Allis-Chalmers

Vuonna 1937 esitelty Allis-Chalmers malli B oli ensimmäinen moderni traktori, jonka sai alle 500 dollarilla. Malli B oli 1-siipisen auran vetäjä, joka korvasi hevosen. Ulkonäkö poikkesi pyöreälinjaisuudessaan huomattavasti aikaisemmista A-C -traktoreista. Traktorin runko rakenne oli hyvin kapea. Traktori oli suunniteltu kumipyöräiseksi, mutta sodan aikaan käytettiin paljon rautapyöriä. Moottorina oli A-C:n 1,9-litrainen nelisylinterinen bensamoottori. Hihnapyörältä saatiin tehoa 16 hevosvoimaa. Vaihteita eteen oli kolme. Lisävarustelistalta löytyi mm. hydraulinen nostolaite, sähkökäynnistys ja vuodesta 1945 lähtien säädettävä etuakselin raideleveys. B:ssä ei ollut perinteiseen tyyliin vakiona hihnapyörää traktorin sivulla, vaan se kiinnitettiin tarvittaessa ulosottoakseliin taakse. Ensimmäisissä B-malleissa oli ohjausjarrut käsivivuin.

Malli B:tä varten räätälöitiin leikkuupuimuri All-Crop Model 40, josta tuli myös suosittu.

Mallia B koottiin myös Britanniassa vuosina 1947-49. Kaikkiaan sitä myytiin noin 120 000 kappaletta.

Vuonna 1941 esiteltiin malli C, joka oli hyvin B:n kaltainen, mutta mitoitettu kaksisiipiselle auralle.

Traktorit

Allis-Chalmers B, C

Allis-Chalmers WD korvasi edeltävän WC-mallin vuonna 1948. Se näytti lähes samalta, mutta parannuksia oli paljon. Moottorin puristussuhdetta ja kierroksia oli nostettu. Tehoksi ilmoitettiin USA:ssa 36 hv, mutta Euroopassa vain 27,5 hv. Bensaversion rinnalla tarjottiin petroli- ja nestekaasuversioita. Kaksoiskytkin oli tässä vaiheessa varsin edistyksellistä tekniikkaa ja helpotti käyttöä, kun voimanotto ja hydrauliikka pyörivät ajokytkimestä riippumatta. Voimanoton kytkin oli öljykylpyinen ja sitä käytettiin käsivivulla. Jarrut olivat nyt poljinkäyttöiset. Hydraulinen nostolaite oli varustettu vetovarsitunnustelulla. Erikoisuus oli Power-shift -vanteet, joissa raideleveys oli säädettävissä nostamatta traktoria ylös ja kääntämättä keskiölevyä, vannekehään hitsattujen kaarevien kiskojen avulla. Vuonna 1952 tuli uusi constant mesh -vaihdelaatikko.

WD:tä valmistettiin kuudessa vuodessa 145 000 kappaletta. Suomeen näistä päätyi parikymmentä. Vuonna 1953 esiteltiin uudistettu malli WD45. Bensamoottorin tilavuus kasvoi 3,7 litraan iskun pituutta kasvattamalla. Tehoa nosti myös puristussuhteen nousu 4,5:stä 6,45:een. Vakiovarusteeksi tullut pikakiinnityslaite mahdollisti työkoneen kytkemisen traktorin istuimella istuen.

1950-luvun alussa Allis alkoi etsiä dieselmoottoria traktoreihinsa. Se päätyi ostamaan Buda-moottorivalmistajan vuonna 1953. Markkinoille WD45 Diesel saatiin syksyllä 1954. Moottori oli 3,8-litrainen 6-sylinterinen. Sähköjärjestelmä oli 6-volttinen, mutta akkuja dieselmallissa oli kaksi. Hintaa dieselmallilla oli 40 % enemmän ja siihen päätyi vain 8 % WD45:n ostajista. Vuonna 1956 WD45:een tuli lisävarusteeksi ohjaustehostin. WD45:ttä myytiin yli 90 000 kappaletta.

Allis-Chalmers WD

Allis-Chalmers aloitti vuonna 1947 traktorien valmistuksen Englannissa. Vähitellen myös pääosa osista oli brittiläistä alkuperää, mm. sähkölaitteet teki Lucas. Valmistuksessa oli lähinnä malli B. Aivan alkuvaiheessa koottiin myös pieni erä mallia WC. Vuodesta 1950 lähtien englantilaisessa B-mallissa oli amerikkalaisesta poikkeava, suora etuakseli. Nostolaite oli muunnettu 3-pistekiinnitteiseksi, mutta eurooppalaistraktorien veroinen se ei ollut. Brittiläisiä Alliksia vietiin myös Australiaan ja Kanadaan.

Vuonna 1954 tuli markkinoille Eurooppaa varten B:stä edelleen kehitetty malli D-270. Mallimerkinnästä huolimatta se oli useimmiten varustettu bensa- tai petroolimoottorilla. Dieselversiossa oli Perkinsin 2,36-litrainen moottori. Dieselmallissa oli 8″ sijasta 9″ kytkin. Sähköjärjestelmä oli amerikkalaismalleista poiketen 12-volttinen. Uutuutena D-270:ssa oli erillinen, käsivivulla toimiva voiman ulosoton kytkin. Tasauspyörästön lukko ja painonsiirtojärjestelmä puuttuivat edelleen. Vakiomallien rinnalla oli tuotannossa mm. joka suuntaan pienikokoisempi versio sekä korkeammalla maavaralla varustettu versio.

Vuonna 1957 D-270:n korvasi uudistettu D-272. Perustekniikka oli ennallaan, dieselmoottorista otettiin hieman enemmän tehoa. Ulkonäköä oli modernisoitu ja joitakin osia vahvistettu. Kilpailijoihin verrattuna tämä B-mallin perillinen alkoi jo kuitenkin olla vanhanaikainen.

Näiden mallien teknisissä tiedoissa on poikkeuksellisen paljon vaihtelua eri maissa ilmoitettujen tietojen välillä.

Allis-Chalmers D-270 – D-272

Allis-Chalmersin 7000-sarja oli esitelty vuonna 1973, ja se oli menestynyt hyvin. Seuraajan suunnittelussa perusrakenne pidettiin entisellään ja keskityttiin parantamaan niitä asioita, joita oli toivottu. Toiveista päällimmäisinä olivat modernimpi ohjaamo ja nelivetomalli. 8000-sarja tuli markkinoille vuonna 1981. Pienimmän mallin, 8010:n teho oli entisellään ja moottori oli 4,9-litrainen turboahdettu kuutonen. Toiseksi pienin malli siirtyi 7,0-litraiseen moottoriin. Suurin 8070 oli 10 hv pienitehoisempi kuin aikaisempi 7080, jotta siihen voitiin asentaa 6-portaisella pikavaihteella varustettu Power Shift -vaihteisto. Perusvaihteisto Power Director oli varustettu 2-portaisella pikavaihteella, mutta pääosa traktoreista ostettiin Power Shiftillä.

Nelivetomallin akseliväli oli huomattavan lyhyt ja se oli 10 metrin kääntöympyrällään kilpailijoitaan ketterämpi. Neliveto kytkettiin sähköisesti. Etuakseliin sai lisävarusteena tasauspyörästön lukon. Kuormantunteva hydrauliikka oli entisellään. Nostolaite oli aikaisemman 3 tonnin ohella saatavana 3,7 tonnia nostavana. Ohjaamo oli 38 % entistä tilavampi. Myös tehokkaampia malleja oli kehitteillä, mutta Allis-Chalmersin rahat loppuivat ennen kuin ne saatiin valmiiksi.

KHD osti Allis-Chalmers Agricultural Equipment Companyn toukokuussa 1985. Traktorien merkki vaihtui Deutz-Allikseksi. Deutzilla ei kuitenkaan ollut aikomusta valmistaa traktoreita USA:ssa, ja Allis-tehtaalla viimeiset traktorit valmistuivat joulukuussa 1985. Sen jälkeen merkki Deutz-Allis komeili Saksasta tuotujen vaalenvihreiden traktorien kyljissä.

Allis-Chalmers 8010-8070

Allis-Chalmersin runko-ohjattavat 7580 ja 8550 saivat vuoden 1982 alussa seuraajikseen mallit 4W-220 ja 4W-305. Muotoilua oli modernisoitu ja ohjaamo oli uusi. Tekniset muutokset jäivät vähäisiksi. Moottorin kierrosluku oli pudotettu 2400:aan. 4W-305:n moottori oli 12,0-litrainen. Vaihteisto oli edelleen 20+4 Power Director 2-portaisella pikavaihteella. Hydrauliikka oli kuormantunteva. Ohjaamo oli entistä tilavampi ja mekaaniset, ääntä johtavat vivustot oli poistettu. Ovet olivat todella suuret ja ilmastoinnin kapasiteettia oli lisätty. Polttoainesäiliöt olivat entistä suuremmat. 8000-sarjan nelivetomallien tultua markkinoille runko-ohjattavien myynti väheni ja kaikkiaan 4W-malleja tehtiin neljässä vuodessa vain noin 600 kappaletta.

Allis-Chalmers 4W-220 – 4W-305

Allis-Chalmers osti 440 Landhandlerin Steigerilta, mutta samaan aikaan oli käynnissä oman runko-ohjattavan nelivetotraktorin kehittäminen. 7580 saatiin valmiiksi vuonna 1976. Sen osista 73 % oli yhteisiä 7000-sarjan 2-vetotraktorien kanssa. Moottori oli 10 hevosvoimalla tehostettu versio 7080:n moottorista. Ensimmäistä kertaa Allis ilmoitti vääntömomentin nousun: 29,9 %. Vaihteisto oli 20+4 Power Director 2-portaisella pikavaihteella. Hydrauliikkapumppujen kokonaistuotto oli 284 l/min, josta ulkopuolisen hydrauliikan kuormantuntevaa järjestelmää palveli 87 l/min – suurimman potin vei runko-ohjaus. Hydrauliikkalohkoja oli vakiona kolme ja virtauksensäätö onnistui ohjaamosta. Nostolaitteessa oli vetovarsitunnustelu ja nostovoimaa sama 3 tonnia kuin pienemmissä 7000-sarjalaisissa. Acousta Cab II oli vastaava kuin pienemmissä malleissa ja melutaso oli 79 dB. Ohjausjarruja ei ollut.

Kesällä 1977 esiteltiin rinnalle 300-hevosvoimainen 8550, jonka myötä siirryttiin mustaan runkoon. Moottori oli Alliksen oma 12,0-litrainen 6-sylinterinen kahdella turboahtimella ja neliventtiilitekniikalla. Nostolaite oli huomattavasti vankemmin rakennettu ja nostovoimaa oli 4,4 tonnia.

Allis-Chalmers 7580-8550

Allis-Chalmers oli löytänyt Fiatin yhteistyökumppanikseen jo mallin 5050 myötä. Vanhojen 175:n ja 185:n seuraajaksi haluttiin kuitenkin enemmän omaa suunnittelua olevat traktorit. Fiatilta päätettiin ostaa perä vaihteistoineen. Mallissa 6060 tämä oli peräisin 780:sta ja 6080:ssa 980:sta. Moottorit olivat Alliksen omia 3,3-litraisia turboahdettuja. 6060:ssa oli peräti 35 % vääntömomentin nousu. 6060:n vaihteisto oli osittain synkronoitu 8+2 ja 6080:ssa täysin synkronoitu 12+3. Kytkinlevy oli keraaminen.

Molemmat mallit olivat tarjolla myös nelivetomallina Fiatin etuakselilla varustettuna ja noin kolmannes ostajista valitsi nelivedon. Lisävarusteena ollut ohjaamo oli samankaltainen kuin samaan aikaan esitellyssä 8000-sarjassa, mutta kooltaan pienempi. Melutaso oli 79…81 dB eli luokassaan eräs hiljaisimmista.

Vuonna 1984 korvattiin 6060 hieman tehokkaammalla 6070:lla, jossa oli myös 12+3 -vaihteisto.

Allis-Chalmers 6060-6080

Valmistajan muita koneita

Vanha perävaunu uuteen uskoon – näillä muutoksilla kärryn käyttö helpottui huomattavasti

Parikymmentä vuotta sitten hetken mielijohteesta hankittua perävaunua käytettiin eräässä vaiheessa hyvinkin aktiivisesti viljan ajoon, mutta nyt se on päässyt käytön puutteessa rapistumaan. Perävedolla varustetun vaunun tekniikkaan eivät aika ja ulkosäilytys ole vaikuttaneet, joten ajatus sen käyttökunnostuksesta ei ollut täysin älytön.

Koneviesti

Huolto ja tekniikka

Lukijan idea: Heittosuojaan muovinen kahva

Yksinkertainen muovikahva helpottaa heittosuojan nostamista kuljettajan paikalta ajettaessa esteen ohitse.

Lukijan idea

Ski-Doo uudisti hyötykelkkojaan vuodelle 2026 – uMotion-alustan jousitus on muuttunut radikaalisti

Ski-Doo Expedition XRTEME on kelkka, jolla voi ajaa rauhallisesti metsän siimeksessä, mutta tarvittaessa vauhtia riittää reitilläkin. Kaksitahtisessa E-TEC 850 riittää paukkua.

Ajoneuvot ja ympäristö

Lynxin vuoden 2026 moottorikelkoissa on teknisiä muutoksia useammassakin mallissa – leveätelaiset kehityksen eturivissä

Commander on täysiverinen hyötykelkka, jolla tukkikuorma liikkuu kevyesti. Ohjattavuus on parantunut etujousitukseen tehtyjen muutosten ansiosta.

Polariksen 2026-mallistossa suuntaus on sporttisten ja yleiskäyttöisten leveätelaisten moottorikelkkojen suuntaan

Uusi kelkka Voyageur 650 155, jonka runko muuttui tulevalla kaudella Matryxiin.

eSled-moottorikelkkojen tuotanto aloitettu Mikkelissä

Akut koostuvat moduuleista, jotka kootaan Mikkelin laitoksella.

Yritykset ja tapahtumat

Valmet Automotive ja Patria allekirjoittivat aiesopimuksen panssaroitujen ajoneuvojen valmistuksesta ja testauksesta

Patrian 6x6 panssaroidusta ajoneuvosta on tullut Common Armoured Vehicle System (CAVS) -ajoneuvohankkeen myötä lähes tuhat tilausta, joten tuotantokapasiteettia tarvitaan merkittävästi lisää.

Uutiset

Uusimmat artikkelit

1840-luvulla alkunsa saanut amerikkalainen painokoneiden, pumppujen ja kaivoskoneiden valmistaja Allis-Chalmers esitteli ensimmäisen traktorinsa vuonna 1913.
Ensimmäiset traktorit olivat aikanaan keskikokoisia. 1930- ja 40-luvuilla saavutettiin hyvää myyntimenestystä. Suosituimman Model U:n oli alun perin kehittänyt United Tractor, joka sulautui Allisiin. Vuonna 1932 U oli ensimmäinen amerikkalainen ilmakumirenkailla varustettu traktori. Vuonna 1933 esiteltyä WC-riviviljelytraktoria myytiin peräti 178 000 ja 1937 esiteltyä 14-hevosvoimaista Model B:tä 127 000 kappaletta. Allis ei kuitenkaan koskaan pystynyt saavuttamaan aivan John Deeren tai Fordsonin kaltaista suosiota. Vuonna 1947 esitellyssä HD-19 -telatraktorissa oli 3-portainen hydraulinen vaihteisto.
Vuonna 1945 Allis aloitti traktorituotannon myös Englannissa. 1950-luvulla brittiversioihin sai myös Perkinsin dieselejä. Vuosina 1959–64 Alliseja koottiin myös Ranskassa varustettuna Peugeotin bensa- tai Indenorin dieselmoottorilla. Viimeinen Englannissa valmistettu malli oli vuosina 1960–68 valmistettu ED 40, jonka Standard-dieselissä oli tehoa 37 hv. Suomessa Allis-Chalmers oli 1950-luvulla kymmenen suosituimman merkin joukossa.

Vuonna 1961 USA:ssa esitelty 60-hevosvoimainen D 18 merkitsi nousua selvästi entistä suurempaan teholuokkaan. Edelleen kehitetty D 19 oli maailman ensimmäinen sarjavalmisteinen turboahdettu traktori. Vuoden 1965 D 21:ssä oli tehoa jo 130 hv. Vuodesta 1972 lähtien Allis otti oman tuotantonsa yläpuolelle Steigerin valmistamia suurtraktoreja ja malliston alapäähän tuli Renaultin, Toyoshan, Fiatin ja Universalin traktoreita. Vuonna 1975 esiteltiin Acousta-ohjaamot, joiden melutaso oli 78,5 dB. Deutz-Fahr osti Allisin maatalouskonetuotannon vuonna 1985 ja tuotemerkiksi tuli Deutz-Allis.

Allis-Chalmers WC oli mallistossa keskikokoinen traktori, jossa oli 3,3-litrainen bensiinimoottori. Vaihteita oli 4+1 ja kytkin oli 10-tuumainen. Jarrut toimivat ohjausjarruina ja niitä käytettiin käsivivuilla. Tämä vaati molempien käsien irrottamisen ohjauspyörästä jarrutuksen aikana. Lisävarusteena sai mekaanisen nostolaitteen, joka otti käyttövoimansa vaihteiston akselilta.

Vuonna 1938 muotoilu uusittiin pyöreälinjaisemmaksi mallin B mukaisesti. Tarjolle tuli sähkökäynnistys ja ajovalot. Takapyörät kasvoivat 28-tuumaisiksi.

WC:stä tuli menestys: sitä valmistettiin yhteensä 178 000 kappaletta. Joissakin Euroopan maissa WC:tä markkinoitiin nimellä W.

WC:n rinnalle tuli lyhyempi, kapeampi ja matalampi WF vuonna 1937. Sen muotoilu uusittiin vuonna 1940.

Vuonna 1938 esiteltiin heikosti menestynyt malli RC, jossa WC varustettiin B:n 2,1-litraisella moottorilla. Vaihteiden välitystä oli hidastettu WC:hen verrattuna. RC oli tarjolla vain rinnakkaisilla etupyörillä. RC:n korvasi Model C vuonna 1941.

Allis-Chalmers WC, WF, RC

Allis-Chalmers esitteli yhdessä United-traktoriyhtiön kanssa vuonna 1929 kokonaan uuden traktorin, malli U:n. Se oli suunniteltu traktorinostajille, joilla ennestään oli Fordson. Moottorina oli aluksi 4,6-litrainen Continental, sitten 4,9-litrainen Waukesha. Sen pohjalta Allis-Chalmers kehitti oman 5,2-litraisen vuonna 1936. Tämän kansiventtiilein varustetun moottorin tehoksi Suomessa ilmoitettiin 37 hv 1200 kierroksella. Polttoaineeksi kävi bensiini ja petrooli. Vaihteita U:ssa oli aluksi 3+1, vuodesta 1935 lähtien 4+1. 17,8 kilometrin maantienopeuden mahdollistivat ilmakumirenkaat, jotka tulivat ensimmäisenä traktorina maailmassa vuonna 1932. Teräspyörät säilyivät pitkään rinnalla edullisempana vaihtoehtona. Vetotehoa kumipyöräisessä oli neljännes enemmän. Kytkin oli halkaisijaltaan 12 tuumaa.

U:n rinnalla tarjottiin vuosina 1930-1941 mallia All-Crop eli UC, jossa oli etupyörät rinnakkain keulan alla.

Vuonna 1936 esiteltiin U:n rinnalle isompi malli A, joka korvasi aikaisemman malli E:n. A:ssa oli 7,6-litrainen bensamoottori. Tällaisen ison, hihnapyörällä varustetun traktorin pääasiallinen käyttötarkoitus oli puimakoneen pyörittäminen. Leikkuupuimurien yleistymisen myötä markkinat katosivat ja seuraavan kerran A-C tarjosi näin suurta traktoria vuonna 1953.

Allis-Chalmers U, A

Model C:n seuraajaksi tuli CA vuonna 1950. Siihen otettiin WD-mallin ominaisuuksia, kuten pikasäädettävä raideleveys ja erillinen voimanoton kytkin. Moottori oli edeltäjän 2,0-litrainen bensakone, mutta puristussuhdetta ja kierroksia oli nostettu, ja tehoksi saatiin 26,6 hv. Vaihteisto oli nyt 4+1 -vaihteinen constant mesh. Sähkökäynnistys ja valot olivat vakiona. Akseliväli oli 12 cm edeltävää mallia pidempi. Noin puolet CA:sta myytiin rinnakkaisilla etupyörillä ja puolet leveällä etuakselilla.

Allis-Chalmers CA

Vuonna 1957 tuotiin markkinoille ensimmäiset mallit Allis-Chalmersin D-sarjasta: D14 ja D17. Suunnittelu oli aloitettu lähes puhtaalta pöydältä ja muotoilu oli aikanaan moderni. Kuljettaja istui nyt taka-akselin etupuolella. Etuakselin raideväliä voitiin muuttaa ilman tunkkia. Työkoneiden kiinnitykseen Allis tarjosi edelleen omaa Snap-Coupler -pikakytkentäänsä, mutta myöhemmin tuli saataville myös normaali kolmipistekiinnitys, joka mahdollisti samojen työkoneiden käytön muiden merkkien kanssa. Kehittynyttä tekniikkaa oli öljykylpyinen Power-Director -käsikytkin, jolla vaihdettiin aluetta ja vapaa-asento mahdollisti hydrauliikan ja voimanoton toiminnan vaihteen ollessa vapaalla.

D14 vastasi teholtaan ja kooltaan aikaisempaa WD45-mallia, mutta moottori oli edeltäjän 3,7-litraisen sijasta vain 2,4-litrainen. D17:ssä oli 3,7-litrainen bensamoottori tai 6-sylinterinen 4,3-litrainen diesel. Vaihteita oli pikavaihteen ansiosta 8+2.

Vuonna 1960 D14:n korvasi D15, jossa moottorin tehoa oli nostettu korkeamman kierrosluvun ja puristussuhteen avulla. Uutta oli myös dieselversio. Samaan aikaan Alliksen oranssi muuttui ja sen rinnalle tuli kerman väri. Mallivalikoima oli laaja: tarjolla oli bensa-, kaasu- ja dieselversiot, kapeat hedelmätarhamallit, korkean maavaran versiot jne.

Vuoden 1961 lopussa esiteltiin ensimmäinen turboahdettu traktori: D19 Diesel. Tehon lisäys oli maltillinen, mutta myös 38″ pyörät tekivät traktorista D17:ää suuremman oloisen.

Vuonna 1964 tuli uusi hydrauliikka, jossa paineet olivat varsin alhaiset, mutta pumpun tuotot tuntuvasti entistä suuremmat.

Allis-Chalmers D14-D19

Pitkäaikaisen malli B:n ja CA:n seuraajia Allis-Chalmersin D-sarjassa olivat malliston pienimmät D10 ja D12. Näiden mallien ainoa keskinäinen ero oli D12:n leveämpi etuakseli. Rinnakkaisista etupyöristä tai kolmipyöräisestä versiosta oli nyt kokonaan luovuttu ja etuakselit olivat eurooppalaistyylisiä ja raideväli säädettävä. Moottori oli uusi 2,3-litrainen bensamoottori, joka oli pienennetty versio aiemmin D14:ssä esitellystä. Vaihteisto oli CA:n kaltainen 4+1 ja kytkin 9-tuumainen. Hydrauliikan paine oli vain 103 bar.

Vuonna 1961 moottori kasvoi 2,4-litraiseksi. Samaan aikaan tuli painonsiirtojärjestelmä. Vuoden 1964 Series III -malleihin sai lisävarusteena kertojan eli 8+2 -vaihteiston. Dieselversiota näistä malleista ei koskaan tullut, mikä rajoitti menestystä varsinkin loppuvuosina.

Allis-Chalmers D10-D12

Allis-Chalmersin brittiläinen haara jatkoi ennen sotaa kehitetyn B-mallin kehittelyä vuonna 1960 esitellyssä ED-40 -mallissa. Ulkoasu oli muutettu amerikkalaista D-sarjaa muistuttavaksi. Moottori oli vaihtunut Standardin 2,3-litraiseen 37-hevosvoimaiseen, jota oli aikaisemmin käytetty Ferguson 35:ssä. Vaihteita oli 8+2. Vuonna 1963 teho nostettiin 41 hevosvoimaan ja painonsiirtojärjestelmää kehitettiin.

ED-40:aa valmistettiin kolmena versiona. Regular-mallissa oli mm. 10-28 renkaat ja samankaltainen painonsiirtolaite kuin amerikkalaisissa Alliksissa. De-Luxessa oli lisäksi tasauspyörästön lukko ja erillinen voimanoton kytkin. Super De-Luxessa oli 11-28 pyörät ja maatalousvetolaitteen kiinnityskaari. Suomeen tuotiin De-Luxea 11-28 pyörillä.

ED-40 oli monilta osin kilpailukyvytön traktori, jonka valmistus jäi vain 4000 kappaleeseen. Vuonna 1968 Allis-Chalmers lopetti valmistuksen Englannissa.

Allis-Chalmers ED-40

Allis-Chalmers osti Ranskasta Vendeuvre-traktoritehtaan vuonna 1960. Uutta traktorisarjaa kehitettiin yhdistellen amerikkalaisen Alils D-sarjan ja Vendeuvren tekniikkaa. FD3:ssa oli moottorina Ranskan ja Belgian markkinoilla Vendeuvren ilmajäähdytteinen 1,6-litrainen 2-sylinterinen diesel. Muilla vientimarkkinoilla käytettiin Perkinsin 4-sylinteristä. FD4:ssä ja FD5:ssä oli 2,7- ja 4,1-litraiset ilmajäähdytteiset Vendeuvret. Myös FD4:ää ja FD5:ttä sai myöhemmin 3-sylinterisellä Perkinsillä (40 hv ja 59 hv). Vaihteistot olivat kaikissa malleissa ZF:n valmistamia 8+4 -vaihteisia. Tekniset ongelmat haittasivat malliston suosiota ja näiden mallien jälkeen Allis-Chalmers sulki tehtaan Ranskassa.

Allis-Chalmers FD3 – FD5

1960-luvun alussa Allis-Chalmers päätti kehittää haastajan John Deere 5010 -mallille. Vuonna 1963 myyntiin tullut D21 oli tuntuvasti merkin aikaisempia malleja suurempi, joten sekä voimansiirto että moottori olivat kokonaan uudet. Samoin kulmikas muotoilu poikkesi muusta mallistosta. Keulassa ei ollut lainkaan ajovaloja, vaan ne oli sijoitettu takalokasuojiin. Moottori oli 7,0-litrainen kuutonen, Alliksen ensimmäinen suorasuihkutusdiesel. Tehoa oli 117 hv. Vaihteita oli kahdella alueella yhteensä 8+2 ja kytkin oli 14-tuumainen. Hydrauliikassa oli vetovarsitunnustelu, mutta monesta muusta isosta amerikkalaistraktorista poiketen hammaspyöräpumppu. Ohjaus oli hydrostaattinen, siltäkin osin D21 oli Alliksen ensimmäinen. Ohjauspyörässä oli korkeussäätö, jonka mukana säätyi myös kojetaulu. Tasauspyörästön lukkoa ei ollut. 200-litrainen polttoainesäiliö oli asennettu traktorin taakse.

Vuonna 1965 tuli Series II -malli, jossa oli turboahdettu moottori ja 140 hevosvoimaa. D21:tä valmistettiin noin 3500 kappaletta, joista lähes kaikki jäivät USA:han.

Allis-Chalmers D21

Allis-Chalmersin satasarjan ensimmäinen edustaja oli vuonna 1964 esitelty One-Ninety. Edellisvuonna mallissa D21 esiteltyä kulmikasta muotoilua oli jalostettu edelleen. Tasalattiaisen ohjaamon sanottiin olevan pinta-alaltaan markkinoiden väljin ja kojetaulu säätyi ohjauspylvään mukana. 182-litrainen, taakse sijoitettu polttoainesäiliö oli aikanaan valtava. Mallinumerossa säilyi 19, mikä kertoi sukulaisuuden edeltävään menestyksekkääseen D19-malliin. Moottorit olivat uuden 2000-sarjan 6-sylinterisiä versioita. Alkuvuosina oli tarjolla myös bensa- ja kaasukäyttöiset versiot, mutta vuodesta 1968 vain diesel. Vaihteisto oli aikaisemman kaltainen 8+2 pikavaihteella, jossa oli vapaa-asento. Hydrauliikka oli avoin järjestelmä 45 l/min matalapaineisella pumpulla. Nostolaitteeksi oli standardin kolmipistekiinnityksen lisäksi vielä alkuvuosina saatavissa Snap-Coupler -pikakiinnitys.

Mallistossa oli selvä aukko One-Ninetyn ja D21:n välillä. Sen täytti turboahdettu One-Ninety XT vuonna 1965 (bensaversiossa ei ollut ahdinta, vaan suurempi iskutilavuus).

Voiman ulosoton sai joko 540 tai 1000 r/min versiona tarpeen mukaan. Vuonna 1970 lisävarusteeksi tuli käännettävä akseli, joka mahdollisti molemmat nopeudet. Kääntö voitiin tehdä ilman öljyn valumista.

Tehtaalla asennettu ohjaamo tuli lisävarusteeksi vuodesta 1965 lähtien ja siihen sai heti alusta ilmatointilaitteen. Kermanvalkoinen ohjaamo oli muotoilultaan hyvin sovitettu traktorin kulmikkaisiin linjoihin. Syksyllä 1967 maski menetti vaakasuorat poikkipalkit.

Vuonna 1972 One-Ninetyn korvasi malli 200, jossa oli uudesta turboahtimesta huolimatta tehoa saman verran kuin edeltävässä XT-mallissa. Ulkonäköä oli uudistettu pienempien mallien mukaisesti. Hydrauliikka oli selvästi entistä tehokkaampi ja nostolaitteen sanottiin olevan 50 % aikaisempaa tehokkaampi, nyt nostotehoa oli runsaat 2 tonnia. QCS:ksi (Quiet, Comfortable and Safe) nimetty ohjaamo oli aivan uusi.

Allis-Chalmers 190-200

Sen jälkeen, kun 190-mallit oli esitelty vuonna 1964, alkoivat pienemmät mallit näyttää pahoin vanhentuneilta. Kulmikkaita One-Seventy ja One-Eighty -malleja saatiin kuitenkin odottaa vuoteen 1967 asti. Maskissa ei ollut isoveljen poikkiripoja. Mallimerkintä One-Seventy kertoi mallin olevan läheistä sukua edeltävälle D17:lle. Perä ja 28″ pyöräkoko olivat samoja kuin edeltäjässä. One-Eightyn voimansiirto oli enemmänkin sukua isommalle One-Ninetylle. Vaihteita oli 8+2 hydraulisella pikavaihteella, jota voitiin käyttää myös hydraulisena kytkimenä. Varsinainen ajokytkin oli varustettu keraamisella levyllä. Myös One-Seventyn bensamoottori oli vanha, mutta kierroslukua oli lisätty. One-Eightyn dieselversion moottori oli uusi 6-sylinterinen 2800-malli. One-Seventyyn ei dieseliä omasta valikoimasta löytynyt ja valinta oli Perkins A4.236. Ohjaus oli edeltäjistä poiketen hydrostaattinen. Hydraulisen voimanoton kytkennän sai lisävarusteena.

Vuonna 1970 esiteltiin Crop Hustleriksi kutsutut mallit 175 ja 185. Näissä moottoritehoa oli lisätty. Ulkonäössä oli uutta musta raidoitus ja oranssinen maski. Samat ulkonäköuudistukset tulivat myös malleihin 170 ja One-Eighty, jonka mallimerkintä säilyi jostakin syystä kirjainmuodossa.

Allis-Chalmers 170-185

Allis-Chalmers lopetti pienimpien malliensa valmistuksen ja etsi 1960-luvun lopussa ratkaisua 40 hv teholuokkaan monen eurooppalaisen traktorinvalmistajan kanssa. Renaultin kanssa päästiin sopimukseen ja One-Sixty tuli markkinoille vuonna 1969. Renault 56 varustettiin Renaultin käyttämän MWM:n sijasta Perkins 3.152:lla. Etuakseli vaihdettiin Alliksen omaan, hydrostaattisella ohjauksella varustettuun. Keulalle sovitettiin mallin 170 konepelti ja takapyöriksi otettiin Alliksen säädettävät Power-Shiftit. Vakiona oli 10+2 -vaihteisto ja kaksoiskytkin. Myöhemmin tarjottiin myös Basic-mallia, jossa oli 6+1 -vaihteisto, Renaultin etuakseli ilman ohjaustehostinta ja tasauspyörästön lukko oli karsittu pois. Vuonna 1972 ulkoasua uudistettiin muun Allis-malliston mukaisesti ja mallimerkintä muuttui muotoon 160.

Vuosina 1973-74 myytiin pieni määrä uudistettua mallia 6040. Sen ulkonäkö oli uudempaa 7000-sarjaa mukaileva ja tekniikkaan oli tehty monia pieniä parannuksia.

Allis-Chalmers 160

Vuonna 1969 sovitettiin D21 uuteen mallisarjaan vähin muutoksin. Mallinimeksi tuli Two-Twenty Landhandler. Ulkonäkö ja ohjaamo vastasivat 190-malleja. 7,0-litraisen moottorin tehoa oli lisätty noin 10 hevosvoimalla. Perä oli entistä järeämpi, mikä lisäsi painoa lähes 700 kg edeltäjään verrattuna. Vaihteita oli edelleen 8+2 eikä pikavaihdetta ollut. Vuonna 1970 valmistettiin myös noin 100 kappaletta mekaanisella nelivedolla varustettuja malleja, mutta kysyntää ei löytynyt. Vuonna 1972 tuli tarjolle mallissa 200 ensiesitelty QCS-hytti.

Vuonna 1970 tuli malliston toiseksi suurimmaksi Two-Ten Landhandler. Siinä moottorin tehoa oli pudotettu ja rengaskokoa pienennetty Two-Twentyyn verrattuna.

Allis-Chalmers 210-220 Landhandler

Allis-Chalmersilla oli 1960-luvulla useita suunnitelmia pyrkiä suurten nelivetotraktorien markkinoille. Pisimmälle pääsi pyöräkuormaajasta rakennettu T16, jota myytiin parikymmentä Floridan sokeriruokoviljelmille. Vuonna 1972 päästiin sopimukseen Steigerin kanssa Bearcatin maalaamisesta Alliksen oranssiksi. Tuloksena oli 440 Landhandler. Moottoriksi valittiin Cumminsin V8 teholtaan 218 hv. Vaihteistona oli Fullerin mekaaninen 10+2 ja akselistot olivat Danalta. Ohjaamo oli eristetty alustasta ja ilmastointilaite oli saatavissa lisävarusteena. Nostolaite ja ulkopuolinen hydrauliikka olivat myös lisävarusteita. Runsaat tuhat 440:aa myytiin ja monet Australiaan.

Allis-Chalmers 440 Landhandler

1970-luvulle tultaessa Allis-Chalmersin traktoreita pidettiin luotettavina ja hinnaltaan kilpailukykyisinä ominaisuuksiinsa nähden, mutta joiltakin osin ne olivat jääneet ajastaan jälkeen. Vaihteita oli vähän ja vaihteistot olivat synkronoimattomia. Rakenne ei mahdollistanut öljykylpyisten jarrujen tai tasauspyörästön lukon lisäämistä. Niinpä uuden sarjan suunnittelu aloitettiin moottoreita lukuun ottamatta puhtaalta pöydältä. Mallit 7030 ja 7050 esiteltiin keväällä 1973. Moottorit olivat edellisellä vuosikymmenellä esiteltyjä 7,0-litraisia, mutta 7050:aan oli lisätty välijäähdytin. Vaihteita oli 20+4 ja pikavaihde oli 2-portainen. Tavoitteena oli ollut powershift-vaihteisto, mutta sen suunnittelu oli kohdannut vaikeuksia.

Hydrauliikka oli nyt kuormantunteva. Virtausta ulkopuolisiin venttiileihin voitiin säätää 7…64 l/min. Ohjaamo oli uusi Acousta Cab, joka oli aikakautensa hiljaisin – 79,5 dB. Polttoainesäiliöt oli nyt sijoitettu hytin alle, samoin akut (4 kpl), jotka voitiin kääntää ulos. Mallissa 7030 voa:n 540/1000 saatiin aikaan käännettävällä akselilla.

Jo vuoden 1974 lopulla tehoa lisättiin noin 6 hevosvoimalla ja samalla vetoakseleita vahvistettiin. Mallimerkinnöiksi tuli 7040 ja 7060. Huipulle esiteltiin 7080, joka oli tuolloin markkinoiden tehokkain 2-vetoinen traktori. Moottoritehon lisäyksen lisäksi voimansiirtoa oli vahvistettu. Uudistuksen yhteydessä tuotiin markkinoille powershift-kehittelyn tuloksena syntynyt 6-portaisella pikavaihteella varustettu vaihteisto. Vaihteita oli yhteensä 12+2.

Allis-Chalmers 7030-7080

Allis-Chalmers esitteli täysin uudet 7030- ja 7050-mallit vuonna 1973. Mallistoon oli suunniteltu myös pienempi malli, mutta hintalaskelmat osoittivat sen liian kalliiksi. Niinpä Allis päätyi modernisomaan mallia 200, josta tuli vuonna 1975 Allis-Chalmers 7000. Moottori oli entinen 4,9-litrainen. Vaihteistoon lisättiin kolmas pikavaihdeporras, jolloin vaihteiden määräksi saatiin 12+3. Voiman ulosotossa oli nyt vakiona nopeudet 540 ja 1000. Vetoakselit olivat entistä vahvemmat. Hydrauliikan tuottoa lisättiin. Merkittävää oli isompien mallien Acousta Cab -ohjaamo, jossa oli 79,5 dB melutaso. Vanhan perusrakenteen takia puuttumaan jäivät mm. öljykylpyiset jarrut ja tasauspyörästön lukko.

Kevään 1978 mustarunkoisessa versiossa ohjaamo vaihtui parannettuun Acousta Cab II:een ja ajokytkin öljykylpyiseen.

Allis-Chalmers 7000

Pienten traktorien saamiseksi mallistoonsa Allis-Chalmers käänsi katseensa Itä-Eurooppaan, kun aikaisempi yhteistyö Renaultin kanssa päättyi liian korkean hinnan takia. Syksyllä 1975 esiteltiin Universalin Romaniassa valmistama 5040 eli Universal 445, joka Universalien tapaan perustui Fiatin tekniikkaan. Lähinnä vain maski, oranssin sävy ja vanteiden väri muutettiin Alliksen mukaiseksi. Rungon väri oli Universalin alkuperäinen punaruskea. Moottori oli 2,3-litrainen 3-sylinterinen teholtaan 44 hv. Vaihteita oli aluksi 6+2 ja myöhemmin 8+2. Ryömintävaihteet sai lisävarusteena. Vakiovarustukseen sisältyi mm. tehostettu ohjaus, tasauspyörästön lukko ja hehkutus.

Mallin 170 valmistuksen päätyttyä tarvittiin myös runsaan 50 hevosvoiman traktoria. Kesällä 1976 alettiin markkinoida 5050:aa, jonka valmisti Fiat Italiassa. Muotoilu ja väritys vastasivat Universalin valmistamaa mallia. Tämän mallin alkuperäinen vastine oli Fiat 540, mutta moottori oli alkuperäisen 2,6-litraisen sijasta 2,75-litrainen, jota käytettiin Euroopassa mallissa 580. Tarjolle tuotiin myös nelivetomalli 5050 FWA sekä kompaktimpi 5050 Low-Profile hedelmätarhakäyttöön.

Vuonna 1981 myös 5040 vaihtui Italiassa valmistetuksi 5045:ksi, joka vastasi mallia 480. Yhteensä tämän sarjan traktoreita tuotiin noin 13 000 kappaletta, joista puolet Romaniasta ja puolet Italiasta.

Allis-Chalmers 5040-5050

Vuonna 1977 uudistettiin Allis-Chalmers 7000-sarjaa. Rungon väritys muuttui mustaksi ja ohjaamoksi tuli Acousta Cab II. Vaihdevivut siirrettiin lattialta sivukonsoliin ja melutaso laski vielä parilla desibelillä. 7040:n korvasi tehokkaampi 7045. Vaihteistoksi tarjottiin edelleen Power Directoria 2-portaisella pikavaihteella ja Power Shiftiä 6-portaisella. Hydrauliikka oli kuormantunteva.

Malliston pienimmäksi tuotiin 7020, jossa oli aikaisemmassa sarjassa käytetty 4,9-litrainen kuutosmoottori välijäähdytettynä, teholtaan nyt 146 hv. 7020:n vakiovarustuksesta oli karsittu mm. eetterikäynnistys, jalkakaasu ja teleskooppinen ohjauspylväs. Vaihteistosta oli jätetty yksi alue pois eli vaihteita oli 16+4. Vuonna 1979 korvattiin vanhaan tekniikkaan perustunut 7000 mallilla 7010, jossa teho oli pudotettu 118 hevosvoimaan. Vuonna 1978 tuotiin korkean maavaran High Clearance -versioita malleista 7020, 7045 ja 7060.

Allis-Chalmers 7010-7080

Japanilaisten kompaktitraktorien menestyksestä innostuneena Allis-Chalmers otti mallistoonsa vuonna 1977 kaksi Toyoshan valmistamaa mallia, 25-hevosvoimaisen 5020:n ja 31-hevosvoimisen 5030:n. Vuonna 1982 myös Fiatin valmistama 5045 korvattiin Toyoshan tuotteella. 6140 oli kehitetty Alliksen toiveiden mukaan ja muotoilu vastasi isompia 6000-sarjan traktoreja. Moottori oli 2,3-litrainen 3-sylinterinen teholtaan 44 hv. 10+2 -vaihteisto oli täysin synkronoitu. Tarjolla oli sekä takaveto- että nelivetomalli. Hydrauliikassa oli reilusti tuottoa ja ohjauspumppu oli erillinen.

Allis-Chalmers 6140

Abati Titanium

Acam

Ackermeister

Acremaster

Aebi

Aecherli

Aérocentre

Agco

Agco-Allis

Agcostar

Agra Farmer

AgraCat

Agrale

Agrar

Agratrac

Agri

Agri Boss

Agri King

Agri-Power

Agria

Agricat

Agrico

Agrifarm

Agrifull

Agrinar

Agrindo

Agrip

Agrisa-Bungartz

Agrison

Agritec

Agritech

Agromash

Agroservis

Agrostroj/Agrozet

Agtor

AgTrac

AH-Goldoni

Airone

Al-Frat

Al-Ghazi

Al-Jadah

Al Jahad

Allgaier

Allgaier-Suisse

Alpenland

Alpina Oekonom

Altai

Amat-Calvet

Amobil

AMOG

Angad

Ansaldo

Ansaldo Fossati

Antar

Antonio Carraro

Apache Solis

Aprile

Arbos

Arbos Bubba

Arjun

ArmaTrac

Arnoux

Arvid

Ascot Universal

Asian Tractors

Astoa

Austin-Leyland

Austrak

Austro

Aveling-Marshall

Avenger

Avery

Avto

B.M.B President

Babiole

Baldwin

Baltiets

Balwan

Bamford

Barreiros

Basak

Bauchet

Bautz

Bean

Harkov

Vladimirets

Kirovets

YuMZ

Belarus

Bell

Benye

Beriko

Bernard

Bernardin

Bernson

Big Bud

Viimeksi lisätyt koneet

Lähetä palautetta

Tervetuloa Koneviestin uuden Konedata-palvelun betaversioon! Palvelu tarjoaa yli 8000 traktorin ja puimurin tekniset tiedot. Palvelua kehitetään, joten arvostamme palautettasi.

Anna palautetta

Kuuntele uusin jakso

Kuuntele Suomen koneuskottavinta podcastia koneosaajille ja koneista kiinnostuneille.

Konepodi

Näköislehtiarkistoon

Koneviestin uudistunut näköislehtiarkisto on nyt täällä. Lue konearviot, korjausohjeet ja käyttövinkit vuodesta 1952 lähtien.

Koneviestin näköislehdet

Etusivu

Maarakennus

Maatalous

Osastot

Metsä

Pääkirjoitus

Weteraani

Lehdet

Konedata

Palvelut

Tilaa Koneviesti

Asiakaspalvelu

Jätä ilmoitus

Tilaa uutiskirje

Lähetä uutisvinkki

Lähetä oikaisupyyntö

Toimituksen yhteystiedot

Mediamyynnin yhteystiedot

Ota yhteyttä

Agritechnica 2025 -traktoriuutuudet: Sähköä,   autonomiaa ja perinteisiä dieselratkaisuja