Katso ja osallistu

Onko sinulla koneeseen liittyvä video tai kuva? Jaa se Konedata-yhteisön kanssa!

Lukijoiden videot ja kuvat

David Brown / Case

Vuonna 1939 alkoi punaisten Case-traktorien aika. Myös muotoilussa otettiin merkittäviä askelia, mm. jäähdyttimen eteen tuli kaareva maski. C-mallin korvasi D ja CC:n DC. Moottorin tehoa oli nostettu lähinnä kierroslukua kasvattamalla. Tarjolla oli bensa- ja petroliversiot. Vaihteita oli lisätty neljään, joten suurin vaihde riitti jo maantieajoonkin kun moottorin suurin kierroslukukin oli 1550. Jarrut olivat nyt öljykylpyiset levyjarrut ja varusteena oli ohjausjarrut. Vuonna 1950 D-sarjaan tuli hydrauliikka ja vuonna 1952 painonsiirtojärjestelmällä varustettu nostolaite sekä nestekaasuversio. Niin hydrauliikka kuin voimanotto olivat ajokytkimestä riippumattomia.

Vuotta myöhemmin esiteltiin L:n päivitetty versio LA. Moottorin puristussuhdetta nostettiin ja voitelua parannettiin. Vaihteita oli vakiona neljä ja sähköjärjestelmän sai lisähintaan. Polttoainevaihtoehdot olivat petroli, bensiini ja nestekaasu.

Vuonna 1941 D:n alapuolelle esiteltiin malli S ja sen riviviljelyversio SC. Nämä korvasivat ostetulla moottorilla varustetun R:n mallistosta. Uusi moottori oli 2,5-litrainen ja ensisijaisesti bensaversio. Vaihteita oli myös tässä mallissa neljä. Vuoden 1953 malleissa oli suuremmaksi porattu 2,7-litrainen moottori.

Ilmoitetuissa tehoissa on melkoisia eroja. Mallin LA teho bensaversiona oli 55 hv niin USA:ssa kuin Suomessa. Mallin S-ex tehoksi Suomessa ilmoitettiin 30 hv bensaversiona ja 27 hv petrolikäyttöisenä. D-ex:lle vastaavasti 40 hv ja 37 hv. Vientimarkkinoiden ex-versioissa oli mm. ohjausjarrut ja pehmustettu istuin.

Case

Traktorit

Case S, SC, D, DC, LA

Tyylikäs 90-sarja esiteltiin vuoden 1979 lopussa. 885:n korvasi 1190, 990:n 1290 ja 996:n hieman entistä tehokkaampi 1390. Sarjan pienin oli takavetoinen, suuremmista oli myös Carraro-etuakselilla varustettu nelivetomalli. Tekniset muutokset olivat vähäisempiä kuin edelleenkin modernilta näyttävä ulkonäkö antaisi olettaa. Vaihteisto oli osittain synkronoitu ja hydrauliikan tuotto ja nostovoima vähäisiä. Selectamatic-hydrauliikan käyttöä oli yksinkertaistettu. Ohjaamo oli edelleen Sekuran valmistama, mutta 80-luvun vaatimukset täyttävä. Aikaisempaa suurempi polttoainesäiliö oli sijoitettu ohjaamon alle vasemmalle. Kaikki mallit oli varustettu parikytkimillä. 1190:ssa oli yllättäen 12-tuumaiset kytkinlevyt, kun 1290 ja 1390 jatkoivat 11-tuumaisilla.

Vuodesta 1983 lähtien isommista malleista tutun Hydra Shift -vaihteiston sai myös 1390:aan, mutta vain takavetomalliin.

Vuodelle 1983 traktorien merkki vaihtui Euroopassakin Caseksi.

David Brown / Case 1190-1390

Aikaisemman 1200-mallin seuraaja oli osittain synkronoidulla vaihteistolla varustettu 1210. Vuoden 1974 lopussa sen yläpuolelle tuli turboahdettu 1410, jossa oli öljykylpyiset levyjarrut ja tehokkaampi hydrauliikka. Suomessa ohjaamona oli enimmäkseen Taavi, osittain myös ruotsalainen Klippan. Ohjaus oli näissä malleissa hydrostaattinen. Vuonna 1977 ohjaamo vaihtui tehdasasenteiseen, tasalattiaiseen Sekuraan. Samassa yhteydessä polkimet vaihtuivat riippumallisiksi. Parikytkimen halkaisija malleissa 1210 ja 1410 oli 305 mm, samoin kuin myöhemmissäkin malleissa. Vuonna 1977 esiteltiin Suomessakin 4-vetomallit, jotka olivat olleet valmistusohjelmassa vuoden 1973 lopusta lähtien. Pienemmissä malleissa oli DB:n oma etuakseli, 1410:ssa saksalainen Kramer.

Neliportainen Hydra Shift -pikavaihteisto tuli markkinoille vuonna 1972. Se oli saatavissa vain takavetomalleihin. Suomeen Hydra Shift tuli vasta vuonna 1976. Kahteen peräkkäiseen planeettapyörästöön perustuva Hydra Shift oli aikaansa edellä ja nykyisistä neliportaisista pikavaihteista se jää jälkeen oikeastaan vain siinä, että suunnanvaihdon jälkeen lähdetään aina liikkeelle ko. alueen pienimmällä pykälällä. Toki USA:n suurtraktoreissa tämänkaltaisia järjestelmiä oli ollut jo 1960-luvulla.

David Brown 1210-1412

Vuoden 1965 lopussa David Brown Implematicit korvattiin valkoisilla Selectamaticeilla. Nimensä uusi sarja sai uusitusta hydrauliikasta, joka tarjosi yhdellä käyttövivulla työsyvyydensäädön, asennonsäädön ja ulkopuolisen hydrauliikan käytön. Malliston pienin oli 36-hevosvoimainen 2,4-litrainen 770. Suomeen tuoduista malleista 990:n 3,0-litrainen moottori oli ennallaan, mutta 880:n iskutilavuus oli kasvanut 2,7 litraan. Suomessa ilmoitettiin SAE-tehot 48,5- ja 58 hv. Voiman ulosotossa oli myös 1000 r/min nopeus. 990:ssa oli 11″ kytkin 10″ sijasta. AS-malleissa oli kytkimestä riippumattoman voiman ulosoton mahdollistava kaksoiskytkin sekä 12+4 vaihdetta. Perusvaihteistossa pienin nopeus oli varsin suuri. Nostolaitteen ongelmana oli pieni nostoalue.

Keväällä 1967 esiteltiin malliston lippulaivaksi 67-hevosvoimainen (71 SAE) 1200 Selectamatic. 3,6-litraisen nelisylinterisen moottorin sylinterimitat olivat samat kuin 880:n 3-sylinterisessä. Voimansiirto oli pienempiä malleja järeämpi. Parikytkimen levyt olivat 11-tuumaisia ja voa hallittiin käsivivulla. Pienemmistä malleista poiketen hydraulipumppu oli kytkimestä riippumaton. Hydrauliikkaan oli saatavana kaksoispumppu, joka nosti tuoton 22,7 litrasta 52 litraan. 1200:n tehoa nostettiin viidellä hevosvoimalla jo seuraavana vuonna. Toinen uutuus vuonna 1967 oli 780, jossa 770:n kevyempään rakenteeseen oli istutettu 880:n 2,7-litrainen moottori. Myöskään 780:aa ei tuotu Suomeen. Vuonna 1970 esiteltiin 990:n ja 1200:n nelivetomallit, mutta niitäkään ei tuotu Suomeen.

David Brown 770-1200

Ensimmäiset Suomeen tuodut David Brownit olivat vuosina 1947-53 valmistettua Cropmaster-mallia. Sen seuraajaksi esiteltiin vuonna 1953 uudistettu 25. Näiden mallien tehot olivat bensakäyttöisenä noin 37 hv ja petroliversiona ja suorasuihkutusdieselinä noin 30 hv. 25:ssä oli yksinkertainen painonsiirtojärjestelmä, 2-nopeuksinen voiman ulosotto ja jalkakaasu. Vaihteisto oli 6+2 niin kuin myöhemmissäkin malleissa. Näiden mallien  lisäksi meillä myytiin 15-hevosvoimaista työkoneenkantajaa 2D. Sen sijaan 25D:n tehokkaampi versio 30D ja etenkin 6-sylinterinen 50-hevosvoimainen  50D jäivät Suomessa harvinaiseksi.

David Brown 25-50D

Casen kirjainsarjan ensimmäinen malli oli vuonna 1929 esitelty L. Se oli suunniteltu hyvin menestyneen John Deere D-mallin kilpailijaksi. Kyntötöiden ohella käyttökohde oli puimakoneen pyöritys hihnapyörän avulla. 6,6-litraisessa 4-sylinterisessä petrolimoottorissa oli tehoa 45 hv. Perävälitys oli toteutettu rullaketjujen avulla. Vaihteita oli kolme ja kytkin oli käsikäyttöinen, öljysuihkussa toimiva 2-levyinen. Vuonna 1934 tuli tarjolle ilmakumirenkaat. Teollisuusmalli LI:ssä oli ohjausjarrut, 4 vaihdetta ja sähkökäynnistys.

Muutamaa kuukautta myöhemmin saatiin myyntiin pienempi malli C, joka oli suunniteltu 3×14″ -auralle. Tekniset ratkaisut olivat aivan samoja, mutta traktori oli kokonaisuudessaan kutistettu. Jarru oli kuitenkin C:ssä käsikäyttöinen. Moottori oli 4,25-litrainen ja voimanottotehoksi ilmoitettiin 27 hv. Nebraska-testissä mitattiin 29,8 hv. C:n rinnakkaismalli oli riviviljelymalli CC, joka oli tarjolla kahtena versiona. 3-pyöräisessä etupyörä oli keulan etupuolella, 4-pyöräisessä oli leveä, raideleveydeltään säädettävä etuakseli. Ohjausjarrut olivat CC:ssä vakiona. Lisävarusteena sai voiman ulosoton, sähköjärjestelmän ja ilmakumirenkaat. Vuodesta 1935 lähtien sai käsikäyttöisen nostolaitteen. Muita C:n rinnakkaismalleja olivat hedelmätarhaversio CO ja teollisuusmalli CI.

Case C, CC, L

Case osti vuonna 1958 ranskalaisen SFV Vierzon -traktorinvalmistajan. Valmistus Vierzonissa jatkui aluksi vanhoilla puolidieselmalleilla, ja traktorien väri muuttui vihreästä Casen kellertäväksi. Viimeiset mallit olivat vuonna 1961 esitellyt Super 204 ja 403D. Vuoden 1962 SIMA-näyttelyssä Case esitteli osittain amerikkalaiseen tekniikkaan perustuneet mallit CF 250 ja CF 350, joissa käytettiin ranskalaisia 1,8-litraisia Indenor-dieseleitä. Samaan aikaan Vierzonin tehtaalla ryhdyttiin kokoamaan amerikkalaismalleja 530, 630 ja 730.

CF 250:ssa ja 350:ssa oli 8+4 -vaihteisto, kaksoiskytkin ja painonsiirtojärjestelmä. Kumpikin malli oli saatavissa myös korkean maavaran versiona (48/54 cm). Vuonna 1967 esiteltiin CF 350:n edelleen kehitetty versio CF 400.

Case CF250-CF400

Valmistajan muita koneita

Nokian Renkailta uusi versio Truck D-renkaasta – parempi kulutuskestävyys ja talvipito keskiössä

Parempaa talvipitoa on haettu tiheän ja uudenlaisen 3D-lamelloinnin sekä patentoidun Twin-Bolck -kulutuspintarakenteen yhdistelmällä.


Koneviesti

Uutiset

MP-messuilla ennätysyleisö – sähköistyminen yleistyy mönkijöissä

Näyttelyn kävijämäärä ylsi uuteen ennätykseen. Lauantaina iltapäivällä halleissa oli jo vaikea liikkua.

Yritykset ja tapahtumat

Moottorityökoneiden ensirekisteröinnit 2025: Lasku jatkuu, mutta kärjessä kaksi kotimaista

Kuluvasta vuodesta konemyyjät ennakoivat tulevan vuotta 2025 parempi. 

Ajoneuvot ja ympäristö

Testissä pitkä kahdeksanpyöräinen mönkijän perävaunu – Gulon veto-ominaisuudet yllättivät

Kahdeksanpyöräinen perävaunu mönkijän perässä on pitkä.

Hiljaisuus tekee Can-Am Outlander Electric -sähkömönkijällä ajamisesta elämyksen – pakkanen rokottaa ajomatkaa

Ensimmäinen suuren valmistajan sähkömönkijä on tehty G3-runkoon ja on voimansiirtoa sekä energialähdettä lukuun ottamatta samanlainen muun malliston kanssa.

CFMoto U10 Pro -traktorimönkijän voimalinja uusiksi – myös sähköinen vaihteensiirto ja aluevaihteet ovat uutta rinnakkain istuvassa mallissa

CFMoto U10 Pro Highland edustaa rinnakkain istuttavissa mönkijöissä teknisesti uusinta uutta sähköisellä vaihteensiirrolla sekä säätyvillä venttiileillä.

Hybeko Group laajentaa valikoimaansa Faresin-kurottajilla – valikoimassa sekä diesel- että täyssähkökäyttöisiä malleja

Uusimmat artikkelit

Amerikkalainen J. I. Case aloitti vuonna 1841 puimakoneiden valmistuksen. Päätuotteeksi muodostui kuitenkin höyryveturi, joiden valmistajana yritys oli 1800-luvun lopussa maailman suurin. Ensimmäinen bensakoneinen traktori valmistui vuonna 1892. Tuotantomäärät olivat pieniä kunnes 1920-luvulla esiteltiin 27–40-hevosvoimainen traktorisarja. Malliston suurimpaan päähän sijoittunut malli L nousi erityisen hyvään maineeseen. Vuonna 1953 esiteltiin 6-sylinterisellä 65-hevosvoimaisella dieselillä varustettu Case 500. Se oli ensimmäinen punaisen sijasta kellertäväksi maalattu Case. Seuraavina vuosina sarjaa laajennettiin molempiin suuntiin ja dieselit tulivat koko mallistoon. Kokonaisuutena Casen uudistustahti 1950-luvulla jäi kuitenkin jälkeen kilpailijoista. Vuonna 1958 esiteltiin momentinmuunnin Case-O-Matic, joka mahdollisti kaikkien vaihteiden käyttämisen ilman kytkintä. Euroopassa Casella oli tuotantoa Englannissa ja Ranskassa. Vuonna 1964 esiteltiin suurtraktori 1200 Traction King, joka kilpailijoistaan poiketen ei ollut runko-ohjattava.
Vuonna 1969 Tenneco osti Casen ja vuonna 1972 David Brownin. Sen jälkeen Casen amerikkalainen tuotanto keskittyi yli 100-hevosvoiman teholuokkaan, ja vuonna 1969 esitellystä Agri King -sarjasta karsittiin pienimmät mallit. Nelivetoisen Traction King-sarjan suurimmassa, 300-hevosvoimaisessa 2670:ssa käytettiin Scanian moottoria. Vuonna 1978 esiteltiin kulmikas 90-sarja, jossa ohjaamon melutaso oli 77 dB. Vuonna 1983 David Brown -traktorien tuotemerkki vaihtui Caseksi. Vuonna 1984 Case yhdistyi International Harvesterin kassa ja vuodesta 1986 tuotemerkiksi tuli Case IH.

Amerikkalainen J. I. Case aloitti vuonna 1841 puimakoneiden valmistuksen. Päätuotteeksi muodostui kuitenkin höyryveturi, joiden valmistajana yritys oli 1800-luvun lopussa maailman suurin. Ensimmäinen bensakoneinen traktori valmistui vuonna 1892. Tuotantomäärät olivat pieniä kunnes 1920-luvulla esiteltiin 27–40-hevosvoimainen traktorisarja. Malliston suurimpaan päähän sijoittunut malli L nousi erityisen hyvään maineeseen. Vuonna 1953 esiteltiin 6-sylinterisellä 65-hevosvoimaisella dieselillä varustettu Case 500. Se oli ensimmäinen punaisen sijasta kellertäväksi maalattu Case. Seuraavina vuosina sarjaa laajennettiin molempiin suuntiin ja dieselit tulivat koko mallistoon. Kokonaisuutena Casen uudistustahti 1950-luvulla jäi kuitenkin jälkeen kilpailijoista. Vuonna 1958 esiteltiin momentinmuunnin Case-O-Matic, joka mahdollisti kaikkien vaihteiden käyttämisen ilman kytkintä. Euroopassa Casella oli tuotantoa Englannissa ja Ranskassa. Vuonna 1964 esiteltiin suurtraktori 1200 Traction King, joka kilpailijoistaan poiketen ei ollut runko-ohjattava.

Vuonna 1969 Tenneco osti Casen ja vuonna 1972 David Brownin. Sen jälkeen Casen amerikkalainen tuotanto keskittyi yli 100-hevosvoiman teholuokkaan, ja vuonna 1969 esitellystä Agri King -sarjasta karsittiin pienimmät mallit. Nelivetoisen Traction King-sarjan suurimmassa, 300-hevosvoimaisessa 2670:ssa käytettiin Scanian moottoria. Vuonna 1978 esiteltiin kulmikas 90-sarja, jossa ohjaamon melutaso oli 77 dB. Vuonna 1983 David Brown -traktorien tuotemerkki vaihtui Caseksi. Vuonna 1984 Case yhdistyi International Harvesterin kassa ja vuodesta 1986 tuotemerkiksi tuli Case IH.

Case toi vuonna 1935 mallistonsa pienimmäksi mallin RC, joka oli 1-siipistä auraa vetävä, säädettävillä raideväleillä varustettu riviviljelytraktori. Tarjolla oli 3- ja 4-pyöräiset versiot. Moottoriksi valikoitiin 2,4-litrainen Waukesha-bensamoottori, jossa oli tehoa 18 hv. Vaihteita oli kolme ja kytkin oli käsikäyttöinen, öljykylpyinen ja 2-levyinen. Vakiovarusteena oli mm- voiman ulosotto, ohjausjarrut ja ilmakumirenkaat. Vuonna 1936 tuli tarjolle myös vakiomallinen R.

R- ja RC-malleihin tehtiin paljon muutoksia loppuvuosinaan. Ne saivat uuden sarjan mukaisen punaisen värin ja valurautaisen maskin, 4-vaihteisen vaihteiston, sähköjärjestelmän ja hydraulisen nostolaitteen.

Case R, RC

Case osti vuonna 1937 Rock Island Plough Co -yrityksen ja lopetti sen traktorien valmistuksen. Tehtaalla kuitenkin kehitettiin pientä traktoria mm. Allis-Chalmers B:n kilpailijaksi. Case päätti tuoda tämän traktorin markkinoille. Casen muista traktoreista poiketen vuonna 1940 esitelty V oli koottu osto-osista. Moottori oli Continentalin 2,1-litrainen bensamoottori ja voimansiirto oli Clarkilta. Niinpä perävälitys oli toteutettu hammaspyörillä eikä ketjuilla kuten muissa Caseissa. V:ssä oli vakiona sähkökäynnistys, mutta huonon magneeton takia käynnistyminen oli ongelmallista.

Parantaakseen pikkutraktorin kannattavuutta Case päätti omin voimin kehittää parannetun version V-mallista. Vuoden 1941 lopussa esiteltiin VA, jossa oli Casen oma moottori ja voimansiirto. Moottori kuitenkin valmistettiin alkuvuosina Continentalin tehtaalla. VA:n runko oli samanlainen putkirakenne kuin Alliksessa, ja Case joutui maksamaan tästä rojalteja. Muista Caseista poiketen VA:sa oli 1-levyinen kuiva jalkakytkin ja jalkakaasu. VA:sta oli monia erilaisia versioita eri käyttötarkoituksiin. Vuonna 1948 VA:han tuli kolmipistenostolaite. Pian tämän jälkeen myös muihin Case malleihin tulleessa vetovastustunnustelulla varustetulla Eagle Hitch -järjestelmässä vetovarret eivät liikkuneet sivusuunnassa. Kaarteen kyntäminen mahdollistettiin pienen kallistuksen avulla.

Case V, VA

Vuonna 1955 Case esitteli kokonaisen sarjan uusia traktorimalleja. Kolminumeroisessa mallimerkinnässä ensimmäinen numero kertoi sopivan auran siipien määrän, keskimmäinen polttoaineen (0=diesel, 1=bensiini) ja viimeinen rakenteen: 0 oli yleiskäyttöinen malli, 1 oli riviviljelymalli ja 2 suuren maavaran versio. 3-pyöräisessä riviviljelymallissa etupyörät olivat nyt keulan alla eikä edessä.

300-malleissa oli Continentalin valmistama 2,6-litrainen diesel. Vaihteita oli perushintaan 4+1. Lisähintaan sai kertojan tai Triple-Range -version, jossa alueita oli kolme. Jarruissa oli kaksi levyä. Lisävarusteena oli ajokytkimestä riippumaton voimanotto. Suunnilleen saman tuloksen sai myös vakiovarustukseen kuuluneella hydraulisella käsikytkimellä, jonka avulla voitiin lähteä liikkeelle ja vaihtaa vaihdetta ilman jalkakytkimen käyttöä. Ratin takana oli varsin runsas mittarivarustus. Käynnistys tapahtui virta-avaimesta.

400-malleissa oli Casen oma moottori. Vaihteita oli kahdeksan. Voimansiirto hoitui hammaspyörillä eikä 400:ssa enää ollut käsikytkintä. Sähköjärjestelmä oli 12-volttinen. Istuin oli kumijousitettu. Käsikytkin oli enää lisävaruste. Myös ohjaustehostin ja ajokytkimestä riippumaton voimanotto olivat saatavissa.

Ensimmäisenä uuteen sarjan esitelty 500 oli mallin LA seuraaja. 500 oli varustettu 6-sylinterisellä dieselillä. Vakiovarusteena oli ohjaustehostin ja kumijousitettu istuin. USA:ssa varsin uusi asia oli dieselmoottorin käynnistäminen sähköstartilla apumoottorin sijasta. Lisävarusteena sai erillisellä kytkimellä kytkettävän voiman ulosoton. 500 menestyi hyvin, mutta 4+1 -vaihteisto ei vastannut odotuksia. Vuodelle 1957 tuli päivitetty versio 600, jossa teho oli nostettu 70 hevosvoimaan ja vaihteita oli 6+1.

Vuodelle 1957 uusittiin väritys: konepeitto oli kellertävä ja runko entistä punaista sävyä.

Case 300-600

Dawid Brown 2D-riviviljelytraktori esiteltiin vuonna 1956. Moottorina oli 2-sylinterinen 4-tahtinen ilmajäähdytteinen diesel, jossa oli tehoa 14,5 hv. Vaihteita oli 4+1 eikä kovin hiljaista nopeutta löytynyt ja maantienopeus jäi 15 km/h:iin. Putkirungon alle traktorin keskelle sijoitettu nostolaite toimi paineilmakompressorilla. Perässä oli mekaanisesti käytettävä vetokoukku. Lisävarusteena sai takanostolaitteen ja voimanottoakselin. Raideväli oli säädettävissä 100-173 cm. Kyntösaavutukseksi 8 tunnin päivänä luvattiin 1×14″ auralla 1 hehtaari.

David Brown 2D

Vuonna 1956 David Brown esitteli 25D:n seuraajaksi 2,7-litraisella neloskoneella varustetun 900:n, joka tunnettiin joissakin maissa 40D:nä. Sen teho oli dieselinä 40 hv. Polttoainejärjestelmä perustui jakajapumppuun. Kaksoiskytkin oli lisävaruste. Runko ja vetovarret olivat edeltäviä malleja vahvempia ja akseliväli pidempi. Tämä malli kärsi luotettavuusongelmista.

Vuonna 1958 tuli 900:n rinnalle 45-hevosvoimainen 950. Tekniikka oli vahvistettua runkoa, lisääntynyttä tehoa ja parannettua ohjausta lukuun ottamatta lähes ennallaan. Vastaavia uudistuksia tuli myös 900:aan. 950:ssa vanteet ja maski muuttuivat harmaista keltaisiksi. Seuraavana vuonna 950:n korvasi 950 Implematic, jossa oli kehittyneempi painonsiirtojärjestelmä. Samaan aikaan rinnalle tuli pienempi 850 Implematic. Nämä mallit oli varustettu tasauspyörästön lukolla. 850:n perusmallista oli varustuksesta karsittu mm. mittarivarustus ja jalkakaasu. USA:ssa 850 ja 950 tunnettiin nimellä Oliver 500 ja 600.

Vuonna 1962 esiteltiin uudistetut mallit 880 ja 990. 880:ssa oli aluksi 4-sylinterinen moottori (43 hv). Vuonna 1964 sen korvasi 2,5-litrainen 3-sylinterinen (48,5 hv). 990:ssa oli tehoa 55 hv. Nostolaitteen liikealue oli entistä laajempi. Lisävarusteena oli saatavissa vuodesta 1963 lähtien 12+4 -vaihteisto, jossa pienimmän vaihteen nopeus oli ryömintävaihdetasoa. Samaan aikaan 990 uudistui: akseliväliä pidennettiin, etuakselia vahvistettiin, akku siirtyi eteen ja hydrauliikkaa parannettiin. Vuonna 1964 mallistoa täydensi 35-hevosvoimainen 770, jossa oli alusta alkaen Selectamatic-hydrauliikka, joka tuli muihin malleihin vasta vuotta myöhemmin.

David Brown 850-990 Implematic

Casen uudistetussa B-mallisarjassa 6-sylinterinen 900 korvasi aikaisemman 600:n. Teknisiä muutoksia aikaisempaan verrattuna oli vähän. 400-mallin korvanneissa 4-sylinterisissä 700 ja 800-malleissa uutuus oli hydraulinen Case-o-matic -pikavaihde 800-mallissa. Uusi mallivaihtoehto oli Western Special, joka erosi Standard-mallista mm. leveiden lokasuojien ja laajemman ohjaamon lattian osalta. General Purpose -versioita olivat 3-pyöräinen, 4-pyöräinen rinnakkaisilla etupyörillä ja 4-pyöräinen leveällä, säädettävällä etuakselilla.

Case 700-900

Casen pyöreä keula vaihtui vuonna 1958 kulmikkaampaan ja ajovalot sijoitettiin ylös. Mallinumeroissa otettiin käyttöön 200…900, vaikka teholuokat vastasivat entisiä 300…600-malleja. Niinpä esim. uusi 600 oli 44-hevosvoimainen, kun entinen oli 70-hevosvoimainen. Keskimmäinen numero oli edelleen 0 dieselmalleissa ja 1 bensaversioissa. Mallinumeron perässä oli virallisesti B uusissa malleissa, mutta markkinoinnissa käytettiin vain tasasatoja. Useimmat pienet mallit ovat siis 210B…611B-malleja – dieselit olivat pienemmissä hyvin harvinaisia.

Malleissa 400 ja 600 oli hydraulinen Case-o-matic -pikavaihde, muuten ne vastasivat malleja 300 ja 500. Maantienopeus oli malleissa 300…500 varsin reipas. Sähköjärjestelmä oli kaikissa malleissa 12-volttinen (2 kpl 6-volttisia akkuja) ja käynnistys tapahtui virta-avaimella. Hydraulinen nostolaite oli aikaisemman kaltainen Eagle-Hitch.

Case 200-600

Casen 30-sarjan aloitti 6,6-litraisella kuutosella varustettu 930 vuonna 1959. Seuraavana vuonna seurasivat 4-sylinteriset mallit. 430:ssa oli 2,4-litrainen bensa- tai 3,1-litrainen dieselmoottori, 530:ssa 2,6-litrainen bensa- tai 3,1-litrainen dieselmoottori. 630:n diesel oli samankokoinen kuin pienemmissä malleissa, 730:n tilavuus oli 4,4 litraa ja 830:n 4,9 litraa. Kaikkia malleja 930:aa lukuun ottamatta sai myös bensakoneella ja 730-930:aa nestekaasumoottorilla. Pienet dieselit mainittiin virallisten testien mukaan markkinoiden taloudellisimmiksi.

Perusvaihteisto pienissä malleissa oli 4+1. Seuraava mahdollisuus oli 8+8 Shuttle, jossa peruutusnopeudet olivat 25 % nopeampia kuin vastaava eteenpäin vievä vaihde. Tripl-Range -vaihteistossa nopeuksia oli 12+3. Tässä versiossa maantienopeus oli 530:ssa 22 km/h:n sijasta peräti 36 km/h. Isommat mallit olivat hitaampia. 730:ssa ja 830:ssa perusvaihteisto oli 8+2 ja 930:ssa vaihteita oli 6+2.

Koneiden painossa on harppaus 2100-kiloisesta 630:sta 2800-kiloiseen 730:aan. 730:sta ylöspäin oli saatavana Case-O-Matic -vääntömomentinmuunnin, joka mahdollisti kaikkien vaihteiden valitsemisen ilman kytkintä. Järjestelmän ensimmäinen versio oli esitelty vuonna 1956.

Vuonna 1962 esiteltiin 930 Comfort King, jossa oli Case-O-Maticissa käsikytkimen sijasta jalkakytkin ja polttoainesäiliö oli siirretty taakse. Vuonna 1964 esiteltiin Draft-O-Matic -painonsiirtojärjestelmä, joka perustui vetovarsitunnusteluun.

Vuonna 1966 esiteltiin malliston huipulle ensimmäinen yli 100 hv:n 2-pyörävetoinen Case eli 1030 Comfort King. Siihen oli saatavana ulkonäöltään samankaltainen ohjaamo kuin myöhempiin Agri King -malleihin. Vaihteisto oli 8-nopeuksinen ja voa:n nopeus oli vain 1000 r/min.

Case 430-1030

Vuonna 1969 esiteltiin Casen isot 70-sarjan Agri King -mallit 30-sarjan mallien tilalle. Kaksi pienintä mallia sen sijaan siirtyivät 70-sarjaan paljon vähäisemmin muutoksin. Jopa ulkonäkö oli lähes ennallaan. Akseliväliä oli pidennetty. Maantienopeus oli pudonnut huomattavasti entisestä. Perusvaihteisto oli edelleen 4-vaihteinen, jossa 3. ja 4. vaihteen välillä oli suuri hyppäys. 3. vaihteen suurin nopeus oli 10,5 km/h ja nelosella nopeutta oli 1000 kierroksella jo 16 km/h. Lisävarusteena sai 8+2 -vaihteiston tai 8+8 -suunnanvaihtajavaihteiston. Leveällä etuakselilla varustetuissa malleissa oli hydrostaattinen ohjaus. 3,1-litraisen dieselin rinnalla oli tarjolla 2,4- tai 2,6-litrainen bensakone.

Case 470-570

Suomessa amerikkalaiset Caset jäivät tuntemattomiksi, sillä täkäläisille markkinoille ne katsottiin liian suuriksi. Casen valmistusohjelmassa oli amerikkalaiseen tapaan takavetoisia traktoreita ja yli 200 hevosvoiman nelipyöräohjauksella varustettuja nelivetomalleja, joissa kaikki pyörät olivat yhtä suuria.

Agri King -sarjan ensimmäiset mallit olivat vuonna 1969 esitellyt 770, 870, 970 ja 1070. Kolme pienintä eli 4,1-, 5,5- ja 6,6-litraiset mallit sekä vuotta myöhemmin esitelty 1170 karsittiin sen jälkeen, kun Case osti David Brownin vuonna 1972. Jäljelle jäivät 1070 ja vuonna 1972 markkinoille tulleet 1175, 1270, 1370 ja vuodesta 1976 lähtien 1570 (190 hv). 1270:sta lähtien voimansiirto oli järeämpi ja jarrut öljykylpyiset.

Agri Kingeissä oli uutuutena suorasuihkutusdieselit. Vaihtoehtona useimmissa malleissa oli bensamoottori, mutta kaasumoottoreista oli luovuttu. Vaihteistona oli 8+2 tai 3-portaisella osapowershiftillä varustettu 12+3. Vaihteistot olivat synkronoituja aluevaihdetta lukuun ottamatta. Aikaisempaa paremmin äänieristetty Agri King -ohjaamo oli varsin kehittynyt. Ohjaus oli hydrostaattinen ja hydraulijärjestelmä oli kuormantunteva. Traktorien väri yhtenäistettiin David Brownin kanssa vuonna 1974 eli perusväri muuttui kellertävästä valkoiseksi. Legendaarinen erikoismalli on tähtilippumaalattu Spirit of ’76 Yhdysvaltojen 200-vuotisjuhlien kunniaksi.

Suomessakin yritettiin myydä SAE-teholtaan 163-hevosvoimaista 1270-mallia. Muualla Euroopassa tunnettiin myös mallit 1370 (196 hv SAE) ja 970 (93 hv). Näiden mallien moottorit olivat 7,4- ja 8,3-litraisia. Vaihteistona oli Euroopassa 12+3 -vaihteisto ja ilmastointi oli vakiovaruste.

Case 770-1570 Agri King

Vuonna 1964 Case esitteli ensimmäisen nelivetotraktorinsa 1200 Traction Kingin. Kaikki pyörät olivat yhtä suuria, mutta Traction King ei ollut kilpailijoista poiketen runko-ohjattava. Moottori oli 7,4-litrainen ja turboahdettu. Voimanottoteho oli 120 hv. Ohjaus oli hydrostaattinen ja jarrut hydraulitoimiset.

Vuonna 1969 esiteltiin 1470 Traction King, jossa oli uutuutena nelipyöräohjaus. Traktorin sai edelleen myös 2-pyöräohjauksella 800 dollaria alemmalla hinnalla. Moottori oli nyt suorasuihkutteinen 8,3-litrainen ja vaihteita oli 8+4. Ohjaamo oli vielä varsin peltinen.

Vuonna 1971 korvattiin 1470 uudistetulla 2470 Traction Kingillä (213 hv SAE), jossa oli sama 8,3-litrainen moottori ja 12+4 -osapowershift-vaihteisto. Vuonna 1974 rinnalle tuli välijäähdytetty 2670 (256 hv SAE) ja vuonna 1977 11,0-litrainen 2870 (300 hv SAE). 2870:n moottori oli Scanian valmistama.

Perusmallissa vain etupyöriä ohjattiin. Euroopassa oli vakiona nelipyöräohjaus, jonka toimintamoodit selviävät kuvasta. Korkeatasoisen ohjaamon melutaso oli 81-83 dB. Nostolaitteissa oli siirrytty III-kategoriaan. Tosin vain 30…40 % nelivetotraktoreista myytiin nostolaitteella varustettuna. Vuonna 1974 kellertävä väri vaihtui valkoiseksi ja oranssi punaiseksi.

Case 1470-2870 Traction King

Vuonna 1971 korvattiin vuonna 1965 esitellyt 770, 880 ja 990 Selectamatic parannetuilla versioilla 775, 885 ja 990. Näiden yläpuolelle tulivat tehokkaammat 995 ja 996. Mallissa 996 oli tärkeimpinä eroina 995:een parikytkin ja käsikäyttöinen riippumaton voiman ulosotto. Runkoa oli pidennetty 8 cm:llä peräkkäin sijaitsevien kytkimien takia. Hydrostaattinen ohjaus tuli myös 995:een 996:n esittelyn myötä. Mallia 775 myytiin lähinnä Saksassa. 885 oli edeltävää 880:aa lyhyempi ja perustui aikaisemman 780:n perustekniikkaan.

Selectamatic-hydraulikka työntövarsitunnusteluineen oli jo aikaisemmista malleista tuttu. Vaihteisto oli nyt osittain synkronoitu Synchromesh. Vaihteiston puutteena oli pitkä harppaus kahden suurimman pykälän välissä. Sen sijaan pieniä vaihteita oli runsaasti. Kaikissa malleissa oli 2-nopeuksinen voiman ulosotto. DB:n tapaan 996:tta lukuun ottamatta kytkimenä oli kaksoiskytkin, joka vaati traktorin pysäyttämisen työkonetta päälle ja pois kytkettäessä. 885:ssä kytkinlevyjen halkaisijat olivat 254/254 mm ja 990-995:ssa 279/254 mm sekä 996:ssa parikytkin 279/279 mm. Italialaisen Selenen akselilla varustettuja nelivetomalleja ei tuotu Suomeen. Ohjaamo oli Suomessa joko ruotsalainen Klippan tai Ylö-tehtaiden valmistama Taavi. Lämmityslaite oli lisävaruste. Vaihtovirtalaturi tuli vuonna 1973.

David Brown 775-996

Sekura-ohjaamo oli merkittävästi aikaisempaa hiljaisempi, mutta muuten sen sovittaminen DB:hen ei onnistunut parhaalla tavalla. Ongelmana oli mm. työkoneiden ottaminen kiinni liian taakse sijoitettuun hyttiin. Ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiili tuli vakioksi vasta vuodelle 1978.

David Brown 885-996

Vuoden 1978 lopussa USA:ssa siirryttiin 90-sarjaan. Lasikuituinen konepeitto oli muotoiltu tyylikkään kulmikkaaksi. Takavetomallit olivat 2090 (120 hv), 2290 (139 hv), 2390 (171 hv) ja 2590 (191 hv). Kaikkien mallien moottorina oli Casen 8,3-litrainen, joka oli ahdettu pienintä lukuun ottamatta. Vaihteistona olivat edelleen 8+2 ja 12+3. Ohjaamon melutaso oli ainoastaan 75,5-77 dB. Useimmat hallintalaitteet olivat hydraulikäyttöisiä. Suljettu hydraulijärjestelmä Con Trol oli aikaisempaa tehokkaampi.

Case 2090-2590

90-sarjan nelipyöräohjauksella varustetut nelivetomallit 4490 (194 hv), 4690 (233 hv) ja 4890 (273 hv) esiteltiin vuodelle 1980. Useimmista kilpailijoistaan poiketen Caset eivät siis olleet runko-ohjattuja, vaan varustettu automaattisesti koordinoidulla nelipyöräohjauksella. Ratkaisua perusteltiin mm. paremmalla ohjautuvuudella ja suuremmalla vakavuudella rinteillä.

Moottorit olivat samat kuin edeltävissä malleissa. Kahdessa pienemmässä mallissa oli Casen 8,3-litrainen ja suurimmassa Scanian 11-litrainen. Uudistettu Con Trol -hydrauliikka oli varustettu yksivipuhallinnalla.

Case 4490-4890

90-sarjan isommassa päässä oli pienempiä malleja enemmän uutta. 6-sylinterinen 1690 oli kokonaan uusi malli. Siinä oli aikaisemmasta 1410:sta tuttu tehokkaampi hydrauliikka varustettuna kahdella ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiilillä ja nostolaitteen apusylinterillä ja uusi vapaasti hengittävä moottori. 1690 oli eniten myyty yli 100 hv:n traktori Suomessa. 1490 oli aikaisempaa 1410:aa miedommin ahdettu, mutta luonteeltaan sitkeävetoisempi. 

1490:ssa oli jostakin syystä pienempien mallien teholtaan melko vaatimaton hydrauliikka. Sen sijaan jarrut olivat pienemmistä malleista poiketen öljykylpyiset levyjarrut. 90-sarjan ohjaamomelu lähenteli 85 desibeliä, mutta muuten kuperalasinen ohjaamo oli aikaisempaa ajanmukaisempi. Takavetomalleihin sai Hydra Shift -vaihteiston. Suurimmista nopeuksista on varsin erilaisia tietoja Suomen maahantuojan ja kansainvälisten lähteiden välillä samoin kuin muissakin DB:n sarjoissa.

Vuoden 1983 alusta traktoreiden merkki oli Case. Samaan aikaan 1690 sai turbon ja vetovarsitunnustelun.

David Brown / Case 1490-1690

94-sarjaan siirryttiin USA:ssa vuodelle 1984 samoin kuin Euroopassa. Teholuokat olivat samat kuin 90-sarjassa, mutta rinnalle tuli nelivetoinen 170-hevosvoimainen 3294. Myös malleista 2094 (121 hv) ja 2294 (141 hv) oli saatavissa nelivetoversiot. Nelivetomalleissa käytettiin Carraron etuakselia. Vakiona oli edelleen 3-portainen powershift, mutta malleihin 2394 ja 2594 sai myös 6-portaisen powershiftin, joka tuplasi vaihteiden määrän 24+3:een. 94-sarjassa oli panostettu erityisesti ohjaamoergonomiaan ja elektronisiin valvontatoimintoihin. Pyöränluistotutka oli saatavana lisävarusteena.

Vuodelle 1985 myös USA:ssa traktorien merkiksi vaihtui Case IH ja väri vaihtui puna-mustaksi. Syksyllä 1987 esiteltiinkin sitten jo meilläkin tunnetut 7000-sarjan Magnum-mallit.

Case / Case IH 2094-3294

Kesällä 1984 esiteltiin Case 1896 ja 2096, jotka sijoittuivat kooltaan eurooppalaisten ja amerikkalaisten Case-mallien väliin. Traktori oli rakenteeltaan lyhyt, mutta korkea. Moottoreina oli Cummins-yhteistyön tuloksena syntyneet, myös Maxxumissa käytetyt ahdetut 5,9-litraiset. Vaihteisto oli varustettu 3-portaisella pikavaihteella. Ohjaamo oli 2094-sarjan Silent Guardian, ja tutkalla varustetun luistonvalvonnan sai lisävarusteena. Nelivedon kytkemistä tai irrottamista varten traktori täytyi pysäyttää ja etuakselin navat tulivat pitkälle ulos renkaiden leveydestä. Vuodelle 1985 myös USA:ssa traktorien merkiksi vaihtui Case IH ja väri vaihtui puna-mustaksi.

Case / Case IH 1896-2096

Keväällä 1984 uudistetut 94-sarjan mallit korvasivat 90-sarjan. 94-sarjassa traktorien runko oli muuttunut mustaksi, mutta raidoitus oli saanut punaista väriä. 1394 oli saanut ahtimen ja teho nousi 6 hevosvoimalla. Ohjaamossa oli ergonomiaa parannettu ja verhoilun väri muuttui harmaaksi. Kytkin oli itsesäätyvä 1194-mallia lukuun ottamatta. Muuten tekniikka oli lähes ennallaan. Tallella oli mm. Selectamatic-hydrauliikka ja 12+4 vaihteisto.

Vuoden 1984 lopussa Casen omistaja Tenneco hankin omistukseensa International Harvesterin maatalouskonetuotannon. Ensimmäiset vaikutukset traktoreihin nähtiin vuoden 1985 lopussa, kun molempien merkkien väri muuttui puna-mustaksi ja tuotemerkki Case Internationaliksi. 94-sarjasta karsittiin pienimmät mallit pois ja jäljelle jäivät 1394-1694. Suomeen kaikki traktorit tuotiin HS-vaihteistolla paitsi 1394 oli saatavana myös perinteisellä vaihteistolla. Syksyllä 1986 vaihteiston välitystä harvennettiin 10 %:lla maantienopeuden kasvattamiseksi.

Case / Case IH 1194-1394

Punaraitaisessa 94-sarjassa Hydra Shift -vaihteisto oli ensimmäistä kertaa saatavissa nelivetomalleihin. 1694:n tehoa oli kasvatettu ja uutena mallina esiteltiin ahtamaton 6-sylinterinen 1594. 1594:ssä ja 1694:ssä oli vetovarsitunnustelu. Muilta osin 94-sarjan uudistukset kohdistuivat lähinnä ohjaamon pieniin parannuksiin. Ohjauspumppu oli entistä tehokkaampi ja ohjausventtiili oli sijoitettu hytin ulkopuolelle. Ohjaamon ilmanotto oli siirretty konepellin sivulle ja polttoaineen täyttöaukko ohjaamon etupuolelle. Ilmastointilaite oli nyt saatavana tehdasasenteisena lisävarusteena samoin kuin ryömintävaihteisto. Hydrauliikan kaksoispumppu oli joissakin versioissa vakiovaruste.

Vuoden 1984 lopussa Casen omistaja Tenneco hankin omistukseensa International Harvesterin maatalouskonetuotannon. Ensimmäiset vaikutukset traktoreihin nähtiin vuoden 1985 lopussa, kun molempien merkkien väri muuttui puna-mustaksi ja tuotemerkki Case Internationaliksi. 94-sarjasta karsittiin pienimmät mallit pois ja jäljelle jäivät 1394-1694. Suomeen kaikki traktorit tuotiin HS-vaihteistolla. Syksyllä 1986 vaihteiston välitystä harvennettiin 10 %:lla maantienopeuden kasvattamiseksi.

Case / Case IH 1494-1694

Keväällä 1984 esitellyt nelivetomallit 4494 (194 hv), 4694 (236 hv) ja 4894 (305 hv) saivat uuden ohjaamon 90-sarjaan verrattuna. Muuten tekniikka oli lähes ennallaan. Aikaisempien mallien rinnalle tuli uusi 14,2-litraisella Scania V8-moottorilla varustettu 4994 (400 hv SAE), jossa oli uusi 12-portainen täyspowershift-vaihteisto.  Myös näissä malleissa oli pitkälle kehitettyä elektroniikkaa. Mm. powershiftin ohjaus ja vetovastustunnustelu tapahtuivat sähköisesti. Luistonvalvonta oli saatavissa lisävarusteena.

Punaisissa Case IH:issa oli tehokkaampi hydrauliikka ja Eurooppaan tuoduissa malleissa 8000 kg nostovoima.

Case-pohjaiset nelipyöräohjatut suurtraktorit poistuivat tuotannosta sen jälkeen, kun Case IH oli ostanut Steigerin, joiden pohjalta tehtiin runko-ohjatut Case IH 9100-sarjan traktorit.

Case / Case IH 4494-4894

Abati Titanium

Acam

Ackermeister

Acremaster

Aebi

Aecherli

Aérocentre

Agco

Agco-Allis

Agcostar

Agra Farmer

AgraCat

Agrale

Agrar

Agratrac

Agri

Agri Boss

Agri King

Agri-Power

Agria

Agricat

Agrico

Agrifarm

Agrifull

Agrinar

Agrindo

Agrip

Agrisa-Bungartz

Agrison

Agritec

Agritech

Agromash

Agroservis

Agrostroj/Agrozet

Agtor

AgTrac

AH-Goldoni

Airone

Al-Frat

Al-Ghazi

Al-Jadah

Al Jahad

Allgaier

Allgaier-Suisse

Allis-Chalmers

Alpenland

Alpina Oekonom

Altai

Amat-Calvet

Amobil

AMOG

Angad

Ansaldo

Ansaldo Fossati

Antar

Antonio Carraro

Apache Solis

Aprile

Arbos

Arbos Bubba

Arjun

ArmaTrac

Arnoux

Arvid

Ascot Universal

Asian Tractors

Astoa

Austin-Leyland

Austrak

Austro

Aveling-Marshall

Avenger

Avery

Avto

B.M.B President

Babiole

Baldwin

Baltiets

Balwan

Bamford

Barreiros

Basak

Bauchet

Bautz

Bean

Harkov

Vladimirets

Kirovets

YuMZ

Belarus

Bell

Benye

Beriko

Bernard

Bernardin

Bernson

Big Bud

Viimeksi lisätyt koneet

Lähetä palautetta

Tervetuloa Koneviestin uuden Konedata-palvelun betaversioon! Palvelu tarjoaa yli 8000 traktorin ja puimurin tekniset tiedot. Palvelua kehitetään, joten arvostamme palautettasi.

Anna palautetta

Kuuntele uusin jakso

Kuuntele Suomen koneuskottavinta podcastia koneosaajille ja koneista kiinnostuneille.

Konepodi

Näköislehtiarkistoon

Koneviestin uudistunut näköislehtiarkisto on nyt täällä. Lue konearviot, korjausohjeet ja käyttövinkit vuodesta 1952 lähtien.

Koneviestin näköislehdet

Etusivu

Huolto ja tekniikka

Lukijan idea

Maarakennus

Maatalous

Osastot

Metsä

Pääkirjoitus

Weteraani

Lukijan kuvat

Lehdet

Amerikkalainen J. I. Case aloitti vuonna 1841 puimakoneiden valmistuksen. Päätuotteeksi muodostui kuitenkin höyryveturi, joiden valmistajana yritys...