Vastuu ja arki kohtaavat – metsäkoneenkuljettajat ovat luontoarvojen todellisia vaalijoita jokapäiväisessä työssään
Metsäkoneurakoitsijoiden vastuulla on puunkorjuun teknisten vaatimusten lisäksi metsän luontoarvojen tunnistaminen ja huomioon ottaminen.
Harvennushakkuissa ja talviaikaan metsäkoneenkuljettajalla on suuri vastuu havaita esimerkiksi lähteet ja muut luontokohteet lumen alta. Kuva: Tommi Hakala9.2.202608:00
Lue artikkelin tiivistelmäMetsäkoneenkuljettajat kantavat vastuun puunkorjuun teknisistä vaatimuksista ja metsän luontoarvojen huomioimisesta. Yritysten verkkokoulutukset korostavat vastuullisuutta, mutta sisällöt kaipaisivat yhtenäisyyttä. Kuljettajat ovat usein luontoihmisiä, jotka toimivat arvojensa mukaisesti.
Tiivistelmä on Rengin, Viestimedian oman tekoälyavustajan, tekemä ja ihmisen tarkistama.Metsäkeskus saattaa hyväksyä metsänkäyttöilmoituksia, joissa on erityisiä luontoarvoja, mutta joista sillä ei ole tietoa. Tällöin hakkuuyritysten vastuulle jää luontoarvojen huomioon ottaminen leimikoilla. Jos kuljettaja työn aikana havaitsee suojeltavan kohteen, kuten eläimen, petolinnun pesän tai lähteen, vahinko voi olla jo tapahtunut.
Nykyään puuta ostavat yritykset vaativat urakoitsijoilta metsäsertifikaattien lisäksi omia verkkokoulutuksiaan, joilla yritykset korostavat vastuullisuuttaan. Näillä voidaan myös osoittaa vahingon sattuessa, miten ennaltaehkäiseviin toimiin on pyritty.
Kurssien määrä kasvaa, jos urakoitsija tekee töitä useille eri puunostajille. Työmailla on usein useita kuljettajia – myös sijaisia. Tämä olisi helpompaa jos koulutusten sisällöt olisivat yhdenmukaisia, sillä koulutettavat asiat ovat jo nyt suurin piirtein samoja.
Totuus kuitenkin on, että metsäkoneenkuljettajat ovat usein metsänomistajia, metsästäjiä, kalastajia ja marjastajia – luontoihmisiä, jotka elävät metsässä ja metsästä. He saattavat vapaa-ajallaankin miettiä metsässä liikkuessaan, kuinka jokin korjuuseen liittyvä haaste olisi tarkoituksenmukaisinta ratkaista. Monet heistä toimivat jo arvojensa pohjalta kuin kulkisivat koneella metsässä sukkasillaan, luontoa varjellen.
He ovat myös teknisiä huippuammattilaisia, niitä arvostetuimpia koneenkuljettajia, ja heistä on pulaa. Silti takavuosien ”Raakku-casen” häntä on ollut niin pitkä, että varmasti jokainen metsäkoneenkuljettaja on joutunut kyseenalaistamaan työnsä arvot julkisen ryöpytyksen myötä.
Kyseinen ”Raakku-case” ei kuitenkaan muuttanut käytäntöjä juuri lainkaan, mikä kertoo siitä, että metsänhakkuut on jo vuosia toteutettu luontoarvojen kannalta korkeatasoisesti – vaikka siitä ei puhuta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
