Koneturvallisuuden valvonta ei pääsääntöisesti toimi tai on ailahtelevaa ‒ liiketoimintaa estetty tulkintoihin vedoten

Ministeri Mika Poutalan tapaturma pysäytti pohtimaan, kuinka turvallisia markkinoilla olevat koneet todellisuudessa ovat.

Ottamatta kantaa ministerin tapaukseen, nykyään monella toimijalla on myynnissä kuluttajille suunnattuja, hyvin edullisia ja tuntemattomia puutarhakokoluokan kuormaajia, kaivinkoneita tai esimerkiksi hydraulihalkojia murto-osalla tunnettujen länsimerkkien hinnoista. Halpa hinta voi johtua myös yksittäisestä myyntierästä, joka tulee myyntiin virallisen maahantuojan ohi. Tällaisissa tapauksissa myyntierä on usein suunnattu markkinoille, joilla turvamääräykset ovat huomattavasti väljemmät. Se selittää halvan hinnan. Tällaista ei pitäisi myydä Suomessa lainkaan.

Vakiintuneet koneliikkeet eivät ota edustukseensa tällaisia ylihalpoja koneita.

Halvoissa koneissa on lähes säännönmukaisesti merkittäviä turvallisuuspuutteita. Turvakaaret voivat olla heikosti kiinnitettyjä, väärin suunniteltuja tai valmistettu kelvottomasta teräksestä. Myös hydrauliikkajärjestelmän viat voivat aiheuttaa vaaratilanteita käyttäjälle ja sivullisille. Ongelmia on myös koneiden elinkaaressa: toimivaa jälkimarkkinointia ei välttämättä ole, ja koko brändi voi kadota nopeasti markkinoilta.

Suomessa viranomaisvalvonta näyttää aktivoituvan lähinnä kantelujen tai valitettavien ennakkotapausten perusteella.

Sen sijaan viranomaiset ovat kieltäneet suomalaisen Logbulletin pienen metsäkoneen myynnin vedoten tulkintaansa turvallisuusriskistä. Samoin Valtran myymä, traktorin runkosovitteisiin asennettu metsäkuormain tulkittiin kiinteästi asennetuksi, toisin kuin sama kone Saksassa. Molemmat tapaukset johtivat liiketoiminnan loppumiseen päättömien vaatimusten seurauksena. Kummassakaan tapauksessa rationaalista keskustelua asiasta ei käyty.

Kuulostaa yhtä päättömältä kuin 1970-luvunkansalliset turvamääräykset traktorien ohjaamoista. Me palaamme asiaan.