Maaseudun koneyrittäjien luottamus päättäjiin on heikentynyt – "Ympäristön suojelemisen ja varjelemisen tarve on yhteinen, mutta päätöksien pitää olla oikeasuhtaisia"

Maatalouden kannattavuus on ollut heikko koko 2000-luvun ajan. Ilmasto- ja ympäristöhuolet saivat esimerkiksi muuttamaan autojen verotuskäytännön ja toivat lisäkriteereitä talvikunnossapidon kilpailutuksiin. Lumityökoneiden ja -autojen pitää täyttää viimeisimmät päästönormit, mikä johti pakotettuun vaihtorumbaan. Vaihdetut koneet jatkavat töitä muualla.

Karjatalouden kerrotaan kuormittavan Itämerta ja pelloilta sanotaan tulevan ravinteita valumavesien mukana. Turvepelloista kirjoitetaan, miten niitä ei edes kannattaisi käyttää peltoviljelyyn hiilidioksidipäästöjensä vuoksi. Kuitenkaan hiilidioksidin mittaamisesta ei ole standardia, eikä päivänvalon kestävää luotettavaa tutkimusta, johon näkemyksiä voisi perustaa. Osa alan tutkijoista ei suostu asiasta edes analyyttisesti keskustelemaan.

Maatalousyrittäjä tuntuu olevan kuluttajalle kuin jokin ympäristölle vahingollinen toimija, jonka toiminta perustuu vääriin arvoihin. Ruoka on maataloudesta irrallinen itsestäänselvyys.

Bioenergiapolitiikassa oltiin ympäristöystävällisyyden nimissä pistämässä turveaumat lopullisesti kiinni, mikä avasi massiivisen hakkeen tuonnin rajan yli Venäjän puolelta. Onko kokonaisuutta ajateltu, vai pyhittääkö aatteen palo seuraukset, vaikka ne olisivat isossa kuvassa ympäristölle entistä vahingollisempia?

Viljelijät ja maaseudun ihmiset kunnioittavat luontoa ja elävät luonto toimintaympäristönään. Ei kukaan todellinen koneammattilainen tai viljelijä halua vahingoittaa ympäröivää luontoa.

Ympäristön suojelemisen ja varjelemisen tarve on yhteinen, mutta päätöksien pitää olla oikeasuhtaisia. Päättäjiksi tarvittaisiin enemmän maatalouden ja konetekniikan asiantuntijoita.