Tämä Kurpan konepajan valmistama Mörkö-aura on varustettu perävedolla, jotta aura voitiin viedä märällä pellolla ojan aloituskohtaan ( eli käytönnössä useimmiten laskukohtaan ). Aura pudotettiin valtaojaan tms jonka jälkeen vinssivaunu ajettiin vaijerin mitan kohti pellon toista päätä. Aura vedettiin vinssillä vaunun luokse, jonka jälkeen vinssivaunulla ajettiin joko eteenpäin tai otettiin aura kyytiin ja vietiin seuraavan ojan päähän. Oja-aurayhdistelmässä vinssiosan on tehnyt Kurpan konepaja, osina Mörko-Majurin voimansiirto jonka eteen on lisätty ylimääräinen vaihteisto jostain kuorma-autosta. Itse auran on tehnyt Lännen Sokerin konepaja. Puolustusvoimien Santahaminan tehdas teki n. 50 salaojakonetta vuosina 49–57. Tuotanto loppui, kun tehdas paloi. Toimintaa jatkettiin Vammalassa merkillä Vammas.
Santahaminassa valmistettujen salaojakoneiden alustana käytettin USA:n armeijan ylijäämävarastoista hankittuja White-kuorma-autoja, joissa oli takapäässä telat ja edessä ohjaava akseli (kuvassa koneharrastajan jalkojen takana).
Traktorin ulosottoakselilta tuleva voima kulki vaihdelaatikon kautta Mörkö Majorin perään, josta voima jaettiin vinssille tai alennusvaihteen virkaa toimittavien ketjujen kautta vinssivaunun vetäville pyörille.
Sirppi ja puimuri -tapahtumassa oli esillä salojituskalustoa v. 1918 perustetun Salaojayhdistuksen juhlavuoden kunniaksi. Koneviesti palaa salaojituksen historiaan ja kalustoon tarkemmin numerossa 3/2009.
