Suonenjoen pajasta valot sammuksiin – Suonenjoen maatalousoppilaitoksen ruuvarilinja siirtyy historiaan

Opetuksen pääpaino on ollut nykytekniikassa. Se ei avaudu ilman tutustumista vanhempaan kalustoon. Dexta on vielä hyvin yleinen työkone savolaisilla marjanviljelytiloilla, joten senkin tekniikan on oltava huoltomiesten hallussa. Kuva: Kimmo Kotta

Suonenjoen maatalousoppilaitos oli perinteinen viljelijöiden opinahjo aina 90-luvun puoleenväliin saakka. Paikalliset eivät tosin ole koskaan käyttäneet sen virallista nimeä – Sisä-Savossa puhuttiin mutakoulusta, joka myöhemmin vääntyi muotoon ”Mutis”. Maatalousoppilaitos, pihan toisella puolella sijainnut emäntäkoulu ja keskustan ammattikoulu olivat mainittuun ajanjaksoon asti erillisiä itsenäisiä yksiköitään, kunnes ne yhdistettiin.

Viimeiseen 20 vuoden aikana koulun nimi on vaihtunut neljään kertaan. Nykyiseltä nimeltään laitos on Savon ammatti- ja aikuisopiston Suonenjoen yksikkö.

Vaikka nimet muuttuvat aina vain komeammiksi, ei siitä ole maatalouskoulutukselle koitunut mitään hyvää. Koulun ja koulutilan rakennuskanta on riittävä ja ajanmukainen, mutta uudelleenjärjestelyjen myötä maatalousopetuksen lopettamisuhka on ollut koko ajan ilmassa. Koulutilasta tuotantorakennuksineen luovuttiin 2000-luvulla, opetuspaja ja muut vastaavat tilat jäivät vielä oppilaitoksen haltuun.

Lehtori Jouko Markkanen tuli talon palvelukseen syksyllä 1980. Työsopimus tehtiin seuraavaan kevääseen saakka, mutta samalla paperilla on tultu tänne saakka. Tuohon aikaan määrärahoja oli käytettävissä siinä määrin, että sen ajan uusimpaan – mutta silloin vielä melko simppeliin – tekniikkaan voitiin tutustua omien traktoreiden ja välineiden avulla. Asetelma kuitenkin muuttui nopeaan tahtiin.

2000-luvulle tultaessa uudet traktorit alkoivat olla hyvin sähköisiä, eikä niille voinut tehdä mitään ilman erityisiä testilaitteita. Jatkuvasti laskevien määrärahojen varassa kamppaillut koulu ei niin hienoa kalustoa voinut hankkia.

Asiaan tuli korjaus vuonna 2001 alkaneen Agritek-yhteistyön muodossa. New Holland -huoltomiehille tarvittiin hyvä kurssipaikka, ja siihen Suonenjoki sopi sijaintinsa sekä valmiuksiensa puolesta erinomaisesti. Oppilaitos sai käyttöönsä EST-vianhakulaitteiston ja muut hienommassa traktoritekniikassa tarvittavat varusteet. Uusimpia traktori- ja puimurimalleja sekä työkoneita lainattiin heti tuoreeltaan Suonenjoelle huoltomiesten ja varsinaisten oppilaitten tutkittaviksi.

Yhteistyö toimi mutkattomasti, koulutettiinpa Suonenjoella kaksi erää uusia merkkihuoltajiakin. Kaksivuotisilla kursseilla oli yli 20 oppilasta, joista kaikki sijoittuivat välittömästi työelämään. Vuonna 2004 alkoi Keski-Pohjanmaan maaseutuopiston Kannuksen yksikön kanssa yhteistyönä toteutettu maatalousteknologian koulutusohjelma, jossa paneuduttiin nimenomaan uudempaan tekniikkaan. Tällä linjalla oli vuosittain vajaat 30 oppilasta. Valmiuksia annettiin koneurakointiin, huoltoyrittäjyyteen ja konekauppaan.

Opetuspaja hiljenee toukokuun lopussa, eikä jatkokäytöstä ole mitään tietoa. Kaluston ja tilojen puolesta siellä voitaisiin tehdä hyvinkin vaativia korjauksia, mutta entisessä käytössä pajaa tuskin hyödynnetään. Jouko Markkanen olisi kernaasti jatkanut vielä jokusen vuoden uusien ja vanhojen mutterinvääntäjien koulutusta. Ylempänä on tehty kuitenkin pitävät päätökset, joiden mukaan on nyt mentävä. Tilanne tuntuu hölmöltä senkin puolesta, että uusia huoltomiehiä tarvittaisiin jatkuvasti, ja jokaiselle olisi työmaata rajattomasti.

Oppilaat ovat olleet kiitettävän motivoituneita, ja pajalla on ollut tekemisen meininki. Uudemman ja vanhemman teknologian, sepäntaitojen ja muiden hyödyllisten juttujen ohella nuoria on totutettu vastuuseen. Opetuspajalle korjattaviksi tulleet koneet on annettu yhden tai kahden oppilaan omiksi projekteiksi, ja asiakkaat ovat asioineet suoraan heidän kanssaan. Jos remontin jälkeen on esiintynyt ongelmia, ovat samat kaverit korjanneet viat. Se on ollut hyvää totuttelua oikeaan työelämään.

Myös järjen käytön merkitystä on korostettu. Kannattaa mieluummin miettiä jotain ongelmaa ehkä pitkäänkin, kuin tehdä kiireessä sutta, jonka joutuu lopulta purkamaan uudestaan.

Päälle kolmeenkymmeneen vuoteen on mahtunut monenlaista persoonaa, mutta kaikkien kanssa on pärjäilty. Järjestyshäiriöistä ei Joken valtakunnassa ole ollut haittaa. Kuntoon on saatu jokainen traktori. Sekin, joka tuotiin pajalle moottorinosat perunalaatikoihin pakattuina. Pienempiä palikoita jouduttiin etsimään heinäladon lattialta, jonne talon aikamiespojat olivat traktorin purkaneet.

Muutamissa koneissa oli niin yleisiä tyyppivikoja, että kun asiakas kertoi vain traktorinsa merkin ja mallin, saattoi vaivan jo arvata. Joissakin tapauksissa suurin vika istui ratin takana. Massey-Fergusonin 3000-sarja oli 80-luvun lopulla vielä liian hieno laite useimmille kuljettajille. Tekniikka oli toimivaa, mutta sitä käytettiin ja huollettiin väärin. Jokaiselle traktorin hankkineelle olisi pitänyt järjestää tiivis käyttäjäkoulutus ja varmemmaksi vakuudeksi vielä tiukka loppukoe.

Nyt päättötodistuksensa saava ryhmä on näillä näkymin viimeinen Joken kouluttama. Itselläni oli silloin 32 vuotta sitten kunnia kuulua siihen ensimmäiseen porukkaan, tähän väliin on mahtunut toistatuhatta muuta. Hyvin ollaan kaikki Joken opeilla pärjätty.

Oppilailla on ollut mahdollisuus tuoda omia koneitaan kunnostettavaksi. Tätä etua on myös hyödynnetty innokkaasti. Pieksämäkeläisen Lauri Ylösen Massikalle tehdään pesun jälkeen perusteellinen remontti. 

Jouko Markkanen on viimeisen 32 vuoden aikana perehdyttänyt satoja, ellei peräti tuhansia opiskelijoita traktoritekniikan saloihin ja jatkokouluttanut suuren joukon huoltomiehiä. Intoa opettamiseen löytyisi vielä, eikä oppilaistakaan olisi puutetta. 

Vanhaan hyvään aikaan koulutiloille voitiin hankkia uusinta tekniikkaa melko tiuhaan, mutta viime aikoina kukkaron nyörit ovat olleet tiukalla. 90-luvun lopun New Holland 8560 on ollut oppilaitoksen käytössä koko ajan. Uusimmat mallit on saatu lainaan siihen tahtiin, kun niitä on markkinoille tullut. 

Avaa artikkelin PDF