Video: Tom Vakkilaisen periaate konehankinnoissa on, että kalustossa on sen verran kiinni kuin on liikevaihtoa – urakoitsija pitää tärkeänä, että elämässä on muutakin kuin työ
Lypsykarjatilallinen ja koneurakoitsija Tom Vakkilainen kertoi Koneviestille MaatalousKonemessuilla, millaista on koneammattilaisen arki Etelä-Suomessa.Tom Vakkilainen pitää Etelä-Suomessa 44 lehmän lypsykarjatilaa. Miehellä on parsinavetta, jossa lehmiä ruokitaan pääosin aperuokinnalla. Lisänä on väkirehua, jonka osuus on 35 %. Vakkilaisen filosofia on, että ”Lehmät lypsää nurmella”.
Tilalla on keskitytty maidontuotantoon, sillä viljelyn osalta peltopinta-alaa ei ole lähistöllä saatavilla. Nyt peltopinta ala on noin 121 hehtaaria.
Vakkilaisen päätoimiala on alun perin ollut urakointi, jonka hän aloitti traktorisilppureilla vuonna 2001. Viljely ja maidontuotanto ovat tulleet palettiin myöhemmin sukupolvenvaihdoksen myötä. Nykyään koneurakointibisnes keskittyy rehunkorjuuseen, jonka parissa menee kesästä kaksi kuukautta.
Niittämisestä huolehtivat asiakkaat itse eli Vakkilainen on keskittynyt pelkästään rehunkorjuuseen. Rehunkorjuuala on noin 1000 hehtaaria, joka jakaantuu kolmeen korjuuseen. Aiemmin koneurakointia tehtiin pienemmällä kalustolla, jonka käyttöaste oli korkea. Nykyisin rehukorjuuta tehdään isommalla ja uudemmalla koneella. Ajosilppurin ja karhoittimen lisäksi miehellä on urakoinnissä käytössä useampi traktori. Mukana korjuussa on yhteistyökumppanit, jotka ajavat rehunkorjuuvaunuja.
Pääoman sijoittamisen suhteen Vakkilaisen periaatteena on ollut, että sen verran kalustossa on rahaa kiinni kuin mikä on yrityksen liikevaihto. Tällä periaatteella mies on pärjänyt urakointibisneksessä kohtuullisesti. ”Pärjääminen perustuu siihen, ettei ole pääomakuluja,” Vakkilainen sanoo. Tämä vaatii se, että koneet puretaan talvella osiin ja käydään huolellisesti läpi. Huollossa kaikki kulutusosat käydään läpi ja tilataan tarvittavia osia tilalle. Lisäksi koneisiin vaihdetaan vuosittain öljyt.
Vakkilaisella on urakoinnissaan varajärjestelmä. Jos käytössä oleva uudempi kone rikkoutuu kesken rehunkorjuun, tallissa odottaa huollettu vanha silppuri, jolla töitä voidaan jatkaa, kunnes uusi on korjattu. Näin asiakkaille luvatut työt saadaan hoidettua, vaikka käytössä olevan koneen kanssa tulisi mutkia matkaan.
Tom Vakkilainen nauttii urakoinnissa siitä, että välillä työ on hektistä. Tällöin työntekoon voi laittaa itsensä täysillä likoon, ja kun luvatut hommat on hoidettu, voi keskittyä muihin asioihin. Hän olisi kiinnostunut enemmän hääräämään pajahommien parissa ja tekemään erilaisia protojuttuja, mutta siihen aika ei tahdo riittää lypsytilan pyörityksen ohessa.
Tulevaisuutensa suhteen Vakkilainen on luottavainen, vaikka ala on tällä hetkellä kireä. Hän sanoo, että on tärkeää, että elämässä on muutakin kuin pelkkää työtä. Nuorimpia kolleegoita hän kehoittaa pitämään huolta taustajoukoista. Lisäksi hän antaa neuvon alalle tuleville, että bisneksessä kannattaa yrittää löytää sellainen bisnesrako, mitä muilla ei vielä ole markkinoilla tarjolla.
Katso videolta, mitä Vakkilainen kertoo työvoiman saatavuudesta sekä koneostoista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat