Vanhan sananparren mukaan toisen kuolema on toisen leipä. Näin ajatellen voisi olettaa, että sahayrittäjillä on edessään vilkas kausi. Metsäteollisuuden sahat vähentävät tuotantoaan, vaikka valtiovalta patistaa rakentamaan. Muutoinkin kevät on varsinkin rahtisahureille vilkasta aikaa.
Piensahateollisuuden 4. valtakunnalliset talvisahauspäivät Keuruulla oli nimetty Talvisavut 09 -tapahtumaksi. Ensimmäinen päivä koostui seminaarista retkeilyineen ja paikallisine näyttelyineen, ja toisena päivänä Sahayrittäjät ry piti vuosikokoustaan.
Osallistujia ei rasitettu pitkällä seminaariohjelmalla. Esitykset eivät nostattaneet savua silmiin, eivätkä palaneen käryä puheisiin.
Keuruun kaupunki on yksi metsäisten työpaikkojen menettäjistä. Viime vappuna siellä lopetti toimintansa Mahogan, entinen Tiwi.
Kaupunginjohtaja Lauri Oinonen toivottikin yrittäjät tervetulleiksi kokoukseen ja mieluusti jäämään seudulle yrittäjiksi. Ei sentään luvannut itse liittyä vielä jäseneksi, vaikka haaveili kevyen vannesahan ostosta joskus tulevaisuudessa.
Pääministeri Matti Vanhanen vetäisi pisteet kotiin kotoisella villapaita-asullaan haalariporukan joukossa. Kotiläksyt seminaaripuhetta varten oli jälleen huolellisesti tehty. Alan ongelmatkin olivat hyvin tiedossa, vaikka valtion tuki ei alalle ihmeitä lupaile aivan nyt ja heti. Syöttötariffi saa vielä
odottaa. Joillakin yrittäjillä voi olla mahdollisuus kuljetustukeen ja suhdannelainan takaukseen Fin-
veran kautta. Alaa koskettaa myös meneillään oleva valtiovallan Puu-
tuoteteollisuuden kilpailukykyohjelma, joka on osa Kansallinen metsäohjelma 2015:ttä.
Tulevaa täsmäkoulutusta alalle
esitteli TTS-koulutuksen Riitta Backman, joka käsittääkseni on ainakin kaikille järjestäytyneille sahayrittäjille entuudestaan tuttu. Hän on projektipäällikkö Maaseutu-Pisa-koulutuksessa, joka toteutetaan lyhytkurssimuotoisena. Pilottikurssi starttaa jo tämän vuoden lopulla. Varsinainen painopiste on suunniteltu vuosille 2010 ja 2011. Kurssin markkinoinnista ja osaamiskartoituksesta vastaa Sahayrittäjät ry, joka on ollut mukana myös koulutuksen räätälöinnissä.
Kurssijakso kattaa yhteensä 6 opintoviikkoa, jotka jakautuvat aiheeltaan ja ajaltaan karkeasti kahteen kolmen viikon osioon. Toinen keskittyy liiketoimintaosaamiseen ja toinen tekniseen osaamiseen. Jälkimmäinen ei tarkoita sahurin arkitaitojen väheksymistä, vaan sahaamiseen liittyvien oheistoimintojen hallintaan. Aiheista poimin esimerkiksi lajittelun, laatuluokat, kuivauksen, jatkojalostuksen ja sivutuotteiden hyödyntämisen. Perusaiheiden lisäksi on monipuolisia valinnaiskursseja.
Parasta koulutusmuodossa on se, että kukin voi suorittaa joko kokonaisen kurssin tai ainoastaan osan siitä tarpeen ja liikenevän ajan mukaan.
Yrittäjälle kurssi maksaa kolmelta ensimmäiseltä viikolta 150 euroa/vk. Jatkoviikoilta tulee tukkualennusta: ne viikot maksavat 120-, 105- ja 90 euroa/vk. Täyden kurssin loppusummaksi tulee siten 540 euroa.
Koulutuspaikan voi valita mieleisestään oppilaitoksesta edellyttäen, että osallistujien määrä mah
dollistaa kunkin kurssin toteutumisen.
Oppilaitokset ovat: Sedu Aikuiskoulutus (Tuomarniemi), Kymenlaakson ammattikorkeakoulu (Kotka), Mikkelin ammattikorkeakoulun tutkimuskeskus YTI, Kainuun ammattiopisto KAO (Kajaani) ja Lapin ammattiopisto LAO (Rovaniemi).
Yksi tapahtuman sykähdyttävimmistä osioista oli retkeily Köminkosken sahalle. Rehellisesti sanoen laitos näytti ulkoasultaan lähinnä hylätyltä, kun se ei ilman retkeilyä olisi ollut toiminnassa lauantaina. Toinen omistajista, Juha Engman, esitteli historian ja nykyisen toiminnan kapasiteetteineen mutkattomasti. Saha ostaa vuosittain noin 25 000 m³ pikkutukkeja, joista vajaasärmäistä sahatavaraa syntyy 10 000–11 000 kuutiota. Jopa 2 500 tukin työvauhti vuoroa kohti kuulosti kovalle, kunnes Engman käynnisti koneet ja antoi lyhyen näytteen veistosahan kyvyistä. Koneisto on vanha, mutta ällistyttävän tehokas. Kun se on entisaikojen tapaan rakennettu raudasta tinkimättä, sitä ei käytännössä lopeta mikään. Ennen taitavat hajota seinät ympäriltä kuin koneet niiden sisältä. Kaupungin teollisuustontti on osoittautunut maaperältään vajoavaksi. Kaikkinensa toiminnasta jäi kuva, ettei pidä arvostella reppua, vaan sen sisältämiä eväitä. Ennustan, että niillä pärjää vielä pitkälle. Positiivisesti poikkeava retki uusien ja kalliiden laitosten kontrastiksi.
Metsänomistajaksi yllättäen tul-
lut Reijo Lindroos toi raikkaat tervehdykset seminaariin Keski-Suomen Metsänomistajayhdistyksen puolesta. Alan noviisille ensikokemukset myyjäpuolen kanssa toimimisesta olivat kuulemma olleet värikkäät. Metsäneuvojan ensikommentti kuusimetsässä oli ollut tyly: ”Puita on, mutta tällä hetkellä väärää lajia”! Kahden vuosikymmenen rupeama metsäasioiden parissa oli kirkastanut Reijolle sellaisen oivalluksen, että puu kasvaa 100 vuotta, mutta puulajien hintasuhteet ehtivät sinä aikana vaihdella laidasta laitaan ja vuodesta toiseen kuin muoti näyteikkunoissa.
Ainoa asia, josta osallistujien puheet iltaa kohti tuntuivat tiivistyvän, oli eri terien paremmuus ja niiden oikea kunnostus. Mikäli alaa tunnen, aiheesta saa hyvin pienellä kimmokkeella väittelyn aikaiseksi aina. Jouduin jättämään alan arvostetut yrittäjät vähän kesken pelin ennen juhlaillallista. Ilmassa oli jo aistittavissa sekä tuoretta että jäistä sahanpurua.
Viisi vuotta Sahayrittäjät ry:n puheenjohtajana toiminut Markku Solhman Vihdistä katsoi oman talkootyönsä järjestön hyväksi riittävän. Uuteen vetovastuuseen vuosikokous valitsi Eero Koskelan Askolasta. Toiminnanjohtajana jatkaa Raimo Etelä. Hänen toimistonsa on TTS:n tiloissa Rajamäellä.
