Ranskan Reimsissä sijaitsevassa automuseossa on esillä todellisia harvinaisuuksia – kokoelma kattaa lähes koko autoistumisen historian
Ranskan Reimsissä sijaitseva automuseo kätkee sisälleen suuren määrän ajoneuvoja. Kokonaisuuteen kuuluu ajoneuvoja autoistumisen alkuajoilta urheiluautoihin sekä myös moottoripyöriä.
Museossa on esillä noin 250 ajoneuvoa. Kuva: Arto Turpeinen
Autoja on esillä 160 kappaletta ja kaksipyöräisiä 90.
Pienoismalleja noin 7000.
Sijaitsee noin 145 kilometrin päässä Pariisista.
Ranskan Reimsissä sijaitsevassa museossa on noin 250 ajoneuvoa. Autoja on esillä 160 kappaletta ja kaksipyöräisiä 90. Lisäksi esillä on monenlaisia pienoismalleja, joita on laskettu olevan yli 7000. Museon kokoelma vetää puoleensa ja katsottavaa riittää, sillä kävijät viettävät museossa keskimäärin 1,5 tuntia.
Valikoima kattaa lähes koko autoistumisen historian vuodesta 1908 aina nykyajan kilpa-autoihin. Vanhin yksilö on vuodelta 1908. Museo on perustettu vuonna 1985. Se toimii puhtaasti lipputulojen ja lahjoitusten varassa. Osa ajoneuvoista on myös esillä lainassa alkuperäiseltä omistajaltaan.
Vuodesta 1998 alkaen museota on ylläpitänyt SCAR-yhdistys, joka järjestää myös paikallisia tapahtumia. Osa toimintaa on myös vanhojen kulkuneuvojen kunnostus museota varten. Museossa on erillinen työpaja, mutta osa kunnostuksista tehdään museon ulkopuolella.
Voittoa tavoittelematon yhdistys pyörii siis hyvin pitkälle vapaaehtoisvoimin. Polttoaineena toimii intohimo vanhoihin kulkuneuvoihin. Mikään ei ole myynnissä. Suosituinta ajoneuvoa kysyttäessä museon edustajat vastasivatkin: ”Ei meillä ole suosikkia, nämä ovat kaikki meille kuin omia lapsia.”
Autoilun alkusoittoa esittelee kadonneiden automerkkien joukkoon kuuluva Lacroix de Laville. Ensimmäinen prototyyppi valmistui vuonna 1898. Kuvan mallinimeä ”Nef” kantava kolmipyörä on vuodelta 1903. Siinä on 402 kuutioinen ja 3,5 hevosvoiman moottori. Arvioiden mukaan näitä on valmistettu vuosien 1902‒1908 välillä noin 200 kappaletta. Kuva: Timo Rintakoski
Museonjohtaja xx nostaa museon ehkäpä merkittävimmäksi yksilöksi SCARin. Se on rakennettu Société de Construction Autmobile Reimsin toimesta vuonna 1908 edustaen paikallista autonvalmistusteollisuutta. Tätä mallia on valmistettiin noin 400 kappaletta.Olemassa olevia yksilöitä tiedetään olevan vain 6‒7 kappaletta. Kuva: Timo Rintakoski
Siinä se on ‒ eli Citroen 2CV:n kehitysversio AZ:n alusta. AZ-versio esiteltiin vuonna 1955. Tällöin moottoritilavuus kasvoi 375 kuutiosta 425 kuutioon, jolloin tehoa tuli lisää kolme hevosvoimaa. Myöhemmin teho nousi aina 18 hv saakka. Kuva: Timo Rintakoski
Moottoripyörä ja Wankel-moottori on harvinainen yhdistelmä. Saksalainen Hercules valmisti vuosien 1974–1977 kuluessa 294 kuutiosta ja 17 kW:n tehoista W2000-mallia. Wankel-tekniikka ei sittemmin yleistynyt moottoripyörissä mm. luotettavuusongelmien sekä korkean kulutuksen takia. Kuva: Timo Rintakoski
Yksi näyttelyn harvinaisimmista autoista on eittämättä Peugeot Radovitch. Tällä Peugeot 403 -malliin pohjautuvalla on vahva kytkös Reimsiin, sillä se on Carrosserie Radovitch tuotantoa. Tätäkin automallia on jäljellä ainoastaan tämä yksi kappale. Kuva: Timo Rintakoski
Ranskalainen Automobiles La Licorne perustettiin vuonna 1901. Yritys jatkoi toimintaansa aina toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin saakka. Yksi yhtiön merkittävistä tuotteista oli La Licorne 415. Autoissa oli sama perusmoottori, joka istutettiin eri koriversioihin, kuten tähän vuodelta 1938 olevaan pakettiautoon. Kuva: Timo Rintakoski
Renault R 2168 Galion vuodelta 1958 nousi suosituksi muunneltavuuden ja monikäyttöisyyden vuoksi. Kuljetus- ja jakeluajojen lisäksi automallia käytettiin ambulanssina ja paloautona sekä muina erikoisautoina. Liki kolmen tonnin kantavuus oli tuohon aikaan hyvä lukema. Kuva: Timo Rintakoski
Belgialainen FN tunnetaan paremmin aseista kuin autoista, mutta autoja yhtiö valmisti vuodesta 1900 aina 1930-luvun loppupuolelle saakka. Kuvan FN typ 2000 on säilynyt todella hyväkuntoisena, sillä se on viettänyt osan elinkaarestaan kuivissa olosuhteissa Saharan autiomaan kupeessa. Esimerkiksi auton verhoilu on alkuperäiskunnossa. Kuva: Timo Rintakoski
Delage on Ranskalainen luksus- ja kilpa-autovalmistaja, joka toimi vuosien 1950‒1953 välillä Ranskassa. Tämän jälkeen merkki myytiin ja toiminta jatkui Englannissa. Autoja valmistettiin yhteensä reilut 42 000 kappaletta. Kuva: Timo Rintakoski
Hotchkiss oli niin ikään ranskalainen autovalmistaja, joka toimi vuosien 1903‒1955 välillä. Yhtiö valmisti myös aseita ja sotilastarvikkeita. Kuvan mallin 411 konepeiton alla on 2-litrainen nelisylinterinen bensamoottori, jossa on tehoa 49 hv. Vaihdelaatikkona on kolminopeuksinen manuaali. Kuva: Timo Rintakoski
Sima-Violet oli ranskalainen pyöräautojen valmistaja, joka toimi vuosien 1925–1929 välillä. Kevyissä autoissa käytettiin 473 kuutioista kaksisylinteristä kaksitahtimoottoria. Voima välittyi renkaisiin taka-akselille sijoitetun kaksivaihteisin vaihteiston välityksellä. Kuva: Timo Rintakoski
Lancia Aurelia oli ensimmäinen auto historissa, jossa käytetiin V6-moottoria. Alkuun kuutioita oli 1800, mutta kuvan B20-mallin myötä konepellin alle vaihtui 2-litrainen moottori. B20-mallia valmistettiin vuosina 1951‒1958 kuutena eri versiona. B20:llä on merkittävä rooli Lancian moottoriurheilusaagassa. Kuva: Timo Rintakoski
Rene Bonnet oli ranskalainen pienten urheiluautojen valmistaja, joka käytti malleissan Renaultin moottoreita. RB 5 Missile -mallia valmistettiin vuosina 1962–1964. Autossa oli R8 Renaultista tuttu 1108 kuutoinen moottori, joka liikutti kevyttä kaksipaikkaista urheiluautoa sangen mukavasti. Kuva: Timo Rintakoski
Vuonna 1963 perustettu Fournier-Mercadier edustaa 1960- ja 1970-lukujen ranskalaista urheiluautojen rakennusperinnettä parhaimmillaan. Vuonna 1967 esiteltiin Barzoi, joka perustuu klassiseen kantava runko ja lasikuitukori -yhdistelmään. Moottorit tulivat joko Renaultilta tai Fordilta. Auton elinkaaren aikana vuoteen 1973 saakka niitä valmistettiin noin 110 kappaletta Kuva: Timo Rintakoski
Citroën kokeili siipiensä kantavuutta myös ralliautoilun B-ryhmän aikaan. Kilpa-auton tuli perustua ns. tuotantomalliin, jota piti valmistaa vähintään 200 kappaletta. Kuvan BX 4TC siviiliversiota on jäljellä noin 50 yksilöä. Itse kilpa-autoja valmistettiin 20 kappaletta, joista viisi on vielä olemassa. Auton kilpaura ei ollut pitkä: sillä ajettiin ainoastaan kolme MM-rallia vuonna 1986. Kuva: Timo Rintakoski
Farmobil 700 L perustuu BMW 700 tekniikkaan. Tämä maatalous- ja työkäyttöön tarkoitettu kuljetin on saksalaisen Fahrin suunnittelema ja se on valmistettu Fargo AG:n toimesta Kreikassa, mikä taasen linkittyi myöhemmin amerikkalaiseen Chrysler Hellas SAIn kanssa. Myynti tapahtui aluksi BMW-verkoston kautta Saksassa ja myöhemmin Chryslerin kautta Euroopassa. Tätä voidaan pitää ensimmäisenä esimerkkinä autonvalmistuksen globalisaatiosta. Kuva: Timo Rintakoski
Museon kokoelma käsittää myös noin 170 erilaista emalikylttiä. Emalikyltit olivat sangen yleisiä aina 1960-luvulle saakka. Niitä käytettiin opasteina ja liikennemerkkeinä sekä paljolti myös mainostarkoituksiin. Nykyään ne ovat haluttua tavaraa keräilijöiden keskuudessa. Kuva: Timo Rintakoski
Super Comtesse on aikansa erikoisuus. Autoa valmistettiin vuosina 1978–1980. Kulkupeli oli suunnattu etenkin ahtaisiin kaupunkioloihin. Mikään kiituri laite ei ollut, sillä tehoa oli tarjolla vain yksi hevosvoima. Moottorin koko on 47 kuutiota. Kori on valmistettu polyesteristä, eikä auton ajamiseen tarvittu Ranskassa ajokorttia. Kuva: Arto Turpeinen
Renault AG1 suunniteltiin alun perin taksikäyttöön. Museon yksilö on vuodelta 1913. Ensimmäiset valmistettiin vuonna 1905. Moottorin koko on 1205 kuutiota, jonka siivittämänä kiidettiin 50 kilometrin tuntinopeutta, hevosia on pellin alla yhdeksän kappaletta. Ensimmäisen maailmansodan aikaan näitä autoja käytettiin myös joukkojen kuljetuksiin. Kuva: Arto Turpeinen
Gnome-Rhône oli ranskalainen lentokonemoottorivalmistaja, joka teki myös moottoripyöriä merkittäviä määriä etenkin puolustusvoimien tarpeisiin. LX200 on 200 kuutioinen pyörä vuodelta 1962. Nelitahtipyörän huippunopeudeksi kerrotaan 110 km/h. Kuva: Arto Turpeinen
Vuoden 1960 ajosimulaattori lienee ensimmäisiä alallaan. Laite on rakennettu Renaultin osista. Ajo-opettaja antaa käskyjä erilliseltä ohjauspöydältä, joihin oppilaan täyty reagoida. Erilaisten ajoneuvojen hallinnan opettelemiseksi vaihdevipuja oli kolme erillistä. Kuva: Arto Turpeinen
Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä.Tilaa uutiskirje
