Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan

Valmistajilla tavoitteena autonominen työkone – tie autonomiaan on kuitenkin vielä mutkainen

Autonominen työkone on hieno ja selkeä tavoite, ja sitä voidaan pitää tavoitteena vielä pitkään. Mutkaisesta tiestä kohti autonomiaa ei juuri puhuta.
Isobus mahdollistaa traktorin ja työkoneen välisen tiedonsiirron. Isobus-ohjatut työkoneet sisältävät myös ohjausohjelmistoja, jotka helpottavat koneen käyttämistä.
Isobus mahdollistaa traktorin ja työkoneen välisen tiedonsiirron. Isobus-ohjatut työkoneet sisältävät myös ohjausohjelmistoja, jotka helpottavat koneen käyttämistä. Kuva: Marcus Pasveer

Moni maatalouskonevalmistaja on tänäkin syksynä julistanut autonomiset työkoneet tavoitteekseen tuotekehityksessä. Tavoite on selkeä, helposti ymmärrettävä ja sopii tavoitteeksi vielä vuosien ajan. Tie autonomiaan on kuitenkin mutkainen.

Työkoneissa autonomia tarkoittaa kykyä hoitaa ennalta suunniteltuja työtehtäviä itsenäisesti ilman kuljettajaa. Viljelijä voisi antaa koneelle tehtäväksi kylvää haluttu peltolohko ennalta tehtyjen suunnitelmien mukaisesti. Maarakennuksessa kaivukone kaivaisi pohjan rakennuksen perustuksille ilman kuljettajaa.

Matka autonomiaan alkaa lukemattomista automatisoiduista toiminnoista, joita tehdään ennalta määriteltyjen sääntöjen mukaan. Säännöistä muodostuu ohjelma, joka ohjaa toimintoja. Ohjelmat kehittyvät, ja yhä monimutkaisempia toimintoja automatisoidaan.

Mutta pellonreuna voi ollakin tulvien aiheuttamien virtausten kovertamana syöpynyt niin, ettei se kannakaan konetta. Juuri tämä onkin autonomisten työkoneiden ongelma: riskien ennakoinnin puute.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Ihminen on lapsuudestaan saakka havainnoinut ympäristöä ja harjoitellut toimimaan kaikissa tilanteissa. Koneammattilainen on lisäksi opetellut ensin kuljettajaksi ja edelleen harjoitellut tullakseen ammattilaiseksi. Hän osaa ajaa metsäkoneella vaikeassa, upottavassa maastossa ja osaa toimia vaistomaisesti, kun psykologinen pelkojärjestelmä kertoo, ettei koneen pyörä olekaan kantavalla alustalla.

Koneiden pitäisi samalla tavalla harjoitella koneoppimisen keinoin – vuosia. Ne tarvitsisivat lähes samanlaiset aistit ja tiedonkäsittelyn kuin ihmisen aivoissa ja lisäksi repullisen antureita eikä luonnontieteistäkään olisi haittaa, sillä heikoille jäille ei parane ajaa. Pelkoakin tarvittaisiin maalaisjärjeksi.

Silti suunta on oikea, sillä matkalla autonomiaan tullaan esittelemään vielä hienoja teknisiä innovaatioita.