Moottorikelkkailu ei lopu
Paljon on ehtinyt lunta sataa ja sulaa sen jälkeen, kun nykymuotoinen moottorikelkka näki päivänvalon 65 vuotta sitten. Moottorikelkkojen historiassa on ollut nousuja ja laskuja. Kyyti oli kovaa 1960- ja -70-luvuilla, jolloin kelkkojen suosio kasvoi räjähdysmäisesti, ja valmistajia oli noin 150. Suuri kelkkabuumi romahti 1980-luvulle tultaessa Pohjois-Amerikan vähälumisiin talviin, jolloin suurin osa kelkkatehtaista kaatui.
Ilmastonmuutos on näkynyt meilläkin kelkkaharrastuksessa. Yhä yleisempi näky on pohjoiseen matkaava auto, jossa on kelkkakärry perässä – Eteläisen Suomen vähälumiset talvet ovat siirtäneet harrastuksen pohjoiseen, ja osin myös Ruotsin puolelle.
Ympäristön- ja ilmastonsuojeluun paineet kelkkailua kohtaan ovat kasvaneet. Polttomoottorin syrjäyttäminen on moottorikelkkakäytössä vaikeaa. Pisimmällä on rovaniemeläinen Aurora Powertrain Oy, jonka sähkömoottoritekniikka on valmiinoloinen. Sähkömoottorin tehopainosuhde on polttomoottoriin verrattuna ylivoimainen, mutta sähkön tulo kelkkailuun laajassa mittakaavassa edellyttäisi akkutekniikan merkittävää kehittymistä.
Onneksi myös polttomoottoreiden kehitys on ollut todella nopeaa, ja nykymoottorin päästöt ovat vain murto-osa menneiden vuosien tasosta.
Osaston luetuimmat
- Agritechnicasta oppia kotimaan konenäyttelyihin – kohtaamiset pitää olla keskiössä
- Viranomaisten käyttämä valta osoittautuu usein kohtuuttomaksi koneyrittäjälle – kunnioittaako viranomainen kansalaisia ja koneurakoitsijoita?
- Lippulaivatraktoreiden vertailussa katsaus tekniikkaan, suorituskykyyn ja täsmäviljelyn haasteisiin – tekniikan sovellettavuus on yhä ongelma
- Varaosien toimituskyky on maatalouskoneissa ratkaisevaa – keskeytyskustannus ajosilppurille 7000 € joka päivä
- Putin aiheutti värinää metsäurakoinnin hinnoitteluun – "Noutaja" tulee, elleivät urakoinnin hinnat muutu ja nopeasti
- Energiapolitiikan maailmanjärjestys on muuttumassa – myös Suomella on neuvotteluvaltti, mutta ongelmiakin on
- Viljelijän ja koneurakoitsijan ammatti on maailman vaikein – silti työtä vähätellään duunariammatiksi