Massey-Ferguson 1100 Western -traktori tunnettiin laadukkaasta paineensäätöjärjestelmästään – Euroopassa isot Massikat jäivät harvinaisemmiksi

Massey-Ferguson 1100 Western 1965–72 Detroit, Michigan, USA Valmistettu noin 27 450 kpl Kuva: Kimmo Kotta

Vuonna 1961 esitelty 6-sylinterinen MF97 (101hv) oli oikeasti Minneapolis-Moline G705, MF:ää siinä oli vain väri ja konepellin muotoilu.

Parikymmentä hevosvoimaa pienemmän MF98:n peltien alla piileksi Oliver Super 99, jota liikutteli 3-sylinterinen GM:n 2-tahtidiesel. ”Vale-Massikoiden” aika päättyi vuonna 1965, jolloin MF sai markkinoille omat suurtraktorinsa, yhtä aikaa pienemmän 100-sarjan kanssa.

Massey-Fergusonin pahin kilpailija pienemmässä luokassa oli Ford, mutta suurtraktoreissa seurattiin enemmän John Deeren ja International Harvesterin tekemisiä. 100-sarjassa ei ollut kovin paljoa suunnittelemista, mallisto kun perustui pitkälti vanhoihin MF30-, MF35- ja MF65-traktoreihin.

Vain MF175 oli varsinainen uutuusmalli. Siinäkään ei ollut kovin mullistavia uudistuksia, mutta 1000-sarja oli alusta loppuun uusi. Ainoa yhteinen tekijä pienempään mallistoon oli väri ja muotoilu. 100-sarjaa tehtiin USA:n lisäksi Englannissa ja Ranskassa, mutta 1000-sarjan valmistus keskitettiin kokonaan Detroitiin.

Ensimmäiset 10 prototyyppiä valmistuivat vuonna 1963. Niistä Western oli tavallinen yleistraktori. Korkeampi riviviljelyversio (Row Crop) voitiin varustaa joko kapealla tai leveällä etuakselilla. Perusmalli MF1100:n moottorina oli Perkinsin 6-sylinterinen diesel, joka tehokkaammassa MF1130-mallissa varustettiin turbolla. MF1100-malliin sai myös nestekaasu- tai bensakäyttöisen Waukeshan kuutosmoottorin.

Voimansiirtoon tulivat kaikki mahdolliset hienoudet, kuten Multi-Power-pikavaihde ja planeetat vähennyspyörästöön. Levyjarruja, tasauspyörästönlukkoa ja voimanottoakselia hallittiin hydraulisesti. Istuimen korkeudensäätökin hoidettiin hydrauliikalla. Ohjaamon tasaisella lattialla oli ainoastaan kytkin-, jarru- ja kaasupolkimet. Vaihdevivut ja ulosoton kytkin olivat ratin vieressä, istuimen oikealta puolelta löytyivät hydrauliikan hanikat.

Hydrauliikkaan kuului MF:n maineikkaan painonsiirtojärjestelmän ohella paineensäätö, jonka avulla nostolaite saatiin nostamaan osateholla. Näin painoa voitiin siirtää jatkuvasti takapyörille. MF piti systeemiä kerrassaan lyömättömänä – oikein käytettynä se korvaisi nelivedon, pitoa tulisi 50 prosenttia enemmän, mikä vastaisi kymmentä lisähevosvoimaa. Normipäivänä onnistuisi 10 ylimääräisen hehtaarin äestäminen. Hinattavia työkoneita varten suunniteltiin etevä pikakytkentälaite, joka kuitenkin hävisi melko nopeasti markkinoilta. Se kun ei soveltunut kuin MF-työkoneisiin.

Ensiesittelynsä uusi suurtraktori sai Meksikossa syksyllä 1964, eurooppalaisille sitä näytettiin parin vuoden viiveellä. Koko uudesta Massikka-sarjasta käytettiin nimitystä Red Giants (punajättiläiset). Suurimpien mallien kehuttiin edustavan vankkaa ja uutta, jalostettua voimaa (”Rugged New Breed Power”).

MF1100, MF1130 ja myöhemmin tullut 8-sylinterinen MF1150 olivat pääosin onnistuneita ja toimivia traktoreita. Hydrauliset jarrut saattoivat joskus aiheuttaa kauhun hetkiä: jos moottori pääsi sammumaan kesken ajon, oli traktori käytännössä jarruton. Kauppa kävi hyvin Amerikassa, mutta IH:n ja John Deeren vastaavan kokoisia malleja tehtiin ja myytiin paljon enemmän. Farmall 806 -mallia valmistui lähes tuplamäärä ja John Deere 4020 -mallia lähes 7-kertaisesti.

Vientiä oli lähinnä Kanadaan, Etelä-Amerikkaan ja Australiaan, Euroopassa isot Massikat jäivät harvinaisemmiksi. MF1100:n ja MF1130:n uraa jatkoivat vuodesta 1973 lähtien lähinnä pelleiltään modernisoidut MF1105 ja MF1305.

Hankkija toi Suomeen tiettävästi kolme MF 1100 -traktoria. Se oli esillä muutamassa kesän 1966 maatalousnäyttelyssä ja seuraavana vuotena näyttelyjulkisuutta tuli vielä lisää. Etelä-Suomessa oli jokunen tila, jolla olisi saattanut olla käyttöä niin suurelle ja kalliille traktorille, mutta itäisemmällä puolella yksikään isäntämies ei varmasti tutkinut isoa Massikkaa ostotarkoituksessa. Neljä kertaa halvemmassakin keskikokoisessa traktorissa oli tarpeeksi maksamista sen ajan tuloilla.

Ajovoimanotolla varustettu MF1100 olisi ollut raju laite puutavarakuljetuksissa, mutta urakointikäyttöönkin sen hintaa pidettiin liian kovana. Kaikki tänne tuodut ”tuhatsataset” jäivät lopulta myymättä, jos kohta niitä ei hyvin aktiivisesti edes markkinoitu. Traktorit olivat jonkun vuoden Hankkijan koetilojen käytössä, minkä jälkeen ne myytiin sopuhinnalla eteenpäin.

Avaa artikkelin PDF