Tekniikaltaan konstailematon Massey-Ferguson 265 -traktori jatkoi 165-mallin uraa – Suomessa traktori varustettiin Palmu-ohjaamolla

Traktorit ja muut maatalouskoneet ovat olleet olennainen osa kehitysapua. Jossain äärimmäisen köyhässä maassa ei kaivata hienoa tekniikkaa, eikä huippuunsa vietyä ergonomiaa, vaan toimintavarmaa kalustoa, jolla voidaan korvata tehottomat, vuosisatoja vanhat viljelymenetelmät. Osaksi senkin takia suuret valmistajat ovat pitäneet tarjolla myös vaatimattomammin varustettuja traktoreita.

Massey-Fergusonin vuoden 1964 lopulla esittelemä mallisto meni kaupaksi ympäri maailmaa. Suosituin oli MF-135, joka lienee eniten valmistettu länsitraktori, mutta runsaasti tehtiin myös mallia 165. Yksistään Englannin Coventryn tehtaalla niitä valmistui tietolähteestä riippuen 170 000–180 000 kappaletta, USA:ssa varmaan yhtä paljon ja Ranskassakin päälle 20 000. Traktori ei ollut tekniikaltaan 1960-luvun loppupuolella enää kovin moderni, mutta muuten tasokas ja toimiva.

Siihen tehtiin 15-vuotisen tuotantokauden aikana jokusia muutoksia. Moottori vaihtui parin vuoden jälkeen hieman tehokkaampaan, perusmalliin tuli lisää vaihteita ja 1970-luvun alussa kuivat levyjarrut korvattiin öljykylpyisillä, mikä oli varmasti kiitellyin muutos. Turvaohjaamot tulivat tuolloin pakollisiksi varusteiksi monissa Euroopan valtioissa, mutta Coventryssä ja Ranskan Beauvaisissa tuotettiin edelleen avomallisia traktoreita, jotka sitten varustettiin maahantuojien tai jälleenmyyjien toimesta kunkin vientimaan määräysten mukaisiksi.

Kiristyneiden melurajoitusten takia jouduttiin vuosikymmenen puolivälissä siirtymään ohjaamoiden kiinteisiin tehdasasennuksiin. Parhaisiin tuloksiin päästiin, jos traktori oli suunniteltu ohjaamolliseksi, kuten oli tehty MF:n tuolloin esittelemässä 500-mallistossa. 100-sarjan traktorit pidettiin kuitenkin tuotannossa 1970-luvun loppuun saakka, koska oli vielä monia vientikohteita, joissa ei ollut tarvetta ohjaamoille, eikä muille luxus-mallien hienouksille. Muutamat eurooppalaisetkin maahantuojat halusivat tarjota edelleen huokeampaa perustraktoria.

Melko pian 500-sarjalaisten jälkeen tarjolle tuli 200-sarja, joka ei tekniikaltaan poikennut juurikaan 100-sarjasta muutamaa vähäistä uudistusta lukuun ottamatta. Konepellit ja maskit olivat samanlaisia kuin 500-sarjan traktoreissa, mutta ohjaamoissa ei ollut yhtenevää linjaa. Niitäkin asennettiin jo tehtaalla, mutta suurin osa ajettiin Coventryn kokoonpanolinjalta varastoon avomallisena.

MF-165:n uraa jatkamaan tarkoitettuun malliin 265 tuli pitkäiskuinen 3,8 litran Perkins-moottori, jota oli käytetty aiemmissa MF-traktoreissa 175 ja 168, sekä uudemmissa 565- ja 575-malleissa. Muuten tekniikka pysyi kaksoiskytkimineen ja ajovoimanottoineen lähes entisellään. Multi-Power-pikavaihde kuului valinnaisvarusteisiin, myöhemmin myös neliveto, jonka etuakselit toimitti Massey-Fergusonin omistukseen vuodesta 1960 lähtien kuulunut italialainen Landini.

MF-165:n tavoin 265 oli suosittu traktori monissa Afrikan ja Aasian maissa, joissa oltiin vähitellen siirtymässä koneellisempaan maatalouteen. Kentissä toiminut Workwell Engineering varusti 1980-luvun puolella 265:n pohjalta Farmwell-merkkisen kehitysmaaversion, jossa oli rautapyörät, aurinkokatos, mekaaninen ohjaus, eikä minkäänlaisia sähköjä. Käynnistys tehtiin jousivoimaisella inertia-startilla, eikä kojelaudassa ollut kuin tuntimittari. Kaikkiaan valmistui muutamia satoja Farmwell-traktoreita.

200-sarjan traktorit uudistuivat mittavilla muutoksilla 300-sarjalaisiksi vuodesta 1987 lähtien. Hieman aiemmin oli esitelty joiltakin osin liiankin nykyaikainen 3000-mallisto, joka korvasi vuoden 1982 aikana 500-sarjan tilalle tulleet MF-traktorit 675, 690, 698 ja 699.

Suomeen 200-sarjalaiset Massikat tulivat parin vuoden viiveellä. MF-165 oli täällä huippusuosittu traktori, joten sitä pidettiin tarjolla hamaan valmistuksen päättymiseen saakka. Vuonna 1979 suurella Palmu-ohjaamolla varustettu MF165 vaihtui 265-malliin, jossa oli hieman pienempi saman valmistajan hytti.

Erot 265:n ja hieman loistokkaamman 565:n välillä olivat vähäisiä. 265:ssä oli tehostin, 565:ssä orbitrol ja 4 desibeliä hiljaisempi ohjaamo. Kummassakin perusmallissa oli kaksoiskytkin, 265:n varusteisiin kuului vielä ajovoimanotto, joka uljaammista Ferguista puuttui.

Hinnassa oli ensimmäisenä vuotena eroa 6 000 markkaa 265:n hyväksi, seuraavana vuotena ero oli puolittunut. Useampi asiakas päätyi kaiketi valinnassaan halvempaan malliin, koska MF-565 poistui Hankkijan listoilta. Tulihan siinä myös suosittua kotimaista, koska hinnasta jäi ohjaamon ja sen asennuskustannusten verran Suomeen.

MF265:n perustekniikka oli peräisin 1950-luvun lopulta, mutta 165-Ferguun tottunut ei nähnyt siinä ongelmaa. MF-miehet olivat yleensä merkkiuskollisia, mitä mahdollinen tuottajahenkisyys osaltaan vielä lisäsi. Ilmeisesti myynnin siirtyminen Hankkijan Valmet-kauden ajaksi Konekauppa Pellervolle vaikutti jonkun verran menekkiin, koska MF tippui tuolloin vankalta kakkostilaltaan kolmoseksi, mutta vuosittain myytiin edelleen vajaat 1 500 MF-traktoria.