Kovelan konemuseossa maalaiselämää esillä kahdessa museossa

Kovelan kartanoa on viljelty iät ja ajat. Isännistä ensimmäinen oli linnanvouti J.Boose, joka astui remmiin vuonna 1569. Aina1800-luvulle asti virkatalona toimineella kartanolla on ollut alun kolmattakymmentä hallitsijaa, joukossa on kiintoisia nimiä ja titteleitä, kuten vaikka kapteeniluutnantti Sabelstierna, kruununvouti Woiwalenius ja kivalteri J.G.Brunaeus, joka isännöi vuosina 1801–1802. Brunaeuksen oudohko virkanimike vastaisi nykyistä konstaapelia tai lääninpoliisia.

1940-luvun alussa isännän tehtävät siirtyivät Yrjö Karhulle, joka oli ensimmäisiä luomuviljelyn puolestapuhujia. Yrjö Karhu oli ahkera kirjoittaja ja kartanon viljelykokeilut tulivat laajaan tietoisuuteen lehtiartikkeleiden ja monien opaskirjojen myötä. Eero ja Erkki Karhu ovat viljelleet Kovelaa isänsä luomuperiaatteiden mukaisesti ja koonneet siinä sivussa mielenkiintoisen ja monipuolisen maatalousmuseon.

70-luvun alkupuolella Eero ja Erkki alkoivat suunnitella isänsä vuoden -36-mallisen Ford 60 V8-henkilöauton entistämistä. Osienetsintämatkoillaan he tulivat ostaneeksi vanhan "Porilaisen" ja rautapyöräisen Deering 10/20-traktorin. Etenkin traktorit alkoivat kiinnostaa siinä määrin, että Fordin entistämishanke sai toistaiseksi jäädä ja Kovelaan alkoi ilmaantua vanhoja koneita. Siihen aikaan veteraanitraktoreita ei juuri keräilty, niinpä veljekset onnistuivat pelastamaan romutukselta monta äärimmäisen harvinaista konetta. Metsien siimeksistä ja riihien takaa löytyi mm. International 8/16, Volvo T-43, Deutz F2M, Hanomag R40 ja Ford 9N. Harvinaisempiin löydöksiin kuuluivat myös Massey-Harris Pacemaker, sekä erikoiskorkea County Hi-Drive ja tela-alustainen County CFT, jotka olivat "Mörkö-Major"-pohjaisia erikoismalleja. Kovelan nautakarja laitettiin "korkealaitaiseen" vuonna 1975 ja tyhjilleen jäänyttä kaksikerroksista kivinavettaa alettiin täyttää veteraanikoneilla.

Traktorikeikoilla löytyi muutakin mielenkiintoista: maamoottoreita, puimureita, puimakoneita, kaikenlaisia työkoneita, moottorisahoja jne. Niinpä navetta ylisineen oli pian pullollaan erilaisia koneharrastajan aarteita. Kokoelma on laajentunut jatkuvasti, joten lisätilaa on jouduttu rakentamaan pariinkin otteeseen. Tällä hetkellä Kovelassa on vajaat sata traktoria, joista vanhin on vuoden 1919 Fordson. Kiivaista etsinnöistä huolimatta kotimaista Kullervoa ei ole onnistuttu löytämään, muutamaa irto-osaa lukuun ottamatta. Myös vanhasta Lanz Bulldogista on jatkuva haku päällä.

Museotoiminta alkoi 90-luvun puolivälissä ja se on alusta saakka hoitunut itsepalveluperiaatteella, eli kokoelmiin on saanut tutustua omia aikojaan, pääsymaksu on laitettu ovenpielessä olevaan lippaaseen. Puolenkymmentä vuotta sitten valmistui päärakennuksen perusteellinen kunnostusremontti ja sinne avattiin erillinen kartano- ja käsityömuseo kahvioineen.

Esillä on entisajan kotitalousesineistöä, vaatteita, aseita ja metsästysvälineitä yms. Luomututkija Yrjö Karhun työhuone on esillä alkuperäisasussaan. Elokuun toisena viikonloppuna järjestetään Kovelan jokavuotiset perinnepäivät, jotka ovat toiminnallisimmat mitä Suomesta löytyy. Silloin kynnetään, leikataan ja puidaan ruista, höylätään päreitä jne. Vuosittain museoon tutustuu noin 5000 vierailijaa. 1-tien varrella, lähellä Nummi-Pusulan kirkonkylää sijaitseva traktorimuseo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo.10–18, kahvila ja käsityömuseo pelkästään kesäviikonloppuisin, muina aikoina sopimuksen mukaan. Vierailuista voi sopia puhelimitse numeroissa 019-373 311 / Eero ja Erkki Karhu tai 041-452 5180 / Tuulikki Eloranta.

Kumpaankin museoon voi tutustua netissä osoitteessa www.kovelantraktorimuseo.fi

30- ja 40-luvuilla tehtiin runsaasti omatekoisia traktoreita henkilö- ja kuorma-autojen osista, kun tehdastekoiset koneet olivat joko kalliita tai vaikeasti saatavia. Paraisilla toiminut Eriksonin metallipaja teki romutettavista Fordeista ja Letukoista kymmeniä Ideal-merkkisiä autotraktoreita. Tässä varhaista tuotantoa edustavassa koneessa on hyödynnetty T-Fordin tekniikkaa, puurungot vaihtuivat metallisiin, kun pajalle saatiin hitsauslaitteet. 

S.G.Nieminen Oy:n valmistamalla S.G-puukaasuttimella saatiin Fordsonista ylivoimaisesti parhaat tehot: korkeapuristeisella (7,8:1) sylinterikannella varustettuna tehoja oli vain 12,5% vähemmän kuin petroolikäyttöisenä, pahimmillaan tehohävikki saattoi olla liki 50%. Kaasukehitin on traktorin vasemmalla puolella, edessä jäähdytin ja karkeasuodatin, oikean lokarin päällä hampulla täytetty hienosuodatin. 

Työtä helpottaneita keksintöjä tehtiin myös kyökin puolelle, siitä oivana esimerkkinä entisajan läkkisepän huippuoivallus: muotti jolla sai 29 pikkuleipää yhdellä painalluksella. 

Tämä ei ole vanhan ajan kylmäilmakuivurin kaksoispuhallin, vaan koneellinen pellavalihta, jota tarvittiin puusolukkojen poistamiseksi pellavakuiduista. Pellavan tie pellolta kankaaksi oli seuraava: nyhtö, kuivaus, rohkiminen, liotus, huuhtominen, kuivaus, loukutus, lihtaus, vitominen, häkylöinti, kehräys ja kutominen. 

Jatkosodan aikana Suomeen saatiin vain saksalaisia traktoreita, merkit olivat yleisyysjärjestyksessä Lanz, Hanomag ja Deutz. Kuvan Hanomag R 40 vuodelta -43 oli sen ajan koneeksi valtavan suuri, painoa 3400kg. 4-sylinterisen dieselin tilavuus oli 5,2 litraa ja tehoa löytyi 40 hv 1200 kierroksella. 

Suurikokoisilla 2-pyörätraktoreilla uskottiin selvittävän ainakin pienimpien tilojen kaikista töistä. Etenkin saksalaiset merkit olivat paremmin varustettuja kuin monet muunmaalaiset normaalit traktorit, mutta siitä huolimatta sarvitraktorit eivät maatalouskäytössä yleistyneet. Hankintahinta oli korkea ja useita satoja kiloja painavien koneiden hallinta raskasta. Etualalla saksalaiset Holder ja Bungartz, kolmantena englantilainen BMB-Plowmate. 

Avaa artikkelin PDF