Kuljetus-Kauko Oy aloitti sotavuosien jälkeen puutoimituksilla – sukuvikaa kolmessa polvessa

PM:n 65 tonnimetrin nosturi alustanaan Volvo FH. Kuva: Marko Taavila

Jukka Virtanen (vas.) sekä kuljettajat Juha Björk ja Janne Hanjoki taustanaan nosturiauto, jonka rekisteritunnus viittaa osakeyhtiön nimen alkukirjaimiin ja perustamisvuoteen. Kuva: Marko Taavila

Kuljetus-Kauko Oy:n nykyinen liiketoiminta pohjautuu Veikko Virtasen vuonna 1946 aloittamaan puukuormien ajoon. Hän toimitti teollisuuden kasvavaan tarpeeseen raaka-ainetta, jonka saannin takasi tuore Kansanhuoltoministeriön määräys. Se velvoitti metsänomistajat myymään tai hankkimaan puuta ostettavaksi tilakokoihin sidottuina luovutuskuutiometreinä.

”Vanhan Virtasen ajokkina oli Chevrolet-kuorma-auto, jolla hän vei puuta Heinolan tehtaille. Autot olivat tuohon aikaa niin kevyitä, että talvella ajeltiin järven jäitä pitkin, kertoo Veikon pojanpoika ja Kuljetus- Kauko Oy:n toimitusjohtaja Jukka Virtanen.

Puurallin hiivuttua Veikko Virtasen rahdit vaihtuivat maitotonkiksi, joita haettiin maanteiden varsien kopeista ja toimitettiin meijeriin. Hieman myöhemmin maitoa noudettiin tiloilta tankkiautoilla.

Avukseen kuljettaja sai ensin vanhimman poikansa Kaukon ja sitten tämän nuoremmat veljet Vesan ja Maurin.

”Kuljin jo alaikäisenä etenkin Vesan mukana ajokeikoilla. Isä vihjaili, että muitakin ammatteja kuin kuorma-autoilija on olemassa ja kehotti opiskelemaan venäjää, jos yhtään on kielipäätä”, Jukka Virtanen muistelee.

Liiketoiminta ja kalustomäärät kasvoivat 1980-luvun loppua kohden Kauko Virtasen johtajakaudella. Vuonna 1988 yritysmuoto vaihtui osakeyhtiöksi, jolle rakennutettiin halli- ja toimistotilat Vuohkallion teollisuusalueelle. Yhtiön nimeäminen tuotti päänvaivaa alalla toimivien lukuisten muiden Virtasten takia. Ratkaisuksi keksittiin käyttää isännän etunimeä.

Vesa hyödynsi nimikikkaa ja perusti samoihin aikoihin maa- ja vesirakentamiseen sekä purku-urakoihin erikoistuneen Vesan Kuljetus Oy:n. Hänen veljensä Mauri ajaa kuorma-autoa edelleen toimivan yhtiön palveluksessa.

Jukka Virtanen ryhtyi ottamaan Kuljetus-Kaukosta vetovastuuta vuonna 1992. Pikkuveljensä Mikkokin kiinnostui alasta ja opiskeli logistiikkainsinööriksi. Hän työskentelee tällä hetkellä Koivunen Oy:n palveluksessa kuormankäsittelylaitteiden ja niiden varaosien myyntipäällikkönä. Veljesten pikkusisko Ulla Virtanen huolehtii konttorin puolella Kuljetus-Kaukon paperitöistä ja taloushallinnosta.

”Oma poikani, 13-vuotias Eetukin on jo kerran ollut mukanani työkeikalla. Matkaan tuli sen verran ylimääräisiä mutkia, että pelkään hänen saaneen täysin väärän kuvan koko touhusta ”, Jukka Virtanen vitsailee.

Yhtiön raskaimman nostokaluston edustaja ja Volvo FM kymppipyörä. Kuva: Marko Taavila

Puomiston kärjestä niveltyvä ”jibi” taittuu haluttuun kulmaan ja lisää ulottuvuutta. Kuva: Marko Taavila

Käytettynä hankittu Sisu on varustettu toisella satatonnimetrisellä nosturilla. Kuva: Marko Taavila

Kuusakoski Oy:n ajoissa liikkuu kierrätettäviä materiaaleja ja niistä jalostettuja uusioraaka-aineita. Kuva: Marko Taavila

Virtasten palvelutarjonta laajentui maantiekuljetuksista nostoihin jo 1960-luvun lopulla Kaukon hankittua ensimmäisen liikennelupansa. Hänen ensimmäisenä kalustonaan oli Tico K 500 nosturikuormaaja alustanaan Bedford ”Ukko-Peku”. Yhdistelmän maksimikapasiteetti oli 3000 kg alle 1,7 metrin etäisyyksillä. Pisimmillään Ticolla ulottui 5,3 metriin, jolloin taakka sai painaa 950 kg.

Ero on huomattava verrattuna yhtiön nykyisiin nostureihin. Niistä raskaimpien nostomomenteiksi valmistaja ilmoittaa muhkeat satatonnimetriä, mikä tarkoittaa 100 000 kg:n nostoa teoreettiselta metrin etäisyydeltä. Käytännössä voimaa riittää poimimaan 8000 kg:n taakka 10 metrin päästä. Nosturin ulottuvuus perustuu kahdeksaan jäykkään puomiin sekä taittonivel ”jibiin” ja sen kuuteen jatkeeseen. Teleskooppina avautuvan kokonaisuudella ylletään 32 metrin työskentelykorkeuteen.

”Nostureita on yhteensä ollut kolmisenkymmentä vuosien varrella, ja melkein kaikki niistä PM:iä, kuten ensimmäisessä autossani vuosimallin 1983 Scania 112:ssakin. Muitakin merkkejä toki satunnaisesti”, Jukka Virtanen toteaa.

Nostokeikkoja tehdään enimmäkseen kattoasennusyrityksille, rakennusyhtiöille ja tuotantolaitoksille. Paperi- ja puunjalostusteollisuuden rakennemuutos on vähentänyt työtilaisuuksia ja muuttanut niiden luonnetta.

”Ennen tehtailla käytiin monta kertaa vuodessa. Nykyisin nostot ovat purkuihin tai koneiden poisvienteihin liittyviä kertaluonteisia projekteja.”

Kuusakoski Oy:n Heinolan yksikkö on pitkäaikaisin teollisuuden asiakas, jonka kanssa on harjoitettu yhteistyötä 1970-luvun alkuun sijoittuvasta ensimmäisestä rakennusvaiheesta lähtien. Materiaalien kierrätykseen erikoistuneen laitoksen päivittäisissä ajoissa on yhteensä neljä Kuljetus-Kaukon kuorma-autoa tai ajoneuvoyhdistelmää. Kunnossapidon ja huollon tehtävissä tarvittavat nosturit ja henkilönostimet ovat niin ikään tuttu näky Kuusakosken tontilla.

Kaksiakselinen pienperäkärry korotetulla pressukuomulla kuuluu kevyeen kalustoon. Kuva: Marko Taavila

Lavetteja ja lavoja on lukuisiin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Kuva: Marko Taavila

Veneiden nostoon käytetään erikoiskalustoa. Kysyntää riittää keväisin ja syksyisin. Kuva: Marko Taavila

Sesonkiluonteisia toimeksiantoja edustavat veneiden ja laivojen vesillelaskut sekä talvitelakoinnit. Päijänteen vesistöalueeseen kuuluvalla seudulla asiakaskunta on vakiintunutta ja keikkoja riittäisi enemmän kuin niitä voidaan ottaa vastaan.

”Veneidennostot ovat ylimääräistä hommaa, jota toki tehdään aikataulujen salliessa. Tämä kannattaisi veneilijöiden huomioida suunnitelmissaan ”, Virtanen vinkkaa.

Hän kiistää varsinaisen merkkiuskollisuuden, vaikka nosturit ovat PM:iä ja yhtiön kymmenestä ajoneuvosta kahdeksan Volvoa. Yhden valmistajan kalustoon tukeutuminen tuo kuitenkin synergiaetuja varaosahankintojen ja huoltopalveluiden keskittämisten kautta. Lisähyötyä koituu tyypillisten piirteiden tiedostamisesta.

”Suoranaisilta murheilta on näiden kanssa vältytty, mutta ominaisuudet ovat tulleet tutuiksi sekä hyvässä että pahassa”, Jukka Virtanen toteaa.

Kalustolle kertyy yhteensä 500 000 ajokilometriä vuodessa, josta 40 prosenttia Kuusakoski Oy:n päivittäisissä tehtävissä. Muun ajon osuus selittyy operoinnilla pääasiassa Etelä-Suomessa ja teollisuuden erikoiskuljetusten vähentymisenä. Tosin tänä vuonna rahtia on toimitettu Tornioon ja Terrafame Oy:n akkutehtaan työmaalle Sotkamoon.

Huolto on tärkeä osa kuljettajien työstä. Juha Björk puristaa keikkojen välissä rasvaa nostopuomin nippoihin. Kuva: Marko Taavila

Kuljettajat pesevät ja huoltavat ajokkinsa työviikkonsa päätteeksi. Kuva: Marko Taavila

Yhtiön kalustoa ajaa kymmenen kuljettajaa toimitusjohtaja mukaan lukien. Vakiintunut vahvuus vastaa ajoneuvojen lukumäärää ja toiminnan luonnetta.

”Työaikamme ovat melko säännöllisiä, toisin kuin pitkiä matkoja ajavilla rekkakuskeilla. Tämä tekee meistä houkuttelevan työpaikan etenkin perheellisille.”

Vanhemmilla kuljettajilla on asuntolainat maksettu ja lapset kasvaneet aikuisiksi. Nuoremmat elävät vaihetta, jossa työstä maksettava palkka motivoi enemmän kuin konkarikollegoita. Työnantajan silmissä molempien ryhmien edustajat ovat tärkeitä.

” Alan koulutus on eduksi, mutta meidän hommamme oppii ainoastaan kokemuksen kautta. Työssä pärjää, jos on kiinnostunut ajoneuvostaan ja pitää hyvää huolta siitä. Perjantaisin päätämme ajot niin, että jokainen ehtii laittaa autonsa valmiiksi seuraavaa viikkoa varten.”

Pesujen lisäksi kuljettajat huolehtivat öljynvaihdoista, rasvauksista ja muista kevyistä huoltotoimista. Polttimoista lähtien kaikki tarvikkeet on tuotava 30 kilometrin päästä Lahdesta tai tilattava verkkokaupasta.

Ajoneuvotekniikan ohella kuljettajien työolot ovat kehittyneet huimasti isoisän työvuosista.

”Meillä on etäajastettavat Webasto-lämmittimet, mutta pappa Virtasen herätessä pakkasaamuun hän sytytti hellaan tulet ja keitti ensimmäisen pannullisen vettä autonsa syyläriin kaadettavaksi. Seuraava kiehui kahvia varten, jonka jälkeen kolmas kannu jälleen jäähdyttimeen lorautettavaksi kylmentyneen tilalle”, Jukka Virtanen kertoo.

Toisena edistyksenä hän mainitsee Traficomin ylläpitämän digitaalisen ajoaikojen seurantajärjestelmän ja sen myönteiset vaikutukset liikenneturvallisuuteen sekä kuljettajien työssä jaksamiseen ja läheisiin ihmissuhteisiin.

Yritys ja sen henkilöstö ovat vuosikymmenten aikana välttyneet vakavilta onnettomuuksilta. Vaarallisin läheltä piti -tilanne sattui Jukka Virtaselle talvella 1995, kun hänen ohjaamansa kuorma-auto jäi tasoristeyksessä junan alle. Tapahtuneen aiheutti jäinen tienpinta ja liiallinen ajonopeus. Kuljettajan pelasti sinkoutuminen tuulilasin mukana ulos ohjaamosta.

”Säilyin rysäyksessä täysin ehjänä, ainoastaan farkut repesivät. Turvavyö oli onnekseni auki, muuten olisin murskautunut Volvon koppiin ja jatkanut matkaa junan puskemana Lahden suuntaan.”

Autokannan pitäminen ajanmukaisena edistää osaltaan kuljettajien työturvallisuutta. Ideaalitilanteessa ajoneuvo uusitaan kymmenen käyttövuoden jälkeen, mutta todellisuudessa vaihtoväli tuppaa venähtämään jonkin verran pidemmäksi.

”Pyrimme hankkimaan uusia vanhojen tilalle, mutta kustannussyistä on toisinaan joustettava ja tyydyttävä käytettyihin”.

• Erikoistunut kuljetuksiin ja nostoihin
• Liiketoiminta aloitettu 1946
• Osakeyhtiö perustettu 1988
• Henkilöstömäärä 12
• Liikevaihto 1,4 milj.euroa (2019)