Kierros Gårdskullan, Jaskarin ja Kovelan museoissa tutustumassa kolmeen mahtavaan konekokoelmaan

Carl-Erik Rehnbergin 1982 perustama Gårdskullan maatalousmuseo käsittää nykyisellään noin 15 000 esinettä, joista traktoreita on hieman yli 100 kappaletta. Suurin osa kalustosta on tässä vuonna 1988 rakennetussa ja sen jälkeen pariin otteeseen laajennetussa varsinaisessa museorakennuksessa. Monipuoliset kokoelmat kattavat jokseenkin kaiken, mikä on liittynyt maalaiselämään 1900-luvun aikana. Kuva: Kimmo Kotta

Vanhoilla traktoreilla ja muilla maatalouskoneilla ei takavuosina nähty olevan minkäänlaista historiallista arvoa. Etenkin sota-aikaan ja sitä seuranneella jälleenrakennuskaudella romutettiin monta harvinaista laitetta. Viimeistään tuolloin hävisivät enimmät ennen 1920-luvun puoliväliä valmistuneet traktorit.

Sotien jälkeen ostetut ja nopeasti vanhanaikaisiksi käyneet koneet, sekä varaosapuutteiden takia hylätyt hajamerkit tulivat vuoroon 1970- ja 80-lukujen ympäristönsiivouskampanjoissa. Oikealla asiallahan molemmissa hävitystalkoissa oltiin, hankaluuksiin ajettu maa tarvitsi raaka-ainetta, eivätkä romut kuulu luontoon, mutta siinä hötäkässä katosi monta Kullervoa, Vaasaa, AllWorkia ja Lanzia. Onneksi muutamat konehistoriasta kiinnostuneet ennättivät aloittaa romutustuomion saaneiden koneiden pelastamisen hyvissä ajoin.

Vuonna 2007 edesmennyt Suomen veteraanikoneharrastajien kiistaton "grand old man" Carl-Erik Rehnberg aloitti laajaan museotoimintaan johtaneen keräilynsä 1970-luvun puolivälin jälkeen. Ensimmäisen N-Fordsonin jälkeen kokoelma alkoi kasvaa siinä määrin, että Siuntion kirkonkylän vieressä olevan Gårdskullan kartanon konevaraston vintti kävi ahtaaksi. Parhaimmillaan traktoreita ja muuta vanhempaa kalustoa tuli kokonaisina rekkalasteina. Kartanon työmiesten tietotaidon avulla pitkäänkin toimettomana seisseet traktorit saatiin nopeasti ajo- ja esittelykuntoon.

Museo aloitti toimintansa 1982, varta vasten museokäyttöön rakennettu 50 metriä pitkä halli valmistui 6 vuotta myöhemmin. Sekin on noista ajoista laajentunut, lisäksi kalustoa on parissa muussa rakennuksessa. Yli 100 traktorin ja muiden maatalouskoneiden lisäksi Gårdskullassa on esillä kaikkea vanhan ajan maalaiselämään liittynyttä aineistoa ja esineistöä. Yhtä monipuolista ja tasokasta kokoelmaa ei löydy Pohjoismaista, eikä kovin monta koko Euroopasta.

Museotoimintaa pyörittävät Carl-Erik Rehnbergin pojat Gustav ja Henrik, taustavoimana on hänen toivomuksestaan perustettu säätiö. Museota esitellään ryhmille tilauksesta, kesäaikaan on myös avoimien ovien päiviä. Lisätietoa löytyy osoitteesta www.gardskulla.fi sekä Gårdskullan facebook-sivuilta.

Matti Jaskari on ollut jatkuvasti tekemisissä traktoreiden kanssa aina 1950-luvun alkupuolelta lähtien. Ensin kotitilalla Majuri-kuskina, seuraavaksi Hankkijalla monenlaisissa toimissa ja lopulta itsenäisenä konehuolto- ja rengasalan yrittäjänä. Museotraktoriharrastus alkoi noin 40 vuotta sitten, kun erään kunnostetun traktorin vaihdossa tarjottiin resuista, mutta muuten toimivaa David Brown-työkoneenkantajaa.

Korjaamotoimintaa ja rengasmyyntiä varten v.1978 hankitun Nurmon Ylipään nuorisoseurantalon pihaan alkoi ilmestyä kantaja-Taavetin seuraksi muitakin traktorivanhuksia. Kun renkaisiin keskittyneet toiminnot siirrettiin v.1987 uusiin tiloihin Seinäjoelle, alkoi sinnekin kerääntyä veteraanitraktoreita. Monta traktoria ostettiin rengaskaupoille tulleilta asiakkailta, jotka tarjosivat niitä nähtyään laajan traktorikokoelman. Matti ja Jukka Jaskari hakivat koneita pitkistäkin matkoista.

Suomen suurimmaksi maatalousrengasliikkeeksi paisuneen Rengas-Jaskarin toiminta päättyi v.2001, jonka jälkeen Matista tuli päätoiminen entisöijä ja museomies. Ylipään tilojen jatkeeksi nousi laaja museohalli, jonka avajaisia vietettiin elokuussa 2004. Etelä-Pohjanmaan Traktorimuseo on keskittynyt pelkästään traktoreihin, joita on tällä hetkellä noin 150. Kooltaan kokoelma on ainakin Suomen, ellei Pohjoismaiden suurin. Matti on omakätisesti entisöinyt päälle 100 traktoria, mikä saattaa myös olla Suomen ennätys. Entisöimättä jätetyt koneet ovat säilyneet niin hyväkuntoisina, että ne eivät kaipaa remonttia, eivätkä maalia.

Etelä-Pohjanmaan Traktorimuseo on avoinna tilauksesta, mutta yleisöpäiviäkin järjestetään etenkin kesäaikaan. Yhteystiedot ja muu tarpeellinen selviää osoitteessa www.traktorimuseo.fi ja Facebookista hakusanalla traktorimuseo.

Kovelan kartanoa Nummi-Pusulassa viljelleet Eero ja Erkki Karhu suunnittelivat 70-luvun alussa isänsä vm.1936 Ford-henkilöauton kunnostamista. Remontti jäi sillä erää tekemättä, kun osien hankintamatkoilla löytyi vanhoja, jo kadonneiksi luultuja traktoreita. Ensimmäiseen museokonehankintaan kuului BMW-maamoottori ja rautapyöräinen International Deering 10-20, jonka kovaa hintaa Erkki karhu harmittelee vieläkin.

Traktoreita ja muuta viljelykalustoa alkoi ilmestyä Kovelaan katkeamattomassa tahdissa, vuonna 2011 kuollut Eero Karhu oli erityisen innokas hankintamatkailija. 80-luvulla vanhoja traktoreita ei juuri harrastettu, niinpä reissuilta päästiin kotiuttamaan sellaisiakin ihmetraktoreita kuin International Junior, Volvo T-41, Hanomag R40 ja Massey-Harris Pacemaker. Harvinaisuuksille ja tavallisemmille koneille saatiin säilytystilaa v.1975 tyhjentyneestä kivinavetasta ja sen ylisiltä.

Tällä hetkellä traktoreita on toista sataa, joista suurin osa on toimintakuntoisia. Entisöinneissä on saatu apua monia museokoneita kunnostaneelta Arto Haapakorvelta. Lisäksi navetan ja myöhemmin rakennetun museohallin suojista löytyy monia puimureita, maamoottoreita, moottorisahoja ja muuta kalustoa. Päärakennuksessa on erillinen kartanomuseo. Konemuseo avattiin yleisölle 1990-luvun puolivälin tienoilla ja se on alusta saakka toiminut itsepalveluperiaatteella. Se on avoinna vuoden jokaisena päivänä aamukymmenestä iltakuuteen, pääsymaksu laitetaan navettamuseossa olevaan lippaaseen. Erkki Karhu toimii tarvittaessa oppaana, yhteys- ja muita tietoja löytyy sivulta kovelantraktorimuseo.net.

Gustav Rehnberg pitää kotimaista Vaasa-traktoria vuodelta 1947 eräänä Gårdskullan arvokkaimmista koneista. Sitä tehtiin prototyypin lisäksi vain 10 kappaleen koesarja, jonka jälkeen tämän jo uutena vanhanaikaisen traktorin valmistus lopetettiin kannattamattomana. Kaksi Vaasaa on säilynyt ja molemmat on entisöity ajokuntoisiksi. Tämä yksilö löytyi Valtimolta v. 1995 ladon sisältä puoliksi maahan painuneena. Kuva: Kimmo Kotta

Maatalousrenkaisiin keskittyneen yritystoiminnan päätyttyä Matti Jaskarista tuli täysipäiväinen museotraktoriharrastaja. Nurmon Ylipään entisen nuorisoseurantalon jatkeeksi nousi museohalli, jonka avajaisia vietettiin elokuussa 2004. Isossa hallissa ja pienemmissä seurantalon tiloissa on esillä useimmat sodanjälkeisessä Suomessa myynnissä olleet merkit ja mallit, sekä joitakin koneita vanhemmalta ajalta. Kaikki ovat toimintakuntoisia. Kuva: Kimmo Kotta

Matti Jaskari ei 1950-luvun alussa arvostanut Takraa, mutta nyt hän pitää sitä traktorikokoelmansa ykköskoneena. Siitä olisi kehittynyt paljon Valmetia parempi traktori, eikä tässä ainoaksi jääneessä mallissakaan ollut juuri muuta vikaa, kuin turhan korkea hinta. Matilla lienee nimissään entisöinnin Suomen ennätys. Noin 150 traktorin kokoelmasta pitkälti yli sata on kunnostettu omakätisesti. Kuva: Kimmo Kotta

Fordson N vm.1935 on Gårdskullan ensimmäinen museotraktori, kartanon peltoja muokattiin aikanaan tismalleen samanlaisella mallilla. 1970-luvun puolivälissä hankittuun Fordsoniin asennettiin parikymmentä vuotta myöhemmin Inkoon Fagervikistä käyttämättömänä löytynyt Wärtsilän Otso -puukaasutin. Kuva: Kimmo Kotta

Matti Jaskarin keräilyharrastus alkoi tästä David Brown 2D-työkonekantajasta, joka tuli traktorikauppojen yhteydessä vaihtokoneena vuonna 1980. Resuisen koneen tekniikka oli loistokunnossa, 2-sylinteriselle ilmajäähdytetylle dieselille ei tarvinnut tehdä minkäänlaista kunnostusta. Näitä riviviljely-Taavetteja tuli 1950-luvun lopulla Suomeen nelisenkymmentä kappaletta. Kuva: Kimmo Kotta

Erkki ja vuonna 2011 edesmenneen Eero Karhun ensimmäinen museotraktori oli tämä Deering 10-20, joka ostettiin 1970-luvun puolivälissä. Jatkuvasti laajeneva traktori- ja maatalouskonekokoelma oli ensi alkuun vuonna 1975 tyhjilleen jääneessä navetassa ja sen ylisillä, sittemmin on rakennettu runsaasti lisätilaa. Kuva: Kimmo Kotta

Kovelan monista rautapyöristä vanhimpia on tämä vuosimallin 1921 International Junior 8-16. Suomen tuonnit alkoivat vuotta myöhemmin, mutta määrät jäivät vähäisiksi. Jäähdytin on poikkeavasti moottorin takana, mikä on ollut oivallinen ratkaisu kylmällä säällä, mutta ei helteellä. Lisävarusteena näihin 16-hevosvoimaisiinja 1,7 tonnin traktoreihin sai ulosottoakselin ensimmäisenä maailmassa. Kuva: Kimmo Kotta

Fordson F oli 1920-luvulla Suomen yleisin traktori, vuosikymmenen lopulla tehdyssä laskennassa kaikkiaan 1924:stä traktorista Fordsonin osuus oli noin 60 %. Kovelassa niitä on useita, tämä hienosti entisöity F on kaiketi kuulunut ensimmäiseen, kesäkuussa 1920 tulleeseen erään. Fordson valloitti markkinat hinnallaan ja varmatoimisuudellaan ja joiltakin osin liiankin yksinkertaisella tekniikallaan. Kuva: Kimmo Kotta

SMK:n maahantuoma amerikkalainen IH Farmall F12 oli 1930-luvulla halvin Suomessa myyty traktori, noin 34 000 markan hintaisena se oli huokeana pidettyä Fordsoniakin edullisempi. Menekkiä ei kuitenkaan ollut läheskään yhtä paljon. Noin 15 hv:n tehoisen ja vajaan 1,3 tonnin painoisen traktorin hevosvoimahinta oli kuitenkin silloisten traktoreiden kalliimpia. Gårdskulla Kuva: Kimmo Kotta

Hankkijan traktorivalikoimaan 1930-luvun loppupuolella tullut Oliver 70 oli sen ajan koneista tasokkain ja parhaiten varustettu. 6-sylinterinen moottori startattiin sähköllä, ohjausjarrut kuuluivat varustukseen, samoin pehmustettu istuin. Kumipyörä-Oliveriin sai 6-nopeuksisen vaihteiston, jolla päästiin yli 20 km/h. Oliver oli myös ensimmäisiä muotoiltuja traktoreita. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Fordsoniin sai Harry Fergusonin kehittämät Duplex-aurat, joissa oli mekaaninen jousikevennetty nostolaite ja automaattinen työsyvyyden säätö. Tukipyörää ei tarvittu, vaon pohjaa myöten liukuva tunnustelijan avulla aura kohosi jousivoimalla, jos se meinasi painua liian syvään, ja laskeutui päinvastaisessa tapauksessa. Kovela Kuva: Kimmo Kotta

Gårdskullaan on koottu vanhan ajan paja ahjoineen ja käsin pyöritettävine porineen. Solakkarakenteinen seppä on saanut remontoitavakseen AllWorkin moottorin, joka oli tuon 1910-luvun lopulla Suomeen rantautuneen traktorin modernein osakokonaisuus. Vesipumppu, laukaisumagneetto, keskipakosäätäjä ja viisi runkolaakeria löytyi harvemmasta tuon ajan traktorista. Kuva: Kimmo Kotta

Tällä vajaan tonnin painoisella Farmall A Superilla vuodelta 1949 on aurattu lumia Tampereen jalkakäytäviltä. Kaupungilla oli näitä 18 hv:n traktoreita 2 kappaletta täysleveällä ohjaamolla ja hydraulisesti hallitulla alusterällä varustettuna. Kummallakin puolella on oma sylinterinsä, joten noston lisäksi terää voidaan kallistaa hydraulisesti. Takarenkaat ja jopa istuimen päällyste ovat alkuperäisiä. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Monet sotien jälkeen tulleet uudet merkit osoittautuivat pettymyksiksi, mutta Keskon maahantuoma Nuffield kuului aikansa parhaimpiin. 10 ensimmäistä tuotiin kuvan Morris-petroolimoottorilla varustettuna, jatkossa nokalla oli Perkins P4-diesel, vuodesta 1954 oma BMC-moottori. Nuffield oli edullinen, toimiva ja tasokas traktori, mutta lisenssiviranomaisten mielestä liian suuri, minkä vuoksi tuontilupa oli lujassa. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Paraisilla toimineella Erikssonin konepajalla rakennettiin romutettujen henkilö- ja kuorma-autojen osista Ideal-autotraktoreita, joita valmistui vuosina 1936–48 peräti 60 kappaletta. Aihiona oli yleensä Ford, mutta muitakin saatavilla olleita merkkejä käytettiin. Tässä ensimmäisiin kuuluneessa Idealissa on puurungolle asennettu T-Fordin moottori ja voimansiirto, 1-siipisiä auroja hallitaan käsikäyttöisellä nostolaitteella. Kovela Kuva: Kimmo Kotta

Jatkosodan aikaan traktoreita saatiin vain Saksasta, niinpä Hankkijakin joutui vaihtamaan Deering- ja Oliver-edustuksensa Hanomagiin. Tarjolla oli tela-alustainen K50 ja tämä samalla 5,2-litraisella nelosdieselillä varustettu, päälle 3 tonnin painoinen Hanomag R40. Bensalla startattavan ison dieselin kampikäynnistys oli konstikasta, eikä 40-hevosvoimaisen aikansa suurtraktorin jälkeen löytynyt tarpeeksi kookkaita työkoneita. Kovela Kuva: Kimmo Kotta

SMK:n maahantuoma Lanz Bulldog oli jatkosodan aikaan Suomen eniten myyty traktori. Sen 1-sylinterinen 2-tahitinen hehkukuulamoottori saatiin käyntiin vauhtipyörästä pyöräyttämällä, kun kuulaa oli ensin lämmitetty puhalluslampulla. Tässä 4,7-litraisessa 20 hv:n HN3-Bulldogissa on nokalla olevasta imurilietsosta päätellen ollut joskus puukaasutin. Aktiiviaikanaan tämä Bulldog on ollut Saksan armeijan lentokonehinurina Pohjois-Suomessa. Gårdskulla Kuva: Kimmo Kotta

Fordson Major-pohjaisiin County-telatraktoreihin sai useamman levyisiä teloja. Tässä vuoden 1954 mallissa ne ovat 75-senttiset "swamp track"-suotelat. Hyvin upottaviin olosuhteisiin oli vielä tarjolla erikoispitkiä telastoja, joissa oli kantavuutta 30 % enemmät. Leveätelaisia malleja käytettiin turvetyömailla ja soille tehtyjen peltoraivioiden uudiskynnössä. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Lanz Raupenbulldog on 10,2-litrainen 55 hv:n telatraktori, joka painaa työkunnossa 5,2 tonnia. Armeijan lisäksi niitä oli muun muassa TVH:n ja Pellonraivaus Oy:n käytössä. Sen käynnistys oli työlästä, pyörimissuunta saattoi kierrosten laskiessa yllättäen muuttua ja kestävyydessäkin oli ongelmia. Se on kuitenkin haluttu museotraktori, tästä Gårdskullan koneesta on tehty tarjouksia Saksasta asti. Raupe tarkoittaa samaa kuin Caterpillar, eli toukkaa. Kuva: Kimmo Kotta

Volvosta tuli tahtomattaan traktorivalmistaja, kun Ruotsin valtio kielsi sota-aikaan henkilöautojen tekemisen yksityiskäyttöön. Ensimmäisen v.1943 valmistuneen puukaasukäyttöinen mallin T-41 nelisylinterinen 40 hv:n moottori on muunneltu "sahaamalla" kuorma-auton kuutosesta. Voimansiirto on Bolinder-Munktellin saman tehoisesta mallista. Suomeen näitä T4-sarjan puukaasu-, petrooli- tai Hesselman-moottoreilla varustettuja Volvoja tuli 40 kappaletta vuosina 1945–50. Kovela Kuva: Kimmo Kotta

Lanz Alldog oli kunnianhimoinen yritys tehdä pientilalle ykköskoneeksi tai isommalle tilalle apukoneeksi traktori, joka soveltuisi siltään kaikkiin tavallisiin traktoritöihin, riviviljelyyn, kuljetusajoneuvoksi ja alustaksi erilaisille sadonkorjuukoneille. Siinä onnistuttiin, mutta vain osittain, rajoittavaksi tekijäksi nousi alitehoinen 13 hv:n moottori. Mannheimin tehtaalla tehtiin 1950-luvun aikana noin 8000 Alldogia, joista Tuko toi Suomeen 50 kpl. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Bolinder-Munktellin traktoreissa oli yhtä lyhytaikaista kokeilua lukuun ottamatta hehkukuulamoottorit aina 1950-luvun alkuun asti. Viimeisiä malleja olivat etualalla oleva 23-hevosvoimainen BM10, eli Lankku, sekä sen takaa näkyvä 41 hv:n BM20, joka on aikanaan kuulunut Gårdskullan traktorikalustoon. Molemmissa on 2-tahtiset 2-sylinteriset kuulapäämoottorit, tilavuuksiltaan 2,7 ja 5,3 litraa. Munktellit olivat pieniruokaisia ja varmatoimisia, mutta käynnistys oli joskus hankalaa. Kuva: Kimmo Kotta

Petsamon nikkelikaivokselle ostettiin v.1938 neljä D7-Caterpillaria, joista kolme menetettiin talvisodassa venäläisille. Jatkosodan aikaan työnjohtaja Huotarinen ajoi tämän säilyneen "Seiskan" raskaassa rekilastissa yhtä mittaa Rovaniemelle, 457 km matkaan kului 42 tuntia, johon sisältyi yksi ruokatauko. Työura jatkui 1960-luvulle asti, omistajiakin ennätti olla tusinan verran ennen kuin Witraktor pelasti sen romutukselta. Gårdskulla Kuva: Kimmo Kotta

Englantilainen OTA on meillä harvinainen merkki, sitä tuli 1950-luvun alussa OTK:n tuomana 3 kappaletta. Moottori on Fordin 18-hevosvoimainen sivuventtiilikone, neljässä sylinterissä on yhteistilavuutta 1,2 litraa. 3-nopeuksinen perusvaihteisto on sama kuin Ford Angliassa tai Prefectissä, kertojan ja ruuviperän tekivät mittatilaustyönä birminghamilaiset pikkupajat. Vähäisestä koostaan ja alkeellisesta tekniikastaan huolimatta OTA oli Englannissa hyvin suosittu. Gårdskulla Kuva: Kimmo Kotta

Laborin markkinoima englantilainen Turner kuului 1950-luvun uusiin tulokkaisiin. Mahtavasti vääntävässä 4-sylinterisessä 3,2-litran V-moottorissa oli tehoa 40 hv, mikä oli useasti liikaa 4-nopeuksiselle voimansiirrolle, moottoreissakin oli usein ongelmia. Kun hintaakin kertyi pahimmillaan tuplasti Fordson Majoriin verrattuna, päätti tehdas lopettaa traktorituotannon 2131 koneen jälkeen. Suomeen ennätti tulla 28 Turneria. Gårdskulla Kuva: Kimmo Kotta

Hankkijan maahantuoma hinattava Oliver Grainmaster 6-puimuri ostettiin Elimäen Hämeenkylän kartanoon syksyn 1937 puinneille ja sitä käytettiin seuraavat 20 vuotta. Se oli toinen tuolloin Suomeen hankituista ensimmäisistä puimureista. Oliverissa on tuolloin harvinainen laonnostajapiikeillä varustettu kaatokela, 4-sylinterinen Continental-apumoottori ja laaja säkitystaso, jolta käsin on hallittu leikkuupöytää. Gårdskulla Kuva: Kimmo Kotta

Allis-Chalmersin maahantuonti siirtyi sotien jälkeen Keskolle. Maataloustraktorikauppa alkoi 20-hevosvoimaisella B-mallilla, jota tuotiin vuosina 1951– 55 kaikkiaan 644 kappaletta, ja päättyi takana näkyvään ED40-malliin, jonka maahantuonti loppui 60-luvun puolivälissä. Pienet Allikset eivät olleet kovin hyvässä maineessa, mutta erikoisen huonossa huudossa oli ED40, jonka viimeisiä kappaleita jouduttiin kaupittelemaan vuosien ajan. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Työväline Oy:n ykkösmerkiksi nousi 1950-luvun lopulla italialainen Fiat. Järeimpiä malleja olivat telatraktorin pohjalta muunneltu 95-hevosvoimainen Fiat 100 ja 62 hv:n 513R, joka sai meillä lisänimen Ukko-Fiat. Isompaa mallia tuotiin tiettävästi puolenkymmentä kappaletta, asiakkaina olivat puutavara-ajurit. Ukko-Fiatiakin ostivat enimmäkseen urakoitsijat. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Suurille kauppapuutarhoille tarkoitettua Ransomes MG5-telatraktoria on virallisia teitä tuotu vain yksi esittelykappale 1950-luvun puolivälissä, yksityisesti niitä on saattanut tulla useampiakin. Kaikkiaan näitä englantilaisia 7 hv:n ja 650 kilon "minipillareita" on tehty n. 5000 kpl. Suunnanvaihtajavaihteistossa on 1 nopeus eteen ja taakse, kytkin on keskipakoistyyppiä, Roadlessin tekemissä teloissa on kumivaimennetut nivelet. Kovela Kuva: Kimmo Kotta

SMK:n ja muutaman pienemmän liikkeen maahantuoma englantilainen Garner oli hyvä työkone juurikasmaalla tai muilla riviviljelyksillä, mutta ominaisuudet kärsivät alitehoisesta 7 hv:n JAP-bensamoottorista. Painoa kun kertyi ilman kuskia vajaat 700 kiloa. 300 000 markan hintakin rajoitti ostohalukkuutta, samalla rahalla kun sai 1950-luvun alussa petrooli-Fergusonin. Kovela Kuva: Kimmo Kotta

Ford-Ferguson 9N oli maailman ensimmäinen automaattisella painonsiirtojärjestelmällä varustettu traktori. Suomi oli jäädä osattomaksi tästä vuoden 1939 huippu-uutuudesta, mutta Petsamon sataman avauduttua talvisodan jälkeen reilun vuoden ajaksi niitä saatiin kaikkiaan 20 kappaletta. Säilyneitä on kuulopuheiden mukaan kolme, joista 2 on Kovelassa ja yksi jossain Keski-Suomessa. Tämän hienokuntoisen yksilön takarenkaatkin ovat alkuperäiset. Kuva: Kimmo Kotta

Gårdskullaan hankittiin v.1968 haminalaisen Orasvuon Konepajan 6-sylinteriseksi muuntelema 113 hv:n Ford 5000 OK6. Ostopäätöstä ei tehty sokkona, vaan kokeiltavana olivat kaikki tuon ajan suurtraktorit, joista OK valikoitui kuljettajien suosikiksi. Pelkillä takapyörien suurentamisella ei päästy hyödyntämään 75 % tehokkaampaa moottoria, pitoa varmistettiin takaosan alle lisätyillä levypainoilla, joilla OK6:n massa nousi vajaaseen 4 tonniin. Kuva: Kimmo Kotta

Ruotsalainen GMW 25 on vuosina 1955–64 Smoolannissa tehty John Deeren kopio, joka oli käsikytkimineen ja 2-sylinterisine petroolimoottoreineen heti tuoreeltaan hyvin vanhanaikainen. Sitä valmistui kaikkiaan 220 kappaletta, joista Suomeen tuli Laborin myymät 9 traktoria. 1930-luvun tekniikalla tehty GMW painaa pari tonnia, makaava 3,2-litrainen moottori kehittää 25 hv 1250 kierroksella, poikittaisella 6-pykäläisellä vaihteistolla saavutetaan 18 km/h huippunopeus. Gårdskulla Kuva: Kimmo Kotta

Mommilaan Lammille hankittiin v.1965 kolme amerikkalaista Allis-Chalmers D21-traktoria, joilla korvattiin kartanon 9 Nuffieldia. Samaan aikaan Suomeen tuli neljäskin iso Allis, joka jäi Keskon koetilalle. Kaikki 4 jenkkijättiä ovat vielä hyvässä kunnossa, kuten tämä Teuron tilalta Gårdskullaan ostettu yksilö. Muualle Eurooppaan ei näitä 140 hv:n mahtitraktoreita 1960-luvulla tilattu, mutta jälkituonteina niitä on tullut jokusia kappaleita. Kuva: Kimmo Kotta

Gustav Rehnbergin 50-vuotislahjaksi saama Kirovets K-700A on saanut kunniapaikan Gårdskullan pihan keskeltä. 11,8-tonnisen mahtikoneen jäljessä tulisi leveäkin äes, mutta alkuperäiseen tarkoitukseensa sitä ei tulla käyttämään. Kavereiden Virosta hankkima traktori tuotiin juhlapäivänä ajamalla Suitiasta Gårdskullaan ja tuolla 2 kilometrin matkalla 215-hevosvoimainen 15 litran V8 ennätti horaista 20 litraa polttoainetta. Kuva: Kimmo Kotta

Deutz D8005 oli 1960-luvun puolivälissä ainoa Suomessa saatavana ollut eurooppalainen traktori, jossa oli valmistajatehtaalla asennettu 6-sylinterinen moottori. Ison Deutzin 5,1-litrainen etukammiodiesel on antanut ulos 87 hv ja tuon ajan saksalaiseksi dieseliksi mukavat 29,1 kpm/1300 rpm. Deutzin vuosimyynnit olivat noihin aikoihin 100 traktorin luokkaa, joten 25 000 markan (1966) hintaisen mallin kokonaismäärä on saattanut jäädä ykköskoneisiin. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Joskus saattaa tulla vastaan hyvinkin vanha traktori, jossa ei ole mitään kunnostettavaa. Sellainen löytyy Etelä-Pohjanmaan Traktorimuseosta. Tämä M.A.N 2L3 vuodelta 1963 on tehnyt uransa vesijohtoputkikuormien vetäjänä, eikä se kaiketi ole viettänyt yhtään yötä taivasalla. Kaikki lamppujen lasitkin ovat alkuperäisiä. Moottorin kupeissa on pientä patinaa ja voimansiirtokoteloista on irronnut maalia, mutta muuten 2-sylinterinen 25 hv:n "Manne" on uudenveroisessa kunnossa. Kuva: Kimmo Kotta

Kovelassa on laaja kokoelma erilaisia maa- ja venemoottoreita, sekä höyrykoneita. Tälle 2-sylinteriselle ei ole löytynyt merkkiä, vaikka sitä ovat tutkineet useammatkin alan asiantuntijat. Jos joku tunnistaa tämän oudon masiinan, niin Erkki Karhu olisi kiitollinen lisätiedoista. Kuva: Kimmo Kotta

uNeuvostokalustoon erikoistuneet Koneliikkeiden Oy ja Seximo Oy toivat 1950-luvun puolivälissä näytekappaleita Harkovan traktoritehtaan bensakäyttöisestä HTZ7-traktorista. Tilastojen mukaan SMK möi näitä 2-sylinterisiä 12 hv:n traktoreita 5 kappaleen verran, mutta luultavasti lukema on todellisuudessa suurempi. Takaperinajolaitteiden, suunnanvaihtajan, ryömintävaihteen ja hydrauliikan lisäksi varustukseen kuului säädettävä maavara. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Mauno Koivisto sai 50-vuotislahjaksi v. 1973 tämän BM-Volvo Mini 1000-puutarha traktorin, jonka Assi Koivisto-Allonen lahjoitti hiljattain Gårdskullan museolle. Pikku-Volvon konepellin pinta on pahoilla naarmuilla, koska pitkäkoipisella Manulla oli tapana lepuuttaa sen päällä jalkojaan. Tällä Koivistojen Rakuksi nimeämällä koneella ei ole Volvon kanssa muuta yhteistä kuin merkki, alun perin se on tehty USA:ssa Roper-merkkisenä. Kuva: Kimmo Kotta

Elonkorjuu siirtyi kertaloikalla uuteen aikaan, kun ensimmäiset Massey-Harris 726-ajopuimurit tulivat Suomeen v.1951. Skotlantilaisella Kilmarnockin tehtaalla tehdyssä puimurissa oli kapea 60 sentin puintikela ja alimittainen erottelu- ja puhdistuskoneisto, mutta se liikkui varmemmin avo-ojitetuilla ja usein märillä pelloilla kuin vetopuimurit. 8,5 jalan leikkuupöytää hallitaan sähkömoottorilla, 6-sylinterinen Austinin bensamoottori on alhaalla, etupyörien välissä. Kovela Kuva: Kimmo Kotta

OTK:n 1950-luvun alkupuolella maahantuoma Renault R3042 kuului aikansa vähemmistötraktoreihin, sitä tuotiin viidessä vuodessa vain 87 koneen verran. Tämän 30-hevosvoimaisen petroolitraktorin tuontilisenssit olivat varmasti vähintään yhtä lujassa kuin muillakin, mutta tuskinpa siitä olisi tullut suosikkitraktoria, vaikka tuonti olisi ollut vapaatakin. Sivuventtiilimoottori oli jo vanhanaikainen ja rakenne ranskalaisittain melko omituinen. Avoimen vasemmistolainen myyjäkään ei ollut kaikkien isäntien mieleen. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Tehdaspihoilla ja muissa tuotantolaitoksissa tarvittiin ketterää ja kähäkkää vetokonetta. Siihen oli vuodesta 1955 lähtien tarjolla teollisuusmallinen Valmet 20 MT, jota tehtiin 19 kappaleen erä. Erona tavalliseen piikkilangankiristäjään on keltaisen värin lisäksi normaalia matalampi rakenne, joka on saatu etuakselin rakenteita muuttamalla ja kääntämällä taka-akselin portaalit taakse. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Mörkö-Majurin sai vuodesta 1948 lähtien 6-sylinterisen Perkins-dieselin. Alkuperäisessä roiskevoidellussa petroolimoottorissa oli 28 hv/1100 rpm, Perkinsissä 45 hv/1500 rpm, mutta 3-nopeuksinen voimansiirto kesti hyvin lisätehon rasitukset. Tavallinen Fordson Major E27N maksoi vuoden 1951 lopulla 362 000 mk, P6-diesel 583 100 mk, mikä ei ollut saksalaisiin merkkeihin verrattuna ollenkaan kova hinta. Kaikkiaan diesel-Mörköjä tuotiin 134 kpl. Kovela Kuva: Kimmo Kotta

Valmetin 1970-luvun puolivälissä esittelemältä 6-sylinteriseltä telitraktorilta odotettiin paljon, mutta se jäi lyhytaikaiseksi kokeiluksi. Vain muutamia kymmeniä kappaleita valmistui vuosikymmenen loppuun mennessä. Ihan hukkaan ei tuotekehitys kuitenkaan mennyt, 136 hv:n C-sarjan moottoria hyödynnettiin tulevissa malleissa, telille löytyi käyttöä metsäkoneteollisuudessa, ohjaamoa kaivurialustoissa. Gårdskulla Kuva: Kimmo Kotta

Case teki 1940-luvun lopulla lyhytaikaisen pyrähdyksen Suomessa, kun OTK toi sen viittä tyyppiä 65 koneen verran. Viimeiseen vuoden 1948 tuontiin kuului 40 VA-mallia, joka oli meillä yleisin Case-traktori. 20-hevosvoimaisena ja 1250-kiloisena se soveltui monen suomalaistilan tarpeisiin, hinta oli sopiva, eikä laadussakaan ollut huomautettavaa. Jokin OTK:n traktorikaupoissa kuitenkin hiersi, koska varsinkin kookkaampia malleja jouduttiin kaupittelemaan vielä 1950-luvun puolella. Gårdskulla Kuva: Kimmo Kotta

Hankkija edusti tuontisäännöstelyaikaan enimmillään kuutta traktorimerkkiä, joista pienin ja halvin oli englantilainen BMB-President. 4-sylinterisessä 14 hv:n Morris-kaasutinmoottorissa on thermosifoonijäähdytys, jossa neste kiertää ilman vesipumpun apua. Vaihteita 3 ja painoa päälle 800 kiloa. Maatalouteen melko huonosti sopinutta Presidenttiä tuotiin 35 traktorin verran. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Ensimmäinen tehokkaampi Valmet-malli 864 tehtiin pitkälti urakoitsijoiden ja etenkin TVH:n pyynnöstä. Vuonna 1964 sarjatuotantoon edennyt 80-hevosvoimainen ja 3-tonninen traktori ostettiin useimmiten kaivurin tai raskaan etukuormaajan alustaksi, monella ajettiin puitakin. Harvempi päätyi maataloustraktoriksi, vaikka siinä oli vakiona nostolaitteet. Voimansiirto tuli kokonaisuudessaan Caselta, Valmetia olivat 4-sylinterinen 4,18-litrainen moottori, hydrauliikka ja pellit. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Thermaenius ST67 oli 50-luvun alkupuolella tehokkaimpia ajopuimureita ja varmasti korkein. Leikkuupöytä ei ole kuin 7 jalkaa leveä, mutta mattokuljetin ja 180-senttinen puintikela mahdollistivat reippaan etenemisen. Ainoaa takapyörää ohjataan vaijerivälityksellä, etupyörien välissä on Fordson Majorin bensamoottori ja sen jatkeena 8-nopeuksinen vaihteisto. Maahantuojana oli Labor, mutta myös OTK möi Thermaeniusta OTE Champion-merkkisenä. Kovela Kuva: Kimmo Kotta

Tuontisäännöstelyssä oli vuosina 1951–52 noin puolen vuoden katkos, jolloin eurooppalaisten merkkien tuonteihin sai vapaasti valuuttaa. Tuona aikana Lahden Auto Oy toi 93 länsisaksalaista Ritscher-traktoria, joille ei normaalitilanteessa olisi varmasti annettu tuontilupaa. 28 hv:n Ritscher 528 ei ollut huono traktori, 2-sylinterinen moottori on MWM:n tekemä, eikä muidenkaan osien puolesta mikään susi, mutta brittimerkkeihin verrattuna hyvin kallis. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Vaasa, Takra ja Valmet eivät olleet sotien jälkeen ainoita kotimaisia traktoreita. Kauniaisissa toiminut Oy Wikberg Ab teki muutamia satoja Atom- ja Myyrä-merkkisiä sarvitraktoreita. Ensimmäisissä oli helsinkiläisen Auto-Taito Oy:n tekemät 7 hv:n1-sylinteriset 4-tahtimoottorit, mutta kun saataville tuli saksalaisia 2-tahtisia 9 hv:n ILO-moottoreita, siirryttiin käyttämään niitä. Valmistus päättyi 1950-luvun puolessa välissä. Gårdskulla Kuva: Kimmo Kotta

Tanskalainen Bukh DZ-30 oli tehty laadukkaista komponenteista. 2-sylinterinen 30 hv:n moottori oli oma, 6-nopeuksinen voimansiirto puolestaan ZF:n tuotantoa, sähkö- ja polttoainelaitteet, sekä hydrauliikan toimitti Bosch. Hinta ja ominaisuudet olivat kohdallaan, mutta Labor sai vuosina 1956–60 myytyä vain 25 Bukhia. Suurimpana esteenä menekille oli varmaan merkin uutuus, tehdas oli tehnyt moottoreita 1900-luvun alusta lähtien, mutta DZ-30 oli ensimmäinen Bukh-traktori. Gårdskulla Kuva: Kimmo Kotta

Alkuaan amerikkalainen, mutta Euroopan markkinoita varten Ranskassa tehty Allis-Chalmers G oli riviviljelyyn tarkoitettu erikoistraktori, jonka kuviteltiin soveltuvan pikkutilan ainoaksi vetokoneeksi. Vakolassa testattiin jopa sen soveltuvuutta metsätöihin. 10-hevosvoiman Continental-nelosmoottorin tehot riittivät haraamiseen ja mitenkuten niittämiseen, mutta vähänkään raskaammat työt olivat 600-kiloiselle Allikselle liikaa. G-mallia tuotiin 13 kappaletta vuoteen 1956 mennessä. Gårdskulla Kuva: Kimmo Kotta

1950-luvun suurimman Deutz-mallin F4L 514 valmistus alkoi v.1952 ja päättyi 13 vuotta myöhemmin, Suomessa sitä myytiin viimeiset 7 vuotta. 60-hevosvoimaisen moottorinsa ja 3 tonnin painonsa puolesta se kuului aikansa suurtraktoreihin. Se oli sitä myös 1,6 miljoonan markan hintansa puolesta, Bison-Volvon ohella iso-Deutz oli kallein traktori 1960-luvun alussa. Muutamat tänne tulleet yksilöt ostettiin raskaisiin kuljetuksiin ja muihin erikoistehtäviin. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Turkulaisen kapteeni Robert Laguksen kehittämää Arbor-puunkaatokonetta tehtiin muutamia satoja kappaleita vuosina 1916–24. Alkuaan venemoottorikäyttöön tarkoitettu Archimedes-bokserimoottori käytti alentavan hammaspyörävälityksen ja kiertokangen avulla edestakaisin liikkuvaa terää, jota painettiin puun runkoa vasten. Sahakoneisto pysyi paikallaa puun ympäri vedetyn vaijerin ja runkoon upotettujen piikkien avulla. Mainoksissa keveäksi mainitun Arborin moottori painoi yksistään 42 kiloa, kokonaispainon ollessa reilusti yli 100 kg. Gårdskulla Kuva: Kimmo Kotta

Bolinder-Munktell BM36 oli 1950-luvun alun parhaimpia traktoreita. Sen 43 hv:n diesel oli ensimmäinen suorasuihkutteinen 3-sylinterinen traktorimoottori, 5-vaihteisesta laatikosta löytyi sopiva nopeus lähes jokaiseen työhön ja iso 52 sentin maavara mahdollisti myös metsäajon. Tasauspyörästön lukko ja painonsiirtojärjestelmä puuttuivat, eikä remmivetoinen hydraulipumppu ollut kovin ajanmukainen. Vihreää Bolinder-Munktell BM-36-mallia tuotiin muutamia kappaleita, punaisina Volvo-versioina kymmeniä. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Skotlannin Kilmarnockin tehdas alkoi vuodesta 1949 lähtien varustaa USA:sta ilman moottoreita lähetettyjä Massey-Harris 44-traktoreita Perkinsin 6-sylinterisillä dieseleillä. Tätä M-H 744 mallia koottiin vuoteen 1953, jonka jälkeen moottori vaihtui saman valmistajan 4-sylinteriseen L4 TA-dieseliin, traktorin tyypiksi tuli 745D. Skotlannin Harriksia ei pidetty kovin onnistuneina ja hintaakin oli muihin brittimerkkeihin verrattuna reilusti. M-H 745-mallia on tuotu hieman yli 100 kappaletta. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Farmall Cub ei 10-hevosvoimaisena pystynyt kummoisiin suorituksiin, eikä 93 USA:sta tuotua konetta ollut kovin merkittävä lisä traktorikannassa. Sillä oli kuitenkin ratkaiseva rooli Suomen maataloudessa, sillä se oli mallikoneena, kun suunniteltiin Pikku-Valmetia. Ensimmäisessä prototyypissä oli runsaasti Farmall Cubin osia, muun muassa koko voimansiirto. Maailmalla Cub (= pentu) oli hyvin suosittu, vuoteen 1958 mennessä sitä valmistui USA:N ja Ranskan tehtailla vajaat 225 000 kpl. Gårdskulla Kuva: Kimmo Kotta

Keskon edustama Fahr D177S oli kilpailijoitaan paremmin varustettu, harvemmasta vajaan 40 hv:n traktorista löytyi kaksoiskytkin, 2-nopeuksinen voimanotto, neljä pakkia, ajovoimanotto, tasauspyörästönlukko, painonsiirtojärjestelmä ja planeettavähennyspyörästö. Hyvä kokonaisuus kuitenkin pilaantui Mersun moottorilla, jossa ei ollut nimeksikään sitkeyttä. Muussakin tekniikassa oltiin ostokomponenttien varassa, voimansiirron toimitti ZF ja hydrauliikan Bosch. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Chicagon IH-tehtaiden Deering- ja Farmall-traktorit olivat rinnakkaismalleja, mutta ne markkinoitiin eri liikkeiden kautta - Suomessa Deeringiä möi Hankkija. Tämä Deering W-14 kuului niin ikään 1930-luvun halvimpiin traktoreihin, mutta määrät jäivät vähäisiksi, eikä sitä tehtykään kuin 1163 kappaletta vuosina 1938–39. Saman tehoista Farmall-mallia F14 tehtiin yli 20 kertaa enemmän. Gårdskulla Kuva: Kimmo Kotta

Paras sota-ajan saksalainen traktori oli 2-sylinterinen Deutz F2M, jonka 2-sylinterinen 28 hv:n etukammiodiesel saatiin kammesta tulille puolipuristimen ja hehkupatruunoiden avulla. 5-vaihteista, 2,7-tonnista Deutzia esittelevät Kovelan museon hoitaja Erkki Karhu ja hoviasentaja Arto Haapakorpi. Laborin aikanaan edustama traktori on ostettu uutena maskulaiseen Kankaisten kartanoon. Kuva: Kimmo Kotta

Pienikokoinen 20 hevosvoiman Cletrac W oli 1920-luvulla kolmanneksi yleisin traktori, kokonaismäärä lienee ollut sadan kappaleen paikkeilla, vuoden 1930 laskennassa niitä oli tallella 71 kpl. Cletracilla ajaminen oli yksinkertaista, differentiaaliohjauksen ansiosta kurvatessa tarvitsi vain kääntää ratista, eikä vaihteidenkaan kanssa sekaantunut, niitä kun oli 1 eteen ja taakse. Cletracia sovellettiin metsätöihinkin, mutta heikolla menestyksellä. Gårdskulla Kuva: Kimmo Kotta

Ruotsalaisen Östbergin konepajan (ÖSA) varustama Volvo Bamse oli ensimmäinen pohjoismainen metsätraktori, se esiteltiin Ruotsin metsäviikoilla huhtikuussa 1957. Peruskoneena on 2-sylinterinen 30 hv:n BM-Volvo Victor 230, josta on poistettu tasauspyörästö ja lisätty taka-akseleille irrotuskytkimet. Kuvan traktorista puuttuvat takapyörien ja edessä olevan telin ympäri vedettävät metallitelat. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

60-hevosvoimainen ja päälle 3 tonnin painoinen Steyr 280 oli 1950-luvun alun tehokkain ja kallein traktori. Vuonna 1954 se on maksanut 1 165 000 mk, millä summalla on saanut 3 diesel-Majoria. Työväline Oy:n maahantuomaa itävaltalaista jättiläistä ostettiin meille 3 kappaletta ja nekin vuosikymmenen lopulla. Kovin paljoa sitä ei myyty muuallakaan, kokonaisvalmistusmäärä oli ajalla 1952–59 vaatimattomat 826 kappaletta. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Sota-aikaan eniten traktorikauppaa teki SMK, yksistään Internationalin telatraktoreita tuli Petsamon kautta 300–400 kappaletta, joista suurin osa oli armeijan tilaamia. McCormick T-6 oli 3-tonnisena liian vähäinen kone suurimpien tykkien vetämiseen, mutta kevyemmässä käytössä se osoittautui pystyväksi ja luotettavaksi traktoriksi. T6-mallia valmistui Chicagon tehtailla 1940–56 kaikkiaan 38 450 kappaletta. Kovela Kuva: Kimmo Kotta

Tällä vuoden 1960 HTZ-DT20:llä, eli Täystuholla on ajettu hyvin vähän, jos ollenkaan. Alkuperäiset renkaat ovat uudenveroiset, istuimen keinonahkaverhoilukin on vielä kuosissaan. DT14- ja näitä uudempia DT20-traktoreita on säilynyt tuontimääriin nähden yllättävän suuria määriä ehkä sen takia, että niitä ei ole koskaan huolittu vaihtokoneeksi, eikä toimintakuntoista traktoria ole raaskittu antaa romunkerääjienkään kyytiin. Kovela Kuva: Kimmo Kotta

Länsisaksalainen Nordtrak Stier 45 on järeästi tehty isopyöräinen neliveto, jossa on ilmajäähdytetty MWM:n 40 hv:n 3-sylinterinen diesel, 5-nopeuksinen laatikko, 14.00 x 24-renkaat ja painoa noin 2,5 tonnia. Enso-Gutzeit toi muutamia koneita omaan lukuunsa. Laakerikeskus Oy:n oli virallinen maahantuoja. Edustuksen alkaessa valmistaja oli jo vararikossa, Suomeen tehdyt kaupat olivat konkurssipesän realisointia. Kaikkiaan tänne tuli ehkä 10 "sonnitraktoria". Kovela Kuva: Kimmo Kotta

Fendt lienee nykyään arvostetuin traktorimerkki, mutta sen rantautuminen Suomeen ei vielä 1950-luvulla lykästänyt. Senor Oy saattoi onnistua tuomaan pari Dieselrossia, mitä nimitystä Fendtistä myös käytettiin, mutta Veho Oy:n lisenssianomus hylättiin. Berner mainosti vuosikymmenen lopulla tätä 2-sylinteristä 20 hv:n mallia F24W, mutta vain yksi traktori meni kaupaksi. Gårdskulla Kuva: Kimmo Kotta

Kun taustalla häämöttävät Hanomag-mallit R22 ja R28 olivat myynnissä, elettiin tuontisäännöstelyaikaa, jolloin se oli toiseksi eniten myyty saksalaismerkki vajaalla 400 traktorilla. 2-tahtinen 2-sylinterinen R24 oli myynnissä viimeisinä säännöstelyvuosina, jolloin vuosimäärät olivat enää 30:n luokkaa, takana näkyvän Brillantin aikaan 1960-luvun alussa menekkiä oli alle 20 traktorin verran. Edessä oleva virtaviivainen Perfekt 400 möi 1960-luvun puolivälissä alle 10 traktorin verran. Hanomagin ominaisuuksissa saattoi olla huomautettavaa, mutta ei laadussa. Jostain syystä se ei vain suomalaisia kiinnostanut. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

Amerikkalaisten IH-Deeringien edustus siirtyi sotien jälkeen Hankkijalta SMK:lle, joka oli myynyt IH-Farmallia 1920-luvun lopulta lähtien. Edessä olevaa suurta 53 hv:n teollisuusmallia I-9 tuotiin 3 kappaletta, joista 2 dieselinä. Seuraavaa Deering W-6:tta tuli 25 traktorin erä. Kolmantena näkyvä Farmall M oli yleisin, mutta ei yleinen. Vuosina 1947–56 sen kokonaismäärä oli 546 kpl. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

1930-luvun lopulla traktorikaupan aloittanut Massey-Harriksen turkulainen maahantuoja Konekauppa Pellervo ennätti sotien jälkeen mainostaa amerikkalaisia MH-malleja ja tuoda ainakin yhden esittelykappaleen, ennen edustuksen siirtymistä Hankkijalle v.1950. Massey-Harris 20K oli Racinen tehtaan tuotannossa 1947–48, jolloin valmistui 7931 traktoria riviviljely- tai normaalina mallina. Continental-moottorin sai 20-hevosvoimaisena petrooliversiona tai hieman tehokkaampana bensakäyttöisenä. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

David Brown siirtyi muotoilun puolesta nykyaikaan v. 1956, jolloin esiteltiin uusi 900D-malli. CAV oli hiljattain saanut valmiiksi jakajapumppunsa ja se asennettiin tuoreeltaan uuteen Taavettiin, mutta liian lyhyen testikauden takia niissä oli vielä runsaasti ongelmia, jotka menivät tietysti traktorivalmistajan piikkiin. Perustekniikaltaan 40 hv:n DB 900D oli pitkälti aiemman David Brown 30:n kaltainen. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta

John Deere oli ennen sotia Suomen kolmanneksi yleisin traktorimerkki, mutta jatkossa se tipahti sijalle 25, vuosina 47–56 kaupat tehtiin vain 58 traktorista. Dollarikurssi oli epäedullinen, eikä amerikkalaisille merkeille myönnetty herkästi tuontilupia, eivätkä varsinkaan riviviljelymalliset John Deeret Suomeen oikein soveltuneetkaan. Tämä 20 hv:n B-malli on ostettu aikanaan Haukilan kartanoon Valkeakoskelle, minne se on toimitettu osina puulaatikkoon pakattuna. Gårdskulla Kuva: Kimmo Kotta

Hankkijan myymä Porsche oli suosittu merkki. Vuonna 1961, jolloin sen edustus siirtyi Massey-Fergusonin tieltä OTK:lle, rekisterissä oli yli 3500 Porschea. Master oli tehokkain malli 50 hevosvoimallaan, 4-sylinterisessä ilmajäähdytetyssä etukammiodieselissä on tilavuutta 3,28 litraa. Turbiinikytkin kuului vakiovarusteisiin. Hankkija toi 160 Masteria ja OTK muutamia lisää, kunnes valmistus päättyi v.1964. Jaskari Kuva: Kimmo Kotta