Suurtehoinen Massey Ferguson 1080 oli supertraktori, joka jäi Suomessa harvinaisuudeksi

Massey Ferguson 1080 -traktoria valmistettiin vuosina 1969–1974. Kuva: Kimmo Kotta

Traktoreiden ohjaamoergonomiaan alettiin paneutua vakavammalla otteella 1970-luvun alkupuolella, eikä ollenkaan syyttä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hiljattain pakollisiksi tulleiden turvaohjaamoiden melutasot olivat kuulolle vaarallisissa lukemissa ja kulkureitit ahtaita. Työsuojeluviranomaisten koko ajan kiristyneiden vaatimusten myötä vuosikymmenen lopulla ohjaamot olivat jo toimivia, mutta määräysten valvonnoissa tehtiin monia ylilyöntejä, joilla ei ollut mitään tekemistä ergonomian tai turvallisuuden kanssa.

Avo-ohjaamoiden huippua edustivat Yhdysvalloissa valmistetut tai siellä suunnitellut isot traktorit. Niissä oli tasaiset lattiat, hydro-ohjaukset, säädettävät, muotoillut istuimet ja voimanottoakseleiden monilevykytkimet. Täällä niihin jouduttiin sovittelemaan paikallisesti valmistettuja turvaohjaamoja, joiden myötä mukavuustaso putosi monta pykälää. Näin kävi myös Ranskassa tehdyille Massey-Fergusonin USA-mallille 1080.

Massey-Fergusonin ja Fordin uudet traktorit saatiin esittelykuntoon vuoden 1964 lopulla. Fordin Englannissa, Belgiassa ja Yhdysvalloissa tehty mallisto oli suunnilleen samanlainen molemmilla mantereilla, mutta uusista MF-traktoreista vain 135 ja 165 kuuluivat kaikkien kolmen tehtaan, eli Detroitin (USA), Coventryn (Iso-Britannia) ja Beauvaisin (Ranska) valikoimiin. Suppein tarjonta oli englantilaisilla, joiden tuotantoon kuului edellä mainittujen lisäksi MF 175. Ranskalaisten traktorisarjaan kuuluivat MF-mallit 122, 130, 135, 140, 145 ja 165. Laajin valikoima oli Detroitissa, missä tehtiin malleja 135, 150, 165, 175 ja 180, sekä kuusisylinterisiä, yli 100 hevosvoimaisia 1100 ja 1130. Myöhemmin jokaisen tehtaan mallistoihin tuli lisäyksiä, mutta näillä aloitettiin.

MF 180 oli tekniikaltaan pitkälti samanlainen kuin MF 175. Moottori, voimansiirto ja hydrauliikka olivat identtisiä, erona olivat vaihteiston kupeilla olleet satulatyyppiset polttoainesäiliöt, runkopalkit, tasainen lattia, korkeampi maavara ja kojetauluun sijoitetut vaihdevivut.

Isot mallit 1100 ja 1130 olivat rakenteeltaan ja tekniikaltaan erilaisia kuin 100-sarjalaiset, ja ne menivät hyvin kaupaksi. Kahden ensimmäisen vuoden valmistusmäärät, 867 ja 6 170, olivat vaatimattomia lukemia IH:n ja John Deeren vastaaviin malleihin verrattuna, mutta hyvä tulos aloittelevalle suurtraktorivalmistajalle.

Pohjois-Amerikassa oli kasvavaa kysyntää isoille traktoreille, mutta eurooppalaiset eivät niistä vielä enemmälti innostuneet. Niinpä tehtaalle alkoi tulla toiveita mallista, joka sijoittuisi tehonsa puolesta 72-hevosvoimaisen MF 175:n ja 110 hv:n MF 1100:n väliin. Pian Detroitissa alettiin työstää uutta mallia, jonka pohjana oli MF 180:n rakenne monista paikoista vahvistettuina ja varustettuna joillakin isompien mallien hienouksilla, kuten hydraulisella voimanottoakselin kytkennällä ja hydro-ohjauksella. Moottoriksi tuli uusi 5,2-litrainen nelos-Perkins, jonka tehoksi ilmoitettiin alussa 100 SAE-hv / 2 150 r/min, mutta sittemmin lukemaa pienennettiin 5 hv:n verran. Takarenkaat olivat silloista suurtraktoriluokkaa, 16,9/14 × 38, joiden lisäksi tarjolla oli puolenkymmentä vaihtoehtoa.

Detroitin lisäksi uutta MF 1080 -mallia alettiin tuottaa myös Beauvaisin tehtaalla, missä ne varusteltiin paremmin eurooppalaisia vaatimuksia vastaaviksi. Ensiesittelyn ranskalainen iso Massikka sai Kööpenhaminan Agrima-näyttelyssä joulukuun alussa 1969, seuraava esittely oli heti perään Lontoon Smithfieldissä. Hieman myöhemmin saataville tuli myös nelivetoversio, joka oli laatuaan ensimmäinen Massey-Fergusonin historiassa.

Katso MF 1080 -traktorin tekniset tiedot Konedatasta

Kovin suosittua ei sillä erää suurimmasta MF-mallista vielä tullut: viidessä vuodessa valmistui Ranskassa vain 7 032 traktoria, mikä tekee noin 1 400 kappaletta vuodessa. Markkina-alueena oli sentään koko läntinen Eurooppa sekä osa Afrikkaa ja Aasiaa. Beauvaisin volyymimalli oli kolmisylinterinen, 43 hv:n MF 140, jonka vuosituotanto oli luokkaa 8 200 kappaletta. Massey-Ferguson 1080:n uraa jatkoi Yhdysvalloissa MF 1085 ja Ranskassa samaan tyyliin uudelleen muotoiltu MF 595.

Suomalaiset toimittajat pääsivät tutustumaan uutuus-Massikkaan maaliskuun alussa 1970, asiakkaiden vuoro tuli heti sen jälkeen Hankkijan maatilapäivillä, joita järjestettiin lähes jokaisella toimipisteellä. Esimakua amerikkalaisesta MF-tekniikasta oli saatu päälle kolme vuotta aiemmin, jolloin tänne tuli jokunen 1100-malli, joista enin osa tai peräti kaikki jäivät aluksi Hankkijan omien koetilojen käyttöön.

Kovin laajaa kysyntää eivät hankkijalaiset pienemmällekään suurtraktorilleen odottaneet, vaikka tarjolla ei ollut kovin monta vaihtoehtoa. Ainoat saman teholuokan edustajat olivat tuolloin Fiat 850 ja Valmet 900, sekä pari vuotta myöhemmin tullut Ford 7000. MF 1080 -malliin oli saatavana myös tehtaalla asennettu alkuperäinen turvaohjaamo, mutta kustannussyistä täällä päädyttiin kotimaiseen Palmuun.

Massey-Ferguson oli arvostettu merkki ja selkeä markkinajohtaja; vuosina 1970 ja 1971 rekisteröitiin 2 319 ja 2 634 MF-traktoria. Kakkosena oli Valmet 2 088 ja 1 660 kappaleella. MF 1080:n osuus noista komeista lukemista oli korkeintaan kymmeniä kappaleita. Se saattaa täällä olla 1100-mallin jälkeen toiseksi harvinaisin. 1080 oli hieno ja hintava traktori, mutta Hankkijan entiset huoltomiehet eivät noteeraa sitä erityisen korkealle.