Vanhoja metsätyökoneita esillä Komia Mettäsavotta 2024 -tapahtumassa – tapahtuman tavoitteena oli tehdä metsä ja metsätyöt tutuksi kaikenikäisille

Kockum Nordverk KS-875 oli 1970-luvun alussa siihenastisista metsätraktoreista järein, kallein ja varmaan myös kestävin. 14,2 tonnin painoista konetta markkinoi Kesko hintaan 260 000 mk. Moottori on 167 hv:n 6-sylinterinen Scania, keinuvassa etuakselissa on kitkalukko, teliakseleissa normaalit lukot. Kuormaimena on ollut Hiab tai Jonsereds. Kuva: Kimmo Kotta

• Esillä vanhaa kalustoa metsätöihin.
• Mukana kevyttä ja raskaampaa kalustoa.

Etelä-Pohjanmaata ei ole pidetty kovin metsäisenä maakuntana, mutta niin laajaa lakeutta ei olekaan, etteikö sen takaa häämöttäisi metsä. Joillakin seuduilla metsää sanotaan kuitenkin olevan niin vähän, että lasten ei vanhaan aikaan tarvinnut pelätä selkäsaunaa, koska vitsa jouduttiin korvaamaan turvemättäällä. Näin kerrottiin Lapuan Tiistenjoella maaliskuun alkupuolella järjestetyssä Komiassa mettäsavotassa.

Peltosalmen Konepajan 1960-luvun puolivälissä esittelemässä Farmi-nostolaitevinssissä oli kaikki tarpeellinen yhdessä paketissa, eli vinssi, keikahtamisen vaaraa vähentäneet tukijalat, sekä lovipankko. Farmi-vinssit myytiin Hankkijassa, Laborin merkki oli Normet, Keskon Hakki. Lisävarusteena oli saatavilla 3,5 metrin kuormauspuomi. Kuva: Kimmo Kotta

Pienimuotoisetkin metsäalan tapahtumat ovat hyvästä, etenkin jos niihin osallistuvat myös metsäteollisuuden ja metsänhoitoyhdistysten edustajat. Tällä hetkellä metsästä puhutaan ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja valitettavasti äänessä ovat eniten sellaiset, joille koko ala on täysin vieras.

Mielipiteitähän saa olla, mutta olisi suotavaa, että ne perustuisivat faktoihin, eivätkä omassa päässä kehittyneisiin otaksumiin. Useimmat metsänomistajat ovat aktiivisesti yhteydessä metsäalan asiantuntijoihin, muille sen sortin kohtaaminen järjestyy helposti Komian Mettäsavotan kaltaisissa tapahtumissa. Tekee hyvää olla puheissa sellaisen kanssa, joka tietää oikeasti mistä puhuu.

Luhurikan tanssilavan parkkipaikalla pääsi tutustumaan siihen, kuinka metsätyöt hoituvat perinteisesti pokasahalla ja kirveellä sekä nykyaikaisella kalustolla. Tiistenjokelainen "Komiat Traktorit" -ryhmä olisi varmaan saanut koottua hyvinkin laajan vanhojen metsäkoneiden katselmuksen, mutta metsän ympäröimä tapahtumapaikka asetti omat rajoituksensa kaluston määrälle. Tavoitteena oli tehdä metsä ja metsätyöt tutuksi kaikenikäisille ja siinä varmasti onnistuttiin.

Muinoisissa taulukoissa normaalikuntoisen metsätyömiehen tuntisaavutukseksi halonhakkuussa määriteltiin keskinkertaisissa olosuhteissa puoli pinokuutiota, mihin kuului puiden kaataminen, karsiminen, katkominen, halkominen ja pinoaminen. Moneltako onnistuisi pokasahalla ja kirveellä? Mottimestarit tekivät vähintään tuplamääriä. Kuva: Kimmo Kotta

Tolppakengillä varustautunut metsuri näytti, kuinka puu pätkitään pystyyn. Jussipaitainen kaveri teki koivuhalkoja sellaisilla otteilla, että kirves oli ilmeisen tuttu väline. Vieressä kuorittiin propsia koloraudalla. Kauempana harvennettiin männikköä Nisulan ja Sampo Rosenlewin koneilla.

Ennen kone- ja tehdaskuorinnan yleistymistä kuitupuut kuorittiin vuoluraudalla välivarastolla tai metsässä. Kevät oli parasta kuorinta-aikaa, koska kuori irtosi silloin helpoiten, eli oli nilallaan. Myös tukit pyrittiin kuorimaan jo tekovaiheessa, jolloin ne kuivuivat nopeammin, mikä paransi niiden kelluntaa uittovaiheessa ja varjeli tuholaisilta Kuva: Kimmo Kotta

Vanhemmasta kalustosta harvemmin nähty oli uskomattoman siistinä säilynyt Kockum KS875. Päälle 50 vuotta sitten se oli järein, kallein ja kaiketi myös kestävin kuormatraktori ‒ siinä ei ollut ensimmäistäkään maataloustraktorin osaa. Tuolloin tyyriinä ja raskaana pidetty Teli-Lokkeri oli yli 30 % halvempi ja 4 tonnia kevyempi.

Tiistenjoen tapahtumassa toteutui sen tarkoitus. Nähtiin kuinka raskasta metsästä eläminen oli ennen, ja kuinka asiallisesti ja asiantuntevasti homma hoituu nykyään. Niin mitäkö se tanssilavan nimi Luhurikka tarkoittaa? No sehän on mesimarja.

Todennäköisesti Fendt-järjestelmätraktoreita käytettiin täällä enemmän metsässä kuin pellolla. Harvesterivarustuksen asensi lumijokelainen Kone-Meskus. Työkonekantajan käyttöä harvesterialustana puolsivat hyvä näkyvyys ja rungossa ollut kiertonivel, jolla korvattiin keinuva etuakseli. 380 GT:n kuormaimena on tässä RKP ja kourana Keto. Kuva: Kimmo Kotta

Tankattuna 19-kiloinen BL oli Stihl-tehtaan ensimmäinen yhdenmiehen saha, valmistus alkoi 1950. Suomessa sitä myytiin 90 000 markan hintaan, bensa Ferguson maksoi tuolloin 325 000 mk. 125-kuutioisen 4,5 hv:n Stihlin terä oli vakiona 40-senttinen, mutta saatavilla oli tuplasti pidempi versio, jolla kaatui pyörittelemättä isokin puu. Kuva: Kimmo Kotta

Vuosina 1950‒55 myynnissä ollut 125-kuutioinen Be-Bo tehtiin Ruotsissa, esikuvana oli kanadalainen Hornet. Seuraava sahamalli oli merkiltään Partner. Vajaat 20 kiloa painaneen sahan kuljetusta helpottamaan oli tarjolla ahkio ja selkäteline. Suomen hitaasti kasvaneilla 1950-luvun alun sahamarkkinoilla Be-Bon osuus oli 25 %. Kuva: Kimmo Kotta

Yksinkertaisin ja halvin traktoreiden metsätyöväline oli lovipankko, joita tehtiin teollisessa mitassa monessa pajassa, mutta sellainen syntyi myös kätevältä kyläsepältä. Pankkoa ylös nostamalla saatiin painoa vetäville pyörille, samalla estettiin puiden osuminen esteisiin, mikä olisi saattanut aiheuttaa traktorin ympäripyörähtämisen. Kuva: Kimmo Kotta

Valmet 870 CK toi merkille uutta uskottavuutta täysin epäonnistuneen Terra-kauden jälkeen. Vuonna 1971 markkinoille tullut 9,9 tonnin CK kuului kuormatraktoreiden halvimpaan alle 150 000 markan luokkaan. Taka-akseleista vain etummainen veti, lisävarusteena teliin sai kitkarullavedon. Ergonomialtaan CK oli aikansa huippua. Kuva: Kimmo Kotta

Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje