
Toivolan metsäsavotassa pääosissa olivat isäntälinjan koneet – perinnetapahtumassa mukana myös uusinta metsäteknologiaa
Mäntyharjulla on useampana syksynä kokoonnuttu koneellisen sadonkorjuuperinteen merkeissä. Toivolan kyläyhdistys on laajentanut tarjontaansa metsäpuolelle. 8.3.2025 järjestetyn Metsäsavotan pääosassa olivat isäntälinjan koneet, mutta näytillä oli myös hevonen rekineen sekä uusin metsäteknologia.Mäntyharju
Mäntyharjulainen Toivolan Kylät ry. on vuonna 2011 perustettu vireä kyläyhdistys, joka on useana syksynä esitellyt entisajan koneellista sadonkorjuuta. Nyt näytillä oli vanhempaa ja uudempaa metsäteknologiaa alkaen hevosen vetämästä parireestä, eli savolaisittain ronkelista, ja päättyen Ponsse-motoon ja ajokoneeseen. Kuva: Kimmo KottaToivolan Metsäsavotta 8.3.2025
- Järjestäjänä mäntyharjulainen Toivolan Kylät ry. -kyläyhdistys.
- Välineistöä näytillä alkaen kiinteistä vinsseistä ja Joutsa-kuormaimesta päättyen nykyaikaiseen Ponsse-metsäkoneeseen.
- Tapahtuman tuotto kulminoitui tarjoilujen myyntiin.
Vielä muutama vuosikymmen sitten lähes jokaisella vähänkin metsää omistaneella maatilalla ajettiin puuta maataloustraktorilla. Hankintahakkuut olivat vielä yleisiä, ja vaikka niitä ei jokaiselle talvelle riittänyt, niin oma puuhansa oli polttopuurankojen ja sahapuiden keräämisessä. Uuden rakentamista ja entisen korjaamista varten piti aina olla jonkinlainen lauta-, parru- ja lankkuvarasto, joiden riittävyydestä huolehtivat keväisin kiertäneet kenttäsahurit.
Kotitarvepuiden ajamiseen riittivät vinssi ja lovipankko, isompiin hankintasavotoihin ja osa-aikaurakointiin tarvittiin vähintään reki ja vaijerinostin, ammattimaisempaan toimintaan telivaunu ja kourakuormain. Kun eteen laitettiin nelivetoinen traktori, puut alkoivat liikkua tahtiin, jollaisesta ei hevosaikaan osattu edes uneksia. Aika usein kuulee puhuttavan, kuinka hevosia voitaisiin vieläkin hyödyntää metsätöissä, ne kun toimivat jäljelle jäävää puustoa säästäen, kuten entisinä hyvinä jatkuvan kasvatuksen aikoina. Näiden omatekoisten asiantuntijoiden kannattaisi vierailla jossakin perinnesavottanäytöksessä ja todeta omin silmin, millaisiin saavutuksiin tuolla aikanaan ainoalla mahdollisella menetelmällä päästään. Eräs pitkän linjan metsäkoneurakoitsija sanoi jo kauan sitten, että hevoskauteen voidaan palata, jos kuljetuksiin saa kulua koko puukaupan tuotto, ja sekin riittäisi vain äärimmäisen harvoissa tapauksissa.
Joutsalainen Österbergin Konepaja teki ensimmäiset Joutsa-vaijerikuormaimet 1950-luvun alussa, ja niiden tuotanto jatkui noin 30 vuoden ajan. Tämä Traktori-Joutsa on 60-luvun lopulta ja sen vinssi ottaa voimansa kampiakselin päästä kulmavaihteen välityksellä. Kytkintä hallitaan ohjaamon yli menevän köyden avulla. Nostoteho on noin 450 kg. Kuva: Kimmo Kotta
Tämä takasiltaan pultattu kiinteä vinssi on Keuruun Konepajan tekemä Jukka. Sen etuina nostolaitevinssiin verrattuna olivat muuta käyttöä varten vapaaksi jääneet vetokoukku ja vetovarret. Mutta koska tukijalat puuttuivat, traktori kaatui helposti tai pyörähti peräti ympäri. Yleisin oheisvaruste oli lovipankko, kuten kuvassa. Kuva: Kimmo Kotta
Nestekaasulämmitin oli välttämätön varuste, jos traktori jouduttiin jättämään pakkasyöksi metsään. Termi oli eniten myyty merkki ja yleisnimitys kaikille kaasulämmittimille. Se toimi tavallisen letkulämmittimen tapaan sillä erolla, että sen takaosaan laitettu "toho" sai nesteet jopa kiehumaan muutamassa kymmenessä minuutissa. Kuva: Kimmo KottaJoutsalaisesta Ponsseen
Mäntyharjulainen Toivolan Kylät ry. on ilmeisen aktiivinen ja pystyvä kyläyhdistys. Puintipäiville on saatu hyvin kalustoa, eikä Metsäsavotta jäänyt yhtään heikommaksi esitykseksi. Hyväkuntoista välineistöä oli näytillä kattavasti, alkaen 1960-luvulla yleisistä kiinteistä vinsseistä ja Joutsa-kuormaimesta päättyen nykyajan vieremäläiseen Ponsse-tekniikkaan. Eniten oli esillä edellä mainittuja isäntälinjan koneita traktoreineen. Harvasta kylästä tai edes pitäjästä löytyy yhtä laajaa otantaa takavuosien puunkuljetuskalustosta. Kaikki laitteet olivat hyvässä työkunnossa, valmiina savottaan.
Kesätapahtumien järjestämisessä on vaivansa, ja huono sää voi pilata koko hankkeen. Talvella se ei ole yhtään helpompaa tai varmempaa. Parkkipaikat eivät yleensä upota, ja kaatosateen uhka on olematon, mutta oikein paha tuisku tai kova pakkanen eivät yleisömäärää ainakaan lisää. Ja luotettavaa ja osaavaa talkooväkeä tarvitaan talvellakin.
Mäntyharjun metsätapahtuma oli laajuudeltaan muutamiin takavuosien perinnesavotoihin verrattuna vähäinen, mutta ei yhtään huonompi, ja on erinomainen juttu, että kyläyhdistyksellä riittää intoa järjestelyihin. Varsinkin kun tuotto oli kahvin ja makkaran myynnin varassa, toivottavasti jokainen käytti hyväkseen ravintolapalveluja.
Jäätiet ja jäällä olleet puuvarastot tarvitsivat vahvan pohjan. Jääkerrosta vahvistettiin vesityspumpuilla, joiden teho oli useita kuutioita minuutissa. Vesi saatiin nousemaan jäälle imuputken alaosassa olevalla siivikolla tai kairalla, jota pyöritettiin kulmavaihteen välityksellä. Etevimmät mallit kykenivät avannon kairaamiseenkin. Kuva: Kimmo Kotta
Nostolaitevinssejä tehtiin ainakin viidessä konepajassa ja tehtaassa sekä kymmenissä kyläpajoissa. Tämä versio lienee jonkun paikallisen sepän luomus. Kelan takana olevasta pantajarrusta päätellen varustuksiin on saattanut kuulua myös kuormauspuomi. Tukijalat ovat suorassa vedossa estäneet traktorin pomppaamisen. Kuva: Kimmo Kotta
Peltosalmen Konepajan Farmi-, Hakki- ja Normet-nostolaitevinssit olivat ylivoimaisesti suosituimpia, ja kaiketi myös ensimmäisiä. Niiden valmistus alkoi 60-luvun alkupuolella ja jatkuu edelleen. Lisävarusteisiin kuului kuormaajavarustus, jonka suurin nostokyky 3,5-metrisen puomin päässä oli noin 600 kiloa, vinssin teho oli 3000 kp. Kuva: Kimmo Kotta
Mestari-halkomakoneeseen on varmaankin saatu idea raamisahasta. Syöttörullat pakottavat halkaistavan puun kahden terän väliin, ja vahvakin pölli halkeaa varmasti. Puiden pituudella ei ole väliä; koneella voi halkoa vaikka täyspitkiä rankoja, jotka kuivuvat haketuskuntoon huomattavan nopeasti. Valmistaja Pakolan Konepaja, Nivala. Kuva: Kimmo Kotta
Joutsa-kourakuormaimien valmistus alkoi v. 1968, ja niitä valmistui kiivaimpana kautena 150–200 kappaletta vuodessa. Kun tämä yhdistelmä oli uusi, Österbergin Konepajan tuotanto oli jo loppusuoralla tai peräti päättynyt. Valmistusoikeudet ja pajakalusto myytiin Viroon 1990-luvun alussa. Nyt Joutsa-tuotemerkki on Seppo Kuisma Oy:n hallussa. Kuva: Kimmo KottaJoko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat



