Ilmasto- ja ympäristöjärjestöt vaativat hakkuiden vähentämistä tulonmenetyksistä huolimatta – perusteena ilmastolaki, jonka perusteet ovat murentuneet

”Suomalaisen metsäteollisuuden tarvitseman puumäärän mukainen metsien hakkuu ja niiden aiheuttama hiilipäästö ei ole juuri muuttunut vuosikymmenten aikana, koska puun käyttö on pysynyt vakiona tai jopa laskenut”, sanoo Simo Jaakkola.  Kuva: Tommi Hakala

Metsä|Metsäpolitiikka

19.5.202508:00

Kolumni

Simo Jaakkola

Teollisuuden puuntarpeesta tyydytettiin vuosina 2000–2008 tuonnilla keskimäärin 17 miljoonaa kuutiota. Finanssikriisin 2009 myötä tuonti romahti.

Metsän hakkuussa syntyy tilastoihin hiilipäästö, kun puu kaadetaan. Täten myös ulkomailla hakatusta, mutta Suomeen tuodusta puusta syntyy hiilipäästö rajojemme ulkopuolella. Edellä mainittu tuontipuumäärä aiheutti siis hiilipäästöä lähtömaassaan, useimmiten Venäjällä. Päästöistä ei tuolloin juuri puhuttu, koska metsien ja maaperän hiilen sidonta ja päästöt eivät olleet erityisen kiinnostuksen kohteina. Suomessa metsien hiilinielu pysyi vahvana metsiemme hyvän kasvun ja puun tuonnin ansiosta, vaikka teollisuuden puun käyttö oli suurimmillaan.

Finanssikriisin jälkeen puuntuonti ei palautunut entisiin lukuihin. Puun tuonti väheni huomattavasti ollen vuosina 2011–2020 keskimäärin enää noin 10 miljoonaa kuutiota vuodessa. Puun tuonnin väheneminen tarkoitti, että teollisuuden tarvitsemaa puuta hakattiin yhä enemmän kotimaasta, joten aiemmin ulkomailla tapahtunut hakkuista aiheutuva hiilipäästö siirtyi Suomeen. Ilmastoaktiivit alkoivat olla huolissaan Suomen rajojen sisällä olevan metsien ja maaperän hiilinielun kutistumisesta. Vaatimuksia hakkuiden vähentämisestä alettiin esittää jo viime vuosikymmenen lopulla.

Tosiasia kuitenkin on, että ei suomalaisen metsäteollisuuden tarvitseman puumäärän mukainen metsien hakkuu ja niiden aiheuttama hiilipäästö ole juuri muuttunut vuosikymmenten aikana, koska puun käyttö on pysynyt aika vakiona tai jopa laskenut. Viime vuonna puun käyttö oli yli 10 prosenttia 2000-luvun alun keskimääräistä tasoa alhaisempi. Hakkuiden aiheuttaman hiilipäästön sijainti on vain vaihtunut, mutta globaali ilmasto ei siitä juuri piittaa.

Maailman meno kuitenkin äityi hurjaksi Putinin hyökättyä Ukrainaan. Energiapuun tulo Venäjältä loppui kokonaan. Metsäteollisuuden puuntuonti ulkomailta putosi noin 5 miljoonaan kuutioon. Energiateollisuuden puun käyttö kasvoi samalla, turpeen käyttö kun romahti. Meille syntyi noin 10 miljoonan kuution ylimääräinen tarve kotimaiselle puulle metsäteollisuuden jonkinlaisesta alavireestä huolimatta.

Nyt siis yritämme pitää kaukolämmön tuotantoa ja puun jalostusta yhä enemmän pystyssä kotimaisella puulla. Tämä luo työtä, kasvua ja tuloja kotimaahan. Silti jotkut tahot, kuten ilmastopaneeli ja ympäristöjärjestöt, vaativat, että meidän pitäisi rajoittaa metsien hakkuita noin 15 miljoonalla kuutiolla vuodessa ja vahvistaa siten hiilen sidontaa metsissä. Taustalla on ilmastolaki, jonka mukaan Suomen tulisi olla hiilineutraali vuonna 2035. Sen tavoittamisessa metsiemme hakkuilla on iso rooli. Ilmastolain perusteet ovat metsien ja maaperän osalta murentuneet.

Tuoreen selvityksen mukaan tällainen hakkuiden vähentäminen aiheuttaisi noin 13–14 miljardin tulonmenetykset metsänomistajille, yrittäjille ja työntekijöille sekä 5 miljardin euron menetykset julkiselle taloudelle vuoteen 2035 mennessä. Lisäksi rajoitusten vaikutus hiilinieluun olisi melko lyhytaikainen eikä pysyvä. Ei kiitos tällaiselle kehitykselle.

Koneyrittäjät ry:n varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola vastaa metsä- ja energia-alan sektorista. Hänellä on pitkä kokemus metsäkonealan edunvalvontatyöstä ja metsäpolitiikasta vaikuttamisesta sekä reilun vuosikymmenen kokemus bioenergia-alasta.

Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje