Koneviesti vieraili Putikon kartanossa – näytillä mielenkiintoinen maatalouskoneiden ja työkalujen kokoelma

Pylväsporakone, käyttövoimana ruislimppu. 

Entisaikaan ei sahaa hylätty sen tylsyttyä, tässä puukkosahassa on teroitusta ohjaavat reiät, jotka pitävät piikkivälin oikeana. 

Ehkä yksi vanhimmista vitseistä maatalouden piiristä ajalta jolloin lankut sahattiin käsipelissä samoin maidon jäähdytysjäät. 

Sähköistystä kaksikymmenluvulta. 

Metsän laikutusäes hevosvetoisena. 

Kaksipyöräinen traktori. Kynnys siirtyä hevoskynnöstä tämän traktorin käyttöön on matalampi kuin nelipyöräiseen. 

Muistoja menneiltä ajoilta, lehmätaulut alkuperäisillä aidoilla teksteillä siten kuin ne ovat karjasta luopumisen jäljiltä jääneet. 

Maanviljelystä ja karjanhoitoa tilalla jatkettiin viisikymmenluvulle asti. Pisimpään kartanon omisti kauppaneuvos And. Auvinen vuodesta 1887 vuoteen 1987. Nykyiselle omistajalle, Ruoholan perheelle, tila siirtyi vuotta myöhemmin.

Nykyään tila on matkailukäytössä. Päärakennuksessa ja meijerissä on majoitustiloja ja navettarakennuksessa järjestetään vuosittain vaihtuvia taidenäyttelyjä. Varsinaisessa navetassa on allekirjoittaneen mielestä kaikkein mielenkiintoisin osa, sillä sinne on kerätty vanhaa maatalouskalustoa, muun muassa lähes täydellinen maasepän paja.

Putikon kartanon nimi on muotoutunut vanhasta puunkylkeen veistetystä lovesta, jota on kutsuttu nimellä Puutikki. Merkki on vanha Säämingin aikainen ansapolun merkki, jolla on ilmeisesti haluttu merkata tietä itselle ja samalla reviiriksi. Nimi on muuttanut aikojen kuluessa muotoaan ollen Puutikku ja Puutikko ja lopuksi kylän nimeksi vakiintui Putikko.

Museoksi näyttelyä ei voi varsinaisesti nimittää, siihen esillepano ja taustatiedot eivät ole riittäviä. Näyttelyssä on esineitä joiden alkuperää ei tiedetä tai se on unohtunut. Lauri Ruohonen oli kuitenkin mies, joka halusi säilyttää vanhoja tavaroita. Hän hankki niitä huutokaupoista ja osa esineistä on saatu lahjoituksena. Putikon kartanon alkuperäistä kalustoa on myös mukana runsaasti, kaikki hevostyökoneet ja ajokalut ovat alkuperäisiä.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on vanhat lehmätaulut, joihin on merkitty isän ja emän tiedot sekä poikimiset ja tuotokset. Taulut löytyivät navetan ylisiltä romujen seasta ja niistä oli vielä luettavissa viimeisimmät liitumerkinnät himmeästi. Merkinnät on nyt vahvennettu liidulla, ja taulut on ripustettu alkuperäisille paikoilleen.

Lisäksi näytillä on kartanon navettakirjanpitoa aina kaksikymmentäluvulta alkaen. Kirjoista näkee eläimen koko elinkaaren syntymästä asti. Tuotokset on kirjattu tarkasti ylös ja laskelmat on tehty myös rehunkäytöstä rehuyksikkölaskelmina tuotettua maito- ja rasvakiloa kohden.

Kartanon toiminnan aikakaudella oli tavallista, että salomökissä käytiin antamassa Onnikille katto-olkia päreen valossa. Putikon kartanossa oli kuitenkin oma sähkövoimalaitos, joten sähkövaloakin on ollut saatavissa jo hyvin varhain. Osa alkuperäisistä, kaksikymmenluvulla rakennetuista sähköistä on vielä paikoillaan. Saattaisi nykyajan sähköturvallisuudesta vastaavalta henkilöltä leuka kolahtaa polviin moisia asennuksia tutkaillessa, sillä johdotukset on pelottoman suoraviivaisesti tehty. Tosin nykyäänkin etelänmailla nähdyt viritykset ovat huomattavasti huterammin tehtyjä, jopa hotelleissa.

Moottorivoimalla toimivaa kalustoa edustaa kaksipyöräinen traktori, merkiltään BMB. Moottori on yksisylinterinen, nelitahtinen ja bensiinikäyttöinen. Traktori on tullut aikoinaan Putikkoon Simpeleeltä.

Putikon kartanossa on ollut parhaaseen aikaan maata kolmisen tuhatta hehtaaria ja päätoimialana sahaus, joten ymmärrettävästi metsään liittyvää kalustoa on runsaasti esillä. Hevosvetoinen laikkuri olisi mielestäni ansainnut paremman paikan.

Puuntyöstökalustosta on esillä runsaasti höyliä ja muita puusepän tarvekaluja, osa on sellaisia, ettei niiden käyttötarkoitus nuoremmalle väelle avaudu.

Putikko on lähellä metsämuseo Lustoa Punkaharjun kirkonkylän toisella puolella. Vaikka esineiden näytteillepanossa on puutteita, eikä kaikista esillä olevista esineistö ole riittävästi tietoa esillä, antaa näyttely kuitenkin hyvän läpileikkauksen viime vuosisadan alkupuolen maa- ja metsätalouden kalustosta. Unohtaa ei kannata taidenäyttelyäkään, tekijöiden joukossa on varsin laadukkaita taitelijoita, joiden työt ovat katsomisen arvoisia. r

Avaa artikkelin PDF