Kannustuspuhe suomalaisille konepajoille

Koronavirus aiheutti sen, että koko Suomi siirtyi nopeutetusti etätöihin, mutta se ei ole tiettävästi dramaattisesti heikentänyt tuottavuutta, osittain päinvastoin. Muutoksessa piilee aina mahdollisuus ja tämä tekee aiheesta kiinnostavan.

Takavuosina teollisuuden pitkät toimitusketjut aiheuttivat muun muassa laivarahdeille selkeän kasvavan trendin. Keväällä koronavirus ensin sulki Kiinan ja pysäytti komponenttitoimitukset. Kiina pääsi ensimmäisenä jaloilleen, mutta sitten muu maailma oli kiinni. Pitkät toimitusketjut ovat näyttäneet haavoittuvuutensa pandemian kourissa.

Välillä puhutaan siitäkin, että tuotanto tulee takaisin, sillä suomalainen kulttuuri ja koulutustaso ovat valmiimpia modernille tuotannolle. Nokian puhelimiakin tehtiin aluksi Suomessa, mutta sitten valmistusta siirrettiin massiivisesti Kiinaan. Sittemmin tehtaita tuotiin jo takaisin Eurooppaan – ei se ollutkaan niin helppoa.

Käytännössä ongelma kulminoituu esimerkkitarinaan alihankintasorvauksesta. Yksityisyrittäjä yksinään sorvaa ja vaihtaa pylpyrää sorville. Kun tuotantoa halutaan laajentaa, otetaan toinen sorvi. Sitten yksi mies ei riitäkään, jolloin otetaan toinen työntekijä. Palkkakulut karkaavat. Taas pitää laajentua ja otetaan kolmas sorvi ja työntekijä. Kahteen vuoroon siirtyminen vaatisi sitten jo kuusi työntekijää. Tarina ei koskaan toimi.

Jos otetaankin yksi työntekijä kaveriksi, kaksi sorvia ja robotti, tuotannossa tulee triplaus. Yöllä työstökoneet ja robotti ajavat ilman työntekijöitä. Mutta entäs robotin hinta? Työstökoneen palvelijana robotti voi olla alle 100 000 euron kustannus. Takaisinmaksuaika voi olla kaksi tai kolme vuotta. Jos robotti otetaan kuljetinhihnan päähän säkittämään ja kokoamaan säkit lavalle 5 vuoden leasingsopimuksella, se tulee joka kuukausi noin 200 e halvemmaksi kuin 8 e minimituntipalkalla tekevä työntekijä.

Robottien hintakehitys noudattaa jossain määrin autojen hintakehitystä – hinta voi olla puolet tai kolmannes uudesta. Robottikäsivarsi sinällään ei maksa paljoa, ei liioin robotin työkalu eikä suojausvälineetkään, mutta robotin soveltaminen käyttökohteeseen muodostaa merkittävän kustannuserän. Hinta nousee sitä enemmän, mitä monipuolisemmin robottia aiotaan soveltaa tuotannossa (ks. "Käytetyllä teollisuusrobotilla edullista käsittelytehoa pienyritykselle", KV 12/2019).

Robotti ei vie ihmisiltä töitä, vaan antaa mahdollisuuden tehdä mielekkäitä töitä, joissa tarvitaan inhimillistä harkintakykyä ja toisten ihmisten kohtaamistaitoja. Tällöin saadaan parempi tuottavuus, palkka ja mielekkäämmät työtehtävät.

Maatiloilla lypsyrobotti on mahdollistanut Suomessa lypsykarjatalouden kehittämisen eläinystävällisesti. Robotit ovat mahdollistaneet työpanoksen käyttämisen puuduttavan lypsyrutiinin sijasta eläinten ja tuottavuuden kannalta mielekkäisiin ja vaihteleviin työtehtäviin.

Konepajojen kulttuuri on usein se, että viimeinen työntekijä päivän päätteeksi sammuttaa valot. Sen sijaan miehittämättömään, ympärivuorokautiseen ajoon kannattaisi panostaa. Robotti tekee Suomessa työn samaan hintaan kuin Kiinassakin. Täällä sähkön tuotanto on taatusti vihreämpää.

Jos panostamme konepajateollisuuteen, se tulee tehdä meidän vahvuuksillamme, osaamisellamme ja korkeaa koulutustasoamme hyödyntäen. Suomalainen katajainen kansa on sitkeää, rohkeutta tarvittaisiin vain enemmän. Olkoon tämä kannustuksena erityisesti teille suomalaiset pienet konepajat, sillä mahdollisuuksia on!