Jokamiehentraktoriksi suunnitellusta Ford 8 NAN:ista jouduttiin maksamaan 9,25 miljoonaa dollaria patenttioikeuskorvauksia

Ford 8 NAN -traktoria valmistettiin vuosina 1947-52, Detroitissa, Michiganissa, USAssa 524 076 kappaletta. Kuva: Kimmo Kotta

Fordson F-traktorin tuotanto päättyi olosuhteiden pakosta vuonna 1928, ja vaikutti siltä, että Detroitissa ei enää koskaan tehtäisi traktoria. Toisin kävi – pahimman lamakauden hellitettyä 30-luvun alussa Henry Ford määräsi insinöörinsä suunnittelemaan uutta "jokamiehentraktoria". Uudessa mallissa oli tarkoitus käyttää mahdollisimman paljon henkilö- ja kuorma-autojen osia, voimanlähteeksi kaavailtiin Fordin 60 hv:n V8-moottoria.

Vuosikymmenen loppupuolelle kestänyt kehitystyö tuotti vain muutaman epäonnistuneen prototyypin. Suurin ongelma oli jo hieman seniiliksi käynyt Henry, joka puuttui jatkuvasti suunnittelijoiden työhön esittäen mitä uskomattomimpia ideoita. Kiusallisen tilanteen pelastajaksi ilmaantui Harry Ferguson, joka etsiskeli suurtuotantoon pystyvää valmistajaa hydraulisella nostolaitteella varustetulle traktorilleen.

Aluksi Henry Ford oli kiinnostunut vain traktorin hydraulista nostolaitetta koskevasta patentista, mutta Ferguson ei uskonut edes tämän maailman rikkaimmaksi tunnetun miehen rahojen riittävän oikeuksien lunastamiseen. Lyhyen neuvonpidon jälkeen päädyttiin sopimukseen, jonka mukaan Ferguson huolehtisi traktorin markkinoinnista ja Ford valmistuksesta. Kahden irlantilaisen jääräpään nopea yhteisymmärrys selittyi molemminpuolisella pakolla; Amerikan traktorimarkkinoiden ulkopuolelle jäänyt Ford tarvitsi nopeasti uuden tuotteen ja aikaisemmissa bisneksissään tappiota tehnyt Ferguson tarvitsi rahaa.

David Brownin tekemää Ferguson A -traktoria piti kuitenkin muuttaa amerikkalaiseen maatalouteen sopivaksi. Fordin suunnittelijat pistivät koko traktorin muotoilua myöten uusiksi, nostolaitetta lukuun ottamatta. Moottorin aihiona oli Ford Mercury V8, tällä kertaa tosin puolitettuna. Kesäkuun lopulla, v. 1939, uusi Ford-Ferguson 9N -traktori oli valmis ja se esiteltiin suurelle kutsuvierasjoukolle Fordin maatilalla. Tapahtuman ehdoton tähti oli kahdeksanvuotias koulupoika David McLaren, joka antoi kyntönäytöksiä aikaisempia huomattavasti kevytkäyttöisemmällä traktorilla.

Tuotanto saatiin nopeasti käyntiin, ensimmäisenä puolikasvuotena tehtiin yli 10.000 traktoria, seuraavina vuosina määrät nelinkertaistuivat. Sotatila toi materiaalipulan, minkä vuoksi traktoria piti yksinkertaistaa olosuhteita vastaavaksi. Vuonna -42 esiteltiin "karvahattumallinen" 2N, jossa oli rautapyörät, magneettosytytys ja kampikäynnistys. Henry Ford oli vähitellen siirtymässä eläkeläiseksi, mutta palasi takaisin yhtymän johtoon v. 1943, kun Fordin ainoa poika Edsel kuoli 49-vuotiaana.

Fordin sukulaiset ja oikeastaan koko Amerikka olivat huolissaan 80-vuotiaan ja nyt jo dementoituneen Henryn tekemisistä, Ford oli sentään US-Army:n tärkeimpiä tavaratoimittajia. Tilanne korjautui, kun Fordin 28-vuotias pojanpoika Henry Ford II kutsuttiin yhtymän pääjohtajaksi v.1945. Ensitöikseen uusi pomo lopetti yhteiselon Fergusonin kanssa. Harry Ferguson oli aloittanut liiketoimensa Henry Fordilta lainatulla 60.000 dollarilla; yhteistyö oli tuonut Fergusonille yhdeksän miljoonan voiton, mutta Fordille 15 miljoonan tappion, lähinnä Henry Fordin käsittämättömän hinnoittelun takia.

Ferguson häipyi omien traktorijuttujensa pariin ja Ford aloitti uuden parannetun Ford 8N -traktorin tuotannon v. 1947. Uudessa mallissa oli osittain uusittu moottori, vaihteistosta löytyi nelosvaihde ja mittarivarustukseen kuului yleismittari ensimmäisenä maailmassa. Traktoriin piti tulla uusi kirkas väri, mutta päädyttiin vaaleaan sävyyn, koska maatilojen olosuhteet huomioivien suunnittelijoiden mielestä kananpaska näyttäisi vaaleanharmaan pellin päällä vähemmän räikeältä.

Katso Ford 8N -traktorin tekniset tiedot Konedatasta.

Valmistusmäärät pomppasivat heti muinoisiin F-Fordsonin lukemiin; toisena tuotantovuotena tehtiin jo yli 100.000 traktoria. Ferguson ei katsonut hyvällä Fordin touhuiluja ja esitti 340 miljoonan dollarin korvausvaatimuksen yhteistyö- ja patenttisopimuksien rikkomisesta. Fergusonin ja Fordin suusanallinen "kättä päälle" -sopimus työllisti neljän vuoden ajaksi yli 200 lakimiestä, tuloksena miljoonasivuinen asiakirjapino ja korvaussumman tippuminen 9,25 miljoonaan dollariin. Vuonna 1952 annetun tuomion mukaan patenttioikeuksia katsottiin loukatun vain osassa hydraulisen nostolaitteen painonsiirtojärjestelmää. Seuraavana vuonna markkinoille tulleessa "Juhlamallissa" vaaditut muutokset oli tehty ja tuotanto jatkui entiseen tahtiin.

Ferguson TE-20 ja Ford 8N tulivat Suomen markkinoille samaan aikaan, olivat ominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään kuin kaksi marjaa, mutta silti Fergusonia myytiin lähes 10-kertainen määrä vuoteen 1953 mennessä. Ford ei ollut millään muotoa huonompi, eikä edes taitamattomasti markkinoitu; ainoa vika oli sen valmistusmaassa. Punta oli huomattavasti helpommin saatava ja edullisempi valuutta kuin dollari, niinpä Ford maksoi yli 30 % enemmän kuin vastaava englantilainen Ferguson.

Meille tuotiin yhteensä 746 petrolikäyttöistä Ford 8 NAN- ja neljä bensiinikäyttöistä 8N-mallia vuosina 1948–53. Nekin vähät olisivat jääneet saamatta ilman Fordin myöntämää miljoonan punnan luottoa, josta osan saattoi käyttää myös dollaritraktoreiden ja -hymyjen ostoon Amerikasta. Amerikkalaisista traktoreista Ford 8 NAN ja myöhempi NAA olivat meillä kuitenkin markkinajohtajia ja saattavat olla vieläkin. Tuontisäännöstelyn aikaan 1944–56 meille tuotiin kaikkiaan hieman yli 1700 "ameriikantraktoria", joista Fordin osuus oli yli puolet.

Tämä juttu on julkaistu alun perin Koneviesti 01/2005 -lehdessä.