Sähköautojen korkeajänniteakkujen korjaus voi kohta olla mahdotonta ‒ jäykkää viranomaistulkintaa vai ymmärryksen puutetta?

Mediassa käydään vilkasta keskustelua siitä, miten Suomen viranomaistulkinta johtaa tilanteeseen, jossa riippumaton korkeajänniteakkujen korjaus on mahdotonta tai erittäin vaikeaa, vaikka EU:n akkuasetuksen tavoitteena on akkujen elinkaaren pidentäminen ja kiertotalouden edistäminen. Mikäli kyseinen tulkinta jää pysyväksi ja koskee myös yritysten omistamia korkeajänniteakulla varustettuja autoja ja työkoneita, mahdolliset seuraukset ovat merkittäviä.

Merkkiliikkeethän eivät korjaa akkuja, vaan ainoastaan vaihtavat niitä. Näin pienikin korkeajänniteakun vaurio tarkoittaa aina kokonaan uuden akun hankintaa. Tämä lisää akkujätteen määrää ja aiheuttaa ympäristövaikutuksia.

Käytettyjen sähkö- ja hybridiautojen markkina-arvo voi romahtaa, koska akun vaihtaminen maksaa pahimmillaan kymmeniä tuhansia, mikä on usein liikaa auton senhetkiseen arvoon nähden. Näin autojen vakuutusmaksut nousevat, ja kohdevakuudellinen autorahoitus tarvitsee merkittävästi suurempia käsirahaosuuksia nopean arvonlaskun kattamiseksi. Arvon romahtaminen nostaa omistamisen pääomakustannuksia, mikä heikentää tällaisten autojen kilpailukykyä.

Kokonaisvaikutuksena Suomen liikenteen ja itsekulkevien työkoneiden sähköistyminen hidastuu, ja kiertotalous kärsii, mikä koskee olennaisesti myös ympäristö- ja kiertotaloustavoitteita.

Todennäköisesti sähköautot tullaan myymään vähän käytettyinä ulkomaille, koska Suomessa niitä ei voi korjata. Akkuosaamisen karttuminen Suomessa hidastuu, ja jäämme kokonaisuutena kilpailukyvyssä entisestään jälkeen muista Euroopan maista.

Onko kyse liian jäykästä viranomaistulkinnasta vai puutteellisesta ymmärryksestä käytännön vaikutuksista? Voisiko asiassa seurata muiden EU-maiden esimerkkiä ja lähestymistapaa? Suomessa olisi perusteltua tarkastella asiaa myös kilpailukyvyn ja kansallisen edun näkökulmasta.