon. Vuonna 1986 esiteltiin pneumaattisella ohjaamon jousituksella varustetut TZ-mallit. 1990-luvulla perinteisesti pienissä traktoreissa vahva Renault esitteli selvästi aikaisempaa suurempia malleja. Vuoden 2000 Atlès 935:n Deutz-moottorissa oli tehoa 260 hv. Moottoreita Renault osti 1990-luvun puolivälin jälkeen monilta eri valmistajilta, mutta vahvimmaksi toimittajaksi alkoi nousta Deere, joka puolestaan myi pientä Cérès-sarjaa omalla merkillään. Vuonna 2003 Claas osti osake-enemmistön Renault Agriculturesta ja merkki vaihtui Claasiksi.

Vuonna 1963 Renault osti Porsche Dieselin. Kaupan ensimmäinen vaikutus Renaultin traktoreihin oli mallisarjojen nimet Super ja Master. Super-malliston ensimmäiset mallit Super 5 (35 hv) ja Super 7 (42 hv) olivat ulkonäöltään aluksi vielä N70-sarjan mallien kaltaisia. Kulmikkaampi konepelti ja pystyrivoitettu maski tulivat kesällä 1964, kun esiteltiin Super 3 (25 hv) ja Super 6 (40 hv). Näiden lisäksi mallistossa oli vielä 30-hevosvoimainen Super 4.

Super 7:ssä oli Perkinsin 2,5-litrainen esikammiodiesel. Super 4:ssä ja Super 5:ssä oli Renaultin oma vesijäähdytteinen 2,3-litrainen suorasuihkutusdiesel. Super 3 ja Super 6 jatkoivat MWM:n moottorilla. Muu tekniikka vastasi N70-sarjan malleja.

Renault Super 3 – Super 7

Keväällä 1963 esiteltiin aikaisemman, italialaisen Motomeccanican valmistaman 60-hevosvoimaisen Renault 108:n seuraajaksi 55-hevosvoimainen 385. Vuotta myöhemmin mallimerkinnäksi muutettiin Porschelta lainattu Master. Moottoriksi oli tarjolla kaksi vaihtoehtoa. Suositummassa Master 2:ssa käytettiin Renaultin 3,0-litraista vesijäähdytteistä suorasuihkutusdieseliä. Sen vaihtoehtona oli MWM:n ilmajäähdytteinen moottori. 385:ssa se oli 2,7-litrainen ja Master 1:ssä se kasvoi 3,0-litraiseksi. Aivan alussa kyseessä oli 55-hevosvoimainen esikammiodiesel, mutta se korvattiin nopeasti 60-hevosvoimaisella suorasuihkutusdieselillä.

Vaihteisto oli osittain synkronoitu 10+2, jossa oli ryömintävaihteet vakiona. Moottorin ohella myös muussa tekniikassa oli paljon vaihtoehtoja. Kytkin oli joko 11″ yksilevyinen tai 11″ kaksoiskytkin. Ohjaus oli joko manuaalinen tai tehostettu. Jarrut olivat kuivat hydrauliset levyjarrut. Vuonna 1966 tulivat tarjolle nelivetomallit, jotka oli varustettu Selene-etuakselilla.

Renault 385, Master 1 – Master 2

Vuonna 1965 esitellyn uudistetun Super-sarjan merkittävin uutuus oli vetovarsitunnusteluun perustuva Tracto Control -järjestelmä. Hydrauliikkaöljyn vaihtoväli oli 1200 tuntia.

Pienimmän mallin Super 2D:n moottorina oli Peugeotin henkilöautoissakin käytetyn Indenor Dieselin teollisuusmalli. Sama traktori varustettuna MWM:n dieselillä oli merkinnältään Super 3D. Saksassa oli myynnissä Renault Standard, joka oli Super 3D ilman Tracto Control -järjestelmää. 30- ja 35-hevosvoimaisissa Super 4D:ssä ja Super 5D:ssä oli Renaultin suorasuihkutusdieselit. Sarjan tehokkaimmista malleista Super 6D oli varustettu MWM:n ja 7D Perkinsin suorasuihkutusdieselillä. Vaihteisto oli entinen 6+1 ja ryömintävaihteilla varustettuna 10+2. Myöhemmin vakiona oli ryömintänopeus taaksepäin, jolloin vaihteita oli 6+2. Ajovoimanotto oli poistettu vakiovarusteista. Vuonna 1966 tuli tarjolle nelivetomalli kolmesta suurimmasta mallista. Super 7E oli Espanjassa valmistettu versio, joka oli tuotannossa vuoteen 1975 asti. Vuosi 1965 oli Renaultin historian paras traktorinmyyntivuosi.

Renault Super 2D – Super 7D

Vuoden 1967 lopussa Renaultin traktorit muuttuivat muotoilultaan kulmikkaiksi. Moottoreina käytettiin edelleen MWM:n ja Renaultin tuotteita. Malleissa 53 (28 hv) ja 56 (42 hv) oli MWM:n 2- ja 3-sylinteriset ilmajäähdytteiset koneet. 55 (35 hv) ja 57 (43 hv) oli varustettu Renaultin vesijäähdytteisillä moottoreilla. Lisäksi mallistossa oli Kanadan markkinoille tarkoitettu bensamoottorilla varustettu 58. Vaihteisto oli edeltävissäkin malleissa käytetty osittain synkronoitu 6+2 ja ryömintävaihteilla varustettuna 10+2. Lisävarusteena sai myös version, jossa kahden suurimman vaihteen välitystä oli pidennetty niin, että maantienopeus oli 28 km/h. Nostovoimaa oli aikanaan melko mukavasti eli 2000 kg.

56:sta oli nelivetoinen rinnakkaismalli 456, jossa käytettiin aluksi Selenen akselia ja myöhemmin Zetorin keskiakselilla varustettua vetävää etuakselia. Ylivoimaisesti myydyin malli oli MWM:n moottorilla varustettu 56. Kesällä 1970 maskin väri muuttui mustaksi ja tehoja lisättiin suurimman tehon kierroslukua lisäämällä. Näiden mallien rinnalla Renaultilla oli viinin/vihannesviljelymallisto 50/60/70/80. Malliin 56 perustuvaa, Perkinsin moottorilla varustettua mallia myytiin USA:ssa Allis-Chalmers 160:na. Renaultin myynti kävi tämän malliston aikana noin puolessa 60-luvun keskimääräisestä. Seuraavien mallien aikana päästiin taas parempiin numeroihin.

Renault 53-57, 456

Vuoden 1967 lopussa Renault esitteli uudet kulmikkaat mallinsa. Masterien seuraajia olivat hieman pienemmät 86 ja 88, joista ensimmäinen oli jälleen varustettu ilmajäähdytteisellä MWM-moottorilla ja jälkimmäinen Renault-moottorilla. Moottorien tilavuudet olivat aikaisempaa pienempiä ja MWM-moottori oli 3-sylinterinen. Nyt MWM-moottorilla varustettu malli nousi suositummaksi, kun aikaisemmin Renault-moottori oli ollut myydympi.

Vaihteisto oli uusi täysin synkronoitu 8+2. Myöhemmin oli saatavana myös 12+3 -vaihteisto. Hydrauliikassa oli Tracto Control -vetovarsitunnustelu ja nostovoimaa oli entistä enemmän. Traktorien painot olivat selvästi entisiä Mastereita alhaisemmat.

Vuonna 1969 mallistoa täydensi 60-hevosvoimaisella vesijäähdytteisellä MWM-moottorilla varustettu 89. Ajovalot muuttuivat kulmikkaiksi ja maski harmaasta mustaksi kesällä 1970. Zetorin akselilla varustetut nelivetomallit 486 ja 489 esiteltiin vuoden 1971 alussa. Nelivetomalleissa oli hydrostaattinen ohjaus. Mallia 86 valmistettiin myös Espanjassa vuoteen 1975 asti.

Renault 86-89, 486-489

Kesällä 1969 Renault-mallisto laajeni aikaisempaa suurempaan kokoluokkaan. Tuolloin esitellyt 94 ja 96 näyttivät kulmikkaalla muotoilullaan suuntaa Renaultin 70-luvun mallistoon. Uutta oli myös tehtaalla asennettu, kumityynyjen päälle istutettu tasalattiainen turvaohjaamo, joka oli vakiona isommassa mallissa. 94:ssä oli ilmajäähdytteinen 3,4-litrainen MWM-moottori teholtaan 72 hv. 96:n MWM oli vesijäähdytteinen 4,2-litrainen ja tehoa löytyi 82 hv. Vielä samana syksynä mallistoon tuli pienempi malli. 92 (62 hv) oli varustettu myös mallissa 89 käytetyllä 3-sylinterisellä MWM:llä. Keväällä 1970 esiteltiin ensimmäinen 6-sylinterinen Renault-traktori: 98 (90 hv). Moottori oli ilmajäähdytteinen MWM.

Vaihteita täysin synkronoidussa vaihteistossa oli 8+2. 96:ssa ja 98:ssa oli 12″ kytkin, muissa 11″. Voiman ulosotossa oli nopeudet 540 ja 1000. Nostovoimaa löytyi 2500 kg. Syksyllä 1970 esiteltiin nelivetomallit 496 ja 498. Etuakseli oli ZF:n valmistama. Ohjaus oli hydrostaattinen nelivetomalleissa sekä 98:ssa.

Renault 92-98, 496-498

Vuoden 1972 lopussa esiteltiin pienempien mallien ohella Renault 551 ja 651, jotka noudattivat suurimmissa malleissa jo paria vuotta aikaisemmin esiteltyä suoralinjaista muotoilua. MWM:n ilmajäähdytteinen moottori oli 55-hevosvoimaisessa 551:ssä 3-sylinterinen ja 65-hevosvoimaisessa 651:ssä 4-sylinterinen. Vaihteisto oli uusi täysin synkronoitu 12+3. Maantienopeus jäi alhaiseksi. Hydrauliikka oli sama kuin pienemmissä malleissa eli pumpun tuotto oli 26 l/min ja nostovoimaa löytyi 2000 kg (viimeisissä malleissa vuonna 1980 2500 kg). Vetovastustunnustelu oli vetovarsien kautta toimiva Tracto Control. Ohjaus oli hydrostaattinen. Nelivetomallissa oli Carraron akseli. Traktorit oli aluksi saatavilla aurinkokatoksella tai Timmermann-ohjaamolla. Vuonna 1976 esiteltiin viimeistellympi ohjaamo, jossa oli mm. avattavat sivulasit.

Vuoden 1973 lopussa uusi mallisto laajeni ylöspäin malleilla 751 ja 851. Näistä tehokkaammassa oli ahdettu nelos-MWM. Moottorit olivat pienemmistä poiketen vesijäähdytteisiä. Rakenne oli monilta osin pienempiä malleja järeämpi. Esim. nostovoimaa oli 2750 kg. 12+12 -suunnanvaihtajavaihteistossa oli jo valmiiksi paljon pieniä vaihteita, mutta varsinainen ryömintävaihteistokin oli saatavana. Vuoden 1980 malleissa oli hieman suurempi maantienopeus ja tasauspyörästön lukko nelivetomallien etuakselilla.

Vuonna 1977 esiteltiin 751:n rinnalle 781, jossa mm. oli suurempi nostovoima ja tuntuvasti suuremmasta painosta päätellen järeämpi rakenne. Vuonna 1979 tuli vastaavilla ominaisuuksilla varustettu 681.

Renault 551-851

Vuoden 1972 lopussa uusittiin alle 70-hevosvoimaiset Renaultin traktorit. Mallimerkintöjen kaksi ensimmäistä numeroa kertoi moottorin tehon DIN-hevosvoimina. Moottorit olivat MWM:n ilmajäähdytteisiä. Pienimmässä mallissa oli 2-sylinterinen, seuraavissa 3-sylinterinen. Vaihteisto oli Renaultin jo pitkään käyttämä 10+2 -vaihteinen, jossa oli ryömintävaihteet vakiona. Nostovoimaa oli entiseen tapaan 2000 kg. Renaultin tapaan vakiona pienissäkin traktoreissa oli vetovarsitunnustelu. Rumpujarrut oli vaihdettu kuiviksi levyjarruiksi. Pienimmistä malleista 461 oli monilta osin isomman malliston kaltainen. Siinä oli vakiona umpinainen ohjaamo, jonka sai pienimpiin malleihin lisävarusteena. Taulukossa mitat ja painot on ilmoitettu ohjaamolla varustettuna.

Vuonna 1977 esiteltiin kirjainta M kantavat mallit, joissa pienempiin moottoreihin oli lisätty tehoa. Myös hydrauliikan tuottoa ja painetta oli kasvatettu. Vuonna 1980 traktorien väri muuttui vaaleamman kellertäväksi ja hytit mustiksi. Samaan aikaan nostovoima kasvoi 2500 kiloon.

Renault 301-461, 351M-461M

Vuoden 1974 alussa esiteltiin ensimmäiset uuden sarjan 6-sylinteriset mallit 951 ja 1151. MWM-moottorien tilavuudet olivat 5,6 ja 6,2 litraa. Perustekniikaltaan mallit olivat pienempien 751:n ja 851:n kaltaisia. Vaihteisto oli täysin synkronoitu suunnanvaihtajavaihteisto 12+12, ryömintävaihteilla varustettuna 16+16. Nostovoima oli 3100 kg.

Vuonna 1974 esiteltiin ensin prototyyppi 1401 ja myöhemmin tuotantomalli 1451, joka nosti Renaultin uuteen teholuokkaan. Menestys ei kuitenkaan ollut suurta: 6 vuoden aikana mallia valmistettiin 230 kpl. Vaihteisto oli mm. IH:n ja Fendtinkin käyttämä ZF:n 16+6 -vaihteinen. Myös etuakseli oli ZF:n. Hydrauliikka oli toiminnoiltaan muita malleja yksinkertaisempi eikä sisältänyt Tracto Control -järjestelmää.

Vuonna 1976 korvattiin 1151 hieman tehokkaammalla 1181:lla, jossa oli 4150 kg nostovoima. Vuotta myöhemmin 951 korvattiin malleilla 891 ja 981. Ainakin saksankielisissä maissa myytiin 891:n sijasta 3 hv tehokkaampaa 921:tä. Kuutoskoneisiin sai taakseajovarustuksen, jossa oli mm. erillinen ohjauspyörä takana.

Renault 891-1451

Vuonna 1980 Renaultin keskiluokka sai mallimerkintöjensä perään kirjaimen S. Samalla väritys muuttui kelta-mustaksi. 751S tosin esiteltiin vanhoissa väreissä jo edellisvuonna. S-malleissa moottorien vääntöä oli lisätty. Maantienopeudet oli nostettu kolmenkympin tuntumaan ja pienintä mallia lukuun ottamatta vaihteita oli 12+12. Nostovoimaa ja hydrauliikan tuottoa oli useimmissa malleissa aikaisempaa enemmän. Malleihin 551S ja 651S Renault kehitti oman vetävän etuakselin. Isompien nelivetojen etuakselit olivat samoja automaattisella hammaslukolla varustettuja Carraroja kuin MF 600-sarjassa. Tekniikassa tyypillistä Renaultia olivat edelleen vetovarsitunnustelu ja kuivat levyjarrut.

S-sarja oli siis vuonna 1974 esitellyn malliston pientä päivittämistä. Myynnillisesti 70-luvun loppupuoliskon lukemista jäätiin 80-luvulla vanhentuvalla mallistolla selvästi jälkeen. Ennen uusien pienten mallisarjojen esittelyä tuli vuonna 1985 vielä markkinoille 521S, jossa oli 2,8-litrainen moottori, 52 hv teho ja 2990 kg:n nostovoima. Hedelmä- ja viiniviljelyn tarpeisiin Renault tarjosi 60-luvulta pohjautuneiden omien malliensa jatkoksi Carraron traktoreita.

Renault 461S-851S

Vuoden 1980 lopussa myös 6-sylinteriset Renaultit saivat S-tunnuksen ja uuden kelta-mustan värityksen. Maantienopeutta oli nostettu ja nostovoimaa lisätty. Jarrut olivat 6-sylinterisissä hydraulisesti käytettävät. Suurin malli eli 1451 poistui odottelemaan seuraavan vuoden TX-sarjaa, jonka tieltä myös muut 6-sylinteriset poistuivat vuonna 1982.

Renault 891S-1181S

Pitkän hiljaiselon jälkeen Renault esitteli täysin uuden traktorisarjan vuoden 1981 alussa. TX-sarja oli moduulirakenteinen ja helppoon huollettavuuteen oli kiinnitetty huomiota. TX:n muotoilu oli aivan uusi ja sen ohjaamo oli ensimmäinen hiljainen ja sivulle sijoitetuilla vaihdevivuilla varustettu Renaultin ohjaamo. Nostovoimat olivat suuret (4100-5100 kg) ja hydrauliikka perustui vanhaan tuttuun Tracto Control -vetovarsitunnusteluun. Ohjauspumppu oli erillinen. Jarrut olivat edelleen kuivat levyjarrut ja vaihteisto oli sama 12+12 kuin edellisissäkin vastaavan kokoluokan traktoreissa. 20 astetta kääntyvä istuin oli vakiovaruste ja ilmastointilaite lisävaruste. Ohjauspyörä oli säädettävä.

TX:ien mallimerkinnät olivat jostakin syystä noin 10 numeroa tehoa suuremmat. Kaikki moottorit olivat vesijäähdytteisiä MWM:iä. Alkuvaiheessa esitellyistä malleista 103-12 (takaveto) ja 103-14 (neliveto) oli varustettu 93 hv:n nelosturbolla. 113-12/14 (103 hv) ja 133-14 (123 hv) olivat vapaasti hengittäviä kuutosia ja 145-14 oli ahdettu kuutonen (135 hv). Keväällä 1982 esiteltiin 95-12/14, jotka vastasivat ahtimen poistamista lukuun ottamatta malleja 103-12/14.

Vuonna 1983 esiteltiin 103-12 TS ja 103-14 TS, joissa varustelua oli TX-malleihin verrattuna karsittu varsinkin ohjaamosta reippaalla kädellä. Seuraavana vuonna tulivat vielä 113-12/14 TS ja 133-14 TS. Erityisesti Saksaa varten esiteltiin syksyllä 1983 pieni kuutoskone 106-14 SP. Se vastasi mallia 113-14 TX, mutta moottorin teho oli pudotettu 96 hevosvoimaan ja ohjaamo oli TS-tasoa.

Renault 95-12 TX – 145-14 TX

TX-malliston alapuolelle esiteltiin kesällä 1982 pienempi, 75-hevosvoimainen 75-12 TS ja 75-14 TS. Tässä tapauksessa mallinumero vastasi moottorin tehoa. Traktorin runkoa oli lyhennetty 4-sylinterisiin TX:iin verrattuna, mutta lähes kaikki TX:n ominaisuudet olivat tallella lukuun ottamatta ohjaamon varustetasoa. Myös nostovoima oli hieman pienempi. Vuodelle 1984 tuli 75 hevosvoiman luokkaan uusi RS-malli ja 75-12/14 TS:n korvasi 80-12/14 TX, jossa oli tehoa 78 hv. Uutta oli myös lisävarusteena ollut mekaaninen pikavaihde, joka nosti vaihteiden määrän 24+24:ään.

Vuoden 1986 lopussa esiteltiin 70-hevosvoimaiset 77-12/14 TS ja 78-hevosvoimaiset 85-12/14 TS ja TX. Uudistukset edeltäviin malleihin verrattuna olivat vähäisiä. Ulkonäössä suurin muutos oli ohjaamon yläpaneelien muuttuminen valkoisista mustiksi. Lyhytrunkoisissa TS- ja TX-malleissa isommista malleista peräisin oleva korkea ohjaamo näytti hieman ylimitoitetulta.

Renault 75-12 TS – 85-14 TX

Vuonna 1983 esitellyt 75-12 RS ja nelivetoinen 75-14 RS olivat tekniikaltaan lähes identtisiä mallien 75-12 TS ja 75-14 TS kanssa. Erona oli yksinkertaisempi ja 16 cm matalampi ohjaamo. Samaan aikaan esiteltiin myös pienitehoisemmat 68-mallit ja vuotta myöhemmin 3-sylinteriset 61-mallit. Ohjaamossa oli vaihdevivut sivulla ja riippupolkimet, mutta sisustus oli varsin askeettinen. Vaihteisto oli 12+12 mekaanisella suunnanvaihtajalla varustettuna.

Vuonna 1984 tulivat myös tehokkaammat RS-mallit. Näissä oli pienemmistä poiketen mallimerkintä suurempi kuin teholukema eli 95-malleissa oli tehoa 84 hv ja 103-malleissa 93 hv. Tekniset tiedot olivat samat kuin vastaavissa TX-malleissa. Vuonna 1986 myös näissä isoissa malleissa siirryttiin 16+16 -vaihteistoon.

Renault 61-12 RS – 103-14 RS

Viimeiset vanhat Renaultit eli malliston pienimmän pään S-mallit korvattiin syksyllä 1985 LS-sarjalla, joka yhdisteli vanhaa tekniikkaa ja TX-tekniikkaa. Ohjaamo oli täysin uusi. Moottorit olivat samoja vesijäähdytteisiä MWM:iä kuin Fendteissä. Vaihteisto oli isommissakin malleissa käytetty 12+12, johon sai lisävarusteena mekaanisen alentavan pikavaihteen. Ulkopuolisen hydrauliikan tuotto oli pienempi kuin muissa mallisarjoissa. Etuakselit oli varustettu automaattisella hammaslukolla.

LS-sarjan pienimmäksi malliksi esiteltiin syksyllä 1987 54-hevosvoimainen 58-12/14 LS, joka moottoritehoa lukuun ottamatta vastasi mallia 65-12/14 LS.

LS-sarjan Perkins-moottoreilla varustetut rinnakkaismallit tunnettiin SP-sarjana. Sen malleja olivat 70-12/14 SP (4.236, 65 hv) ja 80-12/14 SP (4.248, 75 hv).

Renault 58-12 LS – 85-14 LS

Vuoden 1986 lopussa esiteltiin TX- ja TS-mallien ensimmäiset uudistukset. 12+12-vaihteisto oli korvattu uudella 16-vaihteisella, jossa oli mekaaninen pikavaihde ja mekaaninen suunnanvaihtaja. Pieniä vaihteita oli aikaisempaa vähemmän, mutta keskialueella tarjontaa oli huomattavasti enemmän. 40 km/h nopeus oli saatavissa lisävarusteena.

Nostovoimat olivat kasvaneet voimakkaasti ja pienintä mallia lukuun ottamatta ylitettiin 7 tonnin lukema. MWM:ien vääntölukemia oli hieman saatu korkeammiksi, mutta nousuprosentit jäivät silti 15 % tuntumaan. Poikkeuksena olivat 28 ja 25 % lukemillaan 2 uutta pientä kuutoskonetta: 100-hevosvoimainen 110-14 ja 110-hevosvoimainen 120-14. Nämä mallit korvasivat 113-14:n.

TS- ja TX-mallit erottuivat lähinnä ohjaamon ja varustetason osalta. TS-ohjaamossa oli vain yksi ovi ja takalasikin oli kiinteä. Ilmastointia ei ollut saatavilla TS:ään. TX-malleissa oli muistitoiminnolla varustettu tasauspyörästön lukkoautomatiikka. Uusia lisävarusteita TX-malleihin olivat sähkönostolaite ja pyöränluistoautomatiikalla varustettu ajotietokone.

Varsin harvinaiseksi huippumalliksi jäi TZ-varustelu, jonka sai kolmeen suurimpaan malliin. Sen suurin uutuus oli kierrejousiin ja hydraulisiin iskunvaimentimiin perustuva ohjaamon jousitus. Lisäksi TZ:ssa oli vakiona 40 km/h nopeus, sähkönostolaite ja ajotietokone.

Vuonna 1988 siirryttiin öljykylpyisiin levyjarruihin. Vuosina 1988-89 valmistettiin 70-vuotisjuhlamallina väriltään valkoisia Série Spéciale -malleja, joissa oli vakiona mm. 4 hydrauliikkalohkoa ja radio. TS:n, TX:n ja TZ:n lisäksi oli vielä TE-malli, joka oli hytitön versio tietyille vientimarkkinoille.

Renault 95-12 – 145-14 TS16/TX16/TZ16

Vuonna 1986 Renault esitteli uuden Carraron kanssa kehitetyn sarjan viinin- ja hedelmänviljelytraktoreita. Moottorina oli ilmajäähdytteisiä Deutzeja teholtaan 45-76 hv. Vuonna 1987 tehtiin sarjan kahdesta pienimmästä mallista myös normaalit maataloustraktorit, jotka nimettiin LB-sarjaksi. Teknisesti näillä malleilla ei ollut paljonkaan yhtäläisyyttä Renaultin isompien traktorien kanssa. Hydrauliikka oli varsin tehokas teholuokkaan nähden ja vaihteisto oli varustettu mekaanisella suunnanvaihtajalla. LB-mallit oli saatavissa joko turvakaarella tai ohjaamolla varustettuna. Vuonna 1995 esiteltiin uusi ohjaamo.

Vuonna 1991 esiteltiin 67-hevosvoimaiset 70-12/14 LB ja vuonna 1995 76-hevosvoimainen 80-14 LB. Näiden isojen mallien valmistusmäärät jäivät vähäisiksi.

Renault 50-12 LB – 80-14 LB

Syksyllä 1989 Renaultin mallisto laajeni ylöspäin, kun esiteltiin 175-74 TZ. Uudessa mallissa oli 165-hevosvoimainen MWM-kuutonen ja Steyrin perä 24+8-vaihteisine vaihteistoineen. Siinä hyödynnettiin ensimmäistä kertaa Renaultissa 3-portaista hydraulista pikavaihdetta. Moottorin 25 % vääntömomentin nousu oli korkeampi kuin useimmissa muissa Renaulteissa.

Nostovoimaa oli 9200 kg, mutta hydrauliikan tuotto ei yltänyt edes samoihin lukemiin kuin pienemmissä malleissa. Ohjaamo olivat hyvin pitkälle yhtenevä pienempien mallien kanssa. Ohjaamon jousitus, sähkönostolaite ja ilmastointilaite olivat vakiona.

Renault 175-74 TZ

Vuoden 1989 alussa tuli markkinoille teholuokan 54-83 hv M&P-sarja. Mallimerkintäviidakossa M-alkuiset mallit (5 mallia) on varustettu MWM-moottorilla ja P-alkuiset (2 mallia) Perkinseillä. A-päätteiset on varustettu turvakehikolla, E-päätteisissä ei ole sitäkään, S-päätteisissä on vakio-ohjaamo ja X-päätteisissä on mukavuusohjaamo. Numeroissa alkuosa ilmoittaa teholuokan jälleen hieman yläkanttiin todelliseen tehoon verrattuna. 32-mallit ovat takavetoja ja 34:t nelivetoja.

M&P-sarjan muotoilu oli uusi, samoin ohjaamo. Malliversiosta riippumatta traktorissa oli riippupolkimet ja mekaaninen suunnanvaihtaja ohjauspyörän alla. Aluevaihdevipu oli vasemmalla ja perusvaihde oikealla. Mukavuusohjaamon melutaso oli 82 dB. Vaihteisto oli edeltävissäkin malleissa käytetty 12+12, johon sai lisävarusteena mekaanisen pikavaihteen. 40 km/h nopeus oli lisävaruste. Kytkinlevyn halkaisija oli mallista riippuen 11″/12″/13″. Ketteryydessä oli päästy nyt ajanmukaiselle tasolle uusien etuakselien 50 asteen kääntökulman ansiosta. Voimanulosoton nopeudet 540/1000 oli valittavissa ohjaamosta. Jarruissa oli siirrytty isompien mallien tapaan öljykylpyyn. Nostovoima oli samoin kuin aikaisemmassa RS-sarjassa 2810 kg, yhdellä apusylinterillä 3750 kg ja kahdella 4480 kg.

MX- ja PX-mallien yläpuolella oli vielä Tracfor-malleja, joissa oli korkeampi varustetaso, mm. pikavaihde.

Renault 58-32 – 90-34 MA/ME/MS/MX/PA/PE/PS/PX/Tracfor

Uudelleen muotoiltujen pienten TX-mallien olennaisimmat erot vastaaviin MX-malleihin olivat tasokkaampi ohjaamo ja yli 15 % kalliimpi hinta. Ainakin Saksassa TX oli teholuokkansa toiseksi kallein traktori Fendtin jälkeen, vaikka viimeisimpiä hienouksia traktori ei tarjonnutkaan. TX-ohjaamo oli peräti 27 cm MX-ohjaamoa korkeampi. Melutaso oli 80 dB. Pikavaihde ja 40 km/h nopeus olivat lisävarusteita. Vuonna 1991 pikavaihde muuttui hydrauliseksi. Tractoshiftiksi kutsutun pikavaihteen napit olivat päävaihdekepissä. Myös TX-malliston yläpäässä oli runsaammin varusteltu Tracfor-versio, joka olikin malliston myyntisuosikki.

Renault 75-32 TX – 90-34 TX

Syksyllä 1989 esiteltiin uudistetut 54-sarjan TS/TX/TZ-mallit. Nelisylinterisen 103-mallin muotoilu oli ensimmäisen kuvan mukaisesti pienempien mallisarjojen kaltainen. Isommissa malleissa oli edelleen musta ”jatkoskohta” konepellissä. Uusi malli sarjan yläpäähän oli 145-hevosvoimainen 155-54. Kaikissa kuutosissa moottori oli uudistettu 6,2-litrainen MWM. Uusien etuakselien kääntökulma oli 50 astetta. TX- ja TZ-versioissa oli nyt vakiona sähkönostolaite. TZ-malleissa oli edelleen ohjaamon jousitus. Tractoradar-ajotietokone sen sijaan oli nyt lisävaruste myös TZ-versioissa.

Ainoa vaihteistovaihtoehto oli aluksi edeltävän mallisarjan 16+16 mekaanisella pikavaihteella. Vuoden 1991 alussa tuli saataville sähköhydraulinen 3-portainen Tractoshift, joka oli kehitetty yhdessä Steyrin kanssa. Sen yhteydessä vaihteita oli 24+8. Peruutusnopeus vastasi pikavaihteen keskiasentoa. Tarjolla oli edelleen sekä 30 km/h että 40 km/h versiot. Nopeammassa versiossa oli kardaanijarru.

Edeltävään mallistoon verrattuna massiivisista ulkomitoista pituutta oli saatu merkittävästi kutistettua, mutta korkeus oli jopa yli 3 metriä. Polttoainesäiliöt olivat entistä suurempia eikä tilavuudesta tarvinnut enää tinkiä ohjaamon jousituksella varustetussa mallissa. Ohjaamon melutaso oli 80 dB ja jousitetussa versiossa 78 dB.

Runsaammin varusteltu versio oli pienempien mallien tapaan Tracfor. Vuonna 1991 esiteltiin vieläkin täydellisempi Nectra, joka oli tarjolla malleista 120-54 ja 155-54. Nectra oli väriltään kultainen. Vakiovarusteena oli mm. ilmastointi, nahkaistuin, ohjaamon jousitus ja ACET eli digitaalinen näyttöyksikkö, joka analysoi moottorin kuormitusta, ajonopeutta ja kulutusta.

Toinen vuoden 1991 uutuus oli 106-54 TL, joka oli lähinnä Saksan markkinoille suunnattu halpa kuutoskone. Siinä hyödynnettiin osittain pienemmän malliston tekniikkaa ja myös ulkonäkö vastasi 4-sylinterisiä. 106-54:stäkin oli kuitenkin tarjolla runsaammin varustettu Tracfor-malli. Vuonna 1995 tuli vielä 106-54 TS.

Vuonna 1994 esiteltiin lisävarusteeksi Tractonic eli hydraulinen suunnanvaihtaja. Samalla saatiin uusia malliversioita: TXE oli TX varustettuna Tractonicilla. Z oli TS-tason traktori varustettuna ohjaamon jousituksella. ZC oli TX jousitettuna. ZCE oli sama varustettuna Tractonicilla. Näiden valmiiden pakettien lisäksi varusteita sai myös lisävarusteena.

Renault 103-52 – 155-54 TS/TX/TZ/Tracfor/Nectra

Syksyllä 1991 korvattiin 175-74 TZ mallilla 180-94 TZ. Moottoria ja ohjaamon perusrakennetta lukuun ottamatta näillä malleilla ei ollut paljonkaan yhteistä. Steyrin sijasta tekniikkaa oli nyt haettu Samelta. Same Titanista oli peräisin 9-portaisella powershiftillä varustettu vaihteisto. Yhteensä Multishiftiksi nimetyssä vaihteistossa oli nopeuksia 27+27 ja erikoisella veivillä käytettävä suunnanvaihtaja oli hydraulinen. Hydrauliikan tuotto oli peräti 144 l/min, mutta nostovoima oli edeltäjään verrattuna niukka. Ilmoitettu nostovoima läpi nostoalueen on 6180 kg, mutta ala-asennossa siihen verrattuna hämmästyttävän paljon eli 10 800 kg. Ohjaamon varustus oli täydellinen: tutkaan perustuva ajotietokone, ilmastointilaite, ilmaistuin ja ohjaamon jousitus sisältyivät vakiovarustukseen.

Vuonna 1993 esiteltiin pienitehoisempi versio 160-94 TZ, jossa oli tehoa 150 hv.

Renault 160-94 TZ – 180-94 TZ

Ensimmäinen uuden sukupolven Renault-mallisto oli vuoden 1992 lopussa esitelty Céres. Viidestä mallista neljä oli varustettu MWM:n moottoreilla ja malliston keskimmäinen, 65-hevosvoimainen Céres 75 käytti Perkinsiä. Vaihteisto oli täysin uusi ja tarjosi monia vaihtoehtoja. Takavetoisissa perusmalleissa vaihteita oli 9+9. Nelivedoissa oli 40 km/h nopeus ja vaihteita 10+10. Malleihin Céres 65-75 sai mekaanisen pikavaihteen. Näiden mallien varustellummissa X-versioissa sekä Céres 85- ja 95-malleissa oli sähköhydraulinen pikavaihde. Lisävarusteena sai lisäksi ryömintävaihteiston, jolloin vaihteita oli enimmillään 30+30.

Nelivedoissa etupyörien kääntökulma oli 55 astetta. Voiman ulosotossa oli nopeudet 540 ja 1000. Lisävarusteena oli 540E. Hydrauliikka perustui edelleen Renaultin Tracto-Control -järjestelmään eli vetovarsitunnusteluun. Hydrauliikkaventtiileissä oli monenlaisia vaihtoehtoja ja perävaunun jarruventtiili oli ainakin osassa maita vakiona. Ohjaamo oli perusmalleissa varsin alkeellinen. Vaihdevivut oli vanhaan Renault-tyyliin tuotu keskilinjalta taivuttamalla istuimen molemmille puolille. X-malleissa vaihdevivut olivat oikealla sivulla. X-malleissa oli myös digitaalimittaristo ja hydraulinen voa:n kytkentä. Ohjaamon melutasoksi ilmoitettiin 80 dB ja X-malleissa ainoastaan 73 dB.

Renault Céres 65 – 95 X

MWM-moottorien tuotannon päättymisen varalta Renaultilla oli ratkaisu valmiina: se solmi yhteistyösopimuksen Deeren kanssa. Céreksiin tuli Deere Power Systems -moottorit ja samaan aikaan Renault alkoi toimittaa Céreksiä Deerelle (JD 3100-3400). Kolmisylinteriä malleja oli nyt vain yksi, joten teholuokkia mallistossa oli kaikkiaan neljä. Kytkinlevyn halkaisijaa kasvatettiin 75:ssä 12 tuumaan ja kahdessa suurimmassa 12 tuumasta 13:een. Hydrauliikan tuotto oli kasvanut 52 litraan. Uusi ohjaamovaihtoehto oli katto-osaltaan korkeampi Spacial, jossa oli läpinäkyvä kattoluukku katon etureunassa etukuormainkäyttöä ajatellen.

Vuoden 1996 alussa Céres sai isoveljen, kun Arès 600-sarjan traktorit esiteltiin. MWM:n moottorit oli korvattu Deere Power Systemsin 5,9- ja 6,8-litraisilla kuutosilla. Malleja oli aluksi kolme, teholtaan 100-120 hv. Syksyllä 1997 esiteltiin 130-hevosvoimainen Arès 640. Jos samana keväänä mallisto oli laajentunut 4-sylinterisillä 500-sarjan malleilla (85/95 hv). Vaihteistona oli Giman 16+16- ja 32+32-vaihteiset, joita käytettiin myös Giman toisen omistajan eli MF:n traktoreissa. 32-vaihteisessa oli Quadrishift-pikavaihde, jota MF kutsui Dynashiftiksi. Suunnanvaihtaja oli aluksi mekaaninen, myöhemmin tarjottiin myös hydraulista. Ajokytkin oli öljykylpyinen, pienemmissä 4-levyinen ja 110 hv:sta lähtien 5-levyinen.

Hydraulijärjestelmä oli vakiona avoin 60 l/min tuotolla. Lisävarusteena oli kuormantunteva järjestelmä. Nostovoimaa oli runsaasti, pienintä mallia lukuun ottamatta yli 8 tn. Sähkönostolaite oli vakiona ja siihen sisältyi heilahduksenvaimennus. Lisähintaan sai luistonvalvonnan. Ohjaamon sanottiin olevan markkinoiden tilavin. Ainakin leveyttä oli tavanomaista enemmän. Vakiovarusteena oli Drivetronic-ajorobotti, jossa oli mm. tasauspyörästön lukkoautomatiikka. RZ-malleissa oli totuttuun tapaan ohjaamon jousitus, uutuutena oli jousituksen 3-portainen säätö. Carraro-etuakselit oli varustettu 55 asteen kääntökulmalla.

Vuoden 2001 alussa 3,9- ja 5,9-litraiset moottorit korvattiin 4,5- ja 6,8-litraisilla. Kaikkien mallien teho nousi hieman: teholukemat olivat 90, 100, 110, 120, 130 ja 140 hv. Hydraulinen suunnanvaihtaja oli lisävaruste. Hydrauliikan tuotto oli avoimessa järjestelmässä 90 l/min ja suljetussa 110 l/min.

Renault Arès 540 RX – 640 RZ

Céreksen kolmas painos esiteltiin vuonna 1998. Mallinumerot muuttuivat uusien, isompien mallien mukaisesti niin, että Céreksestä tuli 300-sarja. Uudistetussa ohjaamossa oli kokolasiset ovet ja viimeistellympi sisustus. Katto-osa oli väriltään oranssi. Avattava tuulilasi oli saatavissa lisävarusteena. Istuimessa oli nyt käsinojat ja ilmajousitettu istuin oli uusi lisävaruste. Kytkin oli aikaisempaa kevytkäyttöisempi. Vuodesta 1999 lähtien isompiin malleihin sai sähköisen suunnanvaihtimen ja sähkönostolaitteen.

Ohjaamoa lukuun ottamatta muutokset olivat vähäisiä. Kahdessa suurimmassa mallissa nostovoimaa oli entistä enemmän.

Renault Céres 310-340

Céreksen rinnalle esiteltiin monikäyttötraktori Cergos vuonna 1996. Cergosin ohjaamo oli 29 cm korkeampi ja akseliväli pidempi. Mallisto painottui isompiin malleihin. Kaksi pienintä Cergosta vastasivat tehoiltaan Céreksiä, mutta suurin 95-hevosvoimainen malli oli Céreksien yläpuolella. Vakiona oli aina hydraulinen Twinshift-pikavaihde ja vaihteita oli 20+20. Etuakseli oli Carraron valmistama ja kääntöympyrä Céreksiä suurempi.

Vuonna 1998 tehtiin ohjaamoon vastaavia uudistuksia kuin Cérekseen: näkyvimpänä kokolasiset ovet. Hydraulinen suunnanvaihtaja tuli vuonna 1999.

Vuonna 2001 Deeren valmistamien moottorien tehot nousivat 2 hevosvoimalla ja mallimerkinnät muuttuivat. Vääntölukemissa muutos oli merkittävämpi. Myös keskimmäisen mallin moottori kasvoi 4,5 litraan. Kääntöympyrän halkaisija pieneni 8,6 metriin. Hydrauliikan tuotto kasvoi 76 litraan.

Renault Cergos 330-355

Keväällä 1998 Renault esitteli uudet Carraron kanssa kehitetyt viinin- ja hedelmänviljelytraktorisarjat Dionis ja Fructus. Samassa yhteydessä esiteltiin myös kolmas uusi mallisarja Palès, joka oli tarkoitettu yleiskäyttöön LB-sarjan seuraajaksi. Moottorina uusissa malleissa oli ilmajäähdytteiset Deutzit. Suunnanvaihtaja oli pitkä vipu ratin takana. Lisävarusteena Palèkseen oli saatavana hydraulinen suunnanvaihtaja ja sähkönostolaite. Vuonna 1999 tuli tarjolle myös 40 km/h nopeus. Tällöin vaihteita oli 24+24 mekaanisen pikavaihteen avulla. Palès oli saatavissa joko turvakaarella tai ohjaamolla varustettuna. Englannissa Palès tunnettiin aikaisemminkin käytetyllä nimellä Herdsman. Palès, Dionis ja Fructus säilyivät tuotannossa Renaultin väreissä vielä vuoden sen jälkeen, kun isommat mallit muuttuivat Claaseiksi.

Renault Palès 210-240

Pitkäikäisen TX-sarjan seuraajaksi esiteltiin vuoden 2000 alussa Temis. Sarjan pienin eli 102-hevosvoimainen 550 käytti Deere Power Systemsin nelosturboa. Isommat 600-sarjan mallit oli varustettu Ivecon kuutosilla. Perusvaihteisto oli Giman 16+16 varustettuna 2-portaisella hydraulisella pikavaihteella ja mekaanisella suunnanvaihtajalla.. Vaihtoehtona oli Tractoniciksi nimetty 24+8, jossa oli 3-portainen pikavaihde ja hydraulinen pikavaihde. Nostovoima oli 7300-8800 kg ja sähkönostolaite oli lisävaruste. Hydrauliikan tuotto oli 76-110 litraa.

Edeltävän mallisarjan tapaan ohjaamo oli korkea ja Z-malleissa oli ohjaamon kierrejousitus. Lisävarusteena oli uusi Infotrac-ajotietokone. Samoin kuin muissa 2000-luvun alun Renaulteissa, traktorin pituus oli ilmoitettu etupainoineen. Temis jäi varsin lyhytaikaiseksi mallisarjaksi, sillä samassa teholuokassa olivat myös hieman kehittyneemmät Ares 500/600-sarjan mallit.

Renault Temis 550 X – 650 Z

Céreksen viimeinen eli neljäs sukupolvi oli tuotannossa vuosina 2001-2003. Mallistosta jäi 3-sylinterinen malli pois ja vastaavasti yläpäähän lisättiin 97-hevosvoimainen 355. Deere-moottoreissa oli entistä enemmän vääntöä ja myös teholukemat nousivat parilla hevosvoimalla. 3,9-litraiset moottorit oli korvattu 4,5-litraisilla.

Renault Céres 325-355

Vuoden 2002 Arès 500- ja 600-sarjan traktorit saivat mallimerkintänsä viimeiseksi numeroksi kuutosen. Tehostetut moottorit oli esitelty jo edellisvuonna. Nyt uutta oli 110-hevosvoimainen nelosturbo Arès 566. Vaihteistorintamalla aikaisemmat lisävarusteet olivat muuttuneet vakiovarusteiksi eli Quadrishift-pikavaihde ja Revershift hydraulinen suunnanvaihtaja olivat vakiona. Voiman ulosotossa oli neljä nopeutta. Ohjaamossa oli uudistettu hallintalaitteita. Melutaso oli 72-74 dB. Ilmajousitettu istuin oli vakiovaruste. Sähköjärjestelmä perustui CAN-väylään.

Renault Arès 546 RX – 696 RZ

Abati Titanium

Acam

Ackermeister

Acremaster

Aebi

Aecherli

Aérocentre

Agco

Agco-Allis

Agcostar

Agra Farmer

AgraCat

Agrale

Agrar

Agratrac

Agri

Agri Boss

Agri King

Agri-Power

Agria

Agricat

Agrico

Agrifarm

Agrifull

Agrinar

Agrindo

Agrip

Agrisa-Bungartz

Agrison

Agritec

Agritech

Agromash

Agroservis

Agrostroj/Agrozet

Agtor

AgTrac

AH-Goldoni

Airone

Al-Frat

Al-Ghazi

Al-Jadah

Al Jahad

Allgaier

Allgaier-Suisse

Allis-Chalmers

Alpenland

Alpina Oekonom

Altai

Amat-Calvet

Amobil

AMOG

Angad

Ansaldo

Ansaldo Fossati

Antar

Antonio Carraro

Apache Solis

Aprile

Arbos

Arbos Bubba

Arjun

ArmaTrac

Arnoux

Arvid

Ascot Universal

Asian Tractors

Astoa

Austin-Leyland

Austrak

Austro

Aveling-Marshall

Avenger

Avery

Avto

B.M.B President

Babiole

Baldwin

Baltiets

Balwan

Bamford

Barreiros

Basak

Bauchet

Bautz

Bean

Harkov

Vladimirets

Kirovets

YuMZ

Belarus

Bell

Benye

Beriko

Bernard

Bernardin

Bernson

Big Bud

Viimeksi lisätyt koneet

Lähetä palautetta

Tervetuloa Koneviestin uuden Konedata-palvelun betaversioon! Palvelu tarjoaa yli 8000 traktorin ja puimurin tekniset tiedot. Palvelua kehitetään, joten arvostamme palautettasi.

Renault

Renault 3041-7022

Renault D16-D35

Renault N73-N70

Renault Super 3 – Super 7

Renault 385, Master 1 – Master 2

Renault Super 2D – Super 7D

Renault 53-57, 456

Renault 86-89, 486-489

Renault 92-98, 496-498

Renault 551-851

Renault 301-461, 351M-461M

Renault 891-1451

Renault 461S-851S

Renault 891S-1181S

Renault 95-12 TX – 145-14 TX

Renault 75-12 TS – 85-14 TX

Renault 61-12 RS – 103-14 RS

Renault 58-12 LS – 85-14 LS

Renault 95-12 – 145-14 TS16/TX16/TZ16

Renault 50-12 LB – 80-14 LB

Renault 175-74 TZ

Renault 58-32 – 90-34 MA/ME/MS/MX/PA/PE/PS/PX/Tracfor

Renault 75-32 TX – 90-34 TX

Renault 103-52 – 155-54 TS/TX/TZ/Tracfor/Nectra

Renault 160-94 TZ – 180-94 TZ

Renault Céres 65 – 95 X

Renault Céres 65 – 95 X

Renault Arès 710 RZ – 720 RZ

Renault Arès 540 RX – 640 RZ

Renault Céres 310-340

Renault Cergos 330-355

Renault Arès 715 RZ – 825 RZ

Renault Palès 210-240

Renault Temis 550 X – 650 Z

Renault Atlès 915 RZ – 936 RZ

Renault Céres 325-355

Renault Arès 546 RX – 696 RZ

Renault Arès 816 RZ – 836 RZ

Traktorit | Agritechnica 2025 -traktoriuutuudet: Sähköä, autonomiaa ja perinteisiä dieselratkaisuja

Koneet ja kulkuneuvot | Harrastuksesta jalostui yhden miehen traktoribisnes – ”Vuonna 2010 innostuin ostamaan Hollannista traktorin: Riskikerroin oli korkea”

Koneet ja kulkuneuvot | Traktorikaupassa toiveikkaita merkkejä käänteestä

Traktorit | Rehunteossa Valtran S-sarjan tehokkain malli S416 – Droop-asetus vaikuttaa silppuriyhdistelmän käyttöön ratkaisevasti

Traktorit | Urakoitsijan kokemuksia traktorista maansiirtotöissä – töitä riittää myös talveksi

Maatalouskoneet | Arvostettu traktorimerkki sai alkunsa itsekulkevasta niittokoneesta – nykyisin Johann Georg Fendtin luoma yritys on osa monikansallista AGCO-konsernia

Huolto | Lisää lämpöä vanhaan traktoriin – uuden lämmityslaitteen asennuksen jälkeen myös varpaat pysyvät lämpiminä