Irlannista vuonna 1847 Michiganiin muuttanut William Ford toivoi vanhimman poikansa jatkavan tilansa viljelyä, mutta v.1863 syntynyt Henry piti hevostyötä turhauttavana, kuokkimiset ja haraamiset olivat yhtä tympeitä.
Henry Fordin tulevaisuudensuunnitelmat selkenivät 12-vuotiaana, jolloin hän sai isältään taskukellon. Sen sisältö tuli tutkittua siksi moneen kertaan, että pian hän kykeni korjaamaan koko kylän kellot. Tuolloin vastaan tullut Nichols & Shepard-maantielokomobiili vahvisti osaltaan kiinnostusta tekniikkaan.
Niinpä Henry Ford matkasi 16-vuotiaana Detroitiin saadakseen tietoa höyryvoimasta ja muusta konetekniikasta. Oppipojan vakanssi konepajalla ja telakalla ei ollut ansioiltaan tuottoisaa, tienatakseen vuokrarahat hän korjaili iltaisin kelloja. Kolmen vuoden kuluttua Henry palasi kotitilalleen, mistä käsin hän toimi höyrykoneiden huoltomiehenä ja opiskeli siinä ohessa kirjanpitoa.
Detroit kutsui taas vuonna 1891, tällä kertaa työnantajana oli Thomas A. Edisonin Illuminating Company, missä Henry yleni parissa vuodessa pääinsinööriksi. Moottoreiden ja erilaisten kulkuvälineiden rakentelu oli kuulunut harrastuksiin jo pitkään, nyt aikaa ja rahaa riitti vaativampiinkin projekteihin. Ensimmäinen kunnolla toiminut auto, 4-hevosvoimainen Quadricycle, valmistui vuonna 1896.
Parin epäonnistuneen autoyrityksen jälkeen v. 1903 perustettu Ford Motor Company oli lopullinen tie menestykseen. Ensimmäiset 8 automallia eivät herättäneet laajempaa huomiota, mutta v. 1908 esitelty T-Ford oli täysosuma. Huokean kulkuvälineen hinta putosi entisestään vuonna 1913 käyttöön otetun liukuhihnajärjestelmän myötä. Vuoden 1918 lopulla Ford-yhtymän johtoon siirtyi Henryn poika Edsel, mutta käytännössä vanhempi Ford päätti vielä kaikesta. Tuolloin jo puolet kaikista Pohjois-Amerikan autoista oli T-Fordeja, hinta oli tippunut kolmasosaan alkuperäisestä. 10 miljoonan auton raja rikkoontui 1924.
Kun autoteollisuus oli saatu hyvään vauhtiin, voitiin keskittyä maatalouden koneistamiseen. Ensimmäiset prototraktorit koottiin autojen osista, mutta unkarilaisen Eugene Farkasin suunnittelemassa lopullisessa versiossa ainoa autosta lainattu komponentti oli pörräpuolasytytys.
Rakenteeltaan Fordin traktori oli uusinta uutta - valurunko oli itsekantava, kaikki voimansiirto-osat olivat öljykylpyisiä, eikä se painanut kuin 1250 kiloa. Tehtailu alkoi syksyllä 1917, ensimmäiset 6000 traktoria ostettiin Englantiin. Merkiksi otettiin hiljattain perustetun valmistajayhtiö Henry Ford & Son -nimestä muunnettu Fordson.
T-Fordin tapaan Fordsonin paras myyntivaltti oli hinta, joka muutamassa vuodessa vielä puolittui. Vuonna 1919 tuotettiin 56 897 Fordsonia, 6 vuotta myöhemmin 104 168. Tuossa vaiheessa kilpailijat olivat ottaneet pitkän teknisen etumatkan, mutta Henry Ford uskoi sitkeästi halpuutuksen voimaan, mikä edisti traktoreiden yleistymistä ympäri maailmaa, mutta johti lopulta kannattamattomaksi käyneen USA:n traktorituotannon katkeamiseen yli 10 vuodeksi.
Henry Ford oli pätevä, mutta omalaatuinen teollisuusmies. Hän maksoi työntekijöilleen kaksinkertaista palkkaa, jonka saamisen ehtona oli alistuminen melko pitkälle menneeseen yksityiselämän holhoamiseen. Ammattiyhdistykset ja juutalaiset olivat hänen mustalla listallaan, samoin Hollywood-elokuvat, alkoholi, jazz-musiikki, lyhyet hameet, lasten päivähoito ja itäeurooppalaiset maahanmuuttajat.
Edsel Fordin kuoltua v.1943 tuolloin jo pitkälle dementoitunut Henry Ford siirtyi takaisin yhtymän johtoon, mikä sai presidentti Rooseveltin harkitsemaan sen ottamista valtion haltuun. Heikkoon jamaan ajautunut konserni pelastui, kun johtoryhmään kutsuttiin tuolloin 25-vuotias laivastosta vapautettu Henry Ford II. Pitkään sairastanut Henry Ford menehtyi aivoverenvuotoon 83-vuotiaana huhtikuussa 1947.
