Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan

Jussi Peltosella on erikoisten Scoopmobile-kuormaajien kokoelma – katso, millaisia ovat kolmipyöräiset kuormaajavanhukset

Sattuma johti Jussi Peltosen ostamaan ensimmäisen kolmipyöräisen Scoopmobilen, seuraava tuli ostettua puoliksi käytännön pakosta. Kolmas ostos johtui jo puhtaasti tykästymisestä tähän erikoiseen koneeseen.
Kolmipyöräisen Scoopmobilen erikoisuus on epäkeskisesti sijoitettu yksivartinen kauhan nostopuomi. Ratkaisu mahdollistaa pitkän puomin, mistä puolestaan seuraa kohtalaisen suuri nostokorkeus. Etupyörien sivuissa olevat raudat mahdollistavat pyörän navoissa olevien planeettapyörästöjen kytkemisen vapaalle silloin, kun konetta hinataan kuorma-auton perässä – kun tangot irrotetaan, jää planeettakehä pyörimään vapaana vetoakselin ja kehäpyörän väliin.
Kolmipyöräisen Scoopmobilen erikoisuus on epäkeskisesti sijoitettu yksivartinen kauhan nostopuomi. Ratkaisu mahdollistaa pitkän puomin, mistä puolestaan seuraa kohtalaisen suuri nostokorkeus. Etupyörien sivuissa olevat raudat mahdollistavat pyörän navoissa olevien planeettapyörästöjen kytkemisen vapaalle silloin, kun konetta hinataan kuorma-auton perässä – kun tangot irrotetaan, jää planeettakehä pyörimään vapaana vetoakselin ja kehäpyörän väliin. Kuva: Jussi Laukkanen

Yläneellä asuva ja siellä verstaallaan koneita korjaava Jussi Peltonen eli Jusape oli kolme vuotta sitten silmäilemässä offipalsta.com-foorumin sivuja, kun hän huomasi, että lähimaakunnassa on myynnissä erikoinen kauhakuormaaja. Koneen merkki ei sanonut mitään ja vähintään yhtä outo oli koneen rakenne: koneessa oli vain kolme pyörää ja sen ohjaamo sijaitsi koneen toisella laidalla ja vastapuolella oli kauhan puomi.

Ikävä kyllä, kone ei ollut ajokuntoinen. Chryslerin sivuventtiilikuutosen sylinterikansi oli jostain syystä irrotettu. Toisaalta hintapyyntö oli sen suuntainen, että koneen saattaisi ostaa puhtaasti harrastuksen takia.

Tämä vuonna 1953 Turun Rautatehtaalle myyty kone on mallia HP, mikä tarkoittaa, että siinä on bensiinikäyttöinen Chryslerin valmistama 265 cid 6-sylinerinen sivuventtiilimoottori. Kone on viittä vaille ajokunnossa. Se kaipaa enää vaihteiston ja suunnanvaihtajan kunnon tarkistuksen ja muuntimen huollon, sillä muuntimen kaula on pintaruosteessa.
Tämä vuonna 1953 Turun Rautatehtaalle myyty kone on mallia HP, mikä tarkoittaa, että siinä on bensiinikäyttöinen Chryslerin valmistama 265 cid 6-sylinerinen sivuventtiilimoottori. Kone on viittä vaille ajokunnossa. Se kaipaa enää vaihteiston ja suunnanvaihtajan kunnon tarkistuksen ja muuntimen huollon, sillä muuntimen kaula on pintaruosteessa. Kuva: Jussi Laukkanen

Kysymyksessä oli amerikkalainen Scoopmobile. Kone oli alkuperäisessä oranssissa värissään, ja se edusti tyyppiä HP, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että koneen moottori on Chryslerin valmistama 6-sylinterinen bensiinikäyttöinen teollisuusmoottori. Voimansiirto on näissä koneissa toteutettu edistyksellisesti momentinmuuntimella ja hydraulisella suunnanvaihtajalla, jota käytettiin ohjauspylvääseen kiinnitetystä suunnanvaihtovivusta.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Soocmobilen piirrustukset
Soocmobilen piirrustukset Kuva: Jussi Laukkanen

Harvinainen vanhus

Tämän Scoopmobilen ensimmäinen omistaja oli ostanut sen vuonna 1953 merkin maahantuojana toimineelta Oy Hans Palsbo Ab:ltä. Kyseinen yritys oli perustettu heti sotien päätyttyä ja se edusti muun muassa moottorivalmistaja Perkinsin tuotteita. Ensimmäisen Scoopmobilen yritys oli tuonut Suomeen 1949.

Hans Palsbon julkaiseman tiedotteen mukaan ensimmäinen momentinmuuntimella varustettu Scoopmobile myytiin vuonna 1953 ja se oli samalla ensimmäinen muunnintekniikalla rakennettu pyöräkuormaaja Suomessa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Scoopmobilen rakenne kaaviokuvassa: 1. Päävaihteisto, kolme vaihdetta. 2. Hydraulinen suunnanvaihtaja. 3. Ohjauksen tanko. 4. Ohjaavan takapyörän kääntönivel.
Scoopmobilen rakenne kaaviokuvassa: 1. Päävaihteisto, kolme vaihdetta. 2. Hydraulinen suunnanvaihtaja. 3. Ohjauksen tanko. 4. Ohjaavan takapyörän kääntönivel. Kuva: Valmistaja

Jussi Peltosen ostama Scoopmobile saatiin uuteen kotiin Yläneelle seuraavan vuoden keväällä. Tässä vaiheessa ostosta pääsi tutkimaan lähemmin. Nopeasti saattoi huomata, että kuormaaja oli suurimmaksi osaksi kunnossa eikä siihen oltu tehty muutoksia missään vaiheessa. Myyjä kertoi, että hänen tietonsa mukaan se oli myyty uutena Turun Rautatehtaalle, jossa sitä oli käytetty kuonan ja koksin ajossa aina 1970-luvulle asti.

Scoopmobilen ohjaamon ovi on kooltaan aika vaatimaton, eikä ohjaamo muutenkaan ole kovin suuri. Syy oven mataluuteen on puhtaasti tekninen: koneen kyljen levy on osa kantavaa rakennetta eikä siihen voisi suurempaa aukkoa tehdä heikentämättä rakennetta liikaa. Jussi Peltonen sanoo, että tila muutoin riittää mainiosti. Myös näkyvyys eteenpäin kauhan luokse on hyvä, sillä kuljettaja on lähellä kauhaa.
Scoopmobilen ohjaamon ovi on kooltaan aika vaatimaton, eikä ohjaamo muutenkaan ole kovin suuri. Syy oven mataluuteen on puhtaasti tekninen: koneen kyljen levy on osa kantavaa rakennetta eikä siihen voisi suurempaa aukkoa tehdä heikentämättä rakennetta liikaa. Jussi Peltonen sanoo, että tila muutoin riittää mainiosti. Myös näkyvyys eteenpäin kauhan luokse on hyvä, sillä kuljettaja on lähellä kauhaa. Kuva: Jussi Laukkanen

Tehdas on toiminut kolmessa vuorossa, joten koneelle voi olettaa kertyneen tunteja reippaasti. Moottori on vähintään kertaalleen remontoitu joskus 1970-luvun alussa – kierokangen laakereissa oli valmistusleima 7–70. Männät olivat suurinta 030" ylikokoa, mutta kaksi niistä oli selvästi eri valmistajalta.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Tunteja oli kertynyt paljon myös viimeisen korjauksen jälkeen, koska kone oli nyt selvästi väljä. ”Tunteja laitteella on siis ilmeisesti takana hitosti ja perkeleen paljon”, kuten Jussi asian ilmaisi.

Moottorin korjaaminen ei vaikuttanut mahdottomalta ajatukselta. Selvää oli kuitenkin, ettei Scoopmobile valmistuisi ajokuntoon kovin pian. Ei ainakaan kevään 2018 Paukepäiville, joka tietysti oli ollut Peltosella mielessä.

Toinen Scoopmobile

Suunnitelmiin tuli muutos myöhemmin samana vuonna. Puolen yön maissa vuoden 2019 lokakuussa Peltonen sai sähköpostin tuntemattomalta ihmiseltä. Sähköpostin liitteenä oli kuva Mikkelissä, Otavan Metalli Oy:n romulaanilla olevasta Scoopmobilesta. Hetken tuumailun jälkeen Peltonen tuli siihen johtopäätökseen, että vielä tuokin kone olisi ihan hyvin pelastettavan näköisessä kunnossa ja jos ei muuta, se kelpaisi ainakin varaosiksi. Pitkä välimatka vain oli tässä tapauksessa iso ongelma.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Scoopmobilen siirtäminen työmaalta toiselle oli tarkoitettu tehtävän kuorma-autolla hinaamalla. Takapyörän yläpuolella on kiinnityskorvakkeet hinauspuomille ja vedettäessä puomi pitää ohjaavan takapyörän jatkuvasti puomin suuntaisena. Takapyörän kääntöakselin päässä on pieni osoitin, josta kuljettaja voi tarkastaa, missä asennossa ohjaava pyörä on, mikäli koneella on lähdettävä peruuttamaan ahtaassa paikassa eikä pyörän suunta ole tiedossa.
Scoopmobilen siirtäminen työmaalta toiselle oli tarkoitettu tehtävän kuorma-autolla hinaamalla. Takapyörän yläpuolella on kiinnityskorvakkeet hinauspuomille ja vedettäessä puomi pitää ohjaavan takapyörän jatkuvasti puomin suuntaisena. Takapyörän kääntöakselin päässä on pieni osoitin, josta kuljettaja voi tarkastaa, missä asennossa ohjaava pyörä on, mikäli koneella on lähdettävä peruuttamaan ahtaassa paikassa eikä pyörän suunta ole tiedossa. Kuva: Jussi Laukkanen

Kone saatiin ”toimenpidekieltoon” ja tuttu kaveri kävi paikan päällä katsomassa löydöstä lähemmin. Selvisi, että koneen malli oli H. Ohjaava takapyörä puuttui ja alkuperäinen ohjaava pystyakseli, johon pyörä kiinnittyy, oli tinattu 90 asteen kulmaan kuormaajan runkoon. Pyörän tilalla oli ilmeisesti ollut kuorma-auton etuakseli. Alkuperäinen moottori oli vaihtunut Scanian neloskoneeseen. Periaatteessa kaikki tarpeellinen oli kuitenkin tallella. Koneesta syntyi kaupat, joten Peltosella oli nyt kaksi Scoopmobilea.

Ei kulunut puolta vuottakaan, kun seuraava Scoopmobile-vihje tavoitti Peltosen. Yllättäen Peltoselle soitti hirviporukasta tuttu kaveri, joka oli nähnyt youtubessa Peltosen sinne lataaman videon ensimmäiseksi hankitun Scoopmobilen hakemisesta kotiin. Hän oli silloin muistanut nähneensä samanlaisen koneen erään navetan takana vain reilun 10 kilometrin päässä Peltosen kotitalolta. Omistajaa hän ei lähemmin tuntenut, mutta parin kyselyn kautta puhelinnumero tuli selvitetyksi.

Kolmas Scoopmobile

Puhelimessa selvisi, että tämä kone oli periaatteessa ajokuntoinen. Se oli ollut nykyisellä omistajallaan 30 vuotta, mutta oli seisonut ulkosäilytyksessä käyttämättömänä viime vuodet.

Kuormaaja oli mallia HPD, mikä tarkoitti, että siinä oli alkujaan ollut 3-sylinterinen Detroit-diesel. Nyt moottorina oli Fordin 510E-diesel, joka oli vaihdettu siihen jo ennen sen siirtymistä nykyiselle omistajalleen.

Peltonen lähti katsomaan konetta, joka paljastui huomattavasti ensimmäiseksi hankittua uudemmaksi tapaukseksi. Kone oli valmistunut todennäköisesti aivan 1960-luvun lopussa ja se ei siten ollut Wagner Scoopmobile vaan Wabco Scoopmobile, sillä Scoopmobilen valmistus oli myyty Wabcolle 1968. Kotiin palaillessa Peltonen totesi, että taas pääsi käymään ”vahinko”. Ennen lähtöä kun tuli kauppa kätellyksi.

Ohjaamon seinässä olevan valmistenumeron perusteella tämän koneen valmistusajankohdaksi selvisi vuoden 1969 loppupuoli, joten kone on otettu käyttöön aivan vuoden lopussa tai todennäköisemmin vuonna 1970.
Ohjaamon seinässä olevan valmistenumeron perusteella tämän koneen valmistusajankohdaksi selvisi vuoden 1969 loppupuoli, joten kone on otettu käyttöön aivan vuoden lopussa tai todennäköisemmin vuonna 1970. Kuva: Jussi Laukkanen

Kone vaikutti jopa sen verran hyväkuntoiselta, että parhaimmillaan voisi riittää, kun siihen laittaisi toimivan akun ja ajaisi sen pois ryteiköstä.

”Ford tunnetusti käynnistyy pitkäänkin seisottuaankin. Siirtopumppu voi mennä vaihtoon. Kymmenen vuotta, jos on ollut nukkumassa voi joutua pakottamaan ruiskutuspumpun elementit taas liikkumaan. Välistä tuppaavat venttiilit jäämään vuotamaan, mikä estää puristusten syntymisen. Löysäämällä säätöruuveja kierroksen lähtevät pelittämään. Nämä nyt ovat tietysti tuttuja kaikille Ford-miehille”, pohti Peltonen kotiin palatessaan. Pienen tuumailun jälkeen tuntui vaihtolava-auto silti järkevimmältä vaihtoehdolta.

Kun kone sitten pienen ajan päästä tuli lavan päällä Peltosen pihalle, alkoi kiireinen pajottaminen. Tällä kertaa oli vihdoinkin tarkoitus saada Scoopmobile Paukepäiville. Aikaa ei ollut paljon: vain kuukausi.

Tekniikka oli joskus vaihdettu

Tähän Scoopmobileen oli jouduttu moottorin vaihdon yhteydessä asentamaan momentinmuuntimen tilalle tavallinen nestevälitteinen levykytkin. Siitä puuttui nyt sekä poljinsylinteri että työsylinteri. Jäähdyttäjän alavesiletku oli rikki, samoin moottorin imuilmaputki, jarrupääsylineri ja yksi jarruputki. Nämä kaikki saattoi laskea pikkumurheiksi.

Ensimmäinen käynnistysyritys paljasti, että startti oli rikki. Se oli kaivettava irti moottorin kyljestä ja avattava. Startin sisältä paljastui ruosteen peittämä ankkuria muistuttava möykky ja aivan yhtä homeisena oli kenttäkäämityskin. Startti oli joskus saanut huolella vettä.

Startin vaihtaminen toiseen ei ollut mahdollista, sillä konehuoneessa oli tila käynyt ahtaaksi Fordin moottorille ja starttiin oli jouduttu tekemään erikoinen modifiointi. Sen päätykappale oli laikattu kahtia ja hitsattu uudelleen yhteen siten, että solenoidi oli tullut startin alapuolelle.

Moottori tässä HPD-mallin Scoopmobilessa on alkujaan ollut Detroit-dieselin valmistama 3-sylinterinen 3-53 -kaksitahtidiesel. Nyt moottoritilassa on kuusisylinterinen Ford 510E -diesel. Moottorin asennus tapahtuu alakautta ja koneen runko on täysin avoin alapuolelta.
Moottori tässä HPD-mallin Scoopmobilessa on alkujaan ollut Detroit-dieselin valmistama 3-sylinterinen 3-53 -kaksitahtidiesel. Nyt moottoritilassa on kuusisylinterinen Ford 510E -diesel. Moottorin asennus tapahtuu alakautta ja koneen runko on täysin avoin alapuolelta. Kuva: Jussi Laukkanen

Olemassa oleva startti oli näin ollen pakko elvyttää henkiin. Siinä Peltosella meni juhannus mukavasti.

”Se oli todella surkeen näkönen. Solenoidi oli täysin sökö, kaput, ei tullut pienintäkään kipinää, kun antoi virtaa. Kentän mittasin yleismittarilla ja se oli ok. Ankkurikin oli ehjä. Siinä sitten tovin pohdin, että mitähän mä nyt teen. Aattelin sitten, että tässähän on tämä Lucas M45G-startti, niin minähän otan Nuffin startista solenoidin ja hiilipäädyn.”

Ahkeran väsäämisen tuloksena ensikäynnistystä oli mahdollista yrittää vielä juhannuspäivän päätteeksi. Kone hörähti toisella yrittämällä saatuaan eetteriä. Tosin käyntiin se jäi vasta muutaman yrityksen jälkeen, mutta juhannustunnelma oli näin pelastettu.

Takapyörä kääntyy rullaketjun välityksellä. Ketjua liikuttava ratas on nivelöity hydraulisesti tehostetun ohjausvarren päähän. Pyörän pystyakselin puolella ketjurattaan halkaisija on pienempi, minkä ansiosta pyörän kääntökulma on lähes 180 astetta.
Takapyörä kääntyy rullaketjun välityksellä. Ketjua liikuttava ratas on nivelöity hydraulisesti tehostetun ohjausvarren päähän. Pyörän pystyakselin puolella ketjurattaan halkaisija on pienempi, minkä ansiosta pyörän kääntökulma on lähes 180 astetta. Kuva: Jussi Laukkanen

Kunnostus jatkui jarrujen parissa. Koneessa on ainoastaan kaksi jarrullista pyörää, mutta niissäkin riitti tekemistä. Molemmalla puolella rummut olivat juuttuneet kiinni eivätkä vapautuneet ennen kuin lämpöä ja lekaa oli käytetty.

Pieniä ja isoja murheita

Listalla oli sen jälkeen virtalukko, alavesiletku, sammutinvaijeri ja kytkin. Viimeksi mainittu lähti toimimaan saatuaan Audi A6:n jarrupääsylinterin ja uuden putken sekä työsylinterin herkistelyn.

Kaksi viikkoa juhannuksesta Scoopmobile kulki jo omin voimin, hydrauliikka pelasi hienosti ja koneen valmistuminen elokuulle siirrettyihin Paukepäiviin näytti selvältä. Niin kuin Peltonen silloin totesi: ”Käy, kukkuu ja liikkuu.”

Vielä oli jäljellä muutama huoltotyö, kuten vaihteiston öljyn vaihto, ennen kuin kone oli valmis ajoon. Askartelu koneen alla paljasti yllättäen aiempia isomman murheen. Sen lisäksi, että suunnanvaihtolaatikossa oli öljyn sijasta vettä, oli suunnanvaihtajan sivuakselin lukitus rikkoutunut ja akseli oli lähdössä omille teilleen kuoren sisälle. Eikä siinä kaikki, sillä suunnanvaihtajan ja etuakselin välissä sijaitseva kardaani vaikutti olevan päätylaipan osalta lähes valmis.

Scoopmobilen rakenne on valmistusteknisesti äärimmäisen taloudellinen. Koneen kaikki peltiosat toimivat osana koneen kotelorunkoa. Ohjaamon oikea seinä on samalla puomin kannattimen toinen puolisko. Moottori pellitys muodostaa koneen takarungon. Tästä syystä levypaksuudet ovat suuret.
Scoopmobilen rakenne on valmistusteknisesti äärimmäisen taloudellinen. Koneen kaikki peltiosat toimivat osana koneen kotelorunkoa. Ohjaamon oikea seinä on samalla puomin kannattimen toinen puolisko. Moottori pellitys muodostaa koneen takarungon. Tästä syystä levypaksuudet ovat suuret. Kuva: Jussi Laukkanen

Tässä vaiheessa Paukepäiviin oli enää reilu viikko aikaa. Koneen valmistuminen ei enää tuntunut ollenkaan varmalta. Peltonen itse luonnehti optimistisesti mahdollisuuksien olevan 90 %.

Loppujen lopuksi ongelmat eivät olleet niin kohtalokkaita, miltä ne aluksi vaikuttivat. Kardaani tuli kuntoon, öljyt pysyivät suunnanvaihtajan sisällä, samoin sivuakseli pysyi kolossaan, vaikka lukitus olikin rikki. Scoopmobile ehti mukaan Paukepäiville ja on edelleen ajokunnossa. Peltosella ei tekeminen tähän loppunut, sillä odottamassa on kaksi muuta Scoopmobilea.

Kaikki Scoopmobilet ovat nykyaikana harvinaisia, varsinkin Suomessa, jonne tämän merkkisiä koneita on tullut ehkä 50 kappaletta. Ehdottomasti erikoisin Peltosen koneista on uusin Wabcon aikana valmistettu kone, sillä tuolloin oli mallin valmistus jo hiipunut. On yleensäkin lähes ihme, että ainakin yksi tämän mallinen kone on tuotu Suomeen näinkin myöhään ja että tämä kone on lopuksi sattunut jäämään maatalon navetan taakse ja on edelleen olemassa.

Scoopmobilen logo.
Scoopmobilen logo. Kuva: Valmistaja

Joitain vielä jäljellä

Jussi Peltonen on pyrkinyt selvittämään Suomessa vielä jäljellä olevat Scoopmobilet. Tällä hetkellä on tiedossa kaksi varmaa konetta Peltosen koneiden lisäksi, eli Suomen Scoopmobile-kanta olisi näin ainakin viisi kappaletta. Toinen koneista on projektiasteella Ruotsinkylässä Jokelan kotiseutumuseolla, ja toinen on työkuntoisena ja käytössä Porissa.Parin koneen nykytila on vielä selvittämättä. Yksi kone tiedetään nähdyn Hämeenlinnan seudulla ja Tractor Power -lehdessä on ollut numerossa 3/2011 kuva koneesta, jonka kerrottiin olevan Ylimarkussa.Yhdestä koneesta jäljet ovat ehtineet kadota. Kone on ollut 2000-luvun alussa Putajalla, mutta sen jäljet katoavat perikunnan pesänsiivoukseen.