Veho on ollut 80 vuotta johtotähden edustajana Suomessa

Veho Oy:n pitkään historiaan mahtuu monen automerkin pidempiä ja lyhyempiä edustuksia, vain Mercedes-Benz on pysynyt mukana koko matkan. Hyötyajoneuvot ovat aina muodostaneet merkittävän osan Mercedes-Benzin myynnistä.
Mercedes-Benzin ensimmäinen raskas pakettiauto oli vuonna 1955 esitelty L 319. Sen kuormatila oli kookkaampi ja kantavuus suurempi kuin esimerkiksi Volkswagen Transporterissa (T1 ja T2) tai Ford Taunus Transitissa. Lähin vastaavankokoinen saksalainen kilpailija oli Opel Blitz. Mainosesite kertoo, että L 319 on hyvin nopea ajoneuvo, sillä sen nelisylinterinen bensiinimoottori antaa sille erinomaisen kiihtyvyyden ja suuren huippunopeuden. 2,2-litraisen bensiinimoottorin teho oli 78 hv. Toinen moottorivaihtoehto oli 2-litrainen 55 hv:n OM 621 -diesel.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Sodan jälkeen Suomea vaivasi pula ulkomaanvaluutoista, mikä aiheutti tuontirajoituksia. Ongelma jatkui vaikeana 60-luvulle asti. Englannin puntia oli saatavilla muita valuuttoja paremmin johtuen Englantiin suuntautuvasta puu- ja paperiviennistä. Suurelta osin tästä syystä Veho hankki itselleen englantilaisen Austinin edustuksen. Merkki oli hyvä myös siinä mielessä, että se valmisti sekä henkilö- että kuorma-autoja.
Sodan jälkeen Suomea vaivasi pula ulkomaanvaluutoista, mikä aiheutti tuontirajoituksia. Ongelma jatkui vaikeana 60-luvulle asti. Englannin puntia oli saatavilla muita valuuttoja paremmin johtuen Englantiin suuntautuvasta puu- ja paperiviennistä. Suurelta osin tästä syystä Veho hankki itselleen englantilaisen Austinin edustuksen. Merkki oli hyvä myös siinä mielessä, että se valmisti sekä henkilö- että kuorma-autoja. Kuva: Valmistaja
”Tarkoituksenmukaisen tuuletuksen ja tehokkaan lämmityksen ansiosta on L 319/ L 319 D suorastaan miellyttävä. Ohjaamoon saadaan oikea ilmastointi riippumatta vuodenajasta ja säästä. Anatomisesti muotoillut istuimet on pehmustettu kunnolla ja päällystetty hengittävällä MB-tekonahalla; säädettävä ajajan istuin vähentää ajamisen väsyttävyyttä. On itsestään selvää, että kaikki hallinta- ja käyttölaitteet sekä mittarit on järjestetty ajajan eteen, hänen ulottuvilleen ja näkyville." Mercedes-Benz L 319 -mallin esite 1960 -luvun alusta.
”Tarkoituksenmukaisen tuuletuksen ja tehokkaan lämmityksen ansiosta on L 319/ L 319 D suorastaan miellyttävä. Ohjaamoon saadaan oikea ilmastointi riippumatta vuodenajasta ja säästä. Anatomisesti muotoillut istuimet on pehmustettu kunnolla ja päällystetty hengittävällä MB-tekonahalla; säädettävä ajajan istuin vähentää ajamisen väsyttävyyttä. On itsestään selvää, että kaikki hallinta- ja käyttölaitteet sekä mittarit on järjestetty ajajan eteen, hänen ulottuvilleen ja näkyville." Mercedes-Benz L 319 -mallin esite 1960 -luvun alusta. Kuva: Valmistaja
Mercedes-Benzin automallit sekä niiden komponentit olivat usein hyvin pitkäikäisiä. Nelisylinterinen 3,8 litran OM 314 -diesel oli raskaampien 8-tonnisten T2-mallien voimanlähteenä. Tämä moottori pohjautuu 300-sarjaan, joka puolestaan perustuu jo vuonna 1949 valmistettuun kuorma-auton moottoriin. Kevyemmät 4 ja 5 tonnin mallit käyttivät 2,2- tai 2,4-litraisia moottoreita.
Mercedes-Benzin automallit sekä niiden komponentit olivat usein hyvin pitkäikäisiä. Nelisylinterinen 3,8 litran OM 314 -diesel oli raskaampien 8-tonnisten T2-mallien voimanlähteenä. Tämä moottori pohjautuu 300-sarjaan, joka puolestaan perustuu jo vuonna 1949 valmistettuun kuorma-auton moottoriin. Kevyemmät 4 ja 5 tonnin mallit käyttivät 2,2- tai 2,4-litraisia moottoreita. Kuva: Valmistaja

Veho perustettiin vuonna 1939. Tärkein syy yrityksen perustamiseen oli tarve saada Mercedes-Benzille uusi maahantuoja, sillä olosuhteet Suomessa ja maailmalla olivat muuttuneet siihen suuntaan, ettei aikaisempi maahantuoja Oy Nikolajeff Ab ollut tehtävään sopiva.

Nikolajeff oli maan vanhin ja arvostettu autoliike, joka oli perustettu jo 1904. Ongelma aiheutui siitä, että se edusti amerikkalaisen valmistajan General Motorsin merkkejä sekä saksalaista Mercedes-Benziä. Kolmekymmenluvun maailmanpoliittisessa tilanteessa tämä ei enää ollut mahdollista.

Vehosta tuli käytännössä Nikolajeffin sisaryhtiö, koska yritykset olivat pääosin samalla omistajalla. Nikolajeffin pääomistajaksi oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen tullut saksalaissyntyinen Walter Greuling. Hän oli myös teollisuuden koneita ja raaka-aineita valmistaneen Mercantilen omistaja ja omisti sen lisäksi radiotehdas Helvarin.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Walter Greulingin tytär Dorrit avioitui sittemmin nuoren lääkärin Cecil Aminoffin kanssa, joka omistautui sodan jälkeen liike-elämälle Mercantilessä, Helvarissa sekä Oy Veho Ab:ssa. Dorrit Aminoff peri isänsä Veho-osakkeet, ja 1940-luvun lopussa tapahtuneen omistusjärjestelyn seurauksena yrityksestä tuli suvun täysin omistama perheyhtiö.

Poikkeusajat tekivät maahantuonnin vaikeaksi

Vehon alkuvuodet olivat kaupankäynnin kannalta vaikeaa aikaa, koska sodan syttyminen esti suurelta osin normaalin kaupankäynnin. Vuosina 1940–1941 ja jopa vuoden 1944 alussa Daimler-Benz pystyi toimittamaan Suomeen joitain henkilö- sekä kuorma-autoja – joista osan armeijan käyttöön – mutta vähitellen kauppa tyrehtyi kokonaan.

Tässä tilanteessa pyrittiin myymään, mitä suinkin onnistuttiin saamaan. Yksi Vehon myyntiartikkeleista oli vuonna 1940 myytäväksi saadut Svedlundin puukaasuttimet.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Sodan jälkeen autoalan edessä olivat uudet vaikeudet: kamppailut tuontilisensseistä ja valuuttaluvista, joiden saamiseen vaadittiin hyvät suhteet viranomaisiin. Autojen tuontia rajoitettiin tuontilisenssien avulla. Kuorma-autojen osalta tuontilisenssit poistuivat 50-luvun lopussa, mutta henkilöautojen tuontirajoitukset säilyivät 60-luvun alkuun asti.

Erityisen hankalaa tuonnin järjestäminen oli niistä maista, joiden valuutasta oli pulaa liian vähäisen viennin takia. Britanniaan vietiin runsaasti paperia ja puuta ja siksi sikäläisille tuotteille heltisi valuuttalupa helpommin. Veho onnistuikin syksyllä 1945 saamaan tuontiluvan 50:lle Austin-kuorma-autolle.

Pian valikoimiin tulivat amerikkalaiset Diamond T -kuorma-autot sekä Englannista ja Belgiasta hankitut renkaat, jarruhihnat ja esimerkiksi 35 000 polkupyörän rengasta. Ensimmäiset sodanjälkeiset henkilöautot olivat vuonna 1947 tuodut 70 Austinia ja pian sen jälkeen taksikäyttöön saadut 40 Kaiseria.

Vehon ensimmäinen toimipaikka oli Helsingissä Kalevankatu 4:ssä, jossa yritys aloitti kahden työntekijän voimin. Konttoria johti Martta Hiidenheimo, ja automyyjänä toimi Toivo Sirola. Sodan jälkeen toiminta siirtyi Tennispalatsin kulmaan, Fredrikinkatu 65:een.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Vuoteen 1950 mennessä Vehon automyynti oli kasvanut niin paljon, että yritys oli suurin autojen maahantuoja ja sen kautta tuli kyseisenä vuotena 3 691 autoa. Tuona vuonna avattiin ensimmäinen oma korjaamo Helsinkiin Köydenpunojankadulle, josta toiminta siirtyi parin vuoden kuluttua uusiin tiloihin Pitäjänmäelle.

Veho kasvaa yhtä matkaa autokannan kasvun kanssa

1950-luvun lopussa Veho sai uudet toimitilat Tennispalatsin naapuriin valmistuneesta Autotalosta. Automyynnin ja konttorin lisäksi yrityksen varaosavarasto siirtyi Autotaloon. Tässä vaiheessa yrityksellä oli jo noin 300 työntekijää.

Seuraavan vuosikymmenen alku merkitsi maan autokaupalle ja Veholle uudenlaisen vaiheen alkua. Suomen hallitus päätti autokaupan vapauttamisesta 1962. Tästä seurasi autokaupan tuplaantuminen neljän vuoden ajaksi, kunnes vuoden 1967 devalvaatio ja talouslama pudottivat myyntiluvut taas kahdeksi vuodeksi.

Veholla pääkaupunkiseudun ulkopuolinen myynti oli tapahtunut piirimyyjien voimin, mutta marraskuussa 1964 Veho avasi ensimmäisen sivupisteensä Kouvolaan, jota seurasivat vielä samana vuonna Tampere, Pori vuonna 1965 sekä Rauma 1966.

Mercedes-Benzin kevyet jakeluautot ovat saavuttaneet vankan aseman Suomessa. Suosio perustuu suurelta osin vuonna 1968 myyntiin tulleeseen T2-mallisarjaan (Transporter). Se saavutti lopulta lähes 20 vuoden malli-iän, sillä T2 korvattiin vasta 1996 täysin uudistuneella mallilla nimeltä Sprinter. Kuvassa on Mercedes-Benz Transporter L 407D vuonna 1979. Tässä mallissa oli 2,4 litran OM 616 -diesel, joka oli saatavana vuodesta 1974 alkaen.
Mercedes-Benzin kevyet jakeluautot ovat saavuttaneet vankan aseman Suomessa. Suosio perustuu suurelta osin vuonna 1968 myyntiin tulleeseen T2-mallisarjaan (Transporter). Se saavutti lopulta lähes 20 vuoden malli-iän, sillä T2 korvattiin vasta 1996 täysin uudistuneella mallilla nimeltä Sprinter. Kuvassa on Mercedes-Benz Transporter L 407D vuonna 1979. Tässä mallissa oli 2,4 litran OM 616 -diesel, joka oli saatavana vuodesta 1974 alkaen. Kuva: Valmistaja
Mercedes-Benz Transporterien ohjaamo oli valoisa ja tilava. Nykyautoihin verrattuna ohjaamossa riitti lisäksi runsaasti ääntä. Kuvassa on ensimmäisen sukupolven auton ohjaamo 1970-luvun lopusta, joka eroaa vanhemmista versioista lähinnä kojelaudan osalta.
Mercedes-Benz Transporterien ohjaamo oli valoisa ja tilava. Nykyautoihin verrattuna ohjaamossa riitti lisäksi runsaasti ääntä. Kuvassa on ensimmäisen sukupolven auton ohjaamo 1970-luvun lopusta, joka eroaa vanhemmista versioista lähinnä kojelaudan osalta. Kuva: Valmistja
Vuonna 1969 Veho mainosti MB kuorma-autoja iskulauseella ”järjen voittokulku”.
Vuonna 1969 Veho mainosti MB kuorma-autoja iskulauseella ”järjen voittokulku”. Kuva: Janne Riikanen
LAK 1413 oli nelivetoinen malli, jota Veho pyrki myymään puutavarakuljetuksiin ja tietyömaille. Kaksiakselisena tämän auton suurin sallittu kokonaispaino oli 1960-luvun lopussa 12 tonnia ja TVH:n suljetuilla työmailla 13,5 tonnia. Moottorin teho oli ahtamattomana 140 hv tai ahdettuna 165 hv.
LAK 1413 oli nelivetoinen malli, jota Veho pyrki myymään puutavarakuljetuksiin ja tietyömaille. Kaksiakselisena tämän auton suurin sallittu kokonaispaino oli 1960-luvun lopussa 12 tonnia ja TVH:n suljetuilla työmailla 13,5 tonnia. Moottorin teho oli ahtamattomana 140 hv tai ahdettuna 165 hv. Kuva: Valmistja
Mercedes-Benz lopetti nokallisten raskaiden kuorma-autojen myymisen Euroopassa aikaisemmin kuin pohjoismaiset valmistajat. Tämä asia vaikeutti Suomessa merkin myyntiä varsinkin sorakasettiyhdistelmiin. Ensimmäiset Mercedes-Benzit varusteltiin kasettiyhdistelmiksi vasta 1980-luvun lopulla. Kuvassa NG 73 -sarjan telivetoinen 2632. Näiden 1973 esiteltyjen uusien isojen Mersujen moottori oli 320 hv:n OM 403. Se oli 10-sylinterinen V-moottori, jonka matala rakenne sopi hyvin nokattomalla ohjaamolla varustettuun autoon. NG tulee sanoista ”neuen generation”.
Mercedes-Benz lopetti nokallisten raskaiden kuorma-autojen myymisen Euroopassa aikaisemmin kuin pohjoismaiset valmistajat. Tämä asia vaikeutti Suomessa merkin myyntiä varsinkin sorakasettiyhdistelmiin. Ensimmäiset Mercedes-Benzit varusteltiin kasettiyhdistelmiksi vasta 1980-luvun lopulla. Kuvassa NG 73 -sarjan telivetoinen 2632. Näiden 1973 esiteltyjen uusien isojen Mersujen moottori oli 320 hv:n OM 403. Se oli 10-sylinterinen V-moottori, jonka matala rakenne sopi hyvin nokattomalla ohjaamolla varustettuun autoon. NG tulee sanoista ”neuen generation”. Kuva: Valmistaja
Vuonna 1969 Mercedes-Benzin keskiraskaat ja raskaat nokalliset kuorma-autot jakautuivat näihin malleihin. Mallitunnuksen ensimmäinen kirjain tulee saksan sanasta ”lastwagen”. A tarkoittaa nelivetoa ja tulee sanasta ”alltradantrieb”. K merkitsee kippiautoa, ”kipper”. Kaksi viimeistä numeroa kertoo kokonaispainon tonneissa ja ensimmäinen tai kaksi ensimmäistä kertovat moottorin hevosvoimatehon kymmenlukuna. Malliston kahta ensimmäistä mallia suositeltiin jakeluajoon, jälkimmäistä keskusliikkeille ja meijereille. L 1413 oli ajateltu käytettäväksi erityisesti maan ja soranajoon. LK 1923:n sanottiin olevan järeä kuorma-auto, joka sopii myös perävaunun vetoon. Tähän malliin oli saatavana Suomessa maahantuojan toimesta asennettu teli. Nelivetoinen LAK 1923 oli puolestaan tarkoitettu ”erittäin raskaaseen ja vaativaan käyttöön kuten puutavaran ajoon suoraan kannolta täysperävaunullisena sekä maanrakennusajoon”.
Vuonna 1969 Mercedes-Benzin keskiraskaat ja raskaat nokalliset kuorma-autot jakautuivat näihin malleihin. Mallitunnuksen ensimmäinen kirjain tulee saksan sanasta ”lastwagen”. A tarkoittaa nelivetoa ja tulee sanasta ”alltradantrieb”. K merkitsee kippiautoa, ”kipper”. Kaksi viimeistä numeroa kertoo kokonaispainon tonneissa ja ensimmäinen tai kaksi ensimmäistä kertovat moottorin hevosvoimatehon kymmenlukuna. Malliston kahta ensimmäistä mallia suositeltiin jakeluajoon, jälkimmäistä keskusliikkeille ja meijereille. L 1413 oli ajateltu käytettäväksi erityisesti maan ja soranajoon. LK 1923:n sanottiin olevan järeä kuorma-auto, joka sopii myös perävaunun vetoon. Tähän malliin oli saatavana Suomessa maahantuojan toimesta asennettu teli. Nelivetoinen LAK 1923 oli puolestaan tarkoitettu ”erittäin raskaaseen ja vaativaan käyttöön kuten puutavaran ajoon suoraan kannolta täysperävaunullisena sekä maanrakennusajoon”. Kuva: Valmistaja

Ammattiautoilijat tärkeä asiakasryhmä

Veho pyrki luonnollisesti saamaan asiakaskuntaa ammattiautoilijoista – niin henkilökuljetusten kuin tavarankuljetusten puolelta. Tässä pyrkimyksessä Vehoa auttoi Mercedes-Benzin maine kestävänä ja taloudellisena autona ja niin merkin osuus takseista kasvoi 1960-luvulta alkaen koko ajan suuremmaksi.

Samaan aikaan Mercedes-Benz alkoi kasvattaa myyntiosuuttaan myös jakeluautoissa. Sektoria aikaisemmin hallinneet brittimerkit joutuivat väistymään muun muassa siksi, että EFTA-sopimuksen brittituotteiden hintoja laskenut vaikutus loppui.

Brittimerkkien myyntivaikeudet johtivat siihen, että 1970-luvulle tultaessa Austin jäi pois Vehon edustamien merkkien listalta. Samoin kävi Audille, joka poistui valikoimista 1974. Se korvautui toisella saksalaismerkillä eli BMW:llä.

Vuonna 1976 Veho sai Hondan edustuksen, mikä nosti myyntivolyymiä niin paljon, että Vehosta tuli Suomen toiseksi suurin automaahantuoja. Hondan hyvä myynti jatkui vielä 1980-luvulla, kunnes lama kutisti automyynnin minimiin.

Tavara-autopuolella Mercedes-Benz oli erittäin vahva kevyiden jakelukuorma-autojen luokassa. Vuonna 1984 myyntiin tullut LK (leichte klasse) osoittautui pidetyiksi ja monella tapaa onnistuneeksi autoksi.

Vastoinkäymisiä vuosituhannen vaihteessa

Vehon matkan varrelle on osunut hyviä ja huonompia kausia, kuten lähes kaikille pitkään toimineille yrityksille jossain vaiheessa tapahtuu. 1990-luku merkitsi lamasta toipumista ja kasvun aikaa.

Vuosikymmenen kolmen viimeisen vuoden liikevaihdon kasvu oli jopa 12 % ja liikevaihto nousi yli 3,5 miljardiin markkaan. Lisääntynyt liikevaihto ei kuitenkaan näkynyt tuloksen parantumisena, päinvastoin – se puolittui.

Omistajan kannalta epäsuotuisa kehitys johti lopulta korjausliikkeiden tarpeeseen vuonna 2000. Silloin pitkäaikainen toimitusjohtaja sai lähteä ja yhtiötä johti vähän aikaa väliaikaisena toimitusjohtajana yhtiön hallituksen puheenjohtajana toiminut Dieter Aminoff.

Automyynnin huonoon kehitykseen oli monia syitä, mutta yksi selkeä ongelma oli Mercedes-Benzin markkinaosuuden alhainen taso. Siihen puolestaan vaikutti henkilöautoissa muun muassa Volvon hyvä onnistuminen omissa malleissaan.

Henkilöautopuolella Vehon paras merkki tuohon aikaan oli Citroen, jota alettiin myydä tytäryhtiö Auto-Bonin kautta vuodesta 1997 alkaen. Vuosituhannen alussa Hondan maahantuonti siirtyi Honda Finland Oy:lle, mutta myynti jatkui Veholla. Merkin markkinaosuus oli kuitenkin alamäessä.

Kuorma-autot menestyvät

Mercedes-Benz on 1960-luvulta lähtien ollut vahva merkki raskaammissa pakettiautoissa. Kevyiden pakettiautojen kohdalla onni ei ole ollut aina myötäinen ja vastoinkäymisiä on tullut useiden mallien kohdalla.

Kevyissä ja keskiraskaissa kuorma-autoissa Mercedes-Benz on menestynyt hyvin viimeiset 50 vuotta. Tällä vuosikymmenellä se on näissä luokissa ollut joko ykkönen tai vähintään kärjen tuntumassa. Kevyessä luokassa Mercedes-Benzillä on eräinä vuosina ollut jopa yli 50 % osuuksia. Keskiraskaissa autoissa kärkikolmikossa ovat vuorotelleet Mercedes-Benz, Volvo, MAN ja Iveco.

Mercedes-Benzin markkinaosuus yli 16 tonnin autoissa lähti kasvuun 10 vuotta sitten ja viime vuodet merkillä on ollut hallussa kolmas sija. Osuus tässä painoluokassa oli viime vuonna 20 %. Voidaankin sanoa, että raskaat kuorma-automarkkinat jakaantuvat Suomessa kolmelle merkille: Volvo, Scania ja Mercedes-Benz.

Unimog-ajoneuvot ovat kuuluneet Mercedes-Benzin tuotevalikoimaan 1950-luvun alusta alkaen. Näistä kerrotaan tarkemmin Koneviestin tulevassa veteraaninumerossa.

Kuvat: Valmistaja ja Janne Riikasen kokoelma