Kesäsää vaihtelee ja lomapaniikki vaivaa

Riittävä lepo ja vapaa-aika ovat hyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kannalta tärkeitä etenkin yrittäjille, joiden on vaikea pitää sairaslomaa, koska sijaista ei ole.

Lomalla halutaan nähdä mahdollisimman paljon, minkä vuoksi lomailusta on tullut suorittamista eikä lepoa. Siksi Euroopan lentoliikenteen määrä nousee heinäkuussa ennätyslukemiin. Ihmiset haluavat vaihtelua, minkä vuoksi pohjoisesta matkustetaan etelän lämpöön ja vanhoihin kulttuurikohteisiin, etelästä tai Kauko-Idästä tullaan pohjoiseen nauttimaan viileästä ilmasta ja luonnosta.

Ilmastomuutoskeskustelun luulisi kasvattavan kotimaan lomailua ja mökkeilyä, koska silloin jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa ympäristönsä kuormitukseen. Kantovesi ja asioilla käynti pyörällä ovat luonnonvaroja säästävää liikuntaa. Huussin tyhjentäminen lomakauden lopuksi on ympäristöteko, joka tarjoaa ravintoa monille ötököille ja niitä käyttävän ravintoketjun seuraaville portaille.

Perintein ”kesäksi maalle” -asenne vähenee kuitenkin koko ajan, mikä näkyy mm. kesämökkien kysynnän heikkenemisenä. Konkreettinen omin käsin tekeminen olisi hyvää vaihtelua päätteen ääressä kyyhöttämiselle tai kokousrumballe.

Monet harrasteprojektit toteutetaan ulkona, minkä vuoksi kesä on parasta aikaa niiden toteuttamiseen. Omaan projektiin voi hakea lisää vauhtia käymällä harrastetapahtumassa tai messuilla. Ne tarjoavat virkistävää vaihtelua, uusia ideoita ja mielenkiintoisia keskusteluja samoista asioista kiinnostuneiden henkilöiden kanssa. Tapahtumissa mukana olevat merkkikerhot tarjoavat jäsenilleen hyödyllistä tietoa ja konkreettista apua ongelmien ratkaisussa ja varaosien hankinnassa.

Harrastetapahtumat joutuvat kilpailemaan monien muiden ajanviettomahdollisuuksien kanssa. Järjestäjien olisi panostettava tiedottamiseen ja markkinointiin, mikä on talkoovoimin järjestettävien tapahtumien osalta haastavaa. Ilmoitus paikallislehdessä tai lähes samana toistuva facebook-sivu ei enää riitä, tarvitaan mielenkiintoisia tarinoita. Kesätapahtumien hinnoittelu vaihtelee laidasta laitaan. Paikallisten tapahtumien talkooväki panostaa omaan aikaansa ja myös rahojaan monenlaisiin tarvikkeisiin sekä leivonnaisiin tms. arpajaispalkintoihin. Isot festivaalit ovat sen sijaan liiketoimintaa. Onnistuessaan tuotot menevät järjestäjille, sen sijaan erilaisten ”laiturifestivaalien” tappiot kipataan kulttuuritarjonnan varjolla veronmaksajien harteille.

Mielestäni festarilippujen hinnoittelu on kohtuutonta: kävijät maksavat helposti 150 euroa muutaman – usein uransa ehtoopuolella olevan – artistin kuuntelusta ja viikonlopun telttapaikasta kuraisella kentällä. Nuoren festarikävijän sponsori saa käyttää kokonaisen työpäivän ansiotulonsa, myydä esimerkiksi tonnin viljaa, teurassian, kolme mottia tukkipuuta tai urakoida useita tunteja isolla koneella tienatakseen edes saman summan bruttona.