Veteraanikuorma-autoseura ry:n kesätapahtuma Naantalissa 29.6.2018

Letkaa veti Carl-Johan Blomqvistin Wilke vm. 1964. Wihuri-yhtymä valmisti Wiima-linja autojen lisäksi Wilke-kuorma-autoja vuosina 1959–64. Autojen tekniikka tuli Volvolta, mutta ohjaamot olivat Wihurin suunnittelijoiden käsialaa, ja autot koottiin Teijossa. Wilke-autoja ehdittiin rakentaa vuoteen 1964 mennessä kaikkiaan 120 kappaletta. Kuva: Uolevi Oristo

Mercedes Benz L321/4200 vm. 1957, jonka omistaa Pertti Laakso Karkkilasta. Kuva: Uolevi Oristo

Vanaja VKN 2 6x6 -tukkiauton omistaa Pekka Lapatto Myllykoskelta. Puutavara kuormattiin puomilla varustetulla vinssillä. Kuva: Uolevi Oristo

Tämän vuosimallia 1979 olevan Scania LS 141 S:n ja Jyki-puoliperävaunun omistaa Tarmo Friberg Liedosta. Kuva: Uolevi Oristo

Telillä varustettu Ford Thames Trader on harvinainen yksilö, jonka omistaa Tapio Nisula, Jyväskylä. Kuva: Uolevi Oristo

Raision tehtaiden jakelu perustui monen muun yrityksen tavoin 1950-luvulla omaan jakelujärjestelmään, jossa myyntimiehet kiersivät autoillaan kauppiaiden luona ja kantoivat varastoon kauppiaan hankkimat tuotteet. Raision tehtailla oli käytössä Volkswagen-pakettiautoja ja 20 Opel Bliz -kuorma-autoa. Kuva: Uolevi Oristo

Brittiläinen Scarab on kuorma-autovalmistaja Scammelin kehittämä jakeluliikenteeseen tarkoitettu kolmipyöräinen ajoneuvo. Helsingin kaupungin rakennusvirasto hankki vuonna 1965 Scarab Scammelin katujen pesuun. Kuva: Uolevi Oristo

Yhdistelmän Scammel-perävaunu on valmistettu 1952. Auton ja perävaunun nykyinen omistaja on Tuure Hulmi. Yhdistelmää vauhdittaa 63 hevosvoimainen Perkins-diesel. Vaihteisto on synkronoimaton, vaihteita on 4-1. Kuva: Uolevi Oristo

Katujen pesuun tarvitaan kaksi henkilöä, joista toinen ajaa ja toinen käyttää pesulaitteiston hanoja ja venttiileitä sekä suuttimia säiliön edessä olevalta penkiltä käsin. Kuva: Uolevi Oristo

Vauhti riittää maantielle, mutta ajo-ominaisuudet ovat omistajan mukaan haastavat. Kuva: Uolevi Oristo

Oittilaisen Esko Sirolan Bedford ERT3D2T/4140 on vuosimallia 1972. Bedford oli vielä 1970-luvulla erittäin suosittu kuorma-auto. ”Petterit” hävisivät teiltämme muiden brittiautojen tavoin 1980-luvulla. Saarivaltion autoteollisuus oli juuttunut perinteisiinsä, ja unohti sekä tuotteiden että valmistustekniikan kehityksen, mikä vei kilpailukyvyn. Kuva: Uolevi Oristo

Veteraanikuorma-autoseura ry omistaa vm. 1935 olevan Sisu SH-4:n. Kerhon jäsenistä koostunut iskuryhmä entisti auton. Se valmistui alun perin linja-autoksi, mutta sen kori vaurioitui sodan aikaisissa tehtävissä pahoin. Kuva: Uolevi Oristo

Sisy SH-4:n ohjaamo muutettiin, ja autoon asennettiin käsikipillä varustettu lava. Auto palveli alkuperäistä omistajaansa Oy Hj. Holmström Ab:ta vuoteen 1966 asti, johon mennessä kilometrejä kertyi yli miljoona. Kuva: Uolevi Oristo

Volvo F88:n ja hienosti entistetyn NTM- puoliperävaunun omistaa Hannu Hietikko Lapväärtistä. Kuva: Uolevi Oristo

Mercedes Benz 2624 -maansiirtoautossa on vetävä teli. Omistaja Jorma Sirviö. Kuva: Uolevi Oristo

Vaasalaiset Tommi ja Kauko Korpi osallistuivat Naantalin keikalle 1954-mallisella Scania-Vabis L 51:llä. Kyydissä Valmet 20. Kuva: Uolevi Oristo

Tämän vuosimallia 1956 olevan Jyry-Sisu K33:n omistaa Esko Pohjola, kotipaikka on Siivikkala, Ylöjärvi. Kuva: Uolevi Oristo

Veteraanikuorma-autoseuran kesätapahtuman autot kokoontuivat perjantaina 29.6. Lohjalle. Aamuvirkulla yleisöllä oli tilaisuus tutustua autoihin ennen kello 9 tapahtunutta lähtöä.

Seuraava kohde oli Teijon kylä ja ruukki, josta matka jatkui Kemiön ja Paimion kautta Turun ohitustietä pitkin Naantaliin. Kerho oli hoitanut tiedottamisen hyvin, sillä lehtijutut olivat houkutelleet runsaasti katsojia teiden varsille. Autot kokoontuivat Naantalin Kylpylän viereiselle kentälle, jossa yleisöllä oli mahdollisuus tutustua autoihin ja keskustella niiden omistajien kanssa.

Kesäkeikkaan osallistui hyvin erilaisia autoja. Mukana oli myös todella monia perävaunullisia yhdistelmiä. Perävaunut ovat oleellinen osa kuorma-autohistoriaa, ja niiden soisi myös säilyvän jälkipolville. Valitettavan usein perävaunut joko romutetaan tai käytetään loppuun maatalous tms. käytössä tai hyödynnetään varastoina. Toivottavasti aktiivikäytöstä poistetuille, mutta kunnostuskelpoisille, perävaunuille löytyy parempaa käyttöä kuin romutus.