Saksa haluaa olla päästöttömän tekniikan kärkimaita

Saksa julkisti muutama viikko sitten mittavan ilmastonsuojeluohjelman. Maa on nyt Euroopan suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja, joten kirimistä on. Tämän vuosikymmenen alkupuolella tehty päätös luopua vuoteen 2022 mennessä kokonaan ydinvoimasta on aiheuttanut sen, että sähkönsaannin turvaamiseksi on vanhoja kivi- ja ruskohiilellä toimivia voimalaitoksia jouduttu ottamaan uudelleen käyttöön.

Päästövähennystä tavoiteltaessa Saksassa joudutaan nyt lähtemään liikkeelle hieman takamatkalta. Vuoteen 2030 mennessä pitäisi sähköstä olla jo 65 % peräisin uusiutuvista luonnonvaroista: tuulesta, auringosta, biokaasusta – Saas nähdä.

Liikenteestä halutaan vähäpäästöistä. Vuonna 2030 tulisi 7–10 milj. auton kulkea sähköllä, ja latauspisteitä olla miljoona kappaletta. Tekniikan tutkimukseen ja tuotekehitykseen annetaan reilusti rahaa. Akkuteollisuuden syntymistä edesautetaan 1 mrd. euron tuella. Saksa haluaa olla tekniikan edelläkävijä, ja saada uusia työpaikkoja perinteisestä autoteollisuudesta poistuvien työpaikkojen tilalle. Ilmastonsuojeluohjelma ei ole pelkkä ilmastopaperi. Kyllä siitä huokuu itsekäs pyrkimys vahvistaa Saksan asemaa huipputeknologian vientimaana.

Pieni yksityiskohta sähköautoihin siirtymisen tuesta on se, että jos työntekijä saa ladata autonsa veloituksetta työpaikalla, sitä ei lasketa verotettavaksi tuloksi.

Maanteiden tavaraliikenteestä halutaan 30 % kulkevan vuonna 2030 sähköllä tai ”sähköön perustuvalla polttoaineella”. Siihen ei ole aikaa kuin 11 vuotta.

Tavaraliikenteestä halutaan entistä suuremman osan kulkevan rautateitse. Tavaraliikenteen maksamia tieveroja korotetaan ja pyritään siihen, että rekan perävaunu pannaan yhä useammin junan kyytiin. Tällä halutaan myös vähentää maanteiden ruuhkia. Kun viikonlopun ajokielto loppuu, maanantaina näkee sen, missä saksalaisten yritysten varastot ovat – kumipyörien päällä.

Rautateiden liikenteen sujuvoittamiseksi liittotasavalta ja rautatiet varaavat rautatieverkon kehittämiseen vuoteen 2030 mennessä 86 mrd euroa. Saksan rautatiet tunnettiin aikoinaan siitä, että junat kulkevat äärimmäisen täsmällisesti, nyt aikatauluviivästykset ovat liiankin tuttuja ja tämä karkottaa junalla kulkijoita.

Hiilidioksidipäästöistä 14 % on peräisin rakennuksista. Kun taloon vaihtaa nykyaikaiset lämpöikkunat, vaihtamisen kustannuksista saa 20 % vähentää veroista. Kun öljykattilan vaihtaa esimerkiksi hakekattilaksi, vaihtamiseen saa 40 % avustuksen. Maalämmöstä ei löydä 22-sivuisesta ohjelmasta sanaakaan. Selitys voi olla se, että maalämpö tarvitsee kolmanneksen sähköä ja Saksassa kuluttajan maksama sähkön hinta on kaksikertainen meidän hintoihin verrattuna.

Ilmastonsuojeluohjelman hinnaksi on Saksassa laskettu 50 mrd. Jos sen suhteuttaa Suomen väkilukuun, se tarkoittaisi meillä 3,3 mrd euron menoerää. Menoerä on sellainen, että se pyörii pääasiassa maan sisällä, luo työpaikkoja ja antaa vauhtia korkean teknologian vientiin. Toinen kysymys on sitten se, mistä löytyvät tekijät. Nytkin yritykset Saksassa kärsivät työvoimapulasta.

Kirjoittaja on ollut Koneviestin kolumnisti jo vuodesta 1985 lähtien