Sisun M-sarjan ilmestyessä sen ulkonäkö poikkesi totutusta — tekniset ratkaisut tekivät siitä varteenotettavan kilpailijan muille merkeille

Sisun suuri uutuus vuoden 1970 esittelykiertueella oli M-sarja, joka oli tarkoitettu koko malliston huipulle. Auton ulkonäkö poikkesi totutusta ja se sai pian monia ohjaamon olemusta kuvaavia lempinimiä kuten Niittikoppi, Nakkikoppi ja Kasvihuone.
Kuorma-autovalmistajien välinen tehokilpailu kohotti moottoreiden suorituskykyä tiheään. Vuonna 1977 Sisun tehokkain moottorivaihtoehto oli tässä esitteessä näkyvä Rolls-Royce Eagle 320 MK III, jonka huipputeho oli 232 kW (315 hv). Sisu käytti Rolls-Roycen moottoreita tehokkaimmissa malleissaan koko 1970-luvun ajan.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

M-sarjan tekniset ratkaisut olivat iso harppaus eteenpäin ja ne tekivät Sisusta erittäin kovan kilpailijan verrattuna mihin tahansa muuhun eurooppalaiseen kuorma-autoon. M-sarja muistetaan tänä päivänä kuitenkin sen ohjaamosta. Siksi tarina on paras aloittaa tästä ohjaamosta.

Sisun aikaisempi bulldog-ohjaamo, Kiitokorin valmistama KB, oli vuonna 1963 Euroopan ensimmäinen kippiohjaamo. Volvo seurasi perässä vuonna 1964.

Kuusikymmenluvun lopulla alkanut kuorma-autoja koskeva lainsäädännön muuttuminen lisäsi valmistajien välistä kilpailua. Sisulla nähtiin, että kokonaispainojen ja moottoritehojen kasvun takia oli välttämätöntä suunnitella uusi päivitetty mallisarja.

Uuden M-malliston suunnitteli pääsuunnittelija DI Veli Vallinojan alaisuudessa työryhmä, jonka vetäjä oli teknikko Joel Lauronen. Ohjaamot muotoili teollinen muotoilija Antti Siltavuori.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

M-sarjan protoautot tehtiin ja kokeiltiin DI Pentti Rikkisen ansiokkaalla johdolla kokeiluosastolla, joka tuohon aikaan oli Helsingissä Aleksis Kiven ja Fleminginkadun kulmassa olleessa matalassa rakennuksessa.

Uusi ohjaamo syntyi leikkurilla, särmäyskoneella ja kanttikoneella työstetystä pellistä ja neliöputkesta. Osat liitettiin yhteen pistehitsaamalla ja sokkoniittien avulla. Yhtään syvävedettyä tai koriprässissä tehtyä osaa ei tarvittu. Ohjaamo kokonaisuudessaan oli näin mahdollista valmistaa Sisun Karjaan tehtaalla.

Tämä oli ehdottomasti hyvin toimiva ja taloudellinen ratkaisu, kun huomioi kuorma-auto-ohjaamoiden tuotantomäärät. Teknisessä mielessä Sisun ratkaisu ei ollut kovin poikkeuksellinen. Monet amerikkalaiset raskaiden kuorma-autojen valmistajat käyttivät vastaavalla tekniikalla koottuja ohjaamoita autoissaan. Tosin amerikkalaisohjaamoissa ulkopellit olivat teräksen sijasta alumiinia.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Ulkonäkö ei Sisun ohjaamossa ollut sen syntyaikana mitenkään erikoinen, vaan paremminkin ajanmukainen. Vastaavaa särmikkyyttä oli tuolloin esimerkiksi Steyr Plus 90 -malliston muotoilussa. Tuulilasin ja kojelaudan puolesta Sisun ohjaamossa on yhdennäköisyyttä myös Daffin vuonna 1962 esittelemän 2600-sarjan kanssa.

Kaiken kaikkiaan M-ohjaamo oli varsin käytännöllinen: sieltä oli hyvä näkyvyys, se oli lämmin ja riittävän tilava.

Vahva alusta ja tehokilpailua

M-malliston tekninen etevyys oli sen alustassa. Kuorma-auton vääntöjäykkä Z-palkkirunko oli ainutlaatuinen ja luja. Z-pitkittäispalkit antoivat rungolle yli 10 % lisää sisäleveyttä U-palkkeihin verrattuna. Tämä oli suuri etu mm. moottoritilassa. Ulospäin käännetty ylälaippa helpotti myös asennuksia ja kuormalaitteiden kiinnitystä.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Luja runko oli tarpeen etenkin siksi, että tuolloin nimellisiin tilavuuspainoihin perustuvat sallitut kuormat johtivat suuriin todellisiin massoihin. Runkomateriaalin valmisti Rautaruukki.

Moottoreina oli aluksi Leyland 0.690 turbo, 265 hv (BPT) ja Rolls Royce Eagle (CST), 280 hv (1970). Tehokilpailun alettua ja sallittujen painojen noustua moottoreiden teho nostettiin 340 hevosvoimaan vuonna 1978.

Leyland- ja Rolls-Royce-moottorit olivat kelvollisia, mutta hävisivät tehossa Scanian V8-moottorille (1969, 375 hv). Tilanne korjaantui vuonna 1980, kun Sisu siirtyi Cumminsin NTE-moottoreihin. Niiden avulla Sisu menestyi erinomaisesti tehokilpailussa: teholukemat olivat aluksi 375 ja lopulta 405 hv.

M-ohjaamo otettiin käyttöön myös Brittein saarilla Dennison-kuorma-autoissa ja matalalattiaversiona Lokomo-autonostureissa.
M-ohjaamo otettiin käyttöön myös Brittein saarilla Dennison-kuorma-autoissa ja matalalattiaversiona Lokomo-autonostureissa. Kuva: Valmistaja
M-ohjaamosta oli hyvä näkyvyys, koska valmistustekniikan ansiosta sivupilarit voitiin tehdä poikkisuunnassa kapeammiksi. Ohjaamo oli syntyaikanaan myös tilava verrattuna moniin muihin bulldog-ohjaamoihin.
M-ohjaamosta oli hyvä näkyvyys, koska valmistustekniikan ansiosta sivupilarit voitiin tehdä poikkisuunnassa kapeammiksi. Ohjaamo oli syntyaikanaan myös tilava verrattuna moniin muihin bulldog-ohjaamoihin. Kuva: Valmistaja

Vankka Fuller-vaihteisto ja tehokas nostoteli

Vaihteisto oli lujana tunnettu 13- tai 14-vaihteinen synkronoimaton Eaton Fuller. Verrattuna silloisiin synkronivaihteistoihin olivat vaihteensiirrot pikaisen nopeita. Osa kuljettajista ei kuitenkaan omaksunut näiden vaihtamistekniikkaa, ja tähän kilpailevien merkkien markkinointi osasi panostaa. Kuiva 355 mm:n 2-levykytkin ei rajoittanut liikkeellelähtöjä ylikuormillakaan eikä montussa.

Vetävä napavälitysakselisto oli M-sarjassa alkuvuosina Kirkstallin valmistama ja sinänsä aivan kelvollinen. Vuodesta 1975 sen tilalle tuli Helsingin tehtaalla tehty erinomainen BTE, joka oli silloin markkinoiden lujin akselisto.

Etupyörien kääntyvyys oli parempi kuin ruotsalaisilla kilpailijoilla, eli käytännössä markkinoiden paras. Sama tilanne oli M-sarjaan ja nokalliseen R-mallistoon Vanajalta periytyneen nostotelin suhteen. Hyvä nostoteli toi etua myös kääntyvyyteen. Myös pyöräjarrut olivat kilpailijoita tehokkaammat ja kestävämmät.

Yhteenvetona voi hyvin sanoa, että M-mallisto oli kilpailijoitaan lujempi työväline, lukuun ottamatta moottoreita. Niissä ruotsalaiset olivat taitavampia, kunnes Cumminsin moottorit tulivat Sisun M- ja R-malleihin.