Oldtimer Festival 2018 – 30. kerta rentoa konemeininkiä

Kolmekymmentä vuotta sitten joukko Belgian pohjoisimman kolkan museokoneharrastajia päätti yhteistuumin järjestää sadonkorjuujuhlan, jossa esiteltäisiin veteraanikoneita. Tapahtuma on edelleen voimissaan ja jatko on turvattu, sillä nuoriso on innolla menossa mukana.
Claeys kokeili sotien jälkeen traktorivalmistusta, mutta tuotanto jäi 75 kappaleeseen. Tarjolla oli 2-sylinterinen 30 hv:n malli NKT ja kuvan 4-sylinterinen 60 hv:n NKV. Etukammiodiesel oli omaa tuotantoa, varusteisiin kuuluivat ohjausjarrut, voimanotto, tasauspyörästönlukko ja jousitettu etuakseli. Claeys todettiin hyväksi traktoriksi, mutta jatkossa Leon Claeysin vuonna 1906 Zedelgemiin perustama yritys keskittyi pelkästään puimureihin.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Belgian lounaisosassa Brugelettessa aluksi Fergusonin ja sittemmin saksalaisen Wahlin piirimyyjänä toiminut André Motte kokosi puolensataa traktoria omalla Motte-merkillä. Moottorina oli Mersun OM636-nelosdiesel, josta otettiin tässä tehokkaammassa vuoden 1968 A930-mallissa 34 hv, pienemmästä A820:stä 30. Myös voimansiirroissa oli eroja: A820:ssä on 5-nopeuksinen Hurth-vainteisto, A930:ssä 6-pykäläinen ZF, hydrauliikan toimitti Bosch.
Belgian lounaisosassa Brugelettessa aluksi Fergusonin ja sittemmin saksalaisen Wahlin piirimyyjänä toiminut André Motte kokosi puolensataa traktoria omalla Motte-merkillä. Moottorina oli Mersun OM636-nelosdiesel, josta otettiin tässä tehokkaammassa vuoden 1968 A930-mallissa 34 hv, pienemmästä A820:stä 30. Myös voimansiirroissa oli eroja: A820:ssä on 5-nopeuksinen Hurth-vainteisto, A930:ssä 6-pykäläinen ZF, hydrauliikan toimitti Bosch. Kuva: Kimmo Kotta
Sota-aika haittasi pahasti Allis-Chalmersin ja Hanomagin maahantuoja George Favachen bisneksiä, niinpä hän alkoi vaihdella käytettyihin N-Fordsoneihin 2-sylinterisiä ABC-dieseleitä. Nyt 30-hevosvoimainen Fordson sai uuden nimen Sanglier (villisika) ja siitä tuli puimakoneurakoitsijoiden suosikki. Käyttöä löytyi myös Antwerpenin sataman tavaraliikenteessä. Moottorivaihdoksia tehtiin ehkä 50 kappaletta.
Sota-aika haittasi pahasti Allis-Chalmersin ja Hanomagin maahantuoja George Favachen bisneksiä, niinpä hän alkoi vaihdella käytettyihin N-Fordsoneihin 2-sylinterisiä ABC-dieseleitä. Nyt 30-hevosvoimainen Fordson sai uuden nimen Sanglier (villisika) ja siitä tuli puimakoneurakoitsijoiden suosikki. Käyttöä löytyi myös Antwerpenin sataman tavaraliikenteessä. Moottorivaihdoksia tehtiin ehkä 50 kappaletta. Kuva: Kimmo Kotta
Steyr- ja Zetor-kauppiaana 1950-luvulla aloittanut Joseph de Lille suunnitteli poikiensa kanssa oman Stotz-merkkisen traktorin, tuotannosta vastasi Dilbeekiläinen autoyritys Hocké. Saksalaiset traktorit olivat hyvässä maineessa ja saksalaistyylisen merkin arveltiin varmistavan menekkiä. Kokoonpanoa lukuun ottamatta Stotz olikin saksalainen: moottorit tulivat Deutzilta, voimansiirto Hurthilta. Tarjolla oli 24 ja 30 hv:n mallit. Stotzin valmistus päättyi vuonna 1958, johon mennessä tehtiin 60 traktoria.
Steyr- ja Zetor-kauppiaana 1950-luvulla aloittanut Joseph de Lille suunnitteli poikiensa kanssa oman Stotz-merkkisen traktorin, tuotannosta vastasi Dilbeekiläinen autoyritys Hocké. Saksalaiset traktorit olivat hyvässä maineessa ja saksalaistyylisen merkin arveltiin varmistavan menekkiä. Kokoonpanoa lukuun ottamatta Stotz olikin saksalainen: moottorit tulivat Deutzilta, voimansiirto Hurthilta. Tarjolla oli 24 ja 30 hv:n mallit. Stotzin valmistus päättyi vuonna 1958, johon mennessä tehtiin 60 traktoria. Kuva: Kimmo Kotta
Fordsoneiden dieselöijä Favache aloitti sota-aikaan myös oman traktorimallin suunnittelun. Ensimmäiset protot kasattiin B-Alliksen osista, moottorina käytettiin 2-sylinteristä 17 hv:n 1-3-litraista ABC- dieseliä. Tuotantoon pitkälti Allis-tyyppinen traktori saatiin vuonna 1945, testikausi oli sotatilan takia venähtänyt neljäksi vuodeksi. Naapuritilan emäntä antoi traktorille nimen Spinnekop (hämähäkki). Valmistus päättyi muun muassa kassakriisiin vuoteen 1953 mennessä, kaikkiaan valmistui 250 traktoria.
Fordsoneiden dieselöijä Favache aloitti sota-aikaan myös oman traktorimallin suunnittelun. Ensimmäiset protot kasattiin B-Alliksen osista, moottorina käytettiin 2-sylinteristä 17 hv:n 1-3-litraista ABC- dieseliä. Tuotantoon pitkälti Allis-tyyppinen traktori saatiin vuonna 1945, testikausi oli sotatilan takia venähtänyt neljäksi vuodeksi. Naapuritilan emäntä antoi traktorille nimen Spinnekop (hämähäkki). Valmistus päättyi muun muassa kassakriisiin vuoteen 1953 mennessä, kaikkiaan valmistui 250 traktoria. Kuva: Kimmo Kotta
Joskus 1950-luvun alkupuolella muuan varakas liikemies sai kuolleena syntyneen idean aloittaa oma traktorituotanto. Uudessa belgialaisessa Galman-traktorissa oli kotimainen ABC:n (Anglo Belgian Corporation) 22 hv:n 2-sylinterinen diesel ja ZF:n voimansiirto. Suunnitteilla oli myös 35-hevosvoimainen malli, mutta se ei edennyt protovaihetta pidemmälle. Tämä pienempi malli tuli saataville vuonna 1957, mutta sille ei ollut kysyntää Dextan ja 35-Fergusonin vallatessa markkinat. Parissa vuodessa valmistui ehkä 50 Galmania.
Joskus 1950-luvun alkupuolella muuan varakas liikemies sai kuolleena syntyneen idean aloittaa oma traktorituotanto. Uudessa belgialaisessa Galman-traktorissa oli kotimainen ABC:n (Anglo Belgian Corporation) 22 hv:n 2-sylinterinen diesel ja ZF:n voimansiirto. Suunnitteilla oli myös 35-hevosvoimainen malli, mutta se ei edennyt protovaihetta pidemmälle. Tämä pienempi malli tuli saataville vuonna 1957, mutta sille ei ollut kysyntää Dextan ja 35-Fergusonin vallatessa markkinat. Parissa vuodessa valmistui ehkä 50 Galmania. Kuva: Kimmo Kotta
Ensimmäinen Claeys MZ -ajopuimuri valmistui vuonna 1951. Siitä kehitetty kuvan M73 oli tuotannossa vuosina 1957–61. Moottorina oli Deutz F4L, Ford 592 tai Perkins P4. Vakiopöytä oli 2,2-metrinen, puintikela 74 cm, kohlinala 2,5 m², seulasto 1,36 m². Puimuri painaa säkitysvarustuksella 2,7 tonnia. Seuraavia malleja olivat M80 ja M103, vuonna 1963 merkiksi vaihtui Claasin vaatimuksesta Clayson.
Ensimmäinen Claeys MZ -ajopuimuri valmistui vuonna 1951. Siitä kehitetty kuvan M73 oli tuotannossa vuosina 1957–61. Moottorina oli Deutz F4L, Ford 592 tai Perkins P4. Vakiopöytä oli 2,2-metrinen, puintikela 74 cm, kohlinala 2,5 m², seulasto 1,36 m². Puimuri painaa säkitysvarustuksella 2,7 tonnia. Seuraavia malleja olivat M80 ja M103, vuonna 1963 merkiksi vaihtui Claasin vaatimuksesta Clayson. Kuva: Kimmo Kotta
Nelipyöräohjattu Ravell suunniteltiin Offenburgissa, eteläisessä Länsi-Saksassa 1950-luvun lopulla, mutta sen tuotanto piti aloittaa Belgiassa. Hankkeen takana oli Robert Velleman, jonka suureelliset suunnitelmat menivät kuitenkin poskelleen, vain 3 traktoria valmistui – joidenkin tietojen mukaan jopa 7. Pari tonnia painavan Ravellin moottori on 45 hv:n nelos-Perkins. Kaksi konetta on säilynyt, muuten nykyaikaiselta vaikuttavan traktorin erikoisuutena on vanerista taivutettu istuin.
Nelipyöräohjattu Ravell suunniteltiin Offenburgissa, eteläisessä Länsi-Saksassa 1950-luvun lopulla, mutta sen tuotanto piti aloittaa Belgiassa. Hankkeen takana oli Robert Velleman, jonka suureelliset suunnitelmat menivät kuitenkin poskelleen, vain 3 traktoria valmistui – joidenkin tietojen mukaan jopa 7. Pari tonnia painavan Ravellin moottori on 45 hv:n nelos-Perkins. Kaksi konetta on säilynyt, muuten nykyaikaiselta vaikuttavan traktorin erikoisuutena on vanerista taivutettu istuin. Kuva: Kimmo Kotta
Case L ja seuraava LA-malli olivat voimakkaita ja järeitä traktoreita, mutta niissä oli janoiset kaasutinmoottorit. Niinpä Esenissä pajatoimintaa pyörittänyt Maurice Vandezande alkoi sotien jälkeen vaihtaa niihin 4-, 5- tai 6-sylinterisiä Gardnerin suorasuihkutusdieseleitä. Myös monen Hanomagin ja kuulapää-Vierzonin nokalle vaihtui tasokas brittimoottori. Vaihdoksia tehtiin vuoteen 1965 asti, mihin mennessä syntyi n. 300 traktoria. Kuvan Gardner-Vandezandessa on 60 hv:n nelonen.
Case L ja seuraava LA-malli olivat voimakkaita ja järeitä traktoreita, mutta niissä oli janoiset kaasutinmoottorit. Niinpä Esenissä pajatoimintaa pyörittänyt Maurice Vandezande alkoi sotien jälkeen vaihtaa niihin 4-, 5- tai 6-sylinterisiä Gardnerin suorasuihkutusdieseleitä. Myös monen Hanomagin ja kuulapää-Vierzonin nokalle vaihtui tasokas brittimoottori. Vaihdoksia tehtiin vuoteen 1965 asti, mihin mennessä syntyi n. 300 traktoria. Kuvan Gardner-Vandezandessa on 60 hv:n nelonen. Kuva: Kimmo Kotta
700-sarjan traktorit vaihtuivat TW-mallistoksi vuonna 1979. Traktorit uudistuivat jo 4 vuotta myöhemmin, jolloin 4-veto alkoi olla Euroopan puolella vakiovaruste. Vuodesta 1985 lähtien kaikki TW:t tehtiin Antwerpenissa, myös Amerikkaan myydyt. Ford TW25 pysyi tuotannossa vuosikymmenen loppuun. 6-sylinterinen turbokone on 6,6-litrainen ja 154-hevosvoimainen. Vieressä malliston pienempiin kuulunut Ford 1200, jonka valmistaja oli japanilainen Shibaura. Sen 2-sylinterisestä 0,8 litran dieselistä irtosi n. 15 hv.
700-sarjan traktorit vaihtuivat TW-mallistoksi vuonna 1979. Traktorit uudistuivat jo 4 vuotta myöhemmin, jolloin 4-veto alkoi olla Euroopan puolella vakiovaruste. Vuodesta 1985 lähtien kaikki TW:t tehtiin Antwerpenissa, myös Amerikkaan myydyt. Ford TW25 pysyi tuotannossa vuosikymmenen loppuun. 6-sylinterinen turbokone on 6,6-litrainen ja 154-hevosvoimainen. Vieressä malliston pienempiin kuulunut Ford 1200, jonka valmistaja oli japanilainen Shibaura. Sen 2-sylinterisestä 0,8 litran dieselistä irtosi n. 15 hv. Kuva: Kimmo Kotta
Ainoa menestynyt Belgiassa tehty merkki on Ford. Englantia lukuun ottamatta kaikkiin EEC-maihin myydyt Fordit tehtiin vuoteen 1985 asti Antwerpenissa.
Ainoa menestynyt Belgiassa tehty merkki on Ford. Englantia lukuun ottamatta kaikkiin EEC-maihin myydyt Fordit tehtiin vuoteen 1985 asti Antwerpenissa. Kuva: Kimmo Kotta
1970-luvun alkupuolen malliston tehokkain traktori oli 101 hv:n turbo-7000, jonka pohjana oli monesta kohdasta vahvisteltu Ford 5000. Kaikissa Suomeen tuoduissa koneissa oli ruotsalaiset Hara-ohjaamot, useimmissa Euroopan valtioissa tyydyttiin kuvan tanskalaiseen Fiecoon. 7000-Fordin sai 4-vetoisenakin, Selene-etuakselit asennettiin Hollannissa sikäläisen maahantuojan toimesta.
1970-luvun alkupuolen malliston tehokkain traktori oli 101 hv:n turbo-7000, jonka pohjana oli monesta kohdasta vahvisteltu Ford 5000. Kaikissa Suomeen tuoduissa koneissa oli ruotsalaiset Hara-ohjaamot, useimmissa Euroopan valtioissa tyydyttiin kuvan tanskalaiseen Fiecoon. 7000-Fordin sai 4-vetoisenakin, Selene-etuakselit asennettiin Hollannissa sikäläisen maahantuojan toimesta. Kuva: Kimmo Kotta
Countyn menestystarina 4-vetovalmistajana alkoi Super Major -pohjaisista malleista Super 4 ja Super 6, joka lähes 100:lla hevosvoimallaan oli 1960-luvun alkupuolen tehokkaimpia eurooppalaistraktoreita. Meillä lähes kaikki Countyt olivat maansiirtotöissä, mutta Englannissa ja Keski-Euroopassa niitä käytettiin jäykkien maiden muokkauksiin ja vaikeisiin maastokuljetuksiin. Kaikissa 6-sylinterisissä malleissa oli harmaa konepelti, mutta vain joissakin 4-sylinterisissä.
Countyn menestystarina 4-vetovalmistajana alkoi Super Major -pohjaisista malleista Super 4 ja Super 6, joka lähes 100:lla hevosvoimallaan oli 1960-luvun alkupuolen tehokkaimpia eurooppalaistraktoreita. Meillä lähes kaikki Countyt olivat maansiirtotöissä, mutta Englannissa ja Keski-Euroopassa niitä käytettiin jäykkien maiden muokkauksiin ja vaikeisiin maastokuljetuksiin. Kaikissa 6-sylinterisissä malleissa oli harmaa konepelti, mutta vain joissakin 4-sylinterisissä. Kuva: Kimmo Kotta
County teki 1970-luvun alkuun itse 6-sylinteriset mallinsa vaihtamalla 5000-Fordeihin 2700-sarjan moottorit. Jatkossa tehokkaimpien mallien pohjana käytettiin amerikkalaispohjaisia suurtraktoreita. Tämä 145-hevosvoimainen County 1454 on muunneltu Ford 9600:sta. Countyjen numeroinnissa ensimmäiset kaksi tai kolme numeroa kertovat tehon SAE-hevosvoimina, viimeinen nelonen tarkoittaa tietenkin 4-vetoa.
County teki 1970-luvun alkuun itse 6-sylinteriset mallinsa vaihtamalla 5000-Fordeihin 2700-sarjan moottorit. Jatkossa tehokkaimpien mallien pohjana käytettiin amerikkalaispohjaisia suurtraktoreita. Tämä 145-hevosvoimainen County 1454 on muunneltu Ford 9600:sta. Countyjen numeroinnissa ensimmäiset kaksi tai kolme numeroa kertovat tehon SAE-hevosvoimina, viimeinen nelonen tarkoittaa tietenkin 4-vetoa. Kuva: Kimmo Kotta
County 1164 oli viimeinen Countyn omatekoinen kuutonen. Moottori on 8000-Fordista, voimansiirto 5000-Fordista ja 1970-luvun puolivälin jälkeen 7600-Fordista. Firman traktorituotanto oli 1970-luvun lopulla jo heikommassa hapessa, kun Ford teki omia 4-vetojaan ja alkoi purkaa yli 30 vuotta jatkunutta yhteistyötä. Countyn traktorituotanto päättyi vuonna 1983 vararikkoon.
County 1164 oli viimeinen Countyn omatekoinen kuutonen. Moottori on 8000-Fordista, voimansiirto 5000-Fordista ja 1970-luvun puolivälin jälkeen 7600-Fordista. Firman traktorituotanto oli 1970-luvun lopulla jo heikommassa hapessa, kun Ford teki omia 4-vetojaan ja alkoi purkaa yli 30 vuotta jatkunutta yhteistyötä. Countyn traktorituotanto päättyi vuonna 1983 vararikkoon. Kuva: Kimmo Kotta
Suuret runko-ohjatut nelivedot tulivat Amerikassa muotiin 1970- luvun alkupuolella. Ford osallistui kisaan Steigerin tekemällä FW-sarjalla, jonka neljästä mallista tuotiin Eurooppaan kuvan 295-hevosvoimaista FW30-Fordia ja 360 hv:n mallia FW60. Pohjana olivat Steiger Cougar ja Panther, suurimpana erona väri ja merkki. Ensimmäiset FW-Fordit valmistuivat 1977, viimeiset vuonna 1986.
Suuret runko-ohjatut nelivedot tulivat Amerikassa muotiin 1970- luvun alkupuolella. Ford osallistui kisaan Steigerin tekemällä FW-sarjalla, jonka neljästä mallista tuotiin Eurooppaan kuvan 295-hevosvoimaista FW30-Fordia ja 360 hv:n mallia FW60. Pohjana olivat Steiger Cougar ja Panther, suurimpana erona väri ja merkki. Ensimmäiset FW-Fordit valmistuivat 1977, viimeiset vuonna 1986. Kuva: Kimmo Kotta
Euroopan markkinoille tarkoitetut amerikkalaisperäiset 6-sylinteriset Fordit 8600 ja 9600 tehtiin vuodesta 1975 lähtien Antwerpenissa.
Euroopan markkinoille tarkoitetut amerikkalaisperäiset 6-sylinteriset Fordit 8600 ja 9600 tehtiin vuodesta 1975 lähtien Antwerpenissa. Kuva: Kimmo Kotta
Vuotta myöhemmin esiteltyihin 700-sarjan suurtraktoreihin 8700 ja 9700 sai jo tehdasasennetun 4-vedon ensimmäistä kertaa Fordin historiassa. 600- ja 700-sarjan tekniset erot olivat vähäisiä, enimmät muutokset koskivat muotoilua ja uutta luksus-luokan ohjaamoa. Monet 9600- ja 9700-mallit ovat jatkaneet uraansa vetokilpailutraktoreina.
Vuotta myöhemmin esiteltyihin 700-sarjan suurtraktoreihin 8700 ja 9700 sai jo tehdasasennetun 4-vedon ensimmäistä kertaa Fordin historiassa. 600- ja 700-sarjan tekniset erot olivat vähäisiä, enimmät muutokset koskivat muotoilua ja uutta luksus-luokan ohjaamoa. Monet 9600- ja 9700-mallit ovat jatkaneet uraansa vetokilpailutraktoreina. Kuva: Kimmo Kotta
Allaeys teki vuoteen 1986 asti humalasadon korjaamiseen tarkoitettua kalustoa, sekä itsekulkevia ja nostolaitesovitteisia kasvinsuojeluruiskuja. Ruiskujen alustaksi oli tarjolla varta vasten siihen käyttöön suunniteltuja Allaeys-traktoreita, mutta valmistusmäärät jäivät muutamaan kappaleeseen. Tässä vuoden 1967 yksilössä on 52-hevosvoimainen MWM:n ilmajäähdytetty nelosdiesel.
Allaeys teki vuoteen 1986 asti humalasadon korjaamiseen tarkoitettua kalustoa, sekä itsekulkevia ja nostolaitesovitteisia kasvinsuojeluruiskuja. Ruiskujen alustaksi oli tarjolla varta vasten siihen käyttöön suunniteltuja Allaeys-traktoreita, mutta valmistusmäärät jäivät muutamaan kappaleeseen. Tässä vuoden 1967 yksilössä on 52-hevosvoimainen MWM:n ilmajäähdytetty nelosdiesel. Kuva: Kimmo Kotta
Järkälemäinen McCormick-Deering WD40 oli ensimmäinen dieselmoottorilla varustettu amerikkalainen pyörätraktori, sitä tehtiin vuosina 1935–40. 7,6-litrainen 60 hv:n moottori startataan bensalla, kampikäynnistys onnistuu avaamalla ylimääräiset palotilat, jolloin puristukset laskevat. Iso-Kormiikki painaa 3,5 tonnia, kumipyöräversio kulkee vajaat 20 km/h.
Järkälemäinen McCormick-Deering WD40 oli ensimmäinen dieselmoottorilla varustettu amerikkalainen pyörätraktori, sitä tehtiin vuosina 1935–40. 7,6-litrainen 60 hv:n moottori startataan bensalla, kampikäynnistys onnistuu avaamalla ylimääräiset palotilat, jolloin puristukset laskevat. Iso-Kormiikki painaa 3,5 tonnia, kumipyöräversio kulkee vajaat 20 km/h. Kuva: Kimmo Kotta
Englannin ja Länsi-Saksan lisäksi IH-traktoreita tehtiin myös Ranskassa merkittäviä määriä. Lähinnä amerikkalaisten Marshall-avun turvin rakennetun Saint-Dizierin tehtaan ensimmäinen IH-traktori oli riviviljelymallinen Farmall FC, jota sai bensa-, petrooli- ja dieselkäyttöisenä. Vuonna 1957 FC:n tilalle esiteltiin samaan tekniikkaan perustuva, mutta paremmin yleiskäyttöön soveltuva Farmall FU235, jonka 2-litrainen nelosdiesel oli teholtaan 26 hv.
Englannin ja Länsi-Saksan lisäksi IH-traktoreita tehtiin myös Ranskassa merkittäviä määriä. Lähinnä amerikkalaisten Marshall-avun turvin rakennetun Saint-Dizierin tehtaan ensimmäinen IH-traktori oli riviviljelymallinen Farmall FC, jota sai bensa-, petrooli- ja dieselkäyttöisenä. Vuonna 1957 FC:n tilalle esiteltiin samaan tekniikkaan perustuva, mutta paremmin yleiskäyttöön soveltuva Farmall FU235, jonka 2-litrainen nelosdiesel oli teholtaan 26 hv. Kuva: Kimmo Kotta
FC- ja FU-mallien lisäksi 1950-luvulla tehtaan valmistusohjelmaan kuului myös Farmall Cub, mutta ainoa Suomeen tuotu ranskalaismalli oli FC 193 kappaleella.
FC- ja FU-mallien lisäksi 1950-luvulla tehtaan valmistusohjelmaan kuului myös Farmall Cub, mutta ainoa Suomeen tuotu ranskalaismalli oli FC 193 kappaleella. Kuva: Kimmo Kotta
Sotien alla koko IH-mallisto pantiin uusiksi. 1920-luvun alun tekniikkaan perustuneet Deeringit korvattiin huippumoderneilla W-sarjan traktoreilla, johon kuului kolme mallia W4, W6 ja W9, sekä kahden suurimman traktorin dieselversiot. Kuvan WD6 startattiin entiseen tapaan bensalla, mutta nyt sen pystyi tekemään sähköllä. 4,1-litraisen moottorin tehoksi on Nebraskan testeissä saatu 35 hv/1 450 rpm. Tämä vuoden 1953 malli on viimeisiä valmistuneita.
Sotien alla koko IH-mallisto pantiin uusiksi. 1920-luvun alun tekniikkaan perustuneet Deeringit korvattiin huippumoderneilla W-sarjan traktoreilla, johon kuului kolme mallia W4, W6 ja W9, sekä kahden suurimman traktorin dieselversiot. Kuvan WD6 startattiin entiseen tapaan bensalla, mutta nyt sen pystyi tekemään sähköllä. 4,1-litraisen moottorin tehoksi on Nebraskan testeissä saatu 35 hv/1 450 rpm. Tämä vuoden 1953 malli on viimeisiä valmistuneita. Kuva: Kimmo Kotta
McCormick 650 oli viimeisiä Deering-sukuun kuuluneita traktoreita, sitä tehtiin bensa-, nestekaasu- ja dieselkäyttöisenä yhteensä 4 933 kappaletta vuosina 1956–58. Bensalla startattava 65 hevosvoiman 5,7-litrainen nelosmoottori oli jo vanhanaikainen, mutta amerikkalaiset viljelijät olivat mieltyneet sen hitaaseen voimaan. Lisävarusteena sai ohjauksentehostimen, hydraulisen nostolaitteen ja tupakansytyttimen.
McCormick 650 oli viimeisiä Deering-sukuun kuuluneita traktoreita, sitä tehtiin bensa-, nestekaasu- ja dieselkäyttöisenä yhteensä 4 933 kappaletta vuosina 1956–58. Bensalla startattava 65 hevosvoiman 5,7-litrainen nelosmoottori oli jo vanhanaikainen, mutta amerikkalaiset viljelijät olivat mieltyneet sen hitaaseen voimaan. Lisävarusteena sai ohjauksentehostimen, hydraulisen nostolaitteen ja tupakansytyttimen. Kuva: Kimmo Kotta
Vuosina 1963–67 tehty Farmall 806 oli IH:n ensimmäinen suurtraktori ja monien mielestä myös paras. 119 hv:n 5,9-litraisessa kuutosessa on vielä vanhan ajan laajaa rynttävoimaa, kovimmat väännöt 412 Nm saadaan 1 000:lla kierroksella. Eli pienempää vaihdetta tarvitaan vasta sitten, kun huippukierroksilta on tultu alaspäin 1 400 kierroksen verran. 806 mallia tehtiin USA:ssa päälle 50 000 ja hyvin monet ovat vieläkin työkunnossa.
Vuosina 1963–67 tehty Farmall 806 oli IH:n ensimmäinen suurtraktori ja monien mielestä myös paras. 119 hv:n 5,9-litraisessa kuutosessa on vielä vanhan ajan laajaa rynttävoimaa, kovimmat väännöt 412 Nm saadaan 1 000:lla kierroksella. Eli pienempää vaihdetta tarvitaan vasta sitten, kun huippukierroksilta on tultu alaspäin 1 400 kierroksen verran. 806 mallia tehtiin USA:ssa päälle 50 000 ja hyvin monet ovat vieläkin työkunnossa. Kuva: Kimmo Kotta
Farmall-merkki otettiin käyttöön vuonna 1923 ja siirrettiin sivuun 50 vuotta myöhemmin, jonka jälkeen kaikki IH-mallit olivat Internationaleja. Nythän Farmall on herätetty uudelleen henkiin Case-IH-mallistossa. Viimeisen v.1973 uudelleen nimetyn malliston jyhkein traktori oli Farmall 1468, jossa oli IH:n auto-osastolta lainattu 9-litrainen V8 (145 hv). Perusmallissa oli vielä avo-ohjaamo, turvahytin sai lisävarusteena. 1468-mallia tehtiin 2 905 kappaletta vuosina 1971–74.
Farmall-merkki otettiin käyttöön vuonna 1923 ja siirrettiin sivuun 50 vuotta myöhemmin, jonka jälkeen kaikki IH-mallit olivat Internationaleja. Nythän Farmall on herätetty uudelleen henkiin Case-IH-mallistossa. Viimeisen v.1973 uudelleen nimetyn malliston jyhkein traktori oli Farmall 1468, jossa oli IH:n auto-osastolta lainattu 9-litrainen V8 (145 hv). Perusmallissa oli vielä avo-ohjaamo, turvahytin sai lisävarusteena. 1468-mallia tehtiin 2 905 kappaletta vuosina 1971–74. Kuva: Kimmo Kotta
Vuonna 1939 esitellyn uuden Farmall-sarjan suurinta M-mallia alettiin 10 vuotta myöhemmin tehdä Englannissa, mutta Eurooppaan paremmin soveltuneella leveällä etuakselilla. Myöhemmin esitellyssä diesel-Farmall BMD:ssä bensakäynnistys vaihtui hehkutulppiin ja suoraan starttiin. Kuvan Farmall Super BMD on vuodelta 1953. Matkailukäyttöä varten lisätyt varajärjestelmät ovat jälkituotantoa.
Vuonna 1939 esitellyn uuden Farmall-sarjan suurinta M-mallia alettiin 10 vuotta myöhemmin tehdä Englannissa, mutta Eurooppaan paremmin soveltuneella leveällä etuakselilla. Myöhemmin esitellyssä diesel-Farmall BMD:ssä bensakäynnistys vaihtui hehkutulppiin ja suoraan starttiin. Kuvan Farmall Super BMD on vuodelta 1953. Matkailukäyttöä varten lisätyt varajärjestelmät ovat jälkituotantoa. Kuva: Kimmo Kotta
John Deere osallistui 1970-luvulla alkaneeseen nelivetobuumiin melko erikoisella toteutuksella. Voimansiirto oli kokonaan hydrostaattinen, eli pyörien navoissa oli nestemoottorit. Nesteveto toimi vain osateholla, mutta se saatiin tietyllä kytkennällä toimimaan tasauspyörästönlukon tavoin. Maavara ja kääntösäde olivat samaa luokkaa kuin takavedoissa, koska kardaanit puuttuivat. Vetoa voitiin käyttää vain pienemmillä vaihteilla ja liukkaalla kelillä etupyörät luistivat helposti, koska niiden nopeus ei ollut sidoksissa takapyöriin. 1980- luvun alussa Deerekin siirtyi kardaanivetoon.
John Deere osallistui 1970-luvulla alkaneeseen nelivetobuumiin melko erikoisella toteutuksella. Voimansiirto oli kokonaan hydrostaattinen, eli pyörien navoissa oli nestemoottorit. Nesteveto toimi vain osateholla, mutta se saatiin tietyllä kytkennällä toimimaan tasauspyörästönlukon tavoin. Maavara ja kääntösäde olivat samaa luokkaa kuin takavedoissa, koska kardaanit puuttuivat. Vetoa voitiin käyttää vain pienemmillä vaihteilla ja liukkaalla kelillä etupyörät luistivat helposti, koska niiden nopeus ei ollut sidoksissa takapyöriin. 1980- luvun alussa Deerekin siirtyi kardaanivetoon. Kuva: Kimmo Kotta
JD 3130 on 6-sylinterinen ja noin 90-hevosvoimainen.
JD 3130 on 6-sylinterinen ja noin 90-hevosvoimainen. Kuva: Kimmo Kotta
Deeret olivat 2-sylinterisiä vuoteen 1960 asti, polttoainevaihtoehtoja olivat bensa, petrooli, nestekaasu ja diesel. John Deere 730 kuuluu viimeiseen 2-sylinteriseen mallistoon – diesel oli tuolloin jo halutumpi, yhteensä 24 495:stä kappaleesta oli dieseleitä 17 032. 6,2-litraisen moottorin teho on 57 hv/1 125 rpm. 0,21 litraa per hevosvoimatunti pysyi pienimpänä Nebraskan tutkimuslaitoksessa mitattuna kulutuslukemana 1970-luvun puoliväliin asti.
Deeret olivat 2-sylinterisiä vuoteen 1960 asti, polttoainevaihtoehtoja olivat bensa, petrooli, nestekaasu ja diesel. John Deere 730 kuuluu viimeiseen 2-sylinteriseen mallistoon – diesel oli tuolloin jo halutumpi, yhteensä 24 495:stä kappaleesta oli dieseleitä 17 032. 6,2-litraisen moottorin teho on 57 hv/1 125 rpm. 0,21 litraa per hevosvoimatunti pysyi pienimpänä Nebraskan tutkimuslaitoksessa mitattuna kulutuslukemana 1970-luvun puoliväliin asti. Kuva: Kimmo Kotta
John Deeren ja Lanzin fuusio toteutui lopullisesti 1960-luvun alussa, jolloin esiteltiin kokonaan uusi John Deere-Lanz 100-sarja. Malliston pienimmässä JD-L 100:ssa oli 2-sylinterinen 1,18 litran diesel, teholtaan 18 hv. Vaihteisto oli 6-nopeuksinen, ja traktorissa oli hieman myöhemmin vakiovarusteeksi muuttunut hydraulinen nostolaite. Länsisaksalaisen Mannheimin tehtaan lisäksi 100-sarjaa tehtiin myös Ranskassa ja Espanjassa.
John Deeren ja Lanzin fuusio toteutui lopullisesti 1960-luvun alussa, jolloin esiteltiin kokonaan uusi John Deere-Lanz 100-sarja. Malliston pienimmässä JD-L 100:ssa oli 2-sylinterinen 1,18 litran diesel, teholtaan 18 hv. Vaihteisto oli 6-nopeuksinen, ja traktorissa oli hieman myöhemmin vakiovarusteeksi muuttunut hydraulinen nostolaite. Länsisaksalaisen Mannheimin tehtaan lisäksi 100-sarjaa tehtiin myös Ranskassa ja Espanjassa. Kuva: Kimmo Kotta
Kaikki suuremmat amerikkalaismerkit panivat 1930-luvun lopulla mallistonsa uuteen uskoon, osa hyvinkin moderniksi, mutta John Deere luotti edelleen poikittaisen 2-sylinteriseen moottoriin, jäähdytysnesteen luonnolliseen kiertoon ja rumputyyppiseen käsikytkimeen. Suurin osa, tai ehkä peräti kaikki, 40-luvulla Eurooppaan tuodut John Deeret tulivat Lend-Lease- ja myöhemmin Marshall-avustuksien puitteissa. A-malli vuodelta 1948 on 34-hevosvoimainen, kokonaisvalmistusmäärä vuoteen 1952 saakka yli 300 000.
Kaikki suuremmat amerikkalaismerkit panivat 1930-luvun lopulla mallistonsa uuteen uskoon, osa hyvinkin moderniksi, mutta John Deere luotti edelleen poikittaisen 2-sylinteriseen moottoriin, jäähdytysnesteen luonnolliseen kiertoon ja rumputyyppiseen käsikytkimeen. Suurin osa, tai ehkä peräti kaikki, 40-luvulla Eurooppaan tuodut John Deeret tulivat Lend-Lease- ja myöhemmin Marshall-avustuksien puitteissa. A-malli vuodelta 1948 on 34-hevosvoimainen, kokonaisvalmistusmäärä vuoteen 1952 saakka yli 300 000. Kuva: Kimmo Kotta
Kuulapäätraktoreiden kysyntä romahti 1950-luvun lopulla ja SFV Vierzonilla alkoi mennä heikosti. Lanzin Mannheimin tehdas pääsi jaloilleen, kun omistajaksi vaihtui John Deere, mutta Vierzonia ei pelastanut sen siirtyminen Casen hallintaan vuonna 1959. Persoonallisesti muotoiltu SFV Super 204 oli Vierzonin viimeisiä kuulapäämalleja, traktorituotanto päättyi lopullisesti vuonna 1964. Moottori on 3,2-litrainen, 27 hv/1 100 rpm, vaihteita 6 eteen ja pakki, painoa 1,65 tonnia.
Kuulapäätraktoreiden kysyntä romahti 1950-luvun lopulla ja SFV Vierzonilla alkoi mennä heikosti. Lanzin Mannheimin tehdas pääsi jaloilleen, kun omistajaksi vaihtui John Deere, mutta Vierzonia ei pelastanut sen siirtyminen Casen hallintaan vuonna 1959. Persoonallisesti muotoiltu SFV Super 204 oli Vierzonin viimeisiä kuulapäämalleja, traktorituotanto päättyi lopullisesti vuonna 1964. Moottori on 3,2-litrainen, 27 hv/1 100 rpm, vaihteita 6 eteen ja pakki, painoa 1,65 tonnia. Kuva: Kimmo Kotta
Kuulapäätraktorit olivat erityisen suosittuja Hollannissa, missä niitä käytettiin tulvapumppujen pyörittämiseen. Polttoaineenkulutus oli olematonta ja traktorin uskalsi jättää jytkyttämään tuntikausiksi itsekseen. Etenkin Lanz Bullldogit ovat parina viimeisenä vuosikymmenenä nousseet suosituimmiksi harrastetraktoreiksi, vähänkään erikoisempi malli maksaa romunakin kymmeniä tuhansia euroja. Erityisen haluttuja ovat tuulilasilla ja nopeammalla vaihteistolla varustetut liikennemallit.
Kuulapäätraktorit olivat erityisen suosittuja Hollannissa, missä niitä käytettiin tulvapumppujen pyörittämiseen. Polttoaineenkulutus oli olematonta ja traktorin uskalsi jättää jytkyttämään tuntikausiksi itsekseen. Etenkin Lanz Bullldogit ovat parina viimeisenä vuosikymmenenä nousseet suosituimmiksi harrastetraktoreiksi, vähänkään erikoisempi malli maksaa romunakin kymmeniä tuhansia euroja. Erityisen haluttuja ovat tuulilasilla ja nopeammalla vaihteistolla varustetut liikennemallit. Kuva: Kimmo Kotta
Ranskassakin oli merkittävää kuulapäätraktoreiden tuotantoa, tunnetuimpia merkkejä olivat Lanzin virallinen kopio Le Percheron ja samantapaisella moottorilla varustettu, mutta muuten omaa tuotantoa ollut SFV Vierzon. Kuvassa 32-hevosvoimainen SFV 302 vuodelta 1954 ja Faryman-dieselillä varustettu pienoismalli. Isossa Vierzonissa on 5,3-litrainen moottori, malliston suurimmasta tilavuutta löytyi vajaat 13 litraa. Muotoillut konepellit otettiin käyttöön sotien jälkeen.
Ranskassakin oli merkittävää kuulapäätraktoreiden tuotantoa, tunnetuimpia merkkejä olivat Lanzin virallinen kopio Le Percheron ja samantapaisella moottorilla varustettu, mutta muuten omaa tuotantoa ollut SFV Vierzon. Kuvassa 32-hevosvoimainen SFV 302 vuodelta 1954 ja Faryman-dieselillä varustettu pienoismalli. Isossa Vierzonissa on 5,3-litrainen moottori, malliston suurimmasta tilavuutta löytyi vajaat 13 litraa. Muotoillut konepellit otettiin käyttöön sotien jälkeen. Kuva: Kimmo Kotta
Landini siirtyi vuonna 1960 Massey-Fergusonin haltuun ja jatkossa sitä markkinoitiin sinisenä Landinina ja punaisena MF:nä. Tämä MF 1104 on toiselta merkiltään Landini 9500. Moottori on Perkins A6-354, teho 105 hv, vaihteita 12+4R, paino päälle 3 tonnia. Sitä tehtiin vuosina 1973–83. Landinin tekemiä Massikoita myytiin vain osassa Eurooppaa, mutta Landinin etuakseleilla varustettuja Massikoita oli tarjolla Suomessakin.
Landini siirtyi vuonna 1960 Massey-Fergusonin haltuun ja jatkossa sitä markkinoitiin sinisenä Landinina ja punaisena MF:nä. Tämä MF 1104 on toiselta merkiltään Landini 9500. Moottori on Perkins A6-354, teho 105 hv, vaihteita 12+4R, paino päälle 3 tonnia. Sitä tehtiin vuosina 1973–83. Landinin tekemiä Massikoita myytiin vain osassa Eurooppaa, mutta Landinin etuakseleilla varustettuja Massikoita oli tarjolla Suomessakin. Kuva: Kimmo Kotta
Massey-Harris 30K on parannettu versio v.1939 esitellystä 101 Juniorista. Aiemmin Massey-Harriksien tekniikka oli pohjautunut 20-luvun Wallis-traktoreihin. 30K:ssa on Continentalin 4-sylinterinen kaasutinmoottori. K-kirjain tarkoittaa kerosiinia, eli petroolia. Tehoja oli 33 hv, vaihteita viisi ja painoa puolitoista tonnia. Massey-Harris oli kanadalainen merkki, mutta Pony-mallia lukuun ottamatta kaikki amerikkalaiset M-H:t tehtiin USA:n Racinessa.
Massey-Harris 30K on parannettu versio v.1939 esitellystä 101 Juniorista. Aiemmin Massey-Harriksien tekniikka oli pohjautunut 20-luvun Wallis-traktoreihin. 30K:ssa on Continentalin 4-sylinterinen kaasutinmoottori. K-kirjain tarkoittaa kerosiinia, eli petroolia. Tehoja oli 33 hv, vaihteita viisi ja painoa puolitoista tonnia. Massey-Harris oli kanadalainen merkki, mutta Pony-mallia lukuun ottamatta kaikki amerikkalaiset M-H:t tehtiin USA:n Racinessa. Kuva: Kimmo Kotta
Argentiina ei saanut 1950-luvun alussa traktorituonteja vauhtiin, niinpä presidentti Juan Perón antoi määräyksen oman tuotannon aloittamisesta. Asiantuntijoiden mukaan Lanz Bulldog oli sopivan yksinkertainen malli, niinpä vuonna 1954 aloitettiin sen lisenssituotanto merkillä Pampa. Tuotanto kuitenkin päättyi kysynnän puutteeseen kahdessa vuodessa, kaikkiaan valmistui 3 700–3 800 traktoria. Viimeisiä myytiin vielä 7 vuoden kuluttua. Nyt noita argentiinalaisviljelijöiden hyljeksimiä koneita ostetaan kalliilla hinnalla Eurooppaan.
Argentiina ei saanut 1950-luvun alussa traktorituonteja vauhtiin, niinpä presidentti Juan Perón antoi määräyksen oman tuotannon aloittamisesta. Asiantuntijoiden mukaan Lanz Bulldog oli sopivan yksinkertainen malli, niinpä vuonna 1954 aloitettiin sen lisenssituotanto merkillä Pampa. Tuotanto kuitenkin päättyi kysynnän puutteeseen kahdessa vuodessa, kaikkiaan valmistui 3 700–3 800 traktoria. Viimeisiä myytiin vielä 7 vuoden kuluttua. Nyt noita argentiinalaisviljelijöiden hyljeksimiä koneita ostetaan kalliilla hinnalla Eurooppaan. Kuva: Kimmo Kotta
Landini on italialaisten kansallismerkki. Vanhat kuulapäämallit ovat siellä yhtä haluttuja harrastekoneita kuin Lanzit Saksassa, Marshallit Englannissa, Munktellit Ruotsissa tai Vierzonit Ranskassa. L25- mallia tehtiin vuosina 1950–59, 4,3-litraisen moottorin suurin teho on 30 hv/880 rpm. Vaihteita 4+R, huippunopeus 15 km/h, traktori painaa 1 720 kg.
Landini on italialaisten kansallismerkki. Vanhat kuulapäämallit ovat siellä yhtä haluttuja harrastekoneita kuin Lanzit Saksassa, Marshallit Englannissa, Munktellit Ruotsissa tai Vierzonit Ranskassa. L25- mallia tehtiin vuosina 1950–59, 4,3-litraisen moottorin suurin teho on 30 hv/880 rpm. Vaihteita 4+R, huippunopeus 15 km/h, traktori painaa 1 720 kg. Kuva: Kimmo Kotta
1970-luvun alun suurin takavetoinen John Deere oli 6030, jota tehtiin edellisen malliston mukaisesti muotoiltuna vuoteen 1977 asti. 8,7- litraisessa turbokuutosessa oli virallisesti 175 hv, mutta useimmat ruuvattiin jo tehtaalla 50 hv tehokkaammiksi. Osittain synkronoidussa vaihteistossa on 8 eteen ja 2 pakkia, muskeli-Deere painaa 8,2 tonnia. Viidessä vuodessa valmistui 4 028 traktoria.
1970-luvun alun suurin takavetoinen John Deere oli 6030, jota tehtiin edellisen malliston mukaisesti muotoiltuna vuoteen 1977 asti. 8,7- litraisessa turbokuutosessa oli virallisesti 175 hv, mutta useimmat ruuvattiin jo tehtaalla 50 hv tehokkaammiksi. Osittain synkronoidussa vaihteistossa on 8 eteen ja 2 pakkia, muskeli-Deere painaa 8,2 tonnia. Viidessä vuodessa valmistui 4 028 traktoria. Kuva: Kimmo Kotta
Puolassa aloitettiin toisen maailmansodan päätyttyä Ursus C45 -merkkisen Lanz Bulldog -kopion tekeminen. Projektin takana ollut Edward Habisch oli kyllä suunnitellut oman 30 hv:n traktorin, mutta sen tekeminen todettiin puutteellisissa oloissa liian hankalaksi. Patenttioikeuksista ei Lanz-tehtaan kanssa neuvoteltu, puolalaiset eivät katsoneet olevansa siihen suuntaan minkäänlaisessa velassa. Tekniikaltaan Ursus vastasi lähes täydellisesti esikuvaansa, sitä tehtiin vuoteen 1957 mennessä 50 000 kappaletta. Ursusta pidettiin huomattavasti Lanzia huonompana, mutta nyt sekin on haluttu harrastekone.
Puolassa aloitettiin toisen maailmansodan päätyttyä Ursus C45 -merkkisen Lanz Bulldog -kopion tekeminen. Projektin takana ollut Edward Habisch oli kyllä suunnitellut oman 30 hv:n traktorin, mutta sen tekeminen todettiin puutteellisissa oloissa liian hankalaksi. Patenttioikeuksista ei Lanz-tehtaan kanssa neuvoteltu, puolalaiset eivät katsoneet olevansa siihen suuntaan minkäänlaisessa velassa. Tekniikaltaan Ursus vastasi lähes täydellisesti esikuvaansa, sitä tehtiin vuoteen 1957 mennessä 50 000 kappaletta. Ursusta pidettiin huomattavasti Lanzia huonompana, mutta nyt sekin on haluttu harrastekone. Kuva: Kimmo Kotta
Amerikkalaista M-F 1080 -mallia tehtiin Ranskan Beauvaisin tehtailla vuosina 1970–76 yhteensä 7 032 kappaletta. 5,2-litraiinen Perkins 4.318 kehittää vajaat 100 hv. Multi-Power -vaihteistossa on 12 nopeutta eteen ja 4 taakse, nostolaitteessa kohoaa 2,5 tonnin taakka. Tasainen lattia, hydro-ohjaus sekä hydrauliset jarrut ja voimanoton kytkentä olivat 1970-luvun alussa monesta merkistä puuttuneita hienouksia, mutta muuten 1080 oli heikossa maineessa hankalien remonttien ja lukuisien pikkuvikojen takia. Valinnaisvarusteena oli Landinin etuakselilla varustettu neliveto.
Amerikkalaista M-F 1080 -mallia tehtiin Ranskan Beauvaisin tehtailla vuosina 1970–76 yhteensä 7 032 kappaletta. 5,2-litraiinen Perkins 4.318 kehittää vajaat 100 hv. Multi-Power -vaihteistossa on 12 nopeutta eteen ja 4 taakse, nostolaitteessa kohoaa 2,5 tonnin taakka. Tasainen lattia, hydro-ohjaus sekä hydrauliset jarrut ja voimanoton kytkentä olivat 1970-luvun alussa monesta merkistä puuttuneita hienouksia, mutta muuten 1080 oli heikossa maineessa hankalien remonttien ja lukuisien pikkuvikojen takia. Valinnaisvarusteena oli Landinin etuakselilla varustettu neliveto. Kuva: Kimmo Kotta
Fiatia tehtiin 50-luvun lopulta lähtien Ranskassa merkillä Someca (Société de Mécanique de la Seine), joka oli osa Simca-konsernia. Someca SOM50 -mallia koottiin vuosina 1957–64 yhteensä 18 741 kappaletta ja se on Fiatin 4,15-litraista nelosmoottoria (45 hv) lukuun ottamatta vielä pitkälti Somecan omaa tuotantoa.
Fiatia tehtiin 50-luvun lopulta lähtien Ranskassa merkillä Someca (Société de Mécanique de la Seine), joka oli osa Simca-konsernia. Someca SOM50 -mallia koottiin vuosina 1957–64 yhteensä 18 741 kappaletta ja se on Fiatin 4,15-litraista nelosmoottoria (45 hv) lukuun ottamatta vielä pitkälti Somecan omaa tuotantoa. Kuva: Kimmo Kotta
Suurempi 70 hv:n Someca SOM 612 on tehty kokonaan Fiatin osista, mutta muotoilussa on vielä ranskalaista eleganssia. Sitä tehtiin ajalla 1964–65 parituhatta kappaletta. Sen jälkeen kaikki Somecat olivat identtisiä Fiat-mallien kanssa numerointia myöten.
Suurempi 70 hv:n Someca SOM 612 on tehty kokonaan Fiatin osista, mutta muotoilussa on vielä ranskalaista eleganssia. Sitä tehtiin ajalla 1964–65 parituhatta kappaletta. Sen jälkeen kaikki Somecat olivat identtisiä Fiat-mallien kanssa numerointia myöten. Kuva: Kimmo Kotta
Fiat-malleista oli 1950-luvun lopulta lähtien saatavilla Montagna (vuori) -versio, mikä tarkoitti jokapyöräohjattua nelivetoa. Niitä tarvittiin jyrkkärinteisillä heinäpelloilla ja viiniviljelmillä. Pyöräkoko (tässä 7.50 x 20) pidettiin mahdollisimman pienenä, että painopiste pysyisi matalana. Tämä Nastro d´oro-mallistoon kuulunut Fiat 250 on 2-sylinterinen, 25-hevosvoimainen ja painaa n. 1 500 kg.
Fiat-malleista oli 1950-luvun lopulta lähtien saatavilla Montagna (vuori) -versio, mikä tarkoitti jokapyöräohjattua nelivetoa. Niitä tarvittiin jyrkkärinteisillä heinäpelloilla ja viiniviljelmillä. Pyöräkoko (tässä 7.50 x 20) pidettiin mahdollisimman pienenä, että painopiste pysyisi matalana. Tämä Nastro d´oro-mallistoon kuulunut Fiat 250 on 2-sylinterinen, 25-hevosvoimainen ja painaa n. 1 500 kg. Kuva: Kimmo Kotta
Fiatin 411-mallista oli saatavana yhteensä 8 erilaista versiota, ja niistä jokaiseen sai vielä valita diesel- tai kaasutinmoottorin. Euroopassa on viljelty samoja kasveja kuin Amerikassakin, mutta riviviljelytraktoreilla ei täällä ole ollut samanlaista kysyntää. Fiatilta sellainen löytyi vuodesta 1958 lähtien, mutta 411-pyörätraktoreiden 17 000 yhteismäärästä niiden osuus lienee jäänyt muutamaan sataan.
Fiatin 411-mallista oli saatavana yhteensä 8 erilaista versiota, ja niistä jokaiseen sai vielä valita diesel- tai kaasutinmoottorin. Euroopassa on viljelty samoja kasveja kuin Amerikassakin, mutta riviviljelytraktoreilla ei täällä ole ollut samanlaista kysyntää. Fiatilta sellainen löytyi vuodesta 1958 lähtien, mutta 411-pyörätraktoreiden 17 000 yhteismäärästä niiden osuus lienee jäänyt muutamaan sataan. Kuva: Kimmo Kotta
Erikoiskorkea 640-Fiat on saatu melko vähäisillä muutoksilla. Jatketuilla ja vahvistetuilla olka-akseleilla, alaspäin käännetyillä vähennyspyörästöillä ja erikoiskorkeilla riviviljelypyörillä on maavara saatu kasvatettua 85 senttiin. Ruiskutuksissa puomi on ollut eteen asennetussa hissilaitteessa ja säiliö takana. Englantilainen County muunteli vastaavanlaisia High Clearance -traktoreita Majoreista, 5000-, 6600- ja 7600-Fordeista, sekä 65- ja 165-MF:istä.
Erikoiskorkea 640-Fiat on saatu melko vähäisillä muutoksilla. Jatketuilla ja vahvistetuilla olka-akseleilla, alaspäin käännetyillä vähennyspyörästöillä ja erikoiskorkeilla riviviljelypyörillä on maavara saatu kasvatettua 85 senttiin. Ruiskutuksissa puomi on ollut eteen asennetussa hissilaitteessa ja säiliö takana. Englantilainen County muunteli vastaavanlaisia High Clearance -traktoreita Majoreista, 5000-, 6600- ja 7600-Fordeista, sekä 65- ja 165-MF:istä. Kuva: Kimmo Kotta
Ruiskutuksissa puomi on ollut eteen asennetussa hissilaitteessa ja säiliö takana. Englantilainen County muunteli vastaavanlaisia High Clearance -traktoreita Majoreista, 5000-, 6600- ja 7600-Fordeista, sekä 65- ja 165-MF:istä.
Ruiskutuksissa puomi on ollut eteen asennetussa hissilaitteessa ja säiliö takana. Englantilainen County muunteli vastaavanlaisia High Clearance -traktoreita Majoreista, 5000-, 6600- ja 7600-Fordeista, sekä 65- ja 165-MF:istä. Kuva: Kimmo Kotta
Fiat 1300DT Super kuului 150 hevosvoimallaan aikansa tehokkaimpiin eurooppalaistraktoreihin, sitä tehtiin vuosina 1973–79. Moottorina on 7,4-litrainen OM-kuutonen, josta otettiin vuosikymmenen puolivälissä 20 lisähevosvoimaa nostamalla kierroksia noin 300:lla. Painoa löytyi tuohon aikaan mahtavat, mutta nyt melko vähäiset 5,3 tonnia. Siitä oli olemassa takavetoinenkin versio, mutta markkinoinnissa keskityttiin nelivetoihin. Lähinnä amerikkalaisiin kilpailijoihin viitaten, isoja Fiateja mainostettiin traktorin näköisinä suurtraktoreina.
Fiat 1300DT Super kuului 150 hevosvoimallaan aikansa tehokkaimpiin eurooppalaistraktoreihin, sitä tehtiin vuosina 1973–79. Moottorina on 7,4-litrainen OM-kuutonen, josta otettiin vuosikymmenen puolivälissä 20 lisähevosvoimaa nostamalla kierroksia noin 300:lla. Painoa löytyi tuohon aikaan mahtavat, mutta nyt melko vähäiset 5,3 tonnia. Siitä oli olemassa takavetoinenkin versio, mutta markkinoinnissa keskityttiin nelivetoihin. Lähinnä amerikkalaisiin kilpailijoihin viitaten, isoja Fiateja mainostettiin traktorin näköisinä suurtraktoreina. Kuva: Kimmo Kotta
Boxer- ja Bison-Volvot olivat suosittuja armeijatraktoreita, eikä valinta ole ollut huono. Rakenteet ovat vankkoja ja maasto- sekä talviominaisuudet kokonaan eri luokkaa kuin keskieurooppalaisilla merkeillä.
Boxer- ja Bison-Volvot olivat suosittuja armeijatraktoreita, eikä valinta ole ollut huono. Rakenteet ovat vankkoja ja maasto- sekä talviominaisuudet kokonaan eri luokkaa kuin keskieurooppalaisilla merkeillä. Kuva: Kimmo Kotta
Isompi Bison 470 oli 1960-luvulla jo hyvinkin vanhanaikainen, mutta Boxer 350:n tekniikka täysin vertailukelpoinen useampaan tuon ajan merkkiin. Volvon kuorma-autoteollisuudella oli kytköksiä hyvinkin monen maan armeijoihin, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa kuljetusjoukkojen traktorivalintoihin.
Isompi Bison 470 oli 1960-luvulla jo hyvinkin vanhanaikainen, mutta Boxer 350:n tekniikka täysin vertailukelpoinen useampaan tuon ajan merkkiin. Volvon kuorma-autoteollisuudella oli kytköksiä hyvinkin monen maan armeijoihin, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa kuljetusjoukkojen traktorivalintoihin. Kuva: Kimmo Kotta
Saksassa hyvin korkealle arvostetun Schlüterin ensimmäisen laajemman malliston valmistus alkoi vuonna 1953. AS-sarjan pienin oli tämä 1-sylinterinen 15 hv:n Schlüter AS15, suurin 55-hevosvoimainen AS55, väliin mahtui 4 muuta mallia. Moottorit olivat omaa tuotantoa, mutta voimansiirto tuli Hurthilta tai ZF:ltä. AS 15 oli sarjan suosituin, vuoteen 1956 mennessä sitä tehtiin 3 306 traktorin verran.
Saksassa hyvin korkealle arvostetun Schlüterin ensimmäisen laajemman malliston valmistus alkoi vuonna 1953. AS-sarjan pienin oli tämä 1-sylinterinen 15 hv:n Schlüter AS15, suurin 55-hevosvoimainen AS55, väliin mahtui 4 muuta mallia. Moottorit olivat omaa tuotantoa, mutta voimansiirto tuli Hurthilta tai ZF:ltä. AS 15 oli sarjan suosituin, vuoteen 1956 mennessä sitä tehtiin 3 306 traktorin verran. Kuva: Kimmo Kotta
Kuuluisimpia Schlütereita ovat "punajättiläiset", joita tehtiin vuodesta 1967 vuonna 1995 tapahtuneeseen traktorituotannon päättymiseen asti. Päämarkkinoilla Länsi-Saksassa oli menekkiä pienilläkin traktoreilla, mutta 1970-luvun jälkeen Schlüter keskittyi vain yli 70 hv:n koneisiin. Super 1250 VL:n moottori on päälle 7-litrainen, tehoja 125 hv. Vaihteita 12+6R tai 16+8R, painoa varustuksesta riippuen 5–6 tonnia.
Kuuluisimpia Schlütereita ovat "punajättiläiset", joita tehtiin vuodesta 1967 vuonna 1995 tapahtuneeseen traktorituotannon päättymiseen asti. Päämarkkinoilla Länsi-Saksassa oli menekkiä pienilläkin traktoreilla, mutta 1970-luvun jälkeen Schlüter keskittyi vain yli 70 hv:n koneisiin. Super 1250 VL:n moottori on päälle 7-litrainen, tehoja 125 hv. Vaihteita 12+6R tai 16+8R, painoa varustuksesta riippuen 5–6 tonnia. Kuva: Kimmo Kotta
David Brown Taskmaster oli lähinnä lentokoneiden ja raskaiden komponenttien siirtelyyn tarkoitettu maataloustraktoriperustainen erikoisajoneuvo. Ensimmäiset VTK1- ja VIG1-mallit valmistuivat v.1941, viimeiset DB950-pohjaiset mallit 1960-luvun puolivälissä. Nostolaite oli riisuttu pois ja takapyörien tilalle vaihdettu teollisuuskuvioiset ykkös- tai paripyörät. Voimansiirtoon voitiin lisätä momentinmuunnin, lisäpainotuksella kokonaispainoa oli mahdollista kasvattaa aina 5 tonniin asti. Näitä 950-pohjaisia malleja tehtiin tiettävästi 40 kappaletta, kokonaismäärä on 2 752.
David Brown Taskmaster oli lähinnä lentokoneiden ja raskaiden komponenttien siirtelyyn tarkoitettu maataloustraktoriperustainen erikoisajoneuvo. Ensimmäiset VTK1- ja VIG1-mallit valmistuivat v.1941, viimeiset DB950-pohjaiset mallit 1960-luvun puolivälissä. Nostolaite oli riisuttu pois ja takapyörien tilalle vaihdettu teollisuuskuvioiset ykkös- tai paripyörät. Voimansiirtoon voitiin lisätä momentinmuunnin, lisäpainotuksella kokonaispainoa oli mahdollista kasvattaa aina 5 tonniin asti. Näitä 950-pohjaisia malleja tehtiin tiettävästi 40 kappaletta, kokonaismäärä on 2 752. Kuva: Kimmo Kotta
Ranskalainen SIFT (Société d'Installation de Force et de Traction) sai ensimmäisen TD4-dieseltraktorinsa valmiiksi jo vuonna 1938, mutta sotatilan takia sarjavalmistukseen päästiin vasta rauhan aikana. Vuoteen 1954 asti ainoana mallina oli tämä 6-litraisella 43 hv:n nelosmoottorilla varustettu TD4, jossa on 24 voltin sähköjärjestelmä, 5-nopeuksinen laatikko ja painoa 2,5 tonnia. Myöhemmin malleja tuli lisää, muun muassa 40 hv:n työkoneenkantaja ja 80-hevosvoimainen SIFT 480, mutta toiminta lopetettiin kannattamattomana vuonna 1964.
Ranskalainen SIFT (Société d'Installation de Force et de Traction) sai ensimmäisen TD4-dieseltraktorinsa valmiiksi jo vuonna 1938, mutta sotatilan takia sarjavalmistukseen päästiin vasta rauhan aikana. Vuoteen 1954 asti ainoana mallina oli tämä 6-litraisella 43 hv:n nelosmoottorilla varustettu TD4, jossa on 24 voltin sähköjärjestelmä, 5-nopeuksinen laatikko ja painoa 2,5 tonnia. Myöhemmin malleja tuli lisää, muun muassa 40 hv:n työkoneenkantaja ja 80-hevosvoimainen SIFT 480, mutta toiminta lopetettiin kannattamattomana vuonna 1964. Kuva: Kimmo Kotta
Fendtin Dieselross (dieselratsu) -sarja korvattiin vuonna 1958 kokonaan uusilla malleilla Fix, Farmer ja Favorit, joita uudistettiin parin vuoden välein siten, että vuonna 1963 oli meneillään jo kolmas versio. Tuon ajan tehokkain Fendt oli 52 hv:n Favorit 3, johon sai myös vauhdissa kytkettävän nelivedon. Moottorina on MWM:n 2,9-litrainen nelonen, vaihteita 16 eteen ja 4 taakse. Vuosina 1963–67 valmistui 4 684 Favorit 3-mallia, joista 4-vetoja 770.
Fendtin Dieselross (dieselratsu) -sarja korvattiin vuonna 1958 kokonaan uusilla malleilla Fix, Farmer ja Favorit, joita uudistettiin parin vuoden välein siten, että vuonna 1963 oli meneillään jo kolmas versio. Tuon ajan tehokkain Fendt oli 52 hv:n Favorit 3, johon sai myös vauhdissa kytkettävän nelivedon. Moottorina on MWM:n 2,9-litrainen nelonen, vaihteita 16 eteen ja 4 taakse. Vuosina 1963–67 valmistui 4 684 Favorit 3-mallia, joista 4-vetoja 770. Kuva: Kimmo Kotta
Itävaltalaisen Steyrin mallisto uudistettiin tekniikan ja muotoilun puolesta huippunykyaikaiseksi Plus-sarjaksi 1960-luvun lopulla. Järein traktori oli 6-sylinterinen, 90 hv:n 1090, jossa oli 12+6R-synkrovaihteisto, hyvä neliveto ja vajaat 4 tonnia nostava hydrauliikka. 1090:n ja pienemmän 870-mallin Suomeen tuonnista oli 1970-luvun alussa pitkälle edennyt suunnitelma, mutta pienen karjaalaisyrityksen hanke torpattiin täysin aiheettomasti turvaohjaamobyrokratiaan.
Itävaltalaisen Steyrin mallisto uudistettiin tekniikan ja muotoilun puolesta huippunykyaikaiseksi Plus-sarjaksi 1960-luvun lopulla. Järein traktori oli 6-sylinterinen, 90 hv:n 1090, jossa oli 12+6R-synkrovaihteisto, hyvä neliveto ja vajaat 4 tonnia nostava hydrauliikka. 1090:n ja pienemmän 870-mallin Suomeen tuonnista oli 1970-luvun alussa pitkälle edennyt suunnitelma, mutta pienen karjaalaisyrityksen hanke torpattiin täysin aiheettomasti turvaohjaamobyrokratiaan. Kuva: Kimmo Kotta
Alldogin 2-sylinterinen 18 hv:n MWM-moottori oli rajoittava tekijä, mutta 40-hevosvoimainen Deutz Unisuper (vm.1967) pystyi voiman puolesta käyttämään useita työkoneita yhtä aikaa. Sitä kuitenkin tehtiin kahdessa vuodessa vain 150 kappaletta, Lanzia 10 vuodessa lähes 10 000.
Alldogin 2-sylinterinen 18 hv:n MWM-moottori oli rajoittava tekijä, mutta 40-hevosvoimainen Deutz Unisuper (vm.1967) pystyi voiman puolesta käyttämään useita työkoneita yhtä aikaa. Sitä kuitenkin tehtiin kahdessa vuodessa vain 150 kappaletta, Lanzia 10 vuodessa lähes 10 000. Kuva: Kimmo Kotta
Työkoneenkantajat tulivat 1950-luvulla muotiin Keski-Euroopassa ja etenkin Saksassa, missä jokainen isompi valmistaja otti ne ohjelmaansa. Ensimmäisenä aiheeseen paneutui Lanz, joka kehitti Alldog-traktoreihinsa täydellisen työkonevalikoiman. Kuvan viimeiseen vuoden 1960 Alldog-malliin A1806 on asennettu kasoihin keräävä perunannostokone.
Työkoneenkantajat tulivat 1950-luvulla muotiin Keski-Euroopassa ja etenkin Saksassa, missä jokainen isompi valmistaja otti ne ohjelmaansa. Ensimmäisenä aiheeseen paneutui Lanz, joka kehitti Alldog-traktoreihinsa täydellisen työkonevalikoiman. Kuvan viimeiseen vuoden 1960 Alldog-malliin A1806 on asennettu kasoihin keräävä perunannostokone. Kuva: Kimmo Kotta
Fendtin muotoilu uudistettiin modernin kulmikkaaksi ennen 1960-luvun loppua. Mallistojen nimet säilytettiin, vaikka tekniikassa ei välttämättä ollut mitään entistä. Tehokkain Favorit-mallisto muuttui 6-sylinteriseksi vuonna 1972, vahvin vetäjä oli 105 hv:n Fendt Favorit 611SA. Moottorimerkki oli totuttuun tapaan MWM, tilavuudeltaan  6 240 cm³. Useampi asiakas otti jo mieluummin 611-Favoritin 4-vetoisena, vuoteen 1984 mennessä valmistuneista 6 822:sta traktorista takavetoja oli vain 501.
Fendtin muotoilu uudistettiin modernin kulmikkaaksi ennen 1960-luvun loppua. Mallistojen nimet säilytettiin, vaikka tekniikassa ei välttämättä ollut mitään entistä. Tehokkain Favorit-mallisto muuttui 6-sylinteriseksi vuonna 1972, vahvin vetäjä oli 105 hv:n Fendt Favorit 611SA. Moottorimerkki oli totuttuun tapaan MWM, tilavuudeltaan 6 240 cm³. Useampi asiakas otti jo mieluummin 611-Favoritin 4-vetoisena, vuoteen 1984 mennessä valmistuneista 6 822:sta traktorista takavetoja oli vain 501. Kuva: Kimmo Kotta
Tehokkain Hanomag-traktori 1960-luvun puolivälissä oli 75 hv:n Robust 800. Nelosmoottori on tilavuudeltaan 6,8-litrainen, porausta on 120 milliä ja iskua 150, minkä ansiosta Robust oli hyvin sitkeä: kovin momentti 368 Nm/1 000 rpm. Traktoria käytettiin enimmäkseen siirtoajoon – normaalin 5-vaihteisen 20 km/h laatikon sai erikoistilauksesta 5 km nopeampana. Vuosikymmenen lopulla valmistuksen päättyessä Robust oli jo hyvin vanhanaikainen, pohjautuihan sen tekniikka 1940-lukulaiseen R40-malliin.
Tehokkain Hanomag-traktori 1960-luvun puolivälissä oli 75 hv:n Robust 800. Nelosmoottori on tilavuudeltaan 6,8-litrainen, porausta on 120 milliä ja iskua 150, minkä ansiosta Robust oli hyvin sitkeä: kovin momentti 368 Nm/1 000 rpm. Traktoria käytettiin enimmäkseen siirtoajoon – normaalin 5-vaihteisen 20 km/h laatikon sai erikoistilauksesta 5 km nopeampana. Vuosikymmenen lopulla valmistuksen päättyessä Robust oli jo hyvin vanhanaikainen, pohjautuihan sen tekniikka 1940-lukulaiseen R40-malliin. Kuva: Kimmo Kotta
Romanian valtiollinen traktoritehdas Uzina Tractorul BraȘov teki satojatuhansia Fiatista kopioituja Universal-traktoreita. Ennen Fiat- kautta ja vielä sen aikanakin 1970-luvulla koottiin Belarus MTZ5-pohjaisia Utos 45- sekä Universal 600- ja 650-malleja. Sisuskalut olivat jokseenkin samat, suurin ero oli pelleissä. Lähes kaikki Belarus-Universalit jäivät omaan käyttöön, mutta Fiat-Universalia myytiin jopa Amerikkaan lähes 100 000 kappaletta.
Romanian valtiollinen traktoritehdas Uzina Tractorul BraȘov teki satojatuhansia Fiatista kopioituja Universal-traktoreita. Ennen Fiat- kautta ja vielä sen aikanakin 1970-luvulla koottiin Belarus MTZ5-pohjaisia Utos 45- sekä Universal 600- ja 650-malleja. Sisuskalut olivat jokseenkin samat, suurin ero oli pelleissä. Lähes kaikki Belarus-Universalit jäivät omaan käyttöön, mutta Fiat-Universalia myytiin jopa Amerikkaan lähes 100 000 kappaletta. Kuva: Kimmo Kotta
Hollantiin ostettiin aikanaan runsaasti Belaruksia. Tätä vuosina 1957–62 Minskissä ja 58–72 Dnepropetrovskissa tehtyä mallia MTZ-5 ei tuotu Suomeen kuin pari kappaletta, mutta Hollannissa niitä on ollut ilmeisesti kymmeniä, ellei satoja. 4-sylinterisessä 4,5-litran etukammiodieselissä on 48 hv, vaihteita 10 ja 2 pakkia, kaksoiskytkin ja ajovoimanotto. Belarus MTZ-5 pohjautui vielä alkuperäiseen MTZ-2:een, eikä siinä ole samoja osia kuin myöhemmissä malleissa.
Hollantiin ostettiin aikanaan runsaasti Belaruksia. Tätä vuosina 1957–62 Minskissä ja 58–72 Dnepropetrovskissa tehtyä mallia MTZ-5 ei tuotu Suomeen kuin pari kappaletta, mutta Hollannissa niitä on ollut ilmeisesti kymmeniä, ellei satoja. 4-sylinterisessä 4,5-litran etukammiodieselissä on 48 hv, vaihteita 10 ja 2 pakkia, kaksoiskytkin ja ajovoimanotto. Belarus MTZ-5 pohjautui vielä alkuperäiseen MTZ-2:een, eikä siinä ole samoja osia kuin myöhemmissä malleissa. Kuva: Kimmo Kotta
Muiden brittimerkkien tavoin David Brown siirtyi 1970-luvulla nelivetokauteen, etuakselina oli saksalainen Kramer. Yleensä etuperissä oli valukotelot, mutta Kramerin akseli oli tehty teräslevyistä. Vaurioitunut valukotelo jouti romukasaan, mutta Kramerin vammat oli korjattavissa hitsaamalla. Tämä nelivetoinen 1210-Taavetti on vuodelta 1975.
Muiden brittimerkkien tavoin David Brown siirtyi 1970-luvulla nelivetokauteen, etuakselina oli saksalainen Kramer. Yleensä etuperissä oli valukotelot, mutta Kramerin akseli oli tehty teräslevyistä. Vaurioitunut valukotelo jouti romukasaan, mutta Kramerin vammat oli korjattavissa hitsaamalla. Tämä nelivetoinen 1210-Taavetti on vuodelta 1975. Kuva: Kimmo Kotta
Useimmat traktorivalmistajat alkoivat 1960-luvulla käyttää nimien asemasta numerointia, mutta aina numero- ja kirjainyhdistelmiä käyttänyt Hanomag siirtyikin nimiin, koska ne jäisivät paremmin mieleen. Hanomag tyyppejä vuosikymmenen alusta lähtien olivat Brillant (loistava), Granit (graniitti), Perfekt (täydellinen) ja Robust (vankka). Vuosina 1962–66 tehty Granit 500 oli 40-hevosvoimainen, 3-sylinterinen ja 5-vaihteinen, työpaino 2 340 kg. Saksaan myydyt traktorit olivat yleensä sinisiä, vientimallit punaisia.
Useimmat traktorivalmistajat alkoivat 1960-luvulla käyttää nimien asemasta numerointia, mutta aina numero- ja kirjainyhdistelmiä käyttänyt Hanomag siirtyikin nimiin, koska ne jäisivät paremmin mieleen. Hanomag tyyppejä vuosikymmenen alusta lähtien olivat Brillant (loistava), Granit (graniitti), Perfekt (täydellinen) ja Robust (vankka). Vuosina 1962–66 tehty Granit 500 oli 40-hevosvoimainen, 3-sylinterinen ja 5-vaihteinen, työpaino 2 340 kg. Saksaan myydyt traktorit olivat yleensä sinisiä, vientimallit punaisia. Kuva: Kimmo Kotta
Italialainen SAME (Società Accomandita Motori Endotermici) esitteli vuonna 1965 uudet ilmajäähdytteiset V-tyypin dieselinsä ja melko pian omintakeisesti muotoillun uuden traktorimallin Centauro 450V. Ulkonäön ja V-moottorin lisäksi Centaurossa on muutakin erikoista, harvemman 55-hevosvoimaisen traktorin hydrauliikassa oli vetovarsitunnusteluun perustunutta painonsiirtojärjestelmää. Enimmät Centaurot olivat 4-vetoja, joiden kehittämisen Same aloitti vuosia aiemmin kuin pahin kilpailija Fiat.
Italialainen SAME (Società Accomandita Motori Endotermici) esitteli vuonna 1965 uudet ilmajäähdytteiset V-tyypin dieselinsä ja melko pian omintakeisesti muotoillun uuden traktorimallin Centauro 450V. Ulkonäön ja V-moottorin lisäksi Centaurossa on muutakin erikoista, harvemman 55-hevosvoimaisen traktorin hydrauliikassa oli vetovarsitunnusteluun perustunutta painonsiirtojärjestelmää. Enimmät Centaurot olivat 4-vetoja, joiden kehittämisen Same aloitti vuosia aiemmin kuin pahin kilpailija Fiat. Kuva: Kimmo Kotta
Valmet on ulkolaisissa veteraanikonetapahtumissa harvinainen näky, mutta Weelden kentällä sellainen ihme seisoi saksalaismerkkien seurassa. Valmetin vienti oli näiden ensimmäisten fuusiomallien aikaan vielä vähäistä, eikä Valmetin avuja ehkä noteerattu kovin korkealle. Hyvät talvi- ja maasto-ominaisuudet eivät ole Belgiassa tai Hollannissa kovin tärkeitä. Tämä siistikuntoinen 605 on kaikesta päätellen vieläkin jatkuvassa aktiivikäytössä, joten omistaja lienee siihen tyytyväinen.
Valmet on ulkolaisissa veteraanikonetapahtumissa harvinainen näky, mutta Weelden kentällä sellainen ihme seisoi saksalaismerkkien seurassa. Valmetin vienti oli näiden ensimmäisten fuusiomallien aikaan vielä vähäistä, eikä Valmetin avuja ehkä noteerattu kovin korkealle. Hyvät talvi- ja maasto-ominaisuudet eivät ole Belgiassa tai Hollannissa kovin tärkeitä. Tämä siistikuntoinen 605 on kaikesta päätellen vieläkin jatkuvassa aktiivikäytössä, joten omistaja lienee siihen tyytyväinen. Kuva: Kimmo Kotta
Kokonaan uusi Belarus MTZ-50 esiteltiin vuonna 1963 ja sen tekniikkaan perustuvia malleja tehdään vieläkin, useimmat osat ovat vaihtokelpoisia. Tätä mallia on sanottu amerikkalaisen Farmallin kopioksi, mutta ainoa yhteinen tekijä on ulkonäkö. Belaruksen kokoonpano oli joskus suurpiirteistä, toiminnot jähmeitä ja hallintalaitteiden sijoittelu outoa, mutta se oli aikansa parhaiten varusteltu traktori. Meillä "Pyöreäpäät" myytiin erittäin äänekkäällä peltiohjaamolla varustettuna.
Kokonaan uusi Belarus MTZ-50 esiteltiin vuonna 1963 ja sen tekniikkaan perustuvia malleja tehdään vieläkin, useimmat osat ovat vaihtokelpoisia. Tätä mallia on sanottu amerikkalaisen Farmallin kopioksi, mutta ainoa yhteinen tekijä on ulkonäkö. Belaruksen kokoonpano oli joskus suurpiirteistä, toiminnot jähmeitä ja hallintalaitteiden sijoittelu outoa, mutta se oli aikansa parhaiten varusteltu traktori. Meillä "Pyöreäpäät" myytiin erittäin äänekkäällä peltiohjaamolla varustettuna. Kuva: Kimmo Kotta
Weelden näyttelyn harvinaisin ja näyttävin kone oli amerikkalainen Minneapolis-höyrytraktori vuodelta 1911. Se on tehnyt elämäntyönsä kotimaassaan, mutta ostettu vuonna 2008 Englantiin, missä sille tehtiin perusteellinen entisöinti. Seuraavana vuotena 10,5-tonninen kone tuotiin Hollantiin, mistä sitä on lainattu useisiin tapahtumiin. Minneapoliksella pystyy tekemään kaikkea sitä, mihin se on suunniteltu, työpaine on maksimissaan 9 baria.
Weelden näyttelyn harvinaisin ja näyttävin kone oli amerikkalainen Minneapolis-höyrytraktori vuodelta 1911. Se on tehnyt elämäntyönsä kotimaassaan, mutta ostettu vuonna 2008 Englantiin, missä sille tehtiin perusteellinen entisöinti. Seuraavana vuotena 10,5-tonninen kone tuotiin Hollantiin, mistä sitä on lainattu useisiin tapahtumiin. Minneapoliksella pystyy tekemään kaikkea sitä, mihin se on suunniteltu, työpaine on maksimissaan 9 baria. Kuva: Kimmo Kotta
Saksalaisen Kemna De Majoor -traktorin entisöinti kesti huomattavasti pitempään, kokonaista 9 vuotta, mutta sitä kunnostettiin talkootyönä ja monia kohteita jouduttiin uusimaan kokonaan. Nyt 100 vuotta vanha kone on vihreää maalipintaansa myöten uudenveroisessa kunnossa.
Saksalaisen Kemna De Majoor -traktorin entisöinti kesti huomattavasti pitempään, kokonaista 9 vuotta, mutta sitä kunnostettiin talkootyönä ja monia kohteita jouduttiin uusimaan kokonaan. Nyt 100 vuotta vanha kone on vihreää maalipintaansa myöten uudenveroisessa kunnossa. Kuva: Kimmo Kotta
Turvaohjaamot olivat harvinaisia ennen 1970-lukua, jolloin niistä tehtiin uusien traktoreiden pakollisia varusteita useassa Euroopan valtiossa. Aiemmin oli tyydytty suojautumaan pelkästään sateelta ja tuulelta. Näiden sääsuojien lämmitykseen oli olemassa monenlaisia ratkaisuja, englantilainen Sirocco Comfort oli eräs huokeimmista ja toimivimmista. Sir Edmund Hillaryn v.1958 pahimmillaan lähes 50 asteen pakkasessa tekemällä Etelänavan retkellä käytettiin kolmea Fergusonia, joissa oli tällaiset hytit. Parempaa referenssiä ei voi olla.
Turvaohjaamot olivat harvinaisia ennen 1970-lukua, jolloin niistä tehtiin uusien traktoreiden pakollisia varusteita useassa Euroopan valtiossa. Aiemmin oli tyydytty suojautumaan pelkästään sateelta ja tuulelta. Näiden sääsuojien lämmitykseen oli olemassa monenlaisia ratkaisuja, englantilainen Sirocco Comfort oli eräs huokeimmista ja toimivimmista. Sir Edmund Hillaryn v.1958 pahimmillaan lähes 50 asteen pakkasessa tekemällä Etelänavan retkellä käytettiin kolmea Fergusonia, joissa oli tällaiset hytit. Parempaa referenssiä ei voi olla. Kuva: Kimmo Kotta
Toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen Korean selkkauksessa käytetyt Dodge WC (weapon carrier = aseenkantaja) 51- ja 52-sarjan maastoautot olivat muutamaa luokkaa Jeeppiä järeämpiä ajoneuvoja. Niiden siviiliversio Power Wagonia tarjottiin maatalouden yleiskoneeksi, jolla hoituisivat peltotyöt ja kuljetukset, nostolaitteen sai lisävarusteena. Sota-Dodgen moottori on Chryslerin 3,8-litrainen 92 hv:n bensakuutonen, huippunopeus 90 km/h, paino 2,4 tonnia, kantavuus 800 kg.
Toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen Korean selkkauksessa käytetyt Dodge WC (weapon carrier = aseenkantaja) 51- ja 52-sarjan maastoautot olivat muutamaa luokkaa Jeeppiä järeämpiä ajoneuvoja. Niiden siviiliversio Power Wagonia tarjottiin maatalouden yleiskoneeksi, jolla hoituisivat peltotyöt ja kuljetukset, nostolaitteen sai lisävarusteena. Sota-Dodgen moottori on Chryslerin 3,8-litrainen 92 hv:n bensakuutonen, huippunopeus 90 km/h, paino 2,4 tonnia, kantavuus 800 kg. Kuva: Kimmo Kotta
Jugoslaviassa, nykyisen Kroatian alueella Rijekassa tehtiin vuodesta 1975 alkaen Deutzin lisenssillä Torpedo-merkkisiä traktoreita. Tuhovoimaisen nimensä se sai vedenalaisesta ammuksesta, joiden tuottamisen sama yritys aloitti ensimmäisenä vuonna 1866. Kaikkinaisen sotakaluston ohella tehdas on tehnyt muun muassa dieselmoottoreita ja erilaisia kuorma-autoja. Tämä 70-hevosvoimainen Torpedo TD7506 vastaa Deutzin 7506-mallia. Veskons Oy suunnitteli Torpedon maahantuontia 1980-luvun puolivälissä ja muutama kone tänne tulikin. Torpedo-tehdas meni vararikkoon vuonna 1995.
Jugoslaviassa, nykyisen Kroatian alueella Rijekassa tehtiin vuodesta 1975 alkaen Deutzin lisenssillä Torpedo-merkkisiä traktoreita. Tuhovoimaisen nimensä se sai vedenalaisesta ammuksesta, joiden tuottamisen sama yritys aloitti ensimmäisenä vuonna 1866. Kaikkinaisen sotakaluston ohella tehdas on tehnyt muun muassa dieselmoottoreita ja erilaisia kuorma-autoja. Tämä 70-hevosvoimainen Torpedo TD7506 vastaa Deutzin 7506-mallia. Veskons Oy suunnitteli Torpedon maahantuontia 1980-luvun puolivälissä ja muutama kone tänne tulikin. Torpedo-tehdas meni vararikkoon vuonna 1995. Kuva: Kimmo Kotta
Zetoria on viety Belgiaan heti ensimmäisestä tuotantovuodesta 1947 alkaen. Kokonaisvienti Benelux-maihin (Belgia, Hollanti ja Luxemburg) vuosina 1947–2009 oli 25 000, eli 5 000 enemmän kuin Suomeen. 2-sylinterisiä Zetoreita on vielä tallella, mutta ne eivät ole samanlaisessa arvossa kuin meillä. Varhaisempien Zetorien väreistä on kerrottu, että ne saivat pintaansa helpoiten saatavaa maalia, yleensä armeijan varastoista luovutettua vihreää tai khakiruskeaa. 1950-luvulla useimmat maahantuojat maalasivat Zetorit mieleisiinsä sävyihin ennen jälleenmyyjille lähettämistä. Vuosikymmenen lopulla kotimarkkinoille ja muihin itäblokin maihin menevät traktorit olivat sinisiä, Länsi-Eurooppaan ostetut yleensä punaisia.
Zetoria on viety Belgiaan heti ensimmäisestä tuotantovuodesta 1947 alkaen. Kokonaisvienti Benelux-maihin (Belgia, Hollanti ja Luxemburg) vuosina 1947–2009 oli 25 000, eli 5 000 enemmän kuin Suomeen. 2-sylinterisiä Zetoreita on vielä tallella, mutta ne eivät ole samanlaisessa arvossa kuin meillä. Varhaisempien Zetorien väreistä on kerrottu, että ne saivat pintaansa helpoiten saatavaa maalia, yleensä armeijan varastoista luovutettua vihreää tai khakiruskeaa. 1950-luvulla useimmat maahantuojat maalasivat Zetorit mieleisiinsä sävyihin ennen jälleenmyyjille lähettämistä. Vuosikymmenen lopulla kotimarkkinoille ja muihin itäblokin maihin menevät traktorit olivat sinisiä, Länsi-Eurooppaan ostetut yleensä punaisia. Kuva: Kimmo Kotta
Unimog on monikäyttöinen laite, jolla hoituvat kuljetukset, muokkaukset, niitot ja puimiset, mutta etukuormaajasovellus ei vaikuta kovin kätevältä. Etukuormaimien lisäksi saksalainen Schmidt on tehnyt Unimogeihin lumiauroja, linkoja, etunostolaitteita ja hiekoittimia – ja tekee vieläkin.
Unimog on monikäyttöinen laite, jolla hoituvat kuljetukset, muokkaukset, niitot ja puimiset, mutta etukuormaajasovellus ei vaikuta kovin kätevältä. Etukuormaimien lisäksi saksalainen Schmidt on tehnyt Unimogeihin lumiauroja, linkoja, etunostolaitteita ja hiekoittimia – ja tekee vieläkin. Kuva: Kimmo Kotta
Runko-ohjattu italialainen neliveto Nibbi on vähäisestä koostaan huolimatta tiukka työkone. Moottori on ilmajäähdytetty 2-pyttyinen 1,5 litran Slanzi-diesel, teholtaan 30 hv, vaihteita 6+2R, huippunopeus 17 km/h. Voimanotossa nopeudet 790 ja 1 166 rpm, kolmipistenostolaite ja painoa reilu tonni. Nykyään Nibbi tekee kevyempää kalustoa, kuten puutarhajyrsimiä.
Runko-ohjattu italialainen neliveto Nibbi on vähäisestä koostaan huolimatta tiukka työkone. Moottori on ilmajäähdytetty 2-pyttyinen 1,5 litran Slanzi-diesel, teholtaan 30 hv, vaihteita 6+2R, huippunopeus 17 km/h. Voimanotossa nopeudet 790 ja 1 166 rpm, kolmipistenostolaite ja painoa reilu tonni. Nykyään Nibbi tekee kevyempää kalustoa, kuten puutarhajyrsimiä. Kuva: Kimmo Kotta
Työnäytösalueen siisti heinäpelto oli hetkessä mustalla muralla, vaikka saksalainen laahakauha-Fuchs F301 oli ainoa tonkimiseen osallistunut maansiirtokone. Deutzin 2-sylinteristä 22 hv:n F2L-moottoria tarvitaan tässä tapauksessa pelkästään kaivinkoneen toimintoihin, sillä alustana on kymppipyörä-Magirus.
Työnäytösalueen siisti heinäpelto oli hetkessä mustalla muralla, vaikka saksalainen laahakauha-Fuchs F301 oli ainoa tonkimiseen osallistunut maansiirtokone. Deutzin 2-sylinteristä 22 hv:n F2L-moottoria tarvitaan tässä tapauksessa pelkästään kaivinkoneen toimintoihin, sillä alustana on kymppipyörä-Magirus. Kuva: Kimmo Kotta
Sveitsiläisessä 8-hevosvoimaisessa Simar A56 -sarvitraktorissa vuodelta 1953 on rautapyörät ja 353-kuutioinen 2-tahtimoottori. Paino noin 300 kiloa.
Sveitsiläisessä 8-hevosvoimaisessa Simar A56 -sarvitraktorissa vuodelta 1953 on rautapyörät ja 353-kuutioinen 2-tahtimoottori. Paino noin 300 kiloa. Kuva: Kimmo Kotta
Toinen 8-hevosvoimainen sarvitraktori – saksalainen Bungartz FK, Ikäeroa sveitsiläiseen Simiar A56:seen on 10 vuotta. Bungartz FK:ssa oli 482 kuution Berning 4-tahtidiesel. Paino myös noin 300 kiloa. Sarvitraktoreilla on omat harrastajaporukkansa ja hyväkuntoisista harvinaisuuksista saatetaan maksaa tuhansia euroja. Erityisen runsaasti sarvitraktoreita on käytetty vuoristoalueilla, joille ei tavallisilla traktoreilla ole menemistä, sekä tietenkin kauppapuutarhoissa, joita Belgiassa ja Hollannissa riittää.
Toinen 8-hevosvoimainen sarvitraktori – saksalainen Bungartz FK, Ikäeroa sveitsiläiseen Simiar A56:seen on 10 vuotta. Bungartz FK:ssa oli 482 kuution Berning 4-tahtidiesel. Paino myös noin 300 kiloa. Sarvitraktoreilla on omat harrastajaporukkansa ja hyväkuntoisista harvinaisuuksista saatetaan maksaa tuhansia euroja. Erityisen runsaasti sarvitraktoreita on käytetty vuoristoalueilla, joille ei tavallisilla traktoreilla ole menemistä, sekä tietenkin kauppapuutarhoissa, joita Belgiassa ja Hollannissa riittää. Kuva: Kimmo Kotta
Tässä olisi ratkaisu sellaiselle autoilijalle, jonka mielestä perävaunu ei käy yksiin auton ulkonäön kanssa. Toyota Celican tavaratila on saatu vähintään kaksinkertaiseksi, eikä aerodynamiikkaankaan tule häiritseviä muutoksia.
Tässä olisi ratkaisu sellaiselle autoilijalle, jonka mielestä perävaunu ei käy yksiin auton ulkonäön kanssa. Toyota Celican tavaratila on saatu vähintään kaksinkertaiseksi, eikä aerodynamiikkaankaan tule häiritseviä muutoksia. Kuva: Kimmo Kotta
Itävaltalaista Steyr-Puch Pinzgaueria pidetään yhtenä onnistuneimmista maasto-autoista. Sen sarjatuotanto alkoi vuonna 1971 ja jatkuu vieläkin englantilaisen valmistajan toimesta. Moottori on 2,5-litrainen ilmajäähdytetty 87 hv:n bensanelonen. Itävaltalaisen hevos- tai karjarodun mukaan nimetty Pinzgauer selviytyy 45 asteen noususta, 70 cm syvästä vedestä ja 36 senttiä korkeasta esteestä. Kuormaa saa olla 1 000 kiloa, lauteille mahtuu 10 henkeä.
Itävaltalaista Steyr-Puch Pinzgaueria pidetään yhtenä onnistuneimmista maasto-autoista. Sen sarjatuotanto alkoi vuonna 1971 ja jatkuu vieläkin englantilaisen valmistajan toimesta. Moottori on 2,5-litrainen ilmajäähdytetty 87 hv:n bensanelonen. Itävaltalaisen hevos- tai karjarodun mukaan nimetty Pinzgauer selviytyy 45 asteen noususta, 70 cm syvästä vedestä ja 36 senttiä korkeasta esteestä. Kuormaa saa olla 1 000 kiloa, lauteille mahtuu 10 henkeä. Kuva: Kimmo Kotta
Toisen maailmansodan aikana Amerikkalaiset lähettivät Eurooppaan runsaasti kalustoa, jota ei sitten rauhan tultua rahdattu takaisin. Valtavista ylijäämävarastoista myytiin tavaraa sopuhintaan, ja hyvin haluttuja olivat puskutraktorit, joita kenraali Patton piti maihinnousutilanteessa panssarivaunujakin parempina sotakoneina. "Seiska-Pillari" Caterpillar D7 oli merkin järeämpää tarjontaa: kokonaispainoltaan noin 15-tonnista konetta liikutellaan 13,6-litraisella nelosdieselillä, josta irtoaa 1 050 kierroksella vajaat 100 hv. Teho kuulostaa vaatimattomalle, mutta vääntöä löytyy senkin edestä.
Toisen maailmansodan aikana Amerikkalaiset lähettivät Eurooppaan runsaasti kalustoa, jota ei sitten rauhan tultua rahdattu takaisin. Valtavista ylijäämävarastoista myytiin tavaraa sopuhintaan, ja hyvin haluttuja olivat puskutraktorit, joita kenraali Patton piti maihinnousutilanteessa panssarivaunujakin parempina sotakoneina. "Seiska-Pillari" Caterpillar D7 oli merkin järeämpää tarjontaa: kokonaispainoltaan noin 15-tonnista konetta liikutellaan 13,6-litraisella nelosdieselillä, josta irtoaa 1 050 kierroksella vajaat 100 hv. Teho kuulostaa vaatimattomalle, mutta vääntöä löytyy senkin edestä. Kuva: Kimmo Kotta
Useimmissa sotapillareissa oli mekaaninen puskulevy, jota hallittiin rissapyörien välityksellä taakse asennetulla vinssillä.
Useimmissa sotapillareissa oli mekaaninen puskulevy, jota hallittiin rissapyörien välityksellä taakse asennetulla vinssillä. Kuva: Kimmo Kotta
Weelden kentälle oli järjestetty isojen poikien hiekkalaatikko, jossa jokainen sai tonkia sydämensä kyllyydestä.
Weelden kentälle oli järjestetty isojen poikien hiekkalaatikko, jossa jokainen sai tonkia sydämensä kyllyydestä. Kuva: Kimmo Kotta
Erilaisten aurojen, äkeiden, kultivaattoreiden, perälevyjen ja lanojen lisäksi traktoreilla vedettiin suurta tukkia. Pääasia, että pehmeään multaan tuli mahdollisimman syviä uria. Edellisen yön sade vielä täydensi tulosta, mutta belgialainen pelto oli yllättävän läpäisevää.
Erilaisten aurojen, äkeiden, kultivaattoreiden, perälevyjen ja lanojen lisäksi traktoreilla vedettiin suurta tukkia. Pääasia, että pehmeään multaan tuli mahdollisimman syviä uria. Edellisen yön sade vielä täydensi tulosta, mutta belgialainen pelto oli yllättävän läpäisevää. Kuva: Kimmo Kotta
Nuorisoa oli yleisössä ja esittelijöissä uskomattoman paljon, jos nyt ei ihan puolta, niin ainakin kolmasosa. Koko tapahtuma oli perusolemukseltaan nuorekas, muutaman minuutin tervetulokuulutusta lukuun ottamatta alueella soi koko ajan hyvä 1960- ja 1970-luvun pop- ja rock-musiikki – tai aika vanhaahan sekin jo on. Yhtäkaikki vastaan käveli iloisia rallattelevia ihmisiä, ehkä meilläkin joskus.
Nuorisoa oli yleisössä ja esittelijöissä uskomattoman paljon, jos nyt ei ihan puolta, niin ainakin kolmasosa. Koko tapahtuma oli perusolemukseltaan nuorekas, muutaman minuutin tervetulokuulutusta lukuun ottamatta alueella soi koko ajan hyvä 1960- ja 1970-luvun pop- ja rock-musiikki – tai aika vanhaahan sekin jo on. Yhtäkaikki vastaan käveli iloisia rallattelevia ihmisiä, ehkä meilläkin joskus. Kuva: Kimmo Kotta
Vetoradalla käytettiin yksinkertaista, mutta erittäin pätevää systeemiä. Betonilla täytetyt ja muutaman metrin välein liitetyt renkaat tai tynnyrin puolikkaat pysäyttivät isonkin traktorin. Alussa letka liikkui helposti, mutta kun eteen kasautui maata ja painot kaivautuivat syvempään, alkoivat pyörät lopulta sutia tai moottori hyytyä.
Vetoradalla käytettiin yksinkertaista, mutta erittäin pätevää systeemiä. Betonilla täytetyt ja muutaman metrin välein liitetyt renkaat tai tynnyrin puolikkaat pysäyttivät isonkin traktorin. Alussa letka liikkui helposti, mutta kun eteen kasautui maata ja painot kaivautuivat syvempään, alkoivat pyörät lopulta sutia tai moottori hyytyä. Kuva: Kimmo Kotta
Meno oli parhaimmillaan aika villiä sukupuoleen katsomatta, mutta huimapäisimmätkin kuskit selvisivät kaasuttelustaan ilman vahinkoja.
Meno oli parhaimmillaan aika villiä sukupuoleen katsomatta, mutta huimapäisimmätkin kuskit selvisivät kaasuttelustaan ilman vahinkoja. Kuva: Kimmo Kotta
Turvallisuusmääräyksiä ei näyttänyt olevan, tai sitten ne olivat hyvin suvaitsevia. Ehkä niitä ei siellä edes tarvita, traktorit ajelivat yleisön seassa ilman ensimmäistäkään vaaratilannetta, sillä väki ymmärsi varoa liikkuvaa konetta, jopa lapset ja vanhukset. Esimerkillistä vastuunjakamista.
Turvallisuusmääräyksiä ei näyttänyt olevan, tai sitten ne olivat hyvin suvaitsevia. Ehkä niitä ei siellä edes tarvita, traktorit ajelivat yleisön seassa ilman ensimmäistäkään vaaratilannetta, sillä väki ymmärsi varoa liikkuvaa konetta, jopa lapset ja vanhukset. Esimerkillistä vastuunjakamista. Kuva: Kimmo Kotta
Weelden melko laajalla rompetorilla kaikki myytävä tavara liittyi jollakin tavalla vanhoihin koneisiin. Suurikokoisin myynnissä ollut esine oli kourakuormaimella, puskulevyllä ja levikepyörillä varustettu Fordson Major. Peltiosiin, polttoaine- ja sähkölaitteisiin erikoistuneita kauppiaita oli yllättävän runsaasti.
Weelden melko laajalla rompetorilla kaikki myytävä tavara liittyi jollakin tavalla vanhoihin koneisiin. Suurikokoisin myynnissä ollut esine oli kourakuormaimella, puskulevyllä ja levikepyörillä varustettu Fordson Major. Peltiosiin, polttoaine- ja sähkölaitteisiin erikoistuneita kauppiaita oli yllättävän runsaasti. Kuva: Kimmo Kotta
Puukengän ulkopuolen vuoleminen ei liene kovin hankalaa, mutta sisäpuolen tekeminen käsityönä saattaisi olla vasta-alkajalle haasteellista. Siitä selviää helposti erikoiskoneella, joka tekee jalkineen kopioimalla vieressä olevaa mallikappaletta. Hollantilaiset ovat käyttäneet puukenkiä hyvin pitkään, vanhimmat lahoamattomana säilyneet klompit ovat 800 vuoden takaa. Raaka-aineena on käytetty salavaa, poppelia, harmaaleppää ja saarnia.
Puukengän ulkopuolen vuoleminen ei liene kovin hankalaa, mutta sisäpuolen tekeminen käsityönä saattaisi olla vasta-alkajalle haasteellista. Siitä selviää helposti erikoiskoneella, joka tekee jalkineen kopioimalla vieressä olevaa mallikappaletta. Hollantilaiset ovat käyttäneet puukenkiä hyvin pitkään, vanhimmat lahoamattomana säilyneet klompit ovat 800 vuoden takaa. Raaka-aineena on käytetty salavaa, poppelia, harmaaleppää ja saarnia. Kuva: Kimmo Kotta
"Sytkysahalla" saadaan paksukin tukki laudoiksi, mutta armottoman hitaasti. Asiansa osaava kenttäsirkkelimies sahaisi samassa ajassa vähintään viisinkertaisen määrän. On tässäkin systeemissä puolensa, homma hoituu tukin päästä päähän automaattisesti ja sahuri ennättää vetää sillä välin kupillisen tai sätkän.
"Sytkysahalla" saadaan paksukin tukki laudoiksi, mutta armottoman hitaasti. Asiansa osaava kenttäsirkkelimies sahaisi samassa ajassa vähintään viisinkertaisen määrän. On tässäkin systeemissä puolensa, homma hoituu tukin päästä päähän automaattisesti ja sahuri ennättää vetää sillä välin kupillisen tai sätkän. Kuva: Kimmo Kotta
Näytteilleasettajien majoitus ei ole Weeldessä ongelma, koska useimmilla on keskieurooppalaiseen tapaan kortteeri mukanaan. Alueen laidalle muodostuu näyttelyn ajaksi masinistileiri, joka vaikutti hyvinkin viihtyisälle. Lauantai-iltana järjestettiin suuressa ravintolateltassa yhteinen railakas illanvietto.
Näytteilleasettajien majoitus ei ole Weeldessä ongelma, koska useimmilla on keskieurooppalaiseen tapaan kortteeri mukanaan. Alueen laidalle muodostuu näyttelyn ajaksi masinistileiri, joka vaikutti hyvinkin viihtyisälle. Lauantai-iltana järjestettiin suuressa ravintolateltassa yhteinen railakas illanvietto. Kuva: Kimmo Kotta
Historische Machineclub Kempen -logo.
Historische Machineclub Kempen -logo. Kuva: Kimmo Kotta

Belgia on tiheästi asuttu, alaa on 30 528 km², eli suunnilleen saman verran kuin Etelä- ja Pohjois-Savossa yhteensä, mutta väkeä sieltä löytyy vajaat 10,5 miljoonaa. Jokaiselle hehtaarille riittää kolme ja puoli belgialaista, meillä vastaava lukema on 0,016. Kielellisesti Belgia on jakautunut kahteen osaan, pohjoisemmassa Flanderissa puhutaan flaamia, eli hollantia, eteläisessä Valloniassa ranskaa. Näiden lisäksi maan itäosassa on vielä saksankielisiä alueita. Hallinnollisiin alueisiin kuuluu Flanderin ja Vallonian lisäksi vielä Flanderiin sisältyvä Brysselin kaupunkialue.

Viljeltyä maata on 1,13 miljoonaa hehtaaria, eli puolet Suomen peltoalasta, mutta vastaavasti Belgiassa on yksistään lypsylehmiä lähes tuplamäärä, eli maatalous on hyvin intensiivistä. Bruttokansantuotteesta maatalouden osuus on kuitenkin vaivaiset 0,7 %. Tunnetuimpia belgialaisia maatalouskonemerkkejä ovat erilaisiin perävaunuihin erikoistunut Joskin, perunakonetehdas DeWulf ja puimurivalmistaja Clayson/New Holland.

Belgiassa on tuotettu merkittäviä määriä traktoreita. Antwerpenissa tehtiin vuodesta 1965 aina 90-luvun puoliväliin asti Fordia, nyt tehtaassa valmistuu New Hollandin voimansiirtokomponentteja. Muita merkkejä ovat olleet Doyen, Claeys, Stotz, Motte, Favache, Spinnekop, Allaeys, Galman, Ravell ja Gardner-Vandezande, mutta valmistus on jäänyt muutamiin satoihin ja joissakin tapauksissa kymmeniin kappaleisiin.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Historiche Machineclub Kempen

Vuonna 1988 Belgian pohjoisimmassa osassa, Ravelsin alueella, muutamat museokoneharrastajat päättivät järjestää veteraanikonepitoisen sadonkorjuujuhlan. Tapahtuma onnistui, ja koska yhteisille riennoille oli selvää tarvetta, perustettiin Historiche Machineclub Kempen. Toiminta-alueeseen kuului kerhon nimen mukaisesti koillinen Belgia ja osa Hollantia. Melko pian tapahtuman alkuperäinen nimi Historiche Oogstfeesten Ravels (Ravelsin historiallinen sadonkorjuujuhla) vaihdettiin sen henkeä paremmin kuvaavaan muotoon Oldtimer Festival.

Näyttelylle löytyi erinomainen paikka Naton varalentokentältä Weeldestä, Hollannin rajan tuntumasta. Sijainnilla oli tärkeä merkitys, sillä kerhoon liittyi runsaasti hollantilaisia harrastajia. Saksan puolellekaan ei ole kuin vajaat 100 kilometriä. Parinsadan kilometrin säteellä Weeldestä järjestetään kolmen viikon sisällä kaksi jättikokoista tapahtumaa – noin 80 kilometrin päässä Hollannin Helden-Panningenissa ja kauempana Nordhornissa Saksan puolella, mutta se ei ole kävijämääriä vähentänyt. Kunnon keskieurooppalaiset masinistit käyvät kaikissa kolmessa. Kerhossa on nyt 800 jäsentä ja tapahtuma tulee jatkumaan vielä ikiajat, kuihtumisesta ei ole merkkejä.

Iloinen konejuhla

Lentokenttä kuulostaa hieman tylsälle tapahtumapaikalle, mutta Weelden tapauksessa näin ei ole. Näyttelyalue ei ole kiitoradalla, eikä edes varsinaisella kentällä, vaan sen sivussa, metsän siimeksessä ja viereisellä pellolla. Sijainniltaan tapahtuma on erinomaisella paikalla, hyvien liikenneyhteyksien varrella, mutta sopivasti syrjässä. Aitauksien, teiden tai kovapohjaisien parkkipaikkojen tekemiselle ei ole tarvetta, asia on hoidettu Naton toimesta.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Elokuun 18. ja 19. päivinä Weeldessä esillä ollut kalusto oli mahdollisimman monipuolista. Belgiaan ja Hollantiin on tuotu traktoreita kaikkialta, ja innokkaimmat harrastajat ovat ostaneet lisää hyvinkin kaukaa. Lukumääräisesti eniten näytti olleen Fordia ja Internationalia, mutta runsaasti löytyi myös saksalaisia merkkejä. Kaikkiaan traktoreita, maamoottoreita, höyrykoneita, autoja ja muuta kalustoa oli esillä päälle parituhatta kappaletta. Lisäksi oli rompetori ja hyvin ahkerassa käytössä ollut työnäytösalue.

Näyttelyn teemana olivat tällä kertaa belgialaiset traktorit, joita oli saatu koottua Doyenia lukuun ottamatta täydellinen valikoima. Kunniapaikalla oli kokonaan omatekoinen Claeys. Tapahtuman yleisilme oli tavattoman positiivinen, kaikki näyttivät olevan erinomaisella tuulella. Alueella oli janoisia vieraita varten lukuisia olutpisteitä, mutta sillä ei liene ollut ratkaisevaa osuutta ihmisten iloisuuteen. Väkijoukossa ei näkynyt edes lievästi juopuneita, vaikka belgialaisten kaljat ovat hyvin tymäköitä.

Yleisössä ja esittelijöissä oli runsaasti nuorisoa, varmasti enemmän kuin yhdessäkään käymässäni tapahtumassa – ja niitä on ollut jo muutamia. Harrastuksen ukkoutumisesta ei Belgiassa ole pelkoa. Nonstopina soinut 1960-, 1970- ja osittain myös 1980-luvun pop- ja rockmusiikki lisäsi osaltaan kevyttä tunnelmaa. Ainoa kuulutus oli kerhon puheenjohtajan muutaman minuutin pituinen tervetulotoivotus kolmanteenkymmenenteen konefestivaaliin, lopunaikaa kuultiin hyvää musiikkia. En nyt vihjaile, että meilläkin pitäisi mennä samaan – Teosto-maksut ovat suolaisia – mutta ehkä niistä enimmistä pussihousujutuista voisi siirtyä vähitellen eteenpäin.

Weelde ja viereinen Baarle ovat pikkukyliä, joissa on rajoitetusti majoituskapasiteettia. Jos suunnittelee reissua Oldtimer Festivaaleille, niin on viisainta matkata 40 000 asukkaan Turnhoutiin, minne on Brysselistä suora junayhteys, matka kestää reilun tunnin. Asemalla on viihtyisä hotelli, jonka vierestä lähtee bussi tunnin välein Weeldeen. Kyyti kestää varttitunnin, pysäkiltä on näyttelypaikalle vajaan kilometrin kävely, mutta hyvällä tuurilla joku armelias traktorimies saattaa huolia lavalle tai nostovarsille. Kempenin konekerhoon ja festivaaliin voi tutustua osoitteessa www.hmck.be.