Ford NAA Golden Jubileum -traktori esiteltiin Ford-yhtymän 50-vuotisjuhlamallina vuonna 1953 – "Juhlatraktori" on myynnissä vain kahden vuoden ajan

Ford NAA Golden Jubileum 1953–1954 Detroit, Michigan, USA Valmistettu yhteensä 128 965 kpl Kuva: Kimmo Kotta

Henry Ford oli sopimusta tehtäessä (1938) jo osittain omissa maailmoissaan, eikä ymmärtänyt tai välittänyt kiinnittää huomiota kaikkiin reunaehtoihin. Seitsemässä vuodessa Ferguson tienasi markkinoinnissa 9 miljoonaa dollaria, kun taas Ford teki valmistuksessa 15 miljoonan tappiot. Henry Ford II:n tullessa yhtymän pääjohtajaksi vuonna 1945 päättyi Ferguson-yhteistyö saman tien.

Molemmat jatkoivat pitkälti samankaltaisten traktoreiden tekemistä tahoillaan, mutta pian Ferguson alkoi vaatia Fordilta 251 miljoonan dollarin korvauksia nostolaitepatenteistaan ja menetetyistä bisneksistä. 200 lakimiestä teki pitkää päivää seuraavan neljän vuoden ajan. Lopullinen summa tippui 9,25 miljoonaan dollariin, josta 4 miljoonaa oli Fergusonin oikeudenkäyntikuluja. Ford kuittasi summan muutaman seuraavan vuoden aikana nostamalla traktoreiden hintaa parillakymmenellä dollarilla.

Fergusonin uusi traktori oli painonsiirtojärjestelmää lukuun ottamatta pitkälti Fordin suunnittelijoiden käsialaa, mutta toiseen suuntaan ei korvauksia maksettu. Itse asiassa painonsiirtojärjestelmäkään ei ollut kokonaan Harry Fergusonin keksimä, vaan suurin kunnia siitä kuului William Sandsille, joka toimi aikanaan Fergusonin pääsuunnittelijana.

Suolaisten korvausten lisäksi Ford joutui luopumaan suositun 8N-mallin valmistuksesta. Sen tilalle saatiin Ford NAA, joka esiteltiin sopivasti Ford-yhtymän 50-vuotisjuhlamallina vuonna 1953.

Uuteen traktoriin asennettiin Red Tiger -moottori, joka oli ensimmäinen Fordin tekemä kansiventtiilinen traktorimoottori. Saatavana oli 31 hv:n bensaversio NAA sekä 4 hevosvoimaa heikompi, petroolikäyttöinen NAB-malli. Aiempaan 8N-malliin verrattuna uusi moottori oli huomattavasti lyhytiskuisempi: 8N:n iskusuhde oli 1,17, kun uudessa mallissa iskusuhde oli 1,04. Tällä tavoiteltiin vähäisempää kulumista ja parempaa kierrosherkkyyttä.

Koska patenttikärhämässä oli kysymys yksinomaan hydrauliikasta, paneutuivat Fordin insinöörit siihen huolella. Pumppu oli nyt siipityyppiä ja sai voimansa nokka-akselilta, eli nostolaite toimi myös kytkin pohjassa. Pumpun kapasiteettia pystyi säätämään sen päässä olevasta ruuvista rajoissa 8,5–18,9 l/min. Tällä toiminnolla oli hieno nimi Hy-Trol.

Lisävarusteena oli saatavana lisälohko 1- tai 2-toimiselle ulkopuoliselle sylinterille. Harvinaisempi valinnaisvaruste oli voimanoton hydraulisesti hallittu monilevykytkin, joka toiminnoltaan vastasi myöhempien Ford 4000- ja 5000-mallien kytkimiä. Kytkimellä oli oma erillinen hydraulipumppunsa, joka sai voimansa kierroslukumittarin kaapelista. Hydraulikytkimen sai vain jälkiasennuksena, eikä sitä kovin moni traktoriinsa hankkinut.

Voimansiirto oli paljolti entisen kaltainen ja 4-nopeuksinen. Taka-akselissa oli jämäkämmät tiivisteet ja jarruissa enemmän tehoa. 8N:ssä oli vielä yhteiset öljyt vaihteistossa, taka-akselistossa ja hydrauliikassa, mutta nyt kaikissa mainituissa kohteissa oli omat öljytilansa.

Etukuormaajasta oli tulossa yleinen työkone. Sitä varten oli ylimääräisen hydrauliikan hallintaventtiilin lisäksi saatavana vahvistettu etuakseli isommilla pyörillä.

Ulospäin näkyvin muutos oli uusi konepelti ja maski, jonka yläpuolella komeili juhlavuotena hieno ”Golden Jubileum 1903–53” -merkki. Seuraavan vuoden mallissa logoa kiertävän tekstin tilalla oli 12 tähteä.

Juhlamalli oli myynnissä vain kahtena vuotena, minkä jälkeen sen tilalle tulivat 600- ja 800-sarjat, joita ei tuotu Eurooppaan juuri ollenkaan. Tutuiksi ne tulivat muuta kautta, sillä Dextan ja myöhempien Ford 2000- ja 3000-mallien suunnittelussa hyödynnettiin paljon sarjojen tekniikkaa.

Euroopassa ostettiin 1950-luvun alussa runsaasti Fordin traktoreita, mutta lähes kaikki olivat englantilaisia Fordson Majoreita. Suomeen saatiin amerikkalaistraktoreita jonkun verran sotien jälkeen, mutta 1950-luvulle tultaessa niiden tuonti tyrehtyi olemattomiin. Ehdoton ykkönen oli Ford 8N lähes 750 kappaleella. Oliverien, Farmallien, Jontikoiden ja muiden jenkkitraktoreiden osuus jäi vajaaseen 450 kappaleeseen.

Juhlamallia tuotiin vuosina 1953–1954 yhteensä 117 kpl ja vuonna 1956 vielä yksi lisää. Bensa- ja petroolimalleja oli suhteessa puolet ja puolet. Luultavasti Ford toi traktorit tänne vain näyttääkseen, että tällainenkin kone on ison veden takana tehty.

Markkinoinnissa keskityttiin kokonaan Majoriin, sikäli kun sitä tarvitsi edes markkinoida. Hinnaltaan juhla-Ford oli hyvinkin kilpailukykyinen, mutta ei välttämättä ominaisuuksiltaan. Täällä oltiin jo siirtymässä dieselkauteen, eikä Fordin vaihteistostakaan löytynyt numeroa kaikkiin suomalaistöihin. Kokonsa ja tehonsa puolesta traktori olisi sopinut tänne oikein hyvin, myytiinhän Suomessa Fergusonia ja Dextaa hurjat määrät.

Juhlamallin jälkeen Fordin tuonti päättyi vain alkaakseen uudestaan vuonna 1965, jolloin markkinoille tuli uusi maailmanlaajuinen mallisto. Fordson siirtyi tuossa vaiheessa historiaan.

Avaa artikkelin PDF