Huono karsinta yrittäjän kiusana

Polvijärveläinen Markku Hirvonen kuuluu Pohjois-Karjalan harvoihin ammattimaisiin pilkekauppiaisiin. Työläisiin klapikoneisiin kyllästyneen yrittäjän tavoitteena on ollut pilkkeen valmistuksen järkevä automatisoiminen.
Huonosti karsittu latvapuu on Markku Hirvosen mukaan pilkeprosessorin pahin vihollinen. Runkojen mutkaisuus ja oksaisuus aiheuttavat ongelmia jo jakokuljettimella siirrettäessä runkopuuta kiramolta syöttökuljettimelle.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Jatketun ohjauslaitteen varren ansiosta koneen käyttäjä voi seurata puun syöttöä ja halkaisua ohjauslaitteelta käsin. Prosessia ohjaavat arvot, kuten halkaisun aloitusviive, nopeuden ylä- ja alarajat sekä pitimen ja terän nosto määritellään puun paksuuden mukaan.
Jatketun ohjauslaitteen varren ansiosta koneen käyttäjä voi seurata puun syöttöä ja halkaisua ohjauslaitteelta käsin. Prosessia ohjaavat arvot, kuten halkaisun aloitusviive, nopeuden ylä- ja alarajat sekä pitimen ja terän nosto määritellään puun paksuuden mukaan.
8-teräisessä halkaisuterässä on hydraulinen korkeudensäätö. Terä keskitetään puun paksuuden mukaan. Sen ansiosta pilkkeestä tulee tasalaatuista.
8-teräisessä halkaisuterässä on hydraulinen korkeudensäätö. Terä keskitetään puun paksuuden mukaan. Sen ansiosta pilkkeestä tulee tasalaatuista.

Joensuun seudulla polttopuukauppaa parikymmentä vuotta tehnyt Markku Hirvonen kokosi kahdeksan vuotta sitten pilkkeenvalmistuslinjan, jonka valmistusprosessia ohjaavaa ohjausyksikköä voidaan käyttää käsikäyttöisesti, puoliautomaattisesti ja tietyin edellytyksin täysin automaattisesti.

”Täysin automaattista klapinvalmistuslinjaa ei ole olemassakaan, vaikka jotkut valmistajat näin väittävätkin”, Hirvonen sanoo vuosien kokemuksen perusteella.

Pilkeprosessorin valmistaja, Kone ja Metalli Eronen, luopui pilkeprosessorin kehittämisestä jo alkuvaiheessa. Käytännön ongelmien ratkaiseminen jäi Hirvosen itsensä tehtäväksi. Prosessiohjauksen rakensi juankoskelainen JRMicro.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

”Tavoitteena oli toimintavarmuus, selkeä kokonaisuus ja huollettavuus. Ei säätöpultteja eikä muita lirputtimia. Hihnoja tässä on tasan yksi, pyöröterän pyörittämiseen.”

Hirvosen toivomuksesta ulosottoteholtaan 2 x 7,5 -kilowattinen prosessori rakennettiin kehärunkoiseksi ja 8-teräinen halkaisu-

terä hydraulisesti siirtyväksi. Halkaisusylinteri painaa pölkyn vasten halkaisuterää.

”Nostosylinterien ansiosta halkaisuterä voidaan keskittää automaattisesti raakapuun paksuuden mukaan, minkä ansiosta saadaan tasalaatuista pilkettä.”

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

 

Pyöröterä kiistattomasti nopeampi

 

Hirvonen hankkii vuosittain 33-senttisen pilkkeen ja puolimetrisen uunipuun valmistukseen koivukuitua tienvarsikaupalla tai perille toimitettuna noin tuhat kiintokuutiota. Koivukuidusta on ollut kova kilpailu teollisuuden kanssa, mutta tänä talvena sopivat leimikot löytyivät lähempää.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

”Klapikoneen pahimmat viholliset ovat huonon karsinnan jättämät oksat ja oksantyngät. Ne aiheuttavat häiriön heti syöttövaiheessa tai viimeistään halkaisussa”, Hirvonen sanoo.

Hänen mukaansa huonoon karsintajälkeen syynä on koneellinen hakkuu. Ammattimetsurin jäljiltä ei yleensä ongelmia ole. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, etteikö hakkuukoneella saataisi hyvää jälkeä.

”Karsinnan laatuun vaikuttavat hakkuukoneenkuljettajan ammattitaito ja huolellisuus viimeistellä latvapuun karsinta”, Hirvonen sanoo.

Hakkuukoneen jäljiltä viisimetrisiin koivukuitupuihin jääneet oksantyngät Hirvonen joutuu siistimään moottorisahalla ennen klapikoneeseen syöttöä. Rekkakuorman valmistus laatupilkkeeksi kestää keskimäärin kolme päivää.

”Pyöröterä on kiistattomasti ketjuterää nopeampi, toimii paremmin pakkasilla eikä ketjun voitelusta ja teroituksesta tarvitse huolehtia”, hän perustelee.

Hirvosen mukaan puhtaan raakapuun sahauksessa työkaluteräksiset pyöröterät ovat kovapalateriä edullisempi vaihtoehto. Terien kestävyyttä parantavat teräakselin laakeroidut, voideltavat puslat.

Laatupilkkeen valmistuksessa viisi kuutiota tunnissa on Hirvosen mielestä hyvä saavutus. Kertomukset kahdeksan irtokuution tuntivauhdista edellyttävät optimaalisia oloja.

”Raakapuun on oltava riittävän järeää, suoraa ja oksatonta.”

Puut koneellisesti kuiviksi

Halkaisun jälkeen ketjukuljetin vie pilkkeen puhdistusrummun kautta kylmäilmakuivuriin, jossa pilkkeet kuivataan alkukesästä kahdeksan imevän ja painavan puhaltimen avulla.

Kuivatus kestää olosuhteista riippuen noin viikon. Puhaltimet ovat päivittäin päällä vain muutaman tunnin jaksoissa.

”Puhaltimien ei tarvitse olla koko ajan päällä, vaan tauon aikana kosteuden annetaan nousta pilkkeen pintaan.”

Hirvosen mukaan koneellisen kuivauksen kustannukset ovat vähäiset raakapuun hintaan ja kiinteisiin kustannuksiin verrattuna. Koneellisessa kuivauksessa puu saadaan varmasti kuivaksi ja sisälle varastoituna pilke säilyy kuivana.

Yleensä ongelmana on se, ettei asiakkaiden uudemmissa taloissa ole kunnon varastointitiloja. Pelkkä päältä peittely ei estä puiden kastumista ulkoilmassa.

Polttopuut Hirvonen toimittaa asiakkaiden toivomuksesta pääsääntöisesti perille asti katetulla avolava-autolla. Harvat isot erät toimitetaan konttikuljetuksena. Lauhalla talvella ei Hirvosen mukaan ole välitöntä vaikutusta yrittäjän tuloon.

”On todennäköistä, että lauhan talven jälkeen keväällä on vähemmän puuvarastojen täydennyksiä, mutta selvin vaikutus näkyy vasta ensi syksynä”, yrittäjä pohtii.

Kevään täydennyksiä vähentää jo sekin, että kahden pakkastalven säikäyttämät polttopuun tarvitsijat hankkivat syksyllä liiterinsä puita täyteen. Pakkastalvien vaikutus näkyi myös puutoimitusten keskikoon kasvuna.

”Klapikauppa kävi syksyllä hyvin. Yleensäkin polttopuiden toimittaja tekee tilin syksyllä.”

Harmaa talous yleistä

Markku Hirvonen kertoo, että päätoimisiksi pilkeyrittäjiksi laskettavat puuttuvat Pohjois-Karjalasta lähes kokonaan. Joidenkin kriteerien mukaan pilkeyrittäjästä puhutaan vasta silloin, kun vuosituotanto on yli 3 000 kuutiota.

”Maakunnan suurimmat pilkevalmistajat liikkuvat niillä rajoilla”, itseäänkin vielä harrastajaksi kutsuva Hirvonen arvioi.

Hän kertoo, että sivutoimisten, pienten yrittäjien polttopuumarkkinoilla harmaa talous on valitettavan yleistä. Veronkierto on helppoa jo siitä syystä, että polttopuiden ostajista monetkaan eivät kuittia vaadi.

”Vain osa on sellaisia, että he kysyvät kuittia ennen kuin siitä ehtii mainita.”

Hirvosen mukaan veronkiertäjät vaikeuttavat ammattimaisen polttopuuyrittäjän toimintaa polkemalla hintoja. Muutenkin pilkkeen hintataso on Pohjois-Karjalassa selvästi muuta maata alemmalla tasolla, noin 50 euroa irtokuutiolta.

Kalleimmatkin hinnat olisivat muualla Suomessa halvimmasta päästä. Kannattavuutta heikentää polttoaineen kallistuminen.

”Tämä 23 prosentin arvonlisävero on kieltämättä kova. Itsestäkin tuntuu karmealta periä pienellä eläkkeellä toimeentulevalta vanhukselta verollinen hinta”, Hirvonen harmittelee.

Painonmukaiseen hinnoitteluun

Hirvonen kannattaa siirtymistä irto- ja pinokuution käytöstä painonmukaiseen hinnoitteluun polttopuukaupassa.

”Se olisi asiakkaan kannalta selkeämpi. Silloin asiakas maksaisi puun tuottaman energian mukaan.”

Hän ei usko väitteisiin, että pilkkeitä myytäisiin painonmukaisessa hinnoittelussa nykyistä kosteampina, vaikka ei kannatakaan kosteusmittaustodistusten vaatimista. Kosteusmittarit voivat olla luotettavia, jos mittaukset tehdään huolella, mutta paras mittari on tulitikku.

”Uskon, että ainakin polttopuukaupan ammattilaiset huolehtivat laadusta, olipa hinnoitteluperuste mikä tahansa. Mutta en kannata sitä, että mennään pikkumaisuuksiin ja aletaan leikkiä näillä kosteusprosenttien osilla.” n

Avaa artikkelin PDF