Yli 50-vuotias Åkerman H 25 -kaivinkone tekojärven teossa erämaassa – “Tällä voisi siirtää vaikka vuoren”

Konepeiton takimmaisen luukun takana ovat hydraulipumput. Kun alkuperäiset hammaspyöräpumput vaihdettiin uudempiin aksiaalimäntäpumppuihin, jouduttiin luukkuun tekemään ulkonema. Åkerman käytti koneissaan kolmea työpumppua. Hammaspyöräpumppujen tuotos oli 3x215 litraa ja suurin paine 160 kp/cm2. Kuva: Heikki Haapakoski

• Ensimmäistä malliversiota valmistettiin 72 kappaletta vuosien 1970 ja 1974 välillä.
• Korvasi aikaisemman ison hydraulisen kaivinkoneen H 21 ja edusti perusketjullisilla teloilla varustetun alavaunun osalta uudempaa ja monella tapaa parempaa rakennetta.
• H 25 -mallia seurasivat B-, C- ja D-sarjat, joista jokainen oli hieman raskaampi ja tehokkaampi kuin edeltänyt mallisarja.

Jouni Iso-oja on rakentanut syvien metsien keskelle itselleen tekojärveä. Järvestä alkunsa saavan ja alueen läpi kulkevaan ojaan on rakennettu allas sekä kaksi säännöstelypatoa, joiden avulla veden saa nostettua ja sen korkeutta säännösteltyä. Pääosassa tässä projektissa on ollut Åkerman H 25 -kaivinkone. Kaikki maamassat on siirretty sillä.

Aivan aluksi alueelta oli raivattava puustoa ennen kuin maansiirtotyöt pääsivät alkamaan. Karkeaa moreenimaata ja isoja kiviä piti kaivaa paljon, jotta riittävän syvä allas saatiin syntymään. Massoja ei niitä siirrettäessä ole lastattu minkään ajoneuvon kyytiin, vaan kaikki maa on lempattu pelkästään kaivinkoneella.

Koneen kauhan tilavuus on noin kaksi kuutiota. Alkuperäisten valmistajatietojen mukaan irrotusvoima kauhan kynsien kohdalta mitattuna on 18,8 tonnia. Kuva: Heikki Haapakoski

"Täällä olen viettänyt vapaa-aikoja kaivamalla. Tuohon kalliolle tulee komea nuotiopaikka, kun vesi nousee sen rannalle. Yhtenä talvena laskin vedet altaasta ja vähän ajan päästä kuului hirveä rysähdys, kun jäät romahtivat alas", Jouni kertoo katsellessaan työmaataan. Veden laskiessa ylemmästä altaasta alempaan, syntyy veden virratessa altaiden väliin vesiputous.

Jutun Åkerman tuli uutena Keski-Pohjan Maansiirto Oy:lle Kokkolaan, jonka jälkeen se myytiin Maanrakennus Prittiselle Kalajoelle ja sieltä Saaren Hannulle, joka hiekkapuhalsi ja maalasi koneen. Jouni Iso-ojalla kone on nyt ollut suurin piirtein viitisen vuotta.

Kuljettajan edessä ei ole ajon polkimia ja vipuja. Ajaminen tapahtuu kahdella molemmin puolin istuinta olevalla lyhyellä vivulla. H 25 -mallissa oli alkujaan lattiassa kaksi poljinta, joilla liikutettiin kauhan sylinteriä. Kuva: Heikki Haapakoski

Jaakko Uunila muisteli koneen alkutaipaletta: ”Konekaupat oli tehty Oy Jussi Åkermanin Oulun toimipisteessä. Kone tuli suoraan Ruotsista tehtaalta Keski-Pohjan Maansiirto Oy:lle Alavetelin tietyömaalle. Myyjänä oli Kalevi Jokela -niminen konekauppias, joka oli erittäin pidetty konemyyjä. Koneen sarjanumero oli 30. Vuosimalliksi muistelen, että se on noin 1972–1974.” Mielenkiintoisena sattumana voi pitää, että myöhemmin Kokkolaan tulivat ”sisarkoneet” numeroilla 31 ja 32 käytettyinä Ruotsista.

”Kone oli Keskipohjan Maansiirrolla 4–5 vuotta. Sitten se meni Joensuun kaupalle Himangalla, josta Prittinen osti sen. Keskipohjan Maansiirrolta meni kuski Matti Bergman koneen mukana Prittiselle. Matti tuli sitten myöhemmin meille takaisin, mutta Åkerman ei enää palannut”, jatkaa Uunila.

Levitettävä alavaunu oli erityisen hyvä kuljetuksissa. ”Sen sai kapeaksi kuljetuksen ajaksi ja sitten levitettyä työmaalla. Se oli suuri juttu siihen aikaan. Alavaunu oli hyvä ja tukeva. Siihen aikaan muissa koneissa oli pienempi alavaunu.”

”Kone oli hyvä, mutta kuljettaja ei saanut ottaa aivan kaikkea irti koneesta tai tuli vahinkoa – ei se kestänyt liian kovaa käyttöä”, Jaakko kertoo. Porin työmaalle tehtiin koneeseen pitkä kaivuvarsi ja kone työskenteli myös lautalla Meri Porin voimalaitostyömaalla.”

Åkerman H 25 -mallin valmistus alkoi vuonna 1970. Ensimmäisessä sarjassa ei numeron perässä ole sarjatunnusta, se tuli vasta 1974, kun B-sarjan valmistus alkoi. Sen puolestaan korvasi aikanaan vuonna 1979 uudistettu C-sarja. H 25 -koneita ei valmistettu vuosittain kuin parikymmentä kappaletta. Pieni määrä johtuu siitä, että H 25 oli suhteellisen kallis kone ja markkinat niin suurille kaivinkoneille olivat Pohjoismaissa melko pienet. Åkermanin oli kilpailtava Caterpillarin ja O&K:n kanssa, jotka tarjosivat vastaavan kokoluokan koneita. Yhteistä kaikille näille valmistajille oli, että 1970-luvulla tässä kokoluokassa tarjottiin vaihtoehtona myös pistokaivulaitetta. Kuva: Valmistaja

Uunilalla remonttimiehenä työskennellyt Juhani Miettunen muisteli vaiheita Åkerman-koneen kanssa. Juhani meni 1967 töihin aluksi Uunilalle ja siirtyi sitten Keski-Pohjan Maansiirrolle, jossa työskenteli kymmenen vuotta.

”Päiviö Uunila, Yrjänän Pentti, Isoheiniemen Antti ja Ijäksen Raimo sekä Lapinojan Sauli perustivat Keski-Pohjan Maansiirron ja tähän firmaan tuli uutena Åkerman H 21, joka vaihdettiin melko pian tähän uuteen Åkerman H 25:seen.”

”Alavetelissä oli tienoikaisutyömaa talvella. Åkermanin hydrauliikkalohko oli koottu viipaleista. Kasauspultit pettivät ja välistä lensivät O-renkaat pellolle”, kertoo Juhani. Topi Hyvärinen Åkermanin Oulun toimipisteestä sai sitten tulla korjaamaan syntyneen sotkun.

”Muistan, kun tätä konetta vietiin Kristiinankaupungin voimalaitoksen työmaalle. Siinä oli matalia tieopasteita ja muita, joiden ali täytyi päästä lavetilla. Puomi oli kuitenkin korkea. Täytyi mennä hyttiin ja työntää puomi taaksepäin matalaksi kuljetuksen aikana, jotta päästiin perille. Samalla työmaalla meni puomin haarukka poikki pääpuomin päästä. Siinä oli kova hitsaaminen. Muistan, kun minulla oli siinä pikkuinen rälläkkä, joka jumiutui sinne ja paloi. Jouduin hommaamaan uuden tilalle. Sen jälkeen tuli vahvikkeet siihen päälle tehtaan kautta.”

Kristiinankaupungin työmaalla oli kanaalien kaivuuta ja melko paljon ajoa. Åkermanissa alavaunun perusketjut olivat suhteellisen heikot ja särkymisiä sattui tiheään. ”Niitä lenkkejä ja tappeja piti uusia koko ajan. Muistan, kun niitä sai hakata, se oli oikea riesa. Sitten Häggblomilta tuli uudet perusketjut, joihin laitettiin vanhat telalaput ja ne alkoivat sitten kestää. ”

Åkerman oli myös Porissa voimalaitostyömaalla. Siellä kylkeen peruutti Kockum KL-420 ja ylävaunusta meni peltejä ruttuun. ”Porissa Åkerman oli kallellaan ja toinen tela pois päältä, kone kallellaan kanaaliin päin. Kuskia hirvitti ajaa se pois sieltä. Minulle sanottiin, että sinun täytyy se nyt ajaa pois tuolta ennen kuin se kaatuu kanaaliin. Sitten ajoin sen sieltä yhden telan kanssa.”

Samalla työmaalla sattui muutakin: ”Isoheiniemen Allis HD16 tippui päälleen liejusaveen tuolla, vähän vaan vinssiä näkyi. Palokunta tilattiin pesemään se ja tehtiin teltta sen päälle ja putsattiin siitä sivukotelot. Moottori ei onneksi päässyt hörppäämään. Meni monta päivää putsatessa. Oli paljon pakkasta silloin”, muistelee Juhani.

Kone vaikuttaa kuvassa jäävän kauas kauhan taakse, eikä kysymys ole pelkästään optisesta harhasta: kaivu-ulottuvuus kääntökehän keskeltä laskettuna on tasan 12 metriä. Kuva: Heikki Haapakoski

Prittisen aikana koneeseen on vaihdettu alkuperäisten ratastyyppisten hydraulipumppujen tilalle uudemman malliset mäntäpumput tehtaan omalla muutossarjalla. Uudet pumput vaativat isomman tilan, ja tämän vuoksi pumppujen kohdalla olevaan ritiläpeltiin on tehty laajennus. Polttoaineen kulutus tippui tämän muutoksen myötä paljon.

Moottorina Åkermanissa on Volvon 11.98 litran TD120, jossa on 330 hevosvoimaa. Prittisen aikana myös moottoriin tehtiin koneremontti. Edelleenkään koneessa ei ole vuotoja ja se on hyvin kuiva. Vaikuttaa siltä, että tämä kone on ollut hyvällä pidolla

Kuten Åkermaneissa yleensä, on tässäkin Volvon valmistama moottori. H 25 -malliin oli aluksi saatavana myös Scanian 11 -litrainen moottori. Kuva: Heikki Haapakoski

Jouni sai ostettua Prittiseltä koneessa olleen kahdeksan metrin meripuomin. Jounilla on nyt tämä puomi, jossa on Kymppi-Åkermanin kaivupuomin pää mekanismeineen ja kuution luiskakauha. Hän aikoo asentaa meripuomin H 25:een, koska sillä on hyvä ruopata vähän kauempaa. Normaalikauhan tilavuus on kaksi kuutiota.

Prittisen aikaan koneesta meni pääpuomi poikki. Pakkasten aikaan talvella oli ollut perustusten kaivutyömaa, jossa routa ei ollut antanut millään periksi. Paikalle oli sitten tuotu Åkerman H25 puolentoista metrin vahvuista routaa repimään. Siinä tilanteessa puomi oli antautunut. Puomi korjattiin silloin hitsaamalla ja se on kestänyt siitä lähtien hyvin.

Jouni on korjannut koneesta sähköjä ja muutama letku on pitänyt vaihtaa. Tuulettimesta meni kiristinpyörän laakeri, joka piti vaihtaa. Siinä ne viat ovat olleet.

Åkerman on tällä hetkellä melko tasan 50 vuoden ikäinen. Se on yhä täysin työkuntoinen. Moottori antaa kylmäsavua käynnistettäessä, mutta onko sitä enemmän kuin koneen ollessa uusi, on vaikea sanoa. Kuva: Heikki Haapakoski

”Ajattelin aluksi, että onpa vaan hidas kone tämä Åkerman kaivaa ja liikuttaa”, oli Jouni ihmetellyt aloittaessaan kaivamisen koneellaan. Sitten talitintti tai joku lintu oli käynyt koneen kopissa nokkimassa eristeitä ja Jouni joutui putsaamaan niitä linnun jäljiltä – ja yhtäkkiä kone alkoi puhisemaan ihan eri lailla.

Jouni Iso-ojalla on vielä jatkossakin töitä Åkermanille, sillä hänen suunnitelmansa vapaa-ajanviettopaikan suhteen ei ole vielä rakennettu läheskään valmiiksi. Kuva: Heikki Haapakoski

”Mittaritaulussa oli kytkin, jolle ei ollut mitään merkintää. Eristeiden putsaaminen liikutti jotain johtoa ja syntyi kontakti. Vaihdoin uuden kytkimen entisen tilalle ja koneesta tuli aivan eri nopea. Nopeuskytkin vaikuttaa sekä teloilla ajoon että kaivuulikkeisiin", Jouni kertoo. "Tämä kone on rakennettu fiksusti, kun se on laakeroitu eikä ole puslilla, niin ei ole välyksiä. Pidän kovasti tällä koneella kaivamisesta. Vielä voisi asentaa paikoilleen konehuoneeseen äänieristysseinät, ne ovat vielä irrallaan. Kopin melutaso kyllä laskisi niiden avulla," Jouni toteaa.

Taukotupana lampityömaalla on Virosta tullut vain 600 km ajettu ZIL joka on varustettu bensiinikäyttöisellä V8-moottorilla. Sinä on hyvä viettää taukoja kaivuun lomassa.

Kone on siistissä maalissa joka paikasta. Jouni vain harmittelee, että maali on liituuntunut ajan saatossa. "Koneella on tarkoitus tulevaisuudessa kaivaa lisää monenlaista", Jouni kertoo tulevista suunnitelmista koneen kanssa.

Tämä juttu on alun perin julkaistu Koneviesti 8/2023 -lehdessä.