Wheat and Wheels Rally 2016 - Kiwi-kansan juhlat

Uuden-Seelannin Eteläsaarella järjestettiin huhtikuun alussa järjestyksessä toinen Wheat and Wheels -veteraanikonetapahtuma. Mistään vähäisestä näyttelystä ei ollut kyse, aluetta oli yhteensä 40 hehtaaria ja yksistään traktoreita lähemmä 450 kappaletta. Tunnelma oli mitä mainioin, kuinkas muutenkaan, kiwit ovat aina hyvällä tuulella.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Oskosh HEMTT on amerikkalainen 8-pyörävetoinen sotilasajoneuvo, jota on vuodesta 1981 lähtien tehty yli 27 000 kappaletta; lähes puolet on myyty US-Armylle. Tässä vm.1986 HEMTT:issä on 500-hevosvoimainen Detroit-Diesel V8, vaihteisto on 5-pykäläinen Allisonin automaatti kahdella nopeusalueella. Auto painaa tyhjiltään 20 tonnia ja ottaa lastia 10 tonnin verran. Huippunopeus on 100 km/h.
Oskosh HEMTT on amerikkalainen 8-pyörävetoinen sotilasajoneuvo, jota on vuodesta 1981 lähtien tehty yli 27 000 kappaletta; lähes puolet on myyty US-Armylle. Tässä vm.1986 HEMTT:issä on 500-hevosvoimainen Detroit-Diesel V8, vaihteisto on 5-pykäläinen Allisonin automaatti kahdella nopeusalueella. Auto painaa tyhjiltään 20 tonnia ja ottaa lastia 10 tonnin verran. Huippunopeus on 100 km/h.
Kanadalainen Massey-Ferguson 865 oli suurin MF-puimuri 80-luvulla. Leikkuupöydän on saanut. 4,8-, 5,4- tai 6-metrisenä. Puintikela on 150-senttinen ja kohlimia on kuusi. Moottorina 184-hevosvoimainen Perkinsin V8, tilavuudeltaan 8,85 litraa. Viljasäiliö vetää 6,3 kuutiota.
Kanadalainen Massey-Ferguson 865 oli suurin MF-puimuri 80-luvulla. Leikkuupöydän on saanut. 4,8-, 5,4- tai 6-metrisenä. Puintikela on 150-senttinen ja kohlimia on kuusi. Moottorina 184-hevosvoimainen Perkinsin V8, tilavuudeltaan 8,85 litraa. Viljasäiliö vetää 6,3 kuutiota.
Vuosina 1902–24 toiminut Stanley Motor Carriage Company oli menestyneimpiä höyryautojen valmistajia. Stanley Steamer R vuodelta 1909 on 20-hevosvoimainen. Kattilaa lämmitetään bensa- tai petroolikäyttöisellä polttimella, suurin paine on 41 baria. Höyrykone on 2-sylinterinen ja siltä on suora ketjuveto taka-akselille, kytkintä tai vaihteistoa ei tarvita. Urheilumallisella Stanley Steamerilla päästiin yli kahtasataa jo vuonna 1906.
Vuosina 1902–24 toiminut Stanley Motor Carriage Company oli menestyneimpiä höyryautojen valmistajia. Stanley Steamer R vuodelta 1909 on 20-hevosvoimainen. Kattilaa lämmitetään bensa- tai petroolikäyttöisellä polttimella, suurin paine on 41 baria. Höyrykone on 2-sylinterinen ja siltä on suora ketjuveto taka-akselille, kytkintä tai vaihteistoa ei tarvita. Urheilumallisella Stanley Steamerilla päästiin yli kahtasataa jo vuonna 1906.
Allen Custom Drills on Ashburtonissa vuodesta 2010 lähtien toiminut kylvökonetehdas. Malliston lippulaiva on tämä Allen P-D 12 000, jossa on 80 kiekkovannasta 15 sentin rivivälillä. Työleveyttä on 12 metriä, mutta kuljetusasennossa kone mahtuu 3,5-metrisestä portista. Jos edessä on Case-IH 380 CVT:n kaltainen veturi (380 hv), tuntitehoksi luvataan yli 10 ha. Säiliöön mahtuu 5,5 kuutiota, eli parinkymmenen hehtaarin tarpeet.
Allen Custom Drills on Ashburtonissa vuodesta 2010 lähtien toiminut kylvökonetehdas. Malliston lippulaiva on tämä Allen P-D 12 000, jossa on 80 kiekkovannasta 15 sentin rivivälillä. Työleveyttä on 12 metriä, mutta kuljetusasennossa kone mahtuu 3,5-metrisestä portista. Jos edessä on Case-IH 380 CVT:n kaltainen veturi (380 hv), tuntitehoksi luvataan yli 10 ha. Säiliöön mahtuu 5,5 kuutiota, eli parinkymmenen hehtaarin tarpeet.
Ensimmäinen County-malli oli Mörkö-Majurin pohjalle tehty CFT. 27-hevosvoimainen moottori ei ihmeisiin pystynyt, mutta kun vaihtoehdoksi tuli kuvan 45 hv:n Perkins P6, alkoi jotain tapahtua. County teki Englannin kreivikuntien mukaan nimettyjä erikoisautoja ja telatraktoristakin piti alun perin tulla Kent, mutta jatkossa maantieteellisistä nimistä luovuttiin.
Ensimmäinen County-malli oli Mörkö-Majurin pohjalle tehty CFT. 27-hevosvoimainen moottori ei ihmeisiin pystynyt, mutta kun vaihtoehdoksi tuli kuvan 45 hv:n Perkins P6, alkoi jotain tapahtua. County teki Englannin kreivikuntien mukaan nimettyjä erikoisautoja ja telatraktoristakin piti alun perin tulla Kent, mutta jatkossa maantieteellisistä nimistä luovuttiin.
Viimeinen County-telatraktori oli Super Majorista muunneltu Ploughman P55 ja sen maansiirtoversio CD50. Fordsoneiden tekeminen päättyi jo vuoden 1964 heinäkuussa, mutta County teki Major- pohjaisia koneita vielä seuraavan vuoden puolella, koska traktoreita oli ostettu runsaasti varastoon.
Viimeinen County-telatraktori oli Super Majorista muunneltu Ploughman P55 ja sen maansiirtoversio CD50. Fordsoneiden tekeminen päättyi jo vuoden 1964 heinäkuussa, mutta County teki Major- pohjaisia koneita vielä seuraavan vuoden puolella, koska traktoreita oli ostettu runsaasti varastoon.
Ransomes teki vuosina 1936–66 noin 15 000 tela-alustaista puutarhatraktoria. Viimeisin malli oli MG40, jonka sai 8 hv:n 1-sylinterisellä Sachs-kaksitahtidieselillä, tai Ransomesin omalla bensamoottorilla varustettuna (kuvassa), Voimansiirtoon kuului keskipakokytkin ja 3-nopeuksinen suunnanvaihtajavaihteisto, hydrauliikan sai lisävarusteena. MG40 painaa suunnilleen 800 kg.
Ransomes teki vuosina 1936–66 noin 15 000 tela-alustaista puutarhatraktoria. Viimeisin malli oli MG40, jonka sai 8 hv:n 1-sylinterisellä Sachs-kaksitahtidieselillä, tai Ransomesin omalla bensamoottorilla varustettuna (kuvassa), Voimansiirtoon kuului keskipakokytkin ja 3-nopeuksinen suunnanvaihtajavaihteisto, hydrauliikan sai lisävarusteena. MG40 painaa suunnilleen 800 kg.
Vuosina 1961–74 tehty Caterpillar D9G on järkäle-luokan kone. 24,2-litraisessa turbokutosessa on nelisensataa hevosvoimaa, työpaino on varusteista riippuen päälle 40 tonnia. Vakiotelat ovat 61-senttiset, jolloin pintapaineeksi tulee suunnilleen kilo neliösentille, eli pyörätraktorin verran. Puskulevy on 4,2-metrinen.
Vuosina 1961–74 tehty Caterpillar D9G on järkäle-luokan kone. 24,2-litraisessa turbokutosessa on nelisensataa hevosvoimaa, työpaino on varusteista riippuen päälle 40 tonnia. Vakiotelat ovat 61-senttiset, jolloin pintapaineeksi tulee suunnilleen kilo neliösentille, eli pyörätraktorin verran. Puskulevy on 4,2-metrinen.
Amerikkalainen Trackson Co. alkoi 30-luvun lopulla asentaa Caterpillarien nokalle trukkityyppisiä mekaanisia kuormaimia, jotka saivat nimen Traxcavator. Tuotemerkki oli väännös kaivinkonetta tarkoittavasta sanasta excavator. 10 vuotta myöhemmin vaijerit vaihtuivat hydrauliikkaan ja traxcavatorista oli tullut yleisnimitys telakuormaajille, Suomessa se vääntyi muotoon raksa. Tämä nelos-Pillari raksa on vuodelta 1949.
Amerikkalainen Trackson Co. alkoi 30-luvun lopulla asentaa Caterpillarien nokalle trukkityyppisiä mekaanisia kuormaimia, jotka saivat nimen Traxcavator. Tuotemerkki oli väännös kaivinkonetta tarkoittavasta sanasta excavator. 10 vuotta myöhemmin vaijerit vaihtuivat hydrauliikkaan ja traxcavatorista oli tullut yleisnimitys telakuormaajille, Suomessa se vääntyi muotoon raksa. Tämä nelos-Pillari raksa on vuodelta 1949.
Ennen nelivetojen yleistymistä Fiatin pyörä- ja telatraktoreita myytiin Italiassa lähes yhtä paljon, niinpä jokaisesta mallista piti olla saatavilla molemmat versiot. Dieselmoottorit otettiin käyttöön heti 50-luvun alussa, mutta syrjäisille vuoristoalueille, missä oli kylmää, eikä tietokaan sähköistä, ostettiin runsaasti bensatraktoreita. Ne kun sai tulille vaikka kammesta säällä kuin säällä. Fiat 25C on 25-hevosvoimainen, pyörii bensalla ja painaa puolitoista tonnia.
Ennen nelivetojen yleistymistä Fiatin pyörä- ja telatraktoreita myytiin Italiassa lähes yhtä paljon, niinpä jokaisesta mallista piti olla saatavilla molemmat versiot. Dieselmoottorit otettiin käyttöön heti 50-luvun alussa, mutta syrjäisille vuoristoalueille, missä oli kylmää, eikä tietokaan sähköistä, ostettiin runsaasti bensatraktoreita. Ne kun sai tulille vaikka kammesta säällä kuin säällä. Fiat 25C on 25-hevosvoimainen, pyörii bensalla ja painaa puolitoista tonnia.
ADN 25:n valmistaja on ranskalainen Acieres du Nord (pohjoiset terästehtaat). Tämä 25-hevosvoimainen, 2-sylinterinen dieseltraktori oli malliston pienin (1,3 tn), moottori on merkiltään Georges Irat. Neljässä suuremmassa mallissa, joissa oli tehoja 60–130 hv, käytettiin M.A.N-dieseleitä. Pariisilaistehtaan ensimmäiset traktorit valmistuivat vuonna 1948, toiminta päättyi 5 vuotta myöhemmin.
ADN 25:n valmistaja on ranskalainen Acieres du Nord (pohjoiset terästehtaat). Tämä 25-hevosvoimainen, 2-sylinterinen dieseltraktori oli malliston pienin (1,3 tn), moottori on merkiltään Georges Irat. Neljässä suuremmassa mallissa, joissa oli tehoja 60–130 hv, käytettiin M.A.N-dieseleitä. Pariisilaistehtaan ensimmäiset traktorit valmistuivat vuonna 1948, toiminta päättyi 5 vuotta myöhemmin.
Vuosina 1948–53 valmistetun englantilaisen Bristol 20:n mainostettiin olevan monipuolisin traktori Uuden-Seelannin maatalouteen. Se oli kokoluokkansa taloudellisin, turvallisin, voimakkain ja helppokäyttöisin. Petroolimoottori on 2,2- litrainen Austin, teholtaan 22 hv, vaihteita 3+R, paino 1 360 kg.
Vuosina 1948–53 valmistetun englantilaisen Bristol 20:n mainostettiin olevan monipuolisin traktori Uuden-Seelannin maatalouteen. Se oli kokoluokkansa taloudellisin, turvallisin, voimakkain ja helppokäyttöisin. Petroolimoottori on 2,2- litrainen Austin, teholtaan 22 hv, vaihteita 3+R, paino 1 360 kg.
Tämän pienen telakoneen tarkoitus selvisi vasta esittelytaulun lukemisella. Comper 730 on tehty joskus 80-luvulla Kiinassa ja sillä korjataan riisiä. Kone leikkaa riisin sieviksi nipuiksi, jotka kerätään rattaille ja viedään puintipaikalle. Koneen teho on vähäinen, mutta se on käsinleikkuuta turvallisempi, käärmeet kun viihtyvät riisikasvuston seassa.
Tämän pienen telakoneen tarkoitus selvisi vasta esittelytaulun lukemisella. Comper 730 on tehty joskus 80-luvulla Kiinassa ja sillä korjataan riisiä. Kone leikkaa riisin sieviksi nipuiksi, jotka kerätään rattaille ja viedään puintipaikalle. Koneen teho on vähäinen, mutta se on käsinleikkuuta turvallisempi, käärmeet kun viihtyvät riisikasvuston seassa.
Oliver pääsi telamarkkinoille sen haltuun vuonna 1944 siirtyneen Cletracin myötä, jolla oli siinä vaiheessa takanaan lähes 30 vuoden kokemukset toimivien telakoneiden tekemisestä. Oliverin yhdistyessä White-yhtymään, päättyi telatraktorituotanto vuonna 1963. 6-sylinterinen, 34 hv:n Oliver OC-6 kuului toiseksi viimeiseen mallistoon (1953–60).
Oliver pääsi telamarkkinoille sen haltuun vuonna 1944 siirtyneen Cletracin myötä, jolla oli siinä vaiheessa takanaan lähes 30 vuoden kokemukset toimivien telakoneiden tekemisestä. Oliverin yhdistyessä White-yhtymään, päättyi telatraktorituotanto vuonna 1963. 6-sylinterinen, 34 hv:n Oliver OC-6 kuului toiseksi viimeiseen mallistoon (1953–60).
6-sylinterisessä David Brown 50D -pyörätraktorissa ja 50TD- telatraktorissa on käytetty mahdollisimman paljon samoja osia, voimansiirtokin on sama taka-akselistoa lukuun ottamatta. 50 hv:n suorasuihkutusdiesel on 4-litrainen, rivipumppu on CAV:n tekemä. Trackmasterissa on differentiaaliohjaus, eli käännettäessä veto säilyy molemmissa teloissa. Tämä Taavetti on vuodelta 1962.
6-sylinterisessä David Brown 50D -pyörätraktorissa ja 50TD- telatraktorissa on käytetty mahdollisimman paljon samoja osia, voimansiirtokin on sama taka-akselistoa lukuun ottamatta. 50 hv:n suorasuihkutusdiesel on 4-litrainen, rivipumppu on CAV:n tekemä. Trackmasterissa on differentiaaliohjaus, eli käännettäessä veto säilyy molemmissa teloissa. Tämä Taavetti on vuodelta 1962.
Englannin vanhimpiin maatalouskonevalmistajiin lukeutunut John Fowler teki jo ennen sotia täysverisiä dieseleitä. 40-hevosvoimainen Fowler 4/40 on 5,8-litraisesta koneestaan huolimatta käynnistynyt helposti kammestakin puolipuristimen avulla. Fowler-Sanders -moottorit olivat myös hyvin taloudellisia, tunnissa paloi täydellä kuormalla vajaat 6 litraa. Kuvan Fowler on vuodelta 1936.
Englannin vanhimpiin maatalouskonevalmistajiin lukeutunut John Fowler teki jo ennen sotia täysverisiä dieseleitä. 40-hevosvoimainen Fowler 4/40 on 5,8-litraisesta koneestaan huolimatta käynnistynyt helposti kammestakin puolipuristimen avulla. Fowler-Sanders -moottorit olivat myös hyvin taloudellisia, tunnissa paloi täydellä kuormalla vajaat 6 litraa. Kuvan Fowler on vuodelta 1936.
Caterpillar D2 oli ennen sotia tulleen malliston pienin traktori. Lähes yksinomaan maatalouskäyttöön suunnatun koneen historia jäi yllättävän lyhyeksi, viimeinen 29 455:stä koneesta valmistui vuonna 1957. Nelosdiesel (4 120 cm³) käynnistetään isompien mallien tapaan penikalla, eli pienellä bensamoottorilla. 38-hevosvoimainen D2 painaa 3,4 tonnia.
Caterpillar D2 oli ennen sotia tulleen malliston pienin traktori. Lähes yksinomaan maatalouskäyttöön suunnatun koneen historia jäi yllättävän lyhyeksi, viimeinen 29 455:stä koneesta valmistui vuonna 1957. Nelosdiesel (4 120 cm³) käynnistetään isompien mallien tapaan penikalla, eli pienellä bensamoottorilla. 38-hevosvoimainen D2 painaa 3,4 tonnia.
Tämä nimeä ”Urakkapoika” kantava pajaluomus on tehty kokonaan viihdytysmielessä. Moottori on teollinen tuote vuodelta 1916 ja merkiltään Associated Chore Boy, tehoa makaavasylinterisessä kiehutusjäähdytyskoneessa on 1,75 hv. Veto on pelkästään vasemmassa takapyörässä, vähennyspyörästönä on avoin ulkopuolinen lieriövälitys. ”Kierukkaohjaus” ei lyö kynsille, mutta saattaa olla hieman hidas.
Tämä nimeä ”Urakkapoika” kantava pajaluomus on tehty kokonaan viihdytysmielessä. Moottori on teollinen tuote vuodelta 1916 ja merkiltään Associated Chore Boy, tehoa makaavasylinterisessä kiehutusjäähdytyskoneessa on 1,75 hv. Veto on pelkästään vasemmassa takapyörässä, vähennyspyörästönä on avoin ulkopuolinen lieriövälitys. ”Kierukkaohjaus” ei lyö kynsille, mutta saattaa olla hieman hidas.
Struck on amerikkalaisen C.E.Struckin 60-luvun puolivälissä kehittämä minikokoinen telatraktori, joka oli alun perin tarkoitettu kaikkinaisiin pihatöihin, mutta useampi taisi toimia enempi stressileluna. Kokonaisena ostettu kone maksoi 350 dollaria, rakennussarjana huomattavasti vähemmän. Piirustuksia ja kasausohjeita myytiin viiden taalan hintaan, osat saattoivat löytyä vaikka romukasasta, kuten tähänkin näyttelykoneeseen.
Struck on amerikkalaisen C.E.Struckin 60-luvun puolivälissä kehittämä minikokoinen telatraktori, joka oli alun perin tarkoitettu kaikkinaisiin pihatöihin, mutta useampi taisi toimia enempi stressileluna. Kokonaisena ostettu kone maksoi 350 dollaria, rakennussarjana huomattavasti vähemmän. Piirustuksia ja kasausohjeita myytiin viiden taalan hintaan, osat saattoivat löytyä vaikka romukasasta, kuten tähänkin näyttelykoneeseen.
Omatekoisia traktoreita on tehty yhtä kauan kuin teollisesti valmistettujakin. Nykyään niitä väsätään enempi ajankuluksi, mutta aiemmin oli tosi kyseessä. 18-vuotias Ken Cook rakensi vuosina 1932–33 tämän koneen muokkaamaan vihannesmaataan. Englantilaisen Clyno-henkilöauton kavennetulle rungolle on asennettu saman merkkinen moottori, taka-akseli voimansiirtoineen on amerikkalaisesta Overlandista. Kahden perättäisen vaihteiston avulla on nopeudet saatu sopiviksi puutarhakäyttöön.
Omatekoisia traktoreita on tehty yhtä kauan kuin teollisesti valmistettujakin. Nykyään niitä väsätään enempi ajankuluksi, mutta aiemmin oli tosi kyseessä. 18-vuotias Ken Cook rakensi vuosina 1932–33 tämän koneen muokkaamaan vihannesmaataan. Englantilaisen Clyno-henkilöauton kavennetulle rungolle on asennettu saman merkkinen moottori, taka-akseli voimansiirtoineen on amerikkalaisesta Overlandista. Kahden perättäisen vaihteiston avulla on nopeudet saatu sopiviksi puutarhakäyttöön.
Massey-Fergusonien uutta ulkonäköä sisäänajettiin vuoden 1972 jenkkiuutuuksilla, joihin kuului 2 jo edellisenä vuotena esiteltyä linkkutraktoria ja neljä 2-vetoa. 155-hv:n (DIN) MF1155 oli takaveroisista tehokkain, voiman tekemisestä huolehti 8,83-litrainen Perkinsin V8. Tämä aikansa jättiläinen kuului Hankkijankin valikoimaan, mutta meillä eivät preeriaveturit herättäneet kiinnostusta kuin maatalousnäyttelyissä.
Massey-Fergusonien uutta ulkonäköä sisäänajettiin vuoden 1972 jenkkiuutuuksilla, joihin kuului 2 jo edellisenä vuotena esiteltyä linkkutraktoria ja neljä 2-vetoa. 155-hv:n (DIN) MF1155 oli takaveroisista tehokkain, voiman tekemisestä huolehti 8,83-litrainen Perkinsin V8. Tämä aikansa jättiläinen kuului Hankkijankin valikoimaan, mutta meillä eivät preeriaveturit herättäneet kiinnostusta kuin maatalousnäyttelyissä.
John Deere 6030 oli 45 vuotta sitten markkinoiden tehokkain takavetotraktori. Virallisesti 8,7-litraisesta välijäähdytysturbosta irtosi 175 hv, mutta tarvittaessa ruuvattiin pumppua jo tehtaalla lukemaan 225 hv. Pyöreämuotoiset Sound Gard ohjaamolla varustetut mallit tulivat saman aikaan, mutta vanhemmalla kaavalla muotoiltu 6030 pysyi 60-lukulaisessa kuosissa koko historiansa (1971–77) ajan.
John Deere 6030 oli 45 vuotta sitten markkinoiden tehokkain takavetotraktori. Virallisesti 8,7-litraisesta välijäähdytysturbosta irtosi 175 hv, mutta tarvittaessa ruuvattiin pumppua jo tehtaalla lukemaan 225 hv. Pyöreämuotoiset Sound Gard ohjaamolla varustetut mallit tulivat saman aikaan, mutta vanhemmalla kaavalla muotoiltu 6030 pysyi 60-lukulaisessa kuosissa koko historiansa (1971–77) ajan.
Internationalin uusi 66-sarja esiteltiin vuonna 1971 ja sen muotoilua mainostettiin rohkeaksi. Traktorit tehtiin vielä avomallisiksi, joten vientimaissa rohkeat muodot saatettiin pilata jälkiasennetulla ohjaamolla. International 766 oli malliston pienin, voa-hevosvoimia on 85. Moottori on 5,9-litrainen kuutonen, vaihteita 16, huippunopeutta päälle 30 km/h ja painoa 5,1 tonnia.
Internationalin uusi 66-sarja esiteltiin vuonna 1971 ja sen muotoilua mainostettiin rohkeaksi. Traktorit tehtiin vielä avomallisiksi, joten vientimaissa rohkeat muodot saatettiin pilata jälkiasennetulla ohjaamolla. International 766 oli malliston pienin, voa-hevosvoimia on 85. Moottori on 5,9-litrainen kuutonen, vaihteita 16, huippunopeutta päälle 30 km/h ja painoa 5,1 tonnia.
Takavetoisten International-traktoreiden lippulaiva 1960-luvun loppupuolella oli turboahdettu Farmall 1256, jonka suurin voimanottoteho oli 116 hv. Seuraavassa vuonna 1969 esitellyssä mallissa 1456 samasta moottorista oli otettu vielä 16 hv enemmän. Kovin suurta kysyntää ei näin suureille traktoreille vielä ollut, 1256:tta tehtiin parissa vuodessa hieman yli 1 000 traktoria.
Takavetoisten International-traktoreiden lippulaiva 1960-luvun loppupuolella oli turboahdettu Farmall 1256, jonka suurin voimanottoteho oli 116 hv. Seuraavassa vuonna 1969 esitellyssä mallissa 1456 samasta moottorista oli otettu vielä 16 hv enemmän. Kovin suurta kysyntää ei näin suureille traktoreille vielä ollut, 1256:tta tehtiin parissa vuodessa hieman yli 1 000 traktoria.
Casen vastaus kiivaaseen tehokilpaan oli 70-luvun vaihteessa valmistunut Agri King-mallisto. Suurimmassa Case 1370:ssä oli jo vajaat 200 hevosvoimaa ja painoakin 6 250 kiloa. Kuljettajan olot olivat jo lähes nykyistä tasoa power-shifteineen ja ilmastointeineen. Kolmisenkymmentä hevosvoimaa miedompaa 1270-mallia yritettiin tuoda Suomenkin, mutta hanke tyssäsi työsuojeluviranomaisiin.
Casen vastaus kiivaaseen tehokilpaan oli 70-luvun vaihteessa valmistunut Agri King-mallisto. Suurimmassa Case 1370:ssä oli jo vajaat 200 hevosvoimaa ja painoakin 6 250 kiloa. Kuljettajan olot olivat jo lähes nykyistä tasoa power-shifteineen ja ilmastointeineen. Kolmisenkymmentä hevosvoimaa miedompaa 1270-mallia yritettiin tuoda Suomenkin, mutta hanke tyssäsi työsuojeluviranomaisiin.
83-hevosvoimainen 930 oli 60-luvun alussa Casen suurin traktorimalli. Sen luvattiin vetävän vaivatta 6-siipistä auraa. 6,6-litraisessa kutosessa on saattanut riittää voimaa, mutta 4 tonnin paino on voinut haitata pitoa kovilla mailla. Ensimmäisissä malleissa oli vielä käsikytkin, mutta myöhemmässä Comfort King (mukavuuskuningas) oli poljin ainakin lisävarusteena.
83-hevosvoimainen 930 oli 60-luvun alussa Casen suurin traktorimalli. Sen luvattiin vetävän vaivatta 6-siipistä auraa. 6,6-litraisessa kutosessa on saattanut riittää voimaa, mutta 4 tonnin paino on voinut haitata pitoa kovilla mailla. Ensimmäisissä malleissa oli vielä käsikytkin, mutta myöhemmässä Comfort King (mukavuuskuningas) oli poljin ainakin lisävarusteena.
County 1124 Super Six oli 70-luvun alussa tehokkain brittitraktori. Voimansiirto on sama kuin 5000-Fordissa, mutta monista paikoista vahvistettuna. 1124 oli myös viimeinen County-malli, jossa käytettiin Fordin teollisuusmoottoreita, jatkossa isommat Countyt tehtiin suurista jenkkimalleista. 1124:n moottori on Ford 2704C, teholtaan 112 hv.
County 1124 Super Six oli 70-luvun alussa tehokkain brittitraktori. Voimansiirto on sama kuin 5000-Fordissa, mutta monista paikoista vahvistettuna. 1124 oli myös viimeinen County-malli, jossa käytettiin Fordin teollisuusmoottoreita, jatkossa isommat Countyt tehtiin suurista jenkkimalleista. 1124:n moottori on Ford 2704C, teholtaan 112 hv.
Puolet Chamberlainin osakkeista siirtyi John Deerelle vuonna 1970, jonka jälkeen traktorit tehtiin Deeren osista. Valmistus päättyi 16 vuotta myöhemmin. Chamberlain 4080 on väriä, maskia, peltejä ja muutamaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta John Deere 4030. Kuutosdieselin voimanotosta saadaan 85 hv, vaihteita löytyy 12 eteen ja 4 taakse. Valmistusmäärä vuosina 1975–85 oli noin 2 500 kpl.
Puolet Chamberlainin osakkeista siirtyi John Deerelle vuonna 1970, jonka jälkeen traktorit tehtiin Deeren osista. Valmistus päättyi 16 vuotta myöhemmin. Chamberlain 4080 on väriä, maskia, peltejä ja muutamaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta John Deere 4030. Kuutosdieselin voimanotosta saadaan 85 hv, vaihteita löytyy 12 eteen ja 4 taakse. Valmistusmäärä vuosina 1975–85 oli noin 2 500 kpl.
Chamberlain oli harvalukuisista australialaismerkeistä suurin. Tuotanto alkoi vuonna 1949 esitellyllä 2-sylinterisellä petroolimallilla 40K. Kuvan traktorit kuuluvat 60-luvun alun Countryman-mallistoon. Takimmaisessa MK3:ssa on 4-sylinterinen 76 hv:n Meadows-diesel, pari vuotta nuoremmassa Countryman 6:ssa on saman tehoinen kuutos-Perkins.
Chamberlain oli harvalukuisista australialaismerkeistä suurin. Tuotanto alkoi vuonna 1949 esitellyllä 2-sylinterisellä petroolimallilla 40K. Kuvan traktorit kuuluvat 60-luvun alun Countryman-mallistoon. Takimmaisessa MK3:ssa on 4-sylinterinen 76 hv:n Meadows-diesel, pari vuotta nuoremmassa Countryman 6:ssa on saman tehoinen kuutos-Perkins.
Joskus lainatekniikkaan turvauduttiin malliston yläpäässäkin. Massey-Ferguson 65 oli isoin MF-malli 60-luvun alussa, kilpailijoilla oli tuolloin jo yli 100 hv:n koneita. Omat suurtraktorit olivat suunnitelmissa, mutta siihen hätään ne eivät vielä joutuneet. Niinpä tämä Massey-Ferguson 98 vuodelta 1960 onkin väriä ja konepeltiä lukuun ottamatta Oliver Super 99GM. 3-sylinterinen 2-tahtidiesel tuottaa 85 hv, iso-Massikka painaa 3 610 kg.
Joskus lainatekniikkaan turvauduttiin malliston yläpäässäkin. Massey-Ferguson 65 oli isoin MF-malli 60-luvun alussa, kilpailijoilla oli tuolloin jo yli 100 hv:n koneita. Omat suurtraktorit olivat suunnitelmissa, mutta siihen hätään ne eivät vielä joutuneet. Niinpä tämä Massey-Ferguson 98 vuodelta 1960 onkin väriä ja konepeltiä lukuun ottamatta Oliver Super 99GM. 3-sylinterinen 2-tahtidiesel tuottaa 85 hv, iso-Massikka painaa 3 610 kg.
Tuttuja muotoja, mutta outo merkki, väri ja moottori. Aika monet amerikkalaismerkit ostivat pienemmät mallinsa eurooppalaisilta valmistajilta. Yleensä traktorit vain maalattiin ja teipattiin oman merkin mukaiseksi, mutta joskus tarvittiin isompiakin muutoksia. Tämä Oliver 500 vuodelta 1963 on oikeasti David Brown 850. Silloisen amerikkalaistyyliin saatavilla oli myös bensamoottori, joka muunneltiin DB:n dieselistä.
Tuttuja muotoja, mutta outo merkki, väri ja moottori. Aika monet amerikkalaismerkit ostivat pienemmät mallinsa eurooppalaisilta valmistajilta. Yleensä traktorit vain maalattiin ja teipattiin oman merkin mukaiseksi, mutta joskus tarvittiin isompiakin muutoksia. Tämä Oliver 500 vuodelta 1963 on oikeasti David Brown 850. Silloisen amerikkalaistyyliin saatavilla oli myös bensamoottori, joka muunneltiin DB:n dieselistä.
Etukuormaajan aisat pyrittiin aikanaan kiinnittämään taka-akseliin, mutta aina ne eivät mahtuneet lokasuojien sisäpuolelle. Tässä David Brown Cropmasterin ja Horndraulic-kuormaajan yhdistelmässä asia on ratkaistu kiinnittämällä aisat takapyörien napoihin. Kiinnityspiste on kestävin mahdollinen, eikä kuskin tarvitse varoa yhtä paljon kyynärpäitään.
Etukuormaajan aisat pyrittiin aikanaan kiinnittämään taka-akseliin, mutta aina ne eivät mahtuneet lokasuojien sisäpuolelle. Tässä David Brown Cropmasterin ja Horndraulic-kuormaajan yhdistelmässä asia on ratkaistu kiinnittämällä aisat takapyörien napoihin. Kiinnityspiste on kestävin mahdollinen, eikä kuskin tarvitse varoa yhtä paljon kyynärpäitään.
Gunsmith on englantilainen, vuosina 1948–52 tehty pienoistraktori, jonka uskoteltiin selviytyvän useimmista pientilan töistä. Moottori on 6-hevosvoimainen JAP tai saman tehoinen Briggs & Stratton. Vaihteita 2 eteen ja pakki, nopeudet 3,2 ja 4,8 km/h, moottorin ja vaihteiston välisen hihnavedon pyöriä vaihtamalla saadaan nopeuksiksi 4,8 ja 8 km/h. Vuonna 1950 Gunsmith on maksanut 197 puntaa, Mörkö- Majuri on ollut 106 puntaa kalliimpi. Kaikkiaan valmistettiin 300 ”Pyssyseppää”.
Gunsmith on englantilainen, vuosina 1948–52 tehty pienoistraktori, jonka uskoteltiin selviytyvän useimmista pientilan töistä. Moottori on 6-hevosvoimainen JAP tai saman tehoinen Briggs & Stratton. Vaihteita 2 eteen ja pakki, nopeudet 3,2 ja 4,8 km/h, moottorin ja vaihteiston välisen hihnavedon pyöriä vaihtamalla saadaan nopeuksiksi 4,8 ja 8 km/h. Vuonna 1950 Gunsmith on maksanut 197 puntaa, Mörkö- Majuri on ollut 106 puntaa kalliimpi. Kaikkiaan valmistettiin 300 ”Pyssyseppää”.
Oliver Super 99 Dieseliä on saanut joko omalla 6-sylinterisellä moottorilla tai 3-sylinterisellä 2-tahtidieselillä (GM), tässä vm. 1954 Superissa on hieman alle 5-litrainen 55 hv:n Oliver-Waukesha. 2-tahtisessa teho olisi 70 hv. Vaihteita on 6 ja huippunopeus 20 km/h. Iso-Oliver painaa reilut 3 tonnia.
Oliver Super 99 Dieseliä on saanut joko omalla 6-sylinterisellä moottorilla tai 3-sylinterisellä 2-tahtidieselillä (GM), tässä vm. 1954 Superissa on hieman alle 5-litrainen 55 hv:n Oliver-Waukesha. 2-tahtisessa teho olisi 70 hv. Vaihteita on 6 ja huippunopeus 20 km/h. Iso-Oliver painaa reilut 3 tonnia.
BMB-President oli vuosina 1950–56 tehty englantilainen puutarhatraktori, jota markkinoitiin myös maatalouskäyttöön. Vajaan litrain moottori on sama kuin Morris Minor-henkilöautossa, mutta tässä käytössä tehot ja kierrokset on rajattu lukemiin 14 hv ja 2 500 rpm. Presidentti painaa 860 kg.
BMB-President oli vuosina 1950–56 tehty englantilainen puutarhatraktori, jota markkinoitiin myös maatalouskäyttöön. Vajaan litrain moottori on sama kuin Morris Minor-henkilöautossa, mutta tässä käytössä tehot ja kierrokset on rajattu lukemiin 14 hv ja 2 500 rpm. Presidentti painaa 860 kg.
Allis-Chalmers sai muiden amerikkalaismallien tapaan uudet pyöreämmät muodot juuri ennen toista maailmansotaa. WF oli vuonna 1933 markkinoille tulleen WC:n vakioversio, mutta riviviljelymallia tehtiin 21-kertainen määrä (178 202 kpl). 27 hv:n petroolimoottori, 11 x 28 takapyörät ja painoa 1 650 kg. Viimeiset WF:t valmistuivat vuonna  1951.
Allis-Chalmers sai muiden amerikkalaismallien tapaan uudet pyöreämmät muodot juuri ennen toista maailmansotaa. WF oli vuonna 1933 markkinoille tulleen WC:n vakioversio, mutta riviviljelymallia tehtiin 21-kertainen määrä (178 202 kpl). 27 hv:n petroolimoottori, 11 x 28 takapyörät ja painoa 1 650 kg. Viimeiset WF:t valmistuivat vuonna 1951.
50-hevosvoimainen WD9 oli ennen sotia esitellyn uuden Deering-malliston jyhkein traktori. 5,5-litrainen nelosdiesel käynnistetään bensalla, startin ajaksi puristuksia alennetaan avaamalla ylimääräinen palotila. 3-tonnisessa traktorissa on 5 vaihdetta, joilla päästään 3,8–25 km/h.
50-hevosvoimainen WD9 oli ennen sotia esitellyn uuden Deering-malliston jyhkein traktori. 5,5-litrainen nelosdiesel käynnistetään bensalla, startin ajaksi puristuksia alennetaan avaamalla ylimääräinen palotila. 3-tonnisessa traktorissa on 5 vaihdetta, joilla päästään 3,8–25 km/h.
Australialainen McDonald aloitti traktoreiden tekemisen vuonna 1908, mutta tuotanto oli alussa hyvin vähäistä. Vuonna 1932 esitellyssä Imperial TWB:ssä on 10,5-litrainen, 1-sylinterinen kuulapäämoottori, joka käynnistetään bensalla, puhalluslamppua ei tarvita. Voimansiirto on amerikkalaisen Rumelyn käsialaa, tehoa löytyy 30 hv/550 rpm. Vuoteen 1941 mennessä valmistui 600 traktoria, Imperial-traktoreiden tekeminen päättyi v. 1955.
Australialainen McDonald aloitti traktoreiden tekemisen vuonna 1908, mutta tuotanto oli alussa hyvin vähäistä. Vuonna 1932 esitellyssä Imperial TWB:ssä on 10,5-litrainen, 1-sylinterinen kuulapäämoottori, joka käynnistetään bensalla, puhalluslamppua ei tarvita. Voimansiirto on amerikkalaisen Rumelyn käsialaa, tehoa löytyy 30 hv/550 rpm. Vuoteen 1941 mennessä valmistui 600 traktoria, Imperial-traktoreiden tekeminen päättyi v. 1955.
Casen traktorituotanto pääsi kunnolliseen vauhtiin 1910-luvun lopulla esitellyn Crossmotors (poikittainen moottori) -malliston myötä. Tekniikassa löytyi, kuten termostaattiohjattu jäähdytys, vaihdettavat sylinteriputket ja tappilukko. Case 25-45 oli järeämmästä päästä: 45 hv:n nelosmoottori (10,5 litraa), 2 vaihdetta (5,1 km/h) ja painoa 4 565 kg.
Casen traktorituotanto pääsi kunnolliseen vauhtiin 1910-luvun lopulla esitellyn Crossmotors (poikittainen moottori) -malliston myötä. Tekniikassa löytyi, kuten termostaattiohjattu jäähdytys, vaihdettavat sylinteriputket ja tappilukko. Case 25-45 oli järeämmästä päästä: 45 hv:n nelosmoottori (10,5 litraa), 2 vaihdetta (5,1 km/h) ja painoa 4 565 kg.
Massey-Harrisin viimeisiä Wallis-pohjaisia traktoreita olivat riviviljelymallinen Challenger ja leveällä etuakselilla varustettu Pacemaker. Bensaversioissa oli vakiona Twin Power (kaksoisvoima) -systeemi. Vetotyössä traktori otti 1 200 kierrosta, jolloin suurin teho oli 32 hv. Vaihteen ollessa vapaalla kierrokset pystyi nostamaan lukemaan 1 400, mikä tarkoitti 10 hv:n lisätehoa, eli paikalliskäytössä moottorista irtosi 42 hv.
Massey-Harrisin viimeisiä Wallis-pohjaisia traktoreita olivat riviviljelymallinen Challenger ja leveällä etuakselilla varustettu Pacemaker. Bensaversioissa oli vakiona Twin Power (kaksoisvoima) -systeemi. Vetotyössä traktori otti 1 200 kierrosta, jolloin suurin teho oli 32 hv. Vaihteen ollessa vapaalla kierrokset pystyi nostamaan lukemaan 1 400, mikä tarkoitti 10 hv:n lisätehoa, eli paikalliskäytössä moottorista irtosi 42 hv.
Farmall oli yleistraktori, jolla hoituivat myös erikoiskasvien viljelytyöt, kuten haraukset. Akselivälille kiinnitettyjä työvälineitä oli helppo seurata ja traktori kääntyi pienellä alalla kasvustoa vahingoittamatta. Farmall F-14 oli 30-luvun malliston pienin traktori: teho 18 hv, vaihteita kolme ja painoa noin 1 300 kiloa.
Farmall oli yleistraktori, jolla hoituivat myös erikoiskasvien viljelytyöt, kuten haraukset. Akselivälille kiinnitettyjä työvälineitä oli helppo seurata ja traktori kääntyi pienellä alalla kasvustoa vahingoittamatta. Farmall F-14 oli 30-luvun malliston pienin traktori: teho 18 hv, vaihteita kolme ja painoa noin 1 300 kiloa.
Deering WD-40 oli ensimmäinen amerikkalainen dieselpyörätraktori. 7,5-litrainen nelonen startataan bensalla kammesta veivaten, eli koneessa on myös kaasutin ja magneetto. Vaihteita on kolme eteen ja pakki, huippunopeus 6,2 km/h. 52-hevosvoimainen WD-40 painaa 3,4 tonnia.
Deering WD-40 oli ensimmäinen amerikkalainen dieselpyörätraktori. 7,5-litrainen nelonen startataan bensalla kammesta veivaten, eli koneessa on myös kaasutin ja magneetto. Vaihteita on kolme eteen ja pakki, huippunopeus 6,2 km/h. 52-hevosvoimainen WD-40 painaa 3,4 tonnia.
Massey-Harris GP 15/22 oli yhtymän insinöörien ensimmäinen kokonaan itse suunniteltu traktori. Nelivetoista GP:tä tehtiin vuosina 1930–38 yli 3 000 kappaletta. Voimansiirto oli onnistunut ja portaalipyörästöjen ansiosta maavarakin ihan riittävä, mutta hyvät ominaisuudet pilattiin alitehoisella 22 hv:n Hercules-moottorilla. 6-sylinterinen versio oli suunnitteilla, mutta jatkossa M-H keskittyi pelkästään takavetoihin.
Massey-Harris GP 15/22 oli yhtymän insinöörien ensimmäinen kokonaan itse suunniteltu traktori. Nelivetoista GP:tä tehtiin vuosina 1930–38 yli 3 000 kappaletta. Voimansiirto oli onnistunut ja portaalipyörästöjen ansiosta maavarakin ihan riittävä, mutta hyvät ominaisuudet pilattiin alitehoisella 22 hv:n Hercules-moottorilla. 6-sylinterinen versio oli suunnitteilla, mutta jatkossa M-H keskittyi pelkästään takavetoihin.
Bates ”Steel Mule” D (teräsmuuli) vuodelta 1921 oli tapahtuman vanhimpia traktoreita. Näitä tela- ja pyörätraktorin risteytyksiä tehtiin Illinoisin Jolietissa vuosina 1918–37. Kuvan 25-hevosvoimainen D-malli oli tuotannossa kolmena ensimmäisenä vuotena. Oikea etuakselin puolisko on pitempi, koska silloin etupyörä saadaan kulkemaan kyntövaossa, telojen ollessa sängellä. Moottori on 4-sylinterinen Erd, 2-vaihteinen traktori painaa pari tonnia.
Bates ”Steel Mule” D (teräsmuuli) vuodelta 1921 oli tapahtuman vanhimpia traktoreita. Näitä tela- ja pyörätraktorin risteytyksiä tehtiin Illinoisin Jolietissa vuosina 1918–37. Kuvan 25-hevosvoimainen D-malli oli tuotannossa kolmena ensimmäisenä vuotena. Oikea etuakselin puolisko on pitempi, koska silloin etupyörä saadaan kulkemaan kyntövaossa, telojen ollessa sängellä. Moottori on 4-sylinterinen Erd, 2-vaihteinen traktori painaa pari tonnia.
John Deeren telatraktorituotanto alkoi vuonna 1947, jolloin Deerelle tela-alustoja tehnyt Lindeman siirtyi yhtymän hallintaan. Pienikokoiset traktorit eivät olleet mainittavia maansiirtokoneita tai auran vetäjiä, mutta matalan rakenteensa ansiosta ne soveltuivat hyvin hedelmätarhojen hoitoon. John Deere 420C kuuluu 1950-luvun lopun mallistoon. Nokalla on 1,9-litrainen, 2-pyttyinen 28 hv:n bensakone. Vaihteita 4 eteen ja pakki.
John Deeren telatraktorituotanto alkoi vuonna 1947, jolloin Deerelle tela-alustoja tehnyt Lindeman siirtyi yhtymän hallintaan. Pienikokoiset traktorit eivät olleet mainittavia maansiirtokoneita tai auran vetäjiä, mutta matalan rakenteensa ansiosta ne soveltuivat hyvin hedelmätarhojen hoitoon. John Deere 420C kuuluu 1950-luvun lopun mallistoon. Nokalla on 1,9-litrainen, 2-pyttyinen 28 hv:n bensakone. Vaihteita 4 eteen ja pakki.
John Deeren jykevämpi 440-maansiirtomalli otettiin työn alle vuonna 1958. Rakenteet olivat jo huomattavasti järeämpiä kuin maataloustraktoripohjaisissa edeltäjissä. Varustevalikoimaan kuuluivat muun muassa kuormaaja, puskulevy, kaivuri ja vinssi. Moottorivaihtoehtoina olivat perinteisen 2-sylinterisen bensakoneen lisäksi niin ikään 2-sylinterinen, mutta 2-tahtinen GMC-diesel, jossa tehoja oli yli 50 hv. Länsi-Saksassa tehtyihin koneisiin asennettiin Perkinsin P3-moottorit.
John Deeren jykevämpi 440-maansiirtomalli otettiin työn alle vuonna 1958. Rakenteet olivat jo huomattavasti järeämpiä kuin maataloustraktoripohjaisissa edeltäjissä. Varustevalikoimaan kuuluivat muun muassa kuormaaja, puskulevy, kaivuri ja vinssi. Moottorivaihtoehtoina olivat perinteisen 2-sylinterisen bensakoneen lisäksi niin ikään 2-sylinterinen, mutta 2-tahtinen GMC-diesel, jossa tehoja oli yli 50 hv. Länsi-Saksassa tehtyihin koneisiin asennettiin Perkinsin P3-moottorit.
Terratrac-merkkisiä telakoneita vuodesta 1951 lähtien tehnyt American Tractor Corp. siirtyi viiden toimintavuoden jälkeen Casen omistukseen, joka jatkoi tuotantoa omalla merkillään. Case 310 oli ensimmäisen vuonna 1957 esitellyn sarjan pienin malli. Kuvan traktorissa on 42-hevosvoimainen G148B-bensamoottori, neljässä sylinterissä on iskutilavuutta 2,4 litraa. 310 oli suunniteltu maatalouskäyttöön, mutta 2,7-tonninen Case soveltui myös kevyeen maansiirtotyöhön.
Terratrac-merkkisiä telakoneita vuodesta 1951 lähtien tehnyt American Tractor Corp. siirtyi viiden toimintavuoden jälkeen Casen omistukseen, joka jatkoi tuotantoa omalla merkillään. Case 310 oli ensimmäisen vuonna 1957 esitellyn sarjan pienin malli. Kuvan traktorissa on 42-hevosvoimainen G148B-bensamoottori, neljässä sylinterissä on iskutilavuutta 2,4 litraa. 310 oli suunniteltu maatalouskäyttöön, mutta 2,7-tonninen Case soveltui myös kevyeen maansiirtotyöhön.
Fiat omisti OM-yhtymän vuodesta 1933 lähtien, mutta Italiassa kummatkin merkit pidettiin erillään vuoteen 1975 asti, sillä OM oli paremmassa maineessa. Vientimaissa kaikki koneet myytiin Fiatina, OM näkyi korkeintaan pienenä mainintana tyyppikilvessä. OM 50C tuli saataville 50-luvun päätteeksi ja italialaiseen tapaan siitä oli tarjolla myös pyöräversio. Moottori on 4-sylinterinen suorasuihkutusdiesel, teholtaan 58 hv. Vaihteita 6 + 2R, voimanoton on saanut lisävarusteena. Tästä mallista kehittyi sittemmin pyörätraktori, joka tunnettiin meillä Ukko-Fiatina.
Fiat omisti OM-yhtymän vuodesta 1933 lähtien, mutta Italiassa kummatkin merkit pidettiin erillään vuoteen 1975 asti, sillä OM oli paremmassa maineessa. Vientimaissa kaikki koneet myytiin Fiatina, OM näkyi korkeintaan pienenä mainintana tyyppikilvessä. OM 50C tuli saataville 50-luvun päätteeksi ja italialaiseen tapaan siitä oli tarjolla myös pyöräversio. Moottori on 4-sylinterinen suorasuihkutusdiesel, teholtaan 58 hv. Vaihteita 6 + 2R, voimanoton on saanut lisävarusteena. Tästä mallista kehittyi sittemmin pyörätraktori, joka tunnettiin meillä Ukko-Fiatina.
Massey-Fergusonin telatraktorimarkkinat avautuivat sen omistuksen vuonna 1960 tulleen italialaisen Landinin myötä. Telakoneita tehtiin molemmilla merkeillä, vaikka erot olivat muutamissa malleissa olemattomia. Massey-Ferguson 300 oli tuotannossa 1969–78. Moottori on sama Perkins 4.248 kuin MF-malleissa 178, 185, 188 ja 590. Power-shift-vaihteisto momentinmuuntimella, nopeuksia 2 eteen ja taakse.
Massey-Fergusonin telatraktorimarkkinat avautuivat sen omistuksen vuonna 1960 tulleen italialaisen Landinin myötä. Telakoneita tehtiin molemmilla merkeillä, vaikka erot olivat muutamissa malleissa olemattomia. Massey-Ferguson 300 oli tuotannossa 1969–78. Moottori on sama Perkins 4.248 kuin MF-malleissa 178, 185, 188 ja 590. Power-shift-vaihteisto momentinmuuntimella, nopeuksia 2 eteen ja taakse.
Alkuaan amerikkalaisen McCormick TD-6:n brittiläinen versio BTD-6 oli paljon jenkkimallia kätevämpi. Se käynnistyi hehkutuksen jälkeen ilman kummempia temppuja, TD-6 tarvitsi starttaukseen bensaa. Konetta tehtiin melko pitkään: ensimmäiset tulivat Doncasterin tehtaalta vuonna 1953 ja viimeiset vuonna 1975. BTD-6 oli tarkoitettu kyntämään Englannin sitkeitä savia, mutta sitä käytettiin myös maansiirtoon ja metsätöihin.
Alkuaan amerikkalaisen McCormick TD-6:n brittiläinen versio BTD-6 oli paljon jenkkimallia kätevämpi. Se käynnistyi hehkutuksen jälkeen ilman kummempia temppuja, TD-6 tarvitsi starttaukseen bensaa. Konetta tehtiin melko pitkään: ensimmäiset tulivat Doncasterin tehtaalta vuonna 1953 ja viimeiset vuonna 1975. BTD-6 oli tarkoitettu kyntämään Englannin sitkeitä savia, mutta sitä käytettiin myös maansiirtoon ja metsätöihin.
Tässä McCormick T6 -traktorissa on yliheittokauhaksi kutsuttu kuormauslaite. Nimensä mukaisesti lastissa oleva kauha nostetaan traktorin yli, jolloin se tyhjenee siellä olevaan ajoneuvoon. Tässä menetelmässä säästytään kääntymisen vaivalta, ei tarvitse kuin ajella edestakaisin. Ongelmia on varmasti ollut, koska systeemistä on luovuttu.
Tässä McCormick T6 -traktorissa on yliheittokauhaksi kutsuttu kuormauslaite. Nimensä mukaisesti lastissa oleva kauha nostetaan traktorin yli, jolloin se tyhjenee siellä olevaan ajoneuvoon. Tässä menetelmässä säästytään kääntymisen vaivalta, ei tarvitse kuin ajella edestakaisin. Ongelmia on varmasti ollut, koska systeemistä on luovuttu.
Lanz Raupenbulldog on ollut väkevä vetäjä, mutta jos kierrokset ovat päässeet liian mataliksi, on moottori saattanut yllättäen vaihtaa pyörimissuuntaa. Päinvastoin kuin tavallisessa dieselissä, kuulapäämoottorista siitä ei ole mitään haittaa, mutta tarkassa paikassa on saattanut tulla vaaratilanteita. Lanzin makaavassa sylinterissä on tilavuutta hyvänlaisen ämpärin verran, eli 10,26 litraa. Hidasta voimaa on 55 hv/750 rpm, vaihteita 6+2R ja nopeutta 7,7 km/h.
Lanz Raupenbulldog on ollut väkevä vetäjä, mutta jos kierrokset ovat päässeet liian mataliksi, on moottori saattanut yllättäen vaihtaa pyörimissuuntaa. Päinvastoin kuin tavallisessa dieselissä, kuulapäämoottorista siitä ei ole mitään haittaa, mutta tarkassa paikassa on saattanut tulla vaaratilanteita. Lanzin makaavassa sylinterissä on tilavuutta hyvänlaisen ämpärin verran, eli 10,26 litraa. Hidasta voimaa on 55 hv/750 rpm, vaihteita 6+2R ja nopeutta 7,7 km/h.
Unkarilainen HSCS (Hofherr-Schrantz-Clayton-Shuttleworth) muodostettiin fuusion myötä vuonna 1911, traktorituotanto alkoi 13 vuotta myöhemmin. Kuulapäätraktorit olivat tuotannossa aina 50-luvulle asti. Ennen toista maailmansotaa yhtymä siirtyi Lanzin omistukseen, mutta sotien jälkeen tehdas tietysti kansallistettiin ja sittemmin merkiksi vaihtui Dutra. Kuulapäätraktoreissa oli samanlaista tekniikkaa kuin Lanzissa, mutta muotoilussa mentiin omia teitä. Kuvan 25-hevosvoimainen HSCS L-25 on vuodelta 1935, vientimaissa traktorit markkinoitiin merkillä Le Robuste.
Unkarilainen HSCS (Hofherr-Schrantz-Clayton-Shuttleworth) muodostettiin fuusion myötä vuonna 1911, traktorituotanto alkoi 13 vuotta myöhemmin. Kuulapäätraktorit olivat tuotannossa aina 50-luvulle asti. Ennen toista maailmansotaa yhtymä siirtyi Lanzin omistukseen, mutta sotien jälkeen tehdas tietysti kansallistettiin ja sittemmin merkiksi vaihtui Dutra. Kuulapäätraktoreissa oli samanlaista tekniikkaa kuin Lanzissa, mutta muotoilussa mentiin omia teitä. Kuvan 25-hevosvoimainen HSCS L-25 on vuodelta 1935, vientimaissa traktorit markkinoitiin merkillä Le Robuste.
Wakanuissa savuttiin vajaan 30 höyrytraktorin voimalla. Esillä olivat kaikki tunnetuimmat englantilaismerkit, kuten Fowler, McLaren, Burrell, Robey ja Marshall. Vanhimmat koneet olivat 1900-luvun alusta, tuoreimmat 20-luvun lopulta.
Wakanuissa savuttiin vajaan 30 höyrytraktorin voimalla. Esillä olivat kaikki tunnetuimmat englantilaismerkit, kuten Fowler, McLaren, Burrell, Robey ja Marshall. Vanhimmat koneet olivat 1900-luvun alusta, tuoreimmat 20-luvun lopulta.
Juontotraktorit eli skidderit ovat tavallinen näky Uuden-Seelannin metsissä. Ihan joka paikkaan, kuten hyvin jyrkille rinteille, ei ole kuormatraktorilla menemistä ja puutkin ovat joskus sikäli isoja, että juontaminen on kätevämpää. Suomalaisen silmään metsätyöt kyllä näyttävät melkoiselta rähmimiseltä, voimalla ja massalla jyllääminen jättää pahaa jälkeä. 70-lukulaisessa Tree Farmer C7A:ssa on power-shiftit, momentinmuuntimet ja kaikki herkut. Moottoreina käytettiin muun muassa Cumminsia, mutta näiden peltien alla ärjähteli 2-tahtinen Detroit-Diesel.
Juontotraktorit eli skidderit ovat tavallinen näky Uuden-Seelannin metsissä. Ihan joka paikkaan, kuten hyvin jyrkille rinteille, ei ole kuormatraktorilla menemistä ja puutkin ovat joskus sikäli isoja, että juontaminen on kätevämpää. Suomalaisen silmään metsätyöt kyllä näyttävät melkoiselta rähmimiseltä, voimalla ja massalla jyllääminen jättää pahaa jälkeä. 70-lukulaisessa Tree Farmer C7A:ssa on power-shiftit, momentinmuuntimet ja kaikki herkut. Moottoreina käytettiin muun muassa Cumminsia, mutta näiden peltien alla ärjähteli 2-tahtinen Detroit-Diesel.
Näytillä oli uutta kalustoa, eikä tapahtuman henki kärsinyt siitä yhtään. Vuoden 2014 John Deere 8335RT:n jäljessä mönkii tuliterä Versatile 460 DT ja seuraavana 14 vuoden ikään ehtinyt Case-IH STX 350. Kumitelatraktorit ovat Eteläsaaren isoilla aukeilla melko yleisiä, mutta Pohjoissaaren rinteillä selvitään vähäisemmällä kalustolla.
Näytillä oli uutta kalustoa, eikä tapahtuman henki kärsinyt siitä yhtään. Vuoden 2014 John Deere 8335RT:n jäljessä mönkii tuliterä Versatile 460 DT ja seuraavana 14 vuoden ikään ehtinyt Case-IH STX 350. Kumitelatraktorit ovat Eteläsaaren isoilla aukeilla melko yleisiä, mutta Pohjoissaaren rinteillä selvitään vähäisemmällä kalustolla.
Massey-Harris -yhtymään 30-luvulla yhdistetty australialainen Sunshine oli valmistusmaassaan ja Uudessa Seelannissakin suosituin puimurimerkki. Niissä käytettiin lähes aina riipijäpöytää, joka katkoi pelkät tähkät. Leikkaus tehtiin sahalaitaisella kierukalla. Tämä hevos- tai traktorivetoinen Sunshine HST on vuodelta 1931. Voima voitiin ottaa puintikoneistolle myös maapyörältä, mutta apumoottori oli varmatoimisempi.
Massey-Harris -yhtymään 30-luvulla yhdistetty australialainen Sunshine oli valmistusmaassaan ja Uudessa Seelannissakin suosituin puimurimerkki. Niissä käytettiin lähes aina riipijäpöytää, joka katkoi pelkät tähkät. Leikkaus tehtiin sahalaitaisella kierukalla. Tämä hevos- tai traktorivetoinen Sunshine HST on vuodelta 1931. Voima voitiin ottaa puintikoneistolle myös maapyörältä, mutta apumoottori oli varmatoimisempi.
Casen historia alkoi puimakoneista ja puimureitakin alkoi valmistua jo 1920-luvun alussa, mutta Pohjoismaissa ne ovat jääneet tuntemattomiksi. Case A6 vuodelta 1938 on sen ajan malliston pienin kone. Leikkuuleveys on 6 jalkaa (180 cm), puintikoneisto 55 cm. Valinnaisvarusteluetteloon on kuulunut apumoottori, säiliö, noukinlaite, sekä 8 tai 10 jalan pöydät.
Casen historia alkoi puimakoneista ja puimureitakin alkoi valmistua jo 1920-luvun alussa, mutta Pohjoismaissa ne ovat jääneet tuntemattomiksi. Case A6 vuodelta 1938 on sen ajan malliston pienin kone. Leikkuuleveys on 6 jalkaa (180 cm), puintikoneisto 55 cm. Valinnaisvarusteluetteloon on kuulunut apumoottori, säiliö, noukinlaite, sekä 8 tai 10 jalan pöydät.
John Deere 45 oli merkin ensimmäisiä ajopuimurimalleja, sitä tehtiin vuosina 1954–69. Alussa puimureissa oli Hercules-bensamoottorit, myöhemmin käytettiin samoja neloskoneita kuin JD 2010 -traktoreissa. Pöytävaihtoehtoja on ollut kolme välillä 240–360 cm, puintikoneisto on 65 sentin levyinen.
John Deere 45 oli merkin ensimmäisiä ajopuimurimalleja, sitä tehtiin vuosina 1954–69. Alussa puimureissa oli Hercules-bensamoottorit, myöhemmin käytettiin samoja neloskoneita kuin JD 2010 -traktoreissa. Pöytävaihtoehtoja on ollut kolme välillä 240–360 cm, puintikoneisto on 65 sentin levyinen.
McCormick 151 oli 60 vuotta sitten Amerikassakin suurpuimurin maineessa. Vakiopöytä oli 4,8-metrinen, mutta tarjolla oli myös 12, 14 tai 15 jalan pöydät. Moottori on sama 4-sylinterinen IH-264 kuin Super M Farmallissa tai Super W6:ssa. Puimurin sai dieselinäkin, mutta ainakin jenkit luottivat enemmän bensaversioon, joka on kuvan koneessakin. 75 hv:n teho antoi vauhdit 92-senttiselle puintikelalle.
McCormick 151 oli 60 vuotta sitten Amerikassakin suurpuimurin maineessa. Vakiopöytä oli 4,8-metrinen, mutta tarjolla oli myös 12, 14 tai 15 jalan pöydät. Moottori on sama 4-sylinterinen IH-264 kuin Super M Farmallissa tai Super W6:ssa. Puimurin sai dieselinäkin, mutta ainakin jenkit luottivat enemmän bensaversioon, joka on kuvan koneessakin. 75 hv:n teho antoi vauhdit 92-senttiselle puintikelalle.
Vanhojen Massey-Harriksien tekniikkaa oli käytössä vielä 60-luvullakin. Massey-Harris 726:sta jalostettu leveämpikoneistoinen 780 oli Kilmarnockin tehtaan ohjelmassa vuoteen 1963 saakka, nimi oli vain vaihtunut Massey-Ferguson 780 Specialiksi. Mainittuna vuotena sen pellit vaihdettiin saman näköisiksi kuin uusissa MF400- ja 500-, 86- ja 87-puimureissa. Uudeksi tyypiksi tuli M-F 788, mutta tekniikka säilyi ennallaan, Perkins 4.270 -moottorikin sai olla hankalassa paikassaan etupyörien välissä.
Vanhojen Massey-Harriksien tekniikkaa oli käytössä vielä 60-luvullakin. Massey-Harris 726:sta jalostettu leveämpikoneistoinen 780 oli Kilmarnockin tehtaan ohjelmassa vuoteen 1963 saakka, nimi oli vain vaihtunut Massey-Ferguson 780 Specialiksi. Mainittuna vuotena sen pellit vaihdettiin saman näköisiksi kuin uusissa MF400- ja 500-, 86- ja 87-puimureissa. Uudeksi tyypiksi tuli M-F 788, mutta tekniikka säilyi ennallaan, Perkins 4.270 -moottorikin sai olla hankalassa paikassaan etupyörien välissä.
Claas esitteli 50- ja 60-lukujen vaihteessa ensimmäisen ajopuimurimallistonsa, johon kuuluivat Columbus, Europa, Mercur, Matador ja Matador Gigant. Aiemmin tarjonta oli ollut yhden ajopuimurin varassa. Seuraava sarja tuli vuoroon 60-luvun lopulla, jolloin lanseerattiin uudet kulmikkammin muotoillut mallit. Mercurissa on vakiona 3-metrinen pöytä, puintikoneisto on metrin levyinen, moottorina 52 hv:n Perkins 4.270 ja työpaino on 3 530 kg.
Claas esitteli 50- ja 60-lukujen vaihteessa ensimmäisen ajopuimurimallistonsa, johon kuuluivat Columbus, Europa, Mercur, Matador ja Matador Gigant. Aiemmin tarjonta oli ollut yhden ajopuimurin varassa. Seuraava sarja tuli vuoroon 60-luvun lopulla, jolloin lanseerattiin uudet kulmikkammin muotoillut mallit. Mercurissa on vakiona 3-metrinen pöytä, puintikoneisto on metrin levyinen, moottorina 52 hv:n Perkins 4.270 ja työpaino on 3 530 kg.
Ajosilppurit alkoivat yleistyä 70-luvun alussa, ensin viherjauho- ja rehupellettitehtailla, myöhemmin suurilla karjatiloilla. Amerikkalainen Fox yritti ensin traktorituotantoa, mutta erikoistui 20-luvulla säilörehukoneisiin. Ensimmäiset traktorivetoiset silppurit valmistuivat 1930-luvun puolivälissä, ajosilppuri saatiin markkinoille vuonna 1960. Monen omistajavaihdoksen päätteeksi tehtailu päättyi vuonna 1986. Fox L82 on vuodelta 1978. Ajovoimansiirto on koottu Twin Discin osista, moottorina on GMC 4-71-kaksitahtidiesel, josta irtoaa parhaimmillaan 160 hv.
Ajosilppurit alkoivat yleistyä 70-luvun alussa, ensin viherjauho- ja rehupellettitehtailla, myöhemmin suurilla karjatiloilla. Amerikkalainen Fox yritti ensin traktorituotantoa, mutta erikoistui 20-luvulla säilörehukoneisiin. Ensimmäiset traktorivetoiset silppurit valmistuivat 1930-luvun puolivälissä, ajosilppuri saatiin markkinoille vuonna 1960. Monen omistajavaihdoksen päätteeksi tehtailu päättyi vuonna 1986. Fox L82 on vuodelta 1978. Ajovoimansiirto on koottu Twin Discin osista, moottorina on GMC 4-71-kaksitahtidiesel, josta irtoaa parhaimmillaan 160 hv.
Muuttuvakammioinen pyöröpaalain on vanha keksintö. Nebraskalaiset (USA) Luebben veljekset tekivät ensimmäisen paikalliskäyttöön tarkoitetun koneen vuonna 1892, patentti sille haettiin 18 vuotta myöhemmin. Laajempaan jakeluun se pääsi vuodesta 1947 lähtien, kun Allis-Chalmers aloitti sarjatuotannon – 17 vuodessa valmistui päälle 78 000 paalainta. Narua kului paljon, sillä paalit olivat halkaisijaltaan korkeintaan 55-senttisiä, mutta Roto-Baler oli huomattavasti varmatoimisempi ja halvempi kuin sen ajan kanttipalaimet.
Muuttuvakammioinen pyöröpaalain on vanha keksintö. Nebraskalaiset (USA) Luebben veljekset tekivät ensimmäisen paikalliskäyttöön tarkoitetun koneen vuonna 1892, patentti sille haettiin 18 vuotta myöhemmin. Laajempaan jakeluun se pääsi vuodesta 1947 lähtien, kun Allis-Chalmers aloitti sarjatuotannon – 17 vuodessa valmistui päälle 78 000 paalainta. Narua kului paljon, sillä paalit olivat halkaisijaltaan korkeintaan 55-senttisiä, mutta Roto-Baler oli huomattavasti varmatoimisempi ja halvempi kuin sen ajan kanttipalaimet.
Ford 098T tunnettiin meillä ”Hävittäjänä”, nimensä se sai kovasta imuäänestä tai täällä rustatuista puisista etulokasuojista, jotka muistuttivat lentokoneen siipiä. Tämä sotaisa kuormuri on ilmeisesti saksalainen versio V3000 Maultier (muuli), jota tehtiin Fordin Kölnin tehtailla vuosina 1940–48. Samaa telastoa käytettiin useissa muissakin automalleissa. V8-moottorissa on tilavuutta 3,3 litraa ja tehoa 85 hv. Kantavuutta on 3 tonnia.
Ford 098T tunnettiin meillä ”Hävittäjänä”, nimensä se sai kovasta imuäänestä tai täällä rustatuista puisista etulokasuojista, jotka muistuttivat lentokoneen siipiä. Tämä sotaisa kuormuri on ilmeisesti saksalainen versio V3000 Maultier (muuli), jota tehtiin Fordin Kölnin tehtailla vuosina 1940–48. Samaa telastoa käytettiin useissa muissakin automalleissa. V8-moottorissa on tilavuutta 3,3 litraa ja tehoa 85 hv. Kantavuutta on 3 tonnia.
Dodge WC51 ja Willys Jeep MB suunniteltiin sotilaskäyttöön, mutta molemmista oli olemassa myös siviiliversiot Dodge Power Wagon ja Willys Jeep CJ2A. Dodge on järeämpi, se painaa 2 560 kg, kantaa 800 kg ja on teholtaan 92 hv. Jeepillä vastaavat luvut ovat 1 030 kg, 670 kg ja 70 hv. Valmistusmäärissäkin on eroja; Dodgea tehtiin Dodgen ja Fargon tehtailla sotavuosina yhteensä 255 000 autoa, Jeeppiä samaan aikaan Willys-Overlandin, Fordin ja Bantamin toimesta 647 925 kappaletta.
Dodge WC51 ja Willys Jeep MB suunniteltiin sotilaskäyttöön, mutta molemmista oli olemassa myös siviiliversiot Dodge Power Wagon ja Willys Jeep CJ2A. Dodge on järeämpi, se painaa 2 560 kg, kantaa 800 kg ja on teholtaan 92 hv. Jeepillä vastaavat luvut ovat 1 030 kg, 670 kg ja 70 hv. Valmistusmäärissäkin on eroja; Dodgea tehtiin Dodgen ja Fargon tehtailla sotavuosina yhteensä 255 000 autoa, Jeeppiä samaan aikaan Willys-Overlandin, Fordin ja Bantamin toimesta 647 925 kappaletta.
Samecar oli Same-yhtymän perustajan Francesco Cassanin kunnianhimoinen yritys, jonka tavoitteena oli Unimog-tyylinen, mutta vieläkin maastokelpoisempi traktori, jota voisi käyttää myös yleiskulkuneuvona. Ensimmäiset kappaleet tehtiin vuonna 1961 ja kone vaikutti lupaavalta. Se liikkui yli 60 km/h, painoi kohtuulliset 2 200 kg, 2,5-litraisessa nelosmoottorissa oli 35 hv. Saatavilla oli 2- tai 4-vetoinen malli. Samecar ei kuitenkaan herättänyt suurempia ostohaluja ja hanke haudattiin lopullisesti vuonna 1965.
Samecar oli Same-yhtymän perustajan Francesco Cassanin kunnianhimoinen yritys, jonka tavoitteena oli Unimog-tyylinen, mutta vieläkin maastokelpoisempi traktori, jota voisi käyttää myös yleiskulkuneuvona. Ensimmäiset kappaleet tehtiin vuonna 1961 ja kone vaikutti lupaavalta. Se liikkui yli 60 km/h, painoi kohtuulliset 2 200 kg, 2,5-litraisessa nelosmoottorissa oli 35 hv. Saatavilla oli 2- tai 4-vetoinen malli. Samecar ei kuitenkaan herättänyt suurempia ostohaluja ja hanke haudattiin lopullisesti vuonna 1965.

Ashburton on Uuden-Seelannin Eteläsaarella, keskellä Canterburyn tasankoa, joka on maan vahvinta viljelyaluetta. Maatalous on siellä aina ollut tehokasta ja pitkälti koneistettua, joten seudulla on myös runsas traktorikanta. Koneperinteiden vaalimisesta on vuodesta 1983 lähtien huolehtinut Mid Canterbury Vintage Machinery Club. Kerho ei ole kovin suuri, tällä hetkellä jäseniä on noin 100, mutta porukka on sitäkin aktiivisempaa.

Traktoreilla tehtyjä retkiä on vuodessa useita, samoin erilaisia peltopäiviä, jolloin kynnetään, äestetään, puidaan tai tehdään heinää. Kyntökilpailut kuuluvat jokavuotisiin tapahtumiin, samoin jouluparaati. Mittavin aktiviteetti on Wheat and Wheels Rally (vehnää ja pyöriä), joka järjestettiin toisen kerran viime huhtikuun toisena ja kolmantena päivänä. Edellisestä kerrasta oli kulunut kolme vuotta.

Punaista ja vihreää

Wheat and Wheels Rally 2016 oli koottu Wakanuin kylään, kymmenisen kilometriä Ashburtonista kaakkoon. Paikallinen viljelijä ja 30 Nuffieldin omistaja Peter Butterick oli varannut pelloistaan 40 hehtaarin alueen näyttelykentäksi. Puintinäytöksiä varten oli jätetty vehnää puimatta melkoinen kaistale. Puinti huhtikuussa kuulostaa kummalliselle, mutta Uudessa-Seelannissa eletään silloin syksyä.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Tapahtuman teemana oli Tracks and Trucks, eli telaketjuja ja kuorma-autoja. Molempia oli saatu komeat rivit: pillareita ja muita tela-alustaisia koneita oli noin 100, kuorma-autoja jotain 160. Kaikkiaan esillä oli vajaat 800 laitetta, joista pyörätraktoreita suunnilleen 350.

Yleisin merkki oli International 115 traktorilla, kakkosena John Deere, jota löytyi kentältä 66 vihreän traktorin verran. Muiden merkkien määrät olivat vaatimattomampia.

Kuten edelliselläkin kerralla, koko tapahtuman tuotto lahjoitettiin paikalliselle Ronald McDonald Lastentalosäätiölle. Kyseinen yhteisö järjestää asumistiloja vaikeasti sairaiden lasten perheille hoitojen ajaksi. Sairaaloiden lähistöllä olevat huoneistot mahdollistavat päivittäisen yhdessäolon pikkupotilaan kanssa. Vuonna 2013 lahjoitettavaa karttui 20 000 dollaria, tänä vuonna luultavasti enemmän.

Wheat and Wheels onnistui ainakin kaukaisen turistin mielestä erinomaisen hyvin. Kerho on tunnustanut ottaneensa mallia englantilaisista tapahtumista, minkä kyllä huomasi, ja ehkä juuri siksi meno oli mukavaa. Ei meuhkaavia kuulutuksia, ei traktoreiden yhteishuudatuksia, eikä hillitöntä kehumista. Toki Wakanuissakin kuuluteltiin, mutta puhetta pidettiin enempi koneista kuin kuskeista.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Alue oli jopa turhankin laaja, mutta eivätpähän olleet koneet liian ahtaasti sullottuja. Kelikin oli kohtuullinen, mutta ei järjestäjien mielestä. Ensimmäisenä päivänä ennen porttien virallista avaamista oli pientä tihkusadetta, jonka olisi voinut luokitella myös sumuksi. Aamupäivällä keli korjaantui ja puolenpäivän aikaan oli jo suorastaan helle. Suomalaisittain katsottuna olisi ollut mitä mainioin puintisää ja kasvustokin oli kuivaa, mutta puimurit pysyivät paikallaan, koska aamun keli oli kuulemma pilannut puintisuunnitelmat.

Muut koneet kuitenkin liikkuivat, pörisivät ja savusivat, joten voidaan puhua toiminnallisesta tapahtumasta. Myytyjen lippujen määrästä ei ole toistaiseksi tiedotettu, mutta yleisöä olettaisi olleen enemmän kuin vuonna 2013, jolloin koneisiin tutustui 6 000 maksanutta vierasta. Kerhon toimintaa esitellään osoitteessa www.midcanterburyvintagemachineryclub.co.nz