Rautalammilla on keskimääräistä enemmän museotraktoreita. Useiden kymmenien koneiden kokoelmia tai uljaita maatalousmuseoita sieltä ei löydy, mutta Kevätpöräys todisti harrastustoiminnan olevan voimissaan.
Rautalammin Yhtyneiden Puimahyppääjien Kevätpöräys on epävirallisen yhteisön epävirallinen tapahtuma, joka järjestetään lyhyellä varoitusajalla salaisessa paikassa. Tähän ensimmäiseen Pöräykseen osallistui 12 traktoria, Jeeppi ja 8 kuskia. Yleisöä oli vain hieman enemmän kuin esittelijöitä, mutta ei se suuri väkimäärä, vaan tunnelma. Kuva: Kimmo Kotta
Kaikkien Fordson-traktoreiden viimeisimmät mallit ryhmäkuvassa. Oikealla Fordson F vuodelta 1926, vasemmalla oranssi Fordson N vuosimallia -39, tummansininen traktori keskellä on Fordson Major E27N vm.-51 ja edessä Fordson Super Major, joka on valmistunut 1964. Kuva: Kimmo Kotta
Huvi- ja huoltoajoihin käytettiin Belarus MTZ 05-sarvitraktoria. Tämän neuvostovetäjän jälkeen olisi löytynyt hyvä valikoima kevätmuokkauskalustoa, mutta 70-senttisen jyrsimen, saman levyisen kultivaattorin ja 110 cm:n 2-rivisen piikkiäkeen työpanosta ei katsottu tarpeelliseksi. Kuva: Kimmo Kotta
Kaukaisimmat osallistujat ajoivat tapahtumaan hädin tuskin plussan puolella olevaa keliä uhmaten, parinkymmenen kilometrin takaa (kts. seuraava kuva) Kuva: Kimmo Kotta
Kerkonkoskelaislähetystöön kuului Diesel-Ferguson, Fordson Dexta ja Massey-Ferguson 65 MK2. Kuva: Kimmo Kotta
Tarkoituksena oli muokata puolentoista hehtaarin peltolohko kylvökuntoon ja näin myös tapahtui. Parhaimmillaan palstalla pörräsi yhtäaikaa koko 8 kuljettajan ryhmä, osallistuipa ajamiseen osa yleisöstäkin. Etualalla viilettävällä Rautalammin ensimmäisellä traktorilla on aikanaan vedetty kahta hevosäestä ja samanlaista omatekoista sovellutusta kokeiltiin nytkin. Kuva: Kimmo Kotta
Hiljattain remontoitu Fiat 411 veti 2,7-metristä Perhos-Sampoa tarmokkaasti. Lapiorullaäestä kuuluukin vetää muinaisten oppien mukaan niin kovaa, kuin sielu ja takalisto kestää. Sellainen uskomus oli vallalla ainakin silloin, kun oltiin pikkupoikia, vai keksittiinköhän se ihan itse? Kuva: Kimmo Kotta
Jokunen vuosi sitten tiedettiin maahanjohdettujen pakokaasujen vähentävän lannoitustarvetta. Jos väittämässä on osakin totta, niin Äffä-Fordsonin jäljiltä tähän peltoon ei tarvitse kylvää kiloakaan keinolannoitteita. F-mallisten Fordsoneiden savutus ei ole varsinainen vika, paremminkin ominaisuus. Vanhoissa valokuvissa ja filmeissä näkee lähes yhtä komeita pössähdyksiä. Kuva: Kimmo Kotta
Traktori-Hankmo oli ensimmäinen kotimainen traktoriäes, ensimmäiset valmistuivat 20-luvun puolivälissä. Tämä PÄM56-malli on tehty 30-luvun lopulla, työleveyttä on 1,7 metriä, akselikulmia voidaan säätää, äkeen nosto- ja laskumekanismi on liitetty vasempaan kannatuspyörään. Kuva: Kimmo Kotta
Ensimmäiset Rosenlewin Traktori-Sampot valmistuivat juuri ennen sotia, tämä 2-metrinen malli lienee juuri tuolta ajalta. Äes on aikanaan ollut Itä-Karjalan Sotilashallintoesikunnan Maatalousosaston käytössä jossain päin silloista ”Suur-Suomea”, mistä kertoo vasemmassa etukulmassa oleva kuparinen SA-numerokilpi. Kuva: Kimmo Kotta
Belarus MTZ-2:n perään ei olisi nostolaiteäes sopinut ilman vetolaitteen irrottamista, joten sillä tyydyttiin vetämään hinattavaa Sampoa. 2-metrinen äes ei antanut päälle 3-tonniselle ja vajaat 40-hevosvoimaiselle itävetäjälle minkäänlaista vastusta, mutta pehmeämmässä pellossa pienet etupyörät olisivat sukeltaneet. Kuva: Kimmo Kotta
Fordson N oli 30-luvun lopulla ylivoimaisesti Suomen suosituin traktori. Näitä oransseja Änniä myytiin vuosina 1938–39 yhteensä 2 026 kpl, eli ehkä jopa kolme kertaa enemmän kuin muita merkkejä yhteensä. Kumipyöräisiäkin traktoreita ostettiin, mutta hyvin vähän, ne kun olivat lähes 30 % rautapyöräisiä kalliimpia. Tämä Fordson tuli Kevätpöräyksen aikaan (3.5.) kunnioitettavaan 75 vuoden ikään, valuosat kun on leimojen mukaan tehty 2.5.1939. Kuva: Kimmo Kotta
Nykyisin lähes kymmentuhantista yleisöä vetävä Rauta ja Petrooli-tapahtuma sai alkunsa vajaat 17 vuotta sitten juuri Rautalammilta, kunnes se vuoden 2003 jälkeen muutti Hyvinkäälle. Erikokoisia masinistitapahtumia on ollut sen jälkeenkin, mutta ne eivät ole jatkuneet.
Epävirallinen ja etenkin epämääräinen huuhaa-kerho Yhtyneet Puimahyppääjät on ollut olemassa vuodesta 2001 lähtien. Sen syntysanat lausuttiin Kuopion Farmari-näyttelyn perinneosastolla. Vain 13 vuotta myöhemmin pantiin jo toimeksi Kevätpöräysmuokkauspäivän muodossa. Minitapahtumaa ei mitenkään järjestetty; sopivalla hollilla sattui vaan olemaan pieni läimäre mullosta ja muutamalla lähitienoon masinistilla intoa osallistua traktorihauskanpitoon. Pelto tuli muokattua ja yhdessä päätettiin, että seuraavan kerran kokoonnutaan Syyspöräykseen johonkin aikaan ja paikkaan – Puimahyppääjät kun eivät julkisesti tekemisistään huutele.
Vastaavanlaiset kokoontumiset olisivat suositeltavia ihan kaikkialla, onhan vappuajeluita ja muita vastaavia jo järjestettykin. Jos ympäristössä on sopivaa porukkaa ja liikennekuntoisia veteraanikoneita, niin eipä muuta kuin yhdessä liikkeelle. Englannissa, Saksassa, Hollannissa ja muissa suurissa masinistimaissa vastaavanlaista toimintaa on ollut jo vuosikymmeniä, yhtenä viikonloppuna saatetaan järjestää kymmeniä traktoriralleja.
