Perinteisesti moottorisahauksen PM-kisat ovat ajoittuneet loppukesään tai alkusyksyyn. Näin siksi, että kukin on saanut käydä kansalliset mestaruuskisansa ensin ja treenauttaa edustusjoukkueensa intensiivileirillä.
Sisäisistä syistä myöhään alkuun päässyt järjestelytoimikunta piti kilpailijoiden esitystä järkevänä. Peräkkäisillä kisoilla säästyi Suomen edustusjoukkueelta, tuomareilta ja toimihenkilöiltä matka-aikaa ja matkustuskuluja. Kun kilpailupäivä oli lauantai, neuvottelut kilpailuvapaasta työsuhteisilla oletettiin helpottuvan. Pelko muitten maitten suhtautumisesta viikonloppureissuun osoittautui aiheettomaksi. Kaikki saivat täyden joukkueen matkalle. Jälkikaikuja odotellaan, vaikka paikan päällä vierasjoukkueiden puheet olivat korrekteja.
En usko, että Suomen ja Viron kilpailijat saivat etua kahdesta perättäisestä kilpailusta samalla areenalla. Se on todistettavissa myös vertaamalla kunkin kilpailijan pisteitä tulosluetteloista. Jos joku vaikutti, niin korkeintaan PM-päivän parempi sää. Toinen ero oli PM-kisojen neitseelliset karsintapuut.
Suuria sensaatioita en tehtävittäin havainnut. Kunkin vastoinkäymiset ja onnistumiset näkyvät tehtäväpisteistä tulosluettelossa.
Poikkeuksellisesti kommentoin kisoja maittain tulevaisuutta silmällä pitäen.
Virossa harjoitellaan kovaa. Yhteistyö Suomen kanssa on lisääntynyt, kuten nämäkin kilpailut osoittivat. Vireessä pysyäkseen aktiivit tarvitsevat harjoittelun lisäksi kovia kilpailuja. Yleisö naruaidan takana ja tiukat kamppailut loppumetreillä muuttavat monen kilpailijan mentaliteettia.
Joukkueesta puuttui työkiireitten takia maan ykköstykki Anders Olesk. Toki muutkin ovat kokeneita. Vaarallisin vastus kahden päivän kokemuksilla nyt nähdyistä miehistä on Anto Laas.
Joukkueena Suomen kakkosjoukkue sahasi paremman yhteispistemäärän kuin edustusjoukkue. Tuloksia ei pidä suoraan verrata, sillä kakkosessa paineet koko joukkueen yhteistuloksesta ovat vähäisemmät. Yksilöillä on suurempi vapaus vetää tehtävittäin riskirajoille. Nyt kakkosen miehet sahasivat melko tarkkaan edellisen päivän tasollaan. Ykkösjoukkueessa henkilökohtaiset kokonaispisteet hiukan laskivat.
Positiivisena näen kärjen levenemisen, vaikka nuoret puuttuvat. Muutama vuosi näyttää vielä valoisalta ennen romahdusta.
Henkilökohtaisen hopean saavuttaneelle Lasse Kjär:lle tulos ei ollut mikään onnenkantamoinen. Nimi on syytä panna visusti mieleen. Hän on nuoresta iästään huolimatta sahannut kovia tuloksia kerta toisensa jälkeen. Mentaliteetti on rento ja liikkeet sulavat kuin ex-maailmanmestari Pehr Kjärillä. Lasse onkin Pehrin poika. Isä on kuulemma lopettanut kilpailemisen.
Ole Kjär on henkilökohtaisesti taatusti kovempi luu kuin Luston tuloksista on luettavissa. Luulen, että nyt vanha jermu joutui yliyrittämään joukkueen puolesta, kun nuorelta Jacob Wibeltä tehtäväsarja meni vielä kauttaaltaan ns. penkin alle. Jostakin on aloitettava, ja ennustan, että kahden vuoden päästä kokonaispisteet ovat satoja pisteitä korkeammat. Lisäarvoa Tanska saa tällä kertaa joukkueen sympaattisesta käytöksestä.
Norjassa moottorisahausta harrastavat myös nuoret ja jopa naiset. Sieltä on tullut ennenkin kovia nimiä maailman huipulle. PM-joukkue oli tasavahva. Ole Ludvik Gjoby ahdisteli tiukasti meidän kokenutta sotaratsuamme, pronssille sahannutta Jukka Kylliäistä. Ilman terälaitemokaa osat olisivat saattaneet vaihtua. Nimi kannattaa tallentaa Suomessa kovien vastustajien joukkoon.
Merkit viittaavat, että Håkan Buraas:in taannoinen huippukaato merkkikepillä kaatopuu puhkaisten ei jää viimeiseksi maailman ihmeeksi.
Moni kilpailija huokasi helpotuksesta, kun Ruotsin joukkueesta puuttui aina pelätty Lars Strandell. Ex-maailmanmestarilla oli kuulemma merkittävä työkeikka Atlantin takana.
Larsin pitkäaikainen aisapari kilpasahauksessa, Bengt Rask, oli vielä joukkueen paras. Vanha rutiini on tallella. Hyvää nousua tekee Patrik Sjöberg. Nuori Styrbjörn Kindströmmer hätäili teräketjun kanssa. Muissa tehtävissä taso oli jo hyvä.
Hallitsevalle suomenmestarille sattui käsittämätön uinahdus jo ennen kilpailun alkua. Jarmo Laatikainen valmistautui esimerkillisellä asenteella kilpailuun heti aamuherätyksestä lähtien. Aamupalalla hän mainitsi vielä hipaisevansa ketjua viilalla – varmuuden vuoksi. Ensimmäiselle tehtävälle, puunkaatoon hän sitten tuli ilman kaarnatukea sahassaan. Se oli yksinkertaisesti unohtunut omalle työpöydälle, jollainen monella kilpailijalla on nykyisin mukanaan sahahuoltoa varten. Arvaan ajatukset, kun moka paljastui kaatokolon avauksen jälkeen. Pitopuun viimeistely on lähes toivoton ilman tukea. Virhepisteitä ropisikin armotta. Mitenkähän monta sataa kertaa Jarmokin on pitkän uransa aikana moisen osan kilpa-Jonseredissaan irrottanut ja kiinnittänyt? Tämäkin tsekkaus piti opetella kantapään kautta. Ei ollut Jarmon päivä, kun karsinnassakin tuli kaksi virhettä.
Esa Tumelius ja Jukka Kylliäinen tekivät kovaa, määrätietoisen riskitöntä työtä. Esan olemus kieli viimeiseen karsintapariin Tanskan Lasse Kjärin vierelle astellessaan, että Hän oli päättänyt voittaa. Niin kävi ja valmentaja-Titti nousi kisan päätteeksi kevyesti arvoiselleen paikalle – Isän olkapäälle.
