Moottorisahauksen kilpailutoiminta on tällä hetkellä murrosvaiheessa. Vanhemman polven kilpailijoita on lopettanut, viimeisimpänä Jukka Kylliäinen. Eivätkä nykyiset kisaajatkaan ole valtaosin enää nuorukaisia.
Lajin haasteena on yksinkertaisesti aloittamisen vaikeus. Kilpasahana käytetään sisäpuolisella kytkimellä varustettuja, voimakkaita 70-kuutioisia sahamalleja.
Vaikka vakiolla sahallakin pystyy täysin kilpailemaan – ja kilpaillaankin – myös harjoittelu vaatii panostuksia. Sumoki ry onkin avustanut mahdollisuuksien mukaan kilpailijoita harjoitusmateriaalien, kuten sorvattujen pölkkyjen, hankinnassa.
Uusia ja nuoremman sukupolven kilpailijoita on viime vuosina osallistunut kilpailuihin ja Sumoki ry:n harjoitusleireille, mutta monelle työelämän aikataulupaineet ovat vieneet mahdollisuuden kilpailla lajissa – vaikka potentiaalia olisikin. Tänä vuonna uusia kilpailijoita oli ilmoittautunut kaksi, mutta toisen osallistumisen esti varusmiespalvelus.
Lajin pariin on tullut kokeilemaan metsäoppilaitoksissa opiskelevia nuoria, joista osalle moottorisahan käyttö kuuluu opetusohjelmaan. Voisikin kysyä, olisiko oppilaitoksilla intoa järjestää jälleen oppilaitosten välisiä moottorisahauskilpailuja, vaikkapa Sumokin järjestämien SM-kilpailujen yhteydessä?
Kilpailu aloitettiin perjantaina yhdellä tehtävällä. Lasermittaukseen perustuva kaatotehtävä piti suorittaa napakasti; aikaa oli tällöin normaalin kolmen minuutin sijaan vain kaksi.
Lasermittaukseen perustuva kaatotehtävä piti suorittaa napakasti
Viime vuonna lajiin paneutunut Juha Poittinen näytti konkareille, miten tehdään pistettä vaille täydellinen kaatotehtävä. Kaatopoikkeama oli vain 5 mm ja pistesaaliiksi kertyi 659. Vaikka Jukka Perämäki ei olisi saanut kesken tehtävän kaatotolppaan osuneesta ja avautuneesta visiiristä 20 virhepistettä, olisi hän hävinnyt pisteellä. Nyt Pentti Paananen otti lajihopeaa ja Esa Tumelius pronssia.
Pysyäkseen kisassa mukana Perämäki teki huiman suorituksen teräketjun vaihdossa. 9,02 sekunnin aika toi mukavat 138 pistettä ja sijoitus pomppasi ryminällä kokonaiskilpailussa. Seuraavaksi jäivät 112 pisteellä Paananen ja Janniina Hämäläinen.
Katkaisutehtävissä Hämäläinen näytti tarkkuuttaan. Kisan paras suoritus altapäin sahauksessa toi mainiot 203 pistettä. Jarmo Laatikainen otti 201 pisteellä hopeaa ja Perämäki pronssin 197 pisteellä.
Tarkkuuskatkaisussa Paananen visiiri kirkkaana otti voiton. Suorituksen riskinottoa kuvaa se, että toisella pölkyllä jäi katkaisematta kaksi hammastikkuun verrattavaa sälettä – niiden välistä paistoi alusvaneri, naarmuitta. Kokemus oli valttia, sillä hopean vain kahden pisteen erolla otti kisojen konkari, 77-vuotias Antti Oksanen. Pronssimitali meni Perämäelle.
Kilpailun finaalilajissa, eli karsinnassa, nähtiin vauhtia. Se tarkoitti myös virheiden määrän nousua. Hissukseen oli Perämäki hiipinyt ennen tätä tehtävää johtoasemaan, Paananen toiseksi ja Laatikainen kolmanneksi.
Vain nopein, eli Perämäki, ei saanut virhepisteitä ja nappasi taas Suomen mestaruuden – samoilla pisteillä kuin edellisvuonnakin. Paananen karsi virheettömästi, mutta sai virhepisteet varaslähdöstä – sahan laippa kävi valmistautumisvaiheessa lähtöviivan takana. Tilanteen hyödynsi Laatikainen, joka yhdestä tyngästä saadusta virhepisteestä huolimatta nousi hopealle.
Naisten mestariksi kilpaili Janniina Hämäläinen ja nuorissa Evert Pasinen. Harmillisesti molemmilta jäivät kirittävät kilpailijat pois.
