Tapahtumat ja yritykset

Kalajoen metsäpalon sammutustöissä kalustosta otettiin kaikki irti – monipuolinen lietekalusto oli avainasemassa tulipalon tukahduttamisessa

Kalajoen Raution kylässä tuulivoimalan työmaalta alkanut palo tuhosi noin 300 hehtaaria pääosin Kalajoen seurakunnan omistamaa metsää. Palon sammuttaminen oli kouriintuntuva esimerkki viranomaisten, paikallisten maanviljelijöiden ja urakoitsijoiden saumattomasta yhteistyöstä.
Aki Paavola

Kalajoen Raution metsäpaloalue on noin 300 hehtaarin laajuinen. Valtaosa palaneesta metsästä on Kalajoen seurakunnan omistamaa, mutta pieniä alueita yksityistenkin metsiä palossa menetettiin. Palo eteni epäsäännöllisesti useaan suuntaan, joten alueen tarkkaa pinta-alaa on hankala mitata. Paradoksaalista asiassa on se, että palo lähti liikkeelle tuulivoimalatyömaalta, mutta palon sammuttamisessa tuulivoimayhtiön tekemät tiet helpottivat palon sammuttamista.

Palopaikalla on ollut työssä kahden pelastuslaitoksen joukkoja. Operatiivinen vastuu oli Jokilaaksojen Pelastuslaitoksella, koska palo syttyi Kalajoen kunnan alueella. Yhteistyö Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitoksen kanssa sujui kitkatta. Pelastuslaitosten ammattilaisten lisäksi paloa oli sammuttamassa vapaapalokuntalasia ympäri Suomen aina eteläisintä Suomea myöten. VPK:n kalusto oli pääosin pakettiautossa ja perävaunussa kulkevaa kevyempää kalustoa, letkuja, pumppuja ja mönkijöitä.

Metsäpalo Kalajoella:

  • Pelastuslaitos sai hälytyksen palosta maanantaina 26.7. n. klo 14
  • Paloalueen laajuus oli noin 300 ha, sammutustöissä oli lähes 250 henkilöä ja runsaasti kalustoa
  • Kyseessä oli suurin metsäpalo yli 50 vuoteen
  • Pelastuslaitos luovutti maastopalon jälkivartioinnin maanomistajille 9.8. klo 16

Tutkimattomat tulen tiet

Palo eteni metsässä usealla tyylillä. Turpeen ja aluskasvillisuuden palaessa rintama eteni melko hitaasti. Kun tuuli yltyi ja metsä oli tiheämpää, palo saattoi riistäytyä puiden latvoissa rivakasti myötätuuleen eteneväksi latvapaloksi. Kalajoen palossa koettiin Suomen mittakaavassa harvinainen tulimyrsky. Siinä tulen lämmittämässä kuumassa ilmassa on runsaasti kaasumaisia palamistuotteita. Kun kuuma ilmakupla nousee, tilalle virtaa ympäristöstä viileämpää ilmaa, joka myös tuo palamiseen tarvittavaa happea. Kuumuus kuivattaa ennestäänkin kuivaa metsää ja irrottaa materiaaleista palavia kaasuja ennen tulen saapumista. Tulimyrskyssä maan pinnalla etenee nopeita ilmapyörteitä, jotka nakkelevat palavaa materiaalia heitteinä satojen metrien päähän varsinaisesta palorintamasta.

Vaikka metsäpalon liekit saataisiin sammutetuksi, turpeessa kytevä palo saattaa tuulen viritessä roihahtaa uudelleen liekkeihin. Tämän takia kyteviä palopesäkkeitä on tarkkailtava ja sammuteltava pitkään. Syvemmälle tunkeutunut kytevä turvepalo saattaa sammua vasta lumentulon myötä.

Urakoitsija ja maanviljelijät mukana

Mukana sammutuksessa oli myös mittava määrä vapaaehtoisia maanviljelijöitä ja koneurakoitsijoita koneineen. Kannuksen puolella sammutusvesilogistiikasta vastannut Tapani Eskola kertoo, että parhaimpaan tai pahimpaan aikaan paikalla oli yhdeksän traktoria ja kolme kuorma-autoa pääosin veden kuljetuksessa.

Kyösti Iso-Hanni toi paikalle 25,5 kuution säilöllä varustetun 10 x 4 Ginaf -kuorma-auton. Koneurakointi M. Uusitalolta veden ajossa oli kaksi puoliperävaunullista kuorma-autoa ja kaksi traktoria. Traktorikaluston kanssa olivat mukana myös Jari Junttila, Pasi Kortetmaa, Jouni Ainali, Kristian Salmela, Marko Rahkola, Olli Niemelä ja luonnollisesti Tapani Eskolan traktori oli mukana. Traktoreiden perässä oli pääsääntöisesti omilla pumppukuormaajilla varustetut kahden puolen 15 kuution vetoiset lietevaunut. Yksi traktori oli pelkästään pumppaamassa vettä pelastuslaitoksen tankkiautoihin. Traktori pyöritti vanhaa, 3 600 litran minuuttituottoon yltävää palopumppua 30 tuntia yhtä soittoa. Yksi traktori piti ottaa lanaustyöhön, kun kovalle rasitukselle joutuneet tiet alkoivat pettää. Kannuksen Kuljetus ajoi palon aikana tiestölle kymmeniä kuormia mursketta.

Monipuolinen lietekalusto avainasemassa

Lietevaunun pumppukuormain antaa mittavan litramäärän matalalla paineella. Vaunut täyttyivät noin parissa minuutissa ja juuri tätä ominaisuutta metsäpalon sammuttamisessa tarvittiin.

Palopaikalla olleissa sammutusautoissa oli vain 2–4 kuution vesisäiliö. Kun autoon on yhdistetty kaksi 76-millistä pääjohtoa ja jakoliittimen kautta kumpaankin pääjohtoon liitetään kaksi 41-millistä työjohtoa, niin auton vesisäiliö on tyhjä parissa minuutissa.

Traktorit kykenivät pitämään sammutusautojen vedensaannin katkeamattomana. Ponssen Mörön reilun 10 kuution säiliö tankattiin minuutissa. Mörön 360° kääntyvän vesitykin kantama on lähes 50 metriä.

Kaksi tai kolmiakselinen, isoilla renkailla varustettu kärry ja etujousituksella varustettu traktori takasivat sen, että huonommallakin tiellä kyettiin pitämään kohtuullista vauhtia. Kun sammutusautojen vedentarve väheni, osa traktorista levitti vettä vaunun perässä olevalla levityslautasella teiden varsiin.

Lietekalusto kunnostautui myös kovemman paineen alueella. Paikalla oli muutamia urakoitsijoita lietteen vetoletkulevityskaluston kanssa. Pelastuslaitosten omat pumput antoivat lähtöpainetta noin kymmenen baria. Tämä paine kuitenkin hiipui pitkän letkulinjaston matkalla turhan pieneksi. Kun pumpuksi vaihdettiin järeä lietepumppu, paine saatii kaksinkertaistetuksi 20 bariin. Näin kovaa painetta pelastuslaitosten letkut eivät kestä, sillä niiden räjähdyspaine on 12 baria. Mutta kilometrien mittaisen runkolinjan painehävikki yhdessä vuotojen, supistimien ja haaroittimien kanssa laskivat paineen sammutusletkuihin maastopaloissa yleisesti käytettävään kahdeksaan bariin.

Mäntysuopaa mukaan

Jokaiseen kuormaan lisättiin kolme litraa mäntynestesaippuaa pintajännityksen pienentämiseksi ja veden tunkeutumisen parantamiseksi. Lietekalusto toimi vedenkuljetuksessa ilman minkäänlaista ongelmaa. Ehkä ensimmäisessä kuormassa saattoi olla hieman lietteen hajua, mutta se ei itse työntekoa haitannut. Eskolan mukaan traktoreiden maastokelpoisuus oli erittäin iso etu kuorma-autoihin verrattuna.

”Traktorit ja palokunnan säilöautot ajoivat Takasen montulta vettä palopaikalle kaikkiaan 39 000 kuutiometriä. Tällaiset vanhat, pohjavettä sisältävät soramontut ovat erittäin tärkeitä vesivarastoja”, Tapani Eskola sanoo.

Montun imukorkeus oli palon alkaessa 3,05 metriä ja kun palo alkoi olla sammutettu, veden pintaan oli 4,13 metriä. Veden pinnan reilun metrin lasku heikensi vääjäämättä pumppujen tuottoa.

Eskolan mukaan maanviljelijät ja urakoitsijat ovat saaneet asenteestaan ja työnteostaan kiitosta pelastuslaitoksen korkeimmalta johdolta. Heidän mukaansa tätä kautta saatu apu oli ratkaisevan tärkeässä osassa palon tukahduttamisessa. Viljelijöiden ja urakoitsijoiden paikallistuntemus ja ammattitaito mahdollistivat mittavan urakan läpiviennin ilman sanottavia haavereita, esimerkiksi yhtään henkilötapaturmaa Eskolan vetämälle vesitiimille ei sattunut.

Visa Vilkuna
Imukorkeus Takasen montulla oli palon alussa hitusen päälle kolme metriä. Kun pumppaus lopetettiin, pinta oli vajonnut yli metrillä.

Kaikki pyyteettömästi mukana

Paikalliset pajat ja verstaat avasivat ovensa ja tekivät sovitinosia, joilla lietekaluston letkusto saatiin yhdistetyksi pelastuslaitoksen käyttämiin liittimiin. Urakoitsijat tekivät remontteja myös maastossa. KP Koneurakointia Oy:n Kyösti Isohannin mukaan heidän verstaan hyllyssä oli valmiina muutamia sovittimia ja liittimiä uusien sovittimien tekoon.

Urakoitsijat hoitivat oman polttoainehuoltonsa, kuten parhaaksi näkivät. Moni tankkasi kotonaan, kun oli vuoronvaihdon aika. Kauempana asuvien oli turvauduttava pakettiautoissa kuljetettaviin työmaasäiliöihin. Pakettiautoilla olisi kyetty kuljettamaan palopaikalle isompiakin polttoainemääriä, mutta lainsäädäntö vaarallisten aineiden kuljetuksesta on tässä asiassa otettava huomioon.

Aiemmin lainsäädäntö rajoitti pelastuslaitosten ajoneuvojen suurimman sallitun polttoainesäiliön tilavuuden sataan litraan. Vaikka tästä pykälästä on jo luovuttu, paloautojen polttoainetankkien koko on melko vaatimaton, sillä erilaiset varustelaatikot tarvitsevat myös tilaa.

Vaikeassa maastossa raskaassa vesilastissa kuorma-auto haukkaa helposti 40–50 litraa satasella. Eivätkä sammutusautotkaan tyhjällä kulje ja vettä suihkuta. Tästä syystä tien päällä oli traktoreiden ja kuorma-autojen vesilastien lisäksi pakettiautoissa dieseliä koko ajan menossa. Kaikesta huolimatta työ saatiin organisoiduksi hämmästyttävän hyvin.

Toimiva verkosta tukena

Pelastuslaitoksilla on ajantasainen verkosto vapaaehtoisista koneyrittäjistä ja heidän kalustostaan. Tämä helpotti toiminnan ylösajossa. Myös toimivaltasuhteet on ennakolta määritelty, minkä takia turhilta kyselyiltä ja säätämisiltä vältyttiin. Eskolan mukaan jokainen, jolta kysyttiin mahdollisuutta lähteä mukaan, lähti viipymättä! Kun vesihuolto oli saatu rullaamaan, lisää vapaaehtoisia tarjoutui mukaan. Eskolan mukaan kalustoa ei saa kuitenkaan olla liikaa, jotta logistiikka pelaa ihanteellisesti. Tämän takia vesijoukkue piti kolmen tunnin välein tiedontasauspalaverin, jossa katsottiin, tarvitaanko lisää kalustoa vai joutaako joku mukana olleista huiliin.

Tiedon kulussa oli kuitenkin ongelmia. Viranomaisten Virve toimi moitteettomasti, mutta GSM-verkko oli ylikuormitettuna koko palon ajan. Yhteydenpito oli hankalaa ja urakoitsijat haikailivatkin lyhytaaltoradiopuhelinten eli vanhojen kunnon LA-puhelinten perään. Tapani Eskolan johtama vesijoukkue olisi kyennyt hoitelemaan keskinäisen viestinnän LA-puhelimilla huomattavasti kännyköitä sujuvammin. Eskola kertoi, että tulipalon aikana hän joko sai tai soitti kännykällä 574 puhelua, joista melkoinen osa olisi voitu korvata lällärillä.

”Olin koko palon ajan kahden puhelimen loukussa. Virvellä pidin yhteyttä pelastuslaitoksen väkeen ja kännykällä hoitelin omaa joukkuetta ja muuta viestintää”, Eskola summaa.

Vähillä vaurioilla

Muutamaa rengasrikkoa ja joidenkin letkujen palamisen lisäksi sammuttajien kalusto ei kärsinyt mittavia vahinkoja. Tuulivoimatyömaan kalustoa tuli ehti nielaista, sillä maarakennuskoneiden renkaita ja henkilöauton peräkärryyn päällä olleita varastokontteja näkyi palaneena. Savu luonnollisesti vaikeutti työtä, sillä näkyvyys laski välillä muutamaan metriin. Varsinaisilta savuvahingoilta kuitenkin vältyttiin. Mukana olleet karjatilalliset kertoivat lypsylehmien pelänneen savua ja käyttäytyneet hermostuneesti. Laitumelta navettaan ajaminen teetti tavanomaista enemmän työtä. Myös navetan sisäilma oli hetkittäin melko paksua.

Tapani Eskolan mukaan sammuttajien ja vapaaehtoisten asenne oli erittäin hyvä. Voidaan jopa puhua uhrautuvasta asenteesta. Useilla oli kotitilan askareet, lypsytyöt ja eläinten ruokinta hoidettavanaan. He korostivat kotijoukkojen työpanoksen ja asenteen tärkeyttä kokonaisuudessa. Kun kotiin jääneet venyivät työsuorituksissaan ja hoitivat tilan arkea ammattitaitoisesti, sammutuksessa mukana olevat saattoivat täydellisesti keskittyä omaan tehtäväänsä paloalueella.

Huomattavaa haittaa palon sammuttamisessa aiheutui myös uteliaiden pois hätistelemisessä. Kapeilla teillä autoineen ja kännykkäkameroineen toikkaroineet aiheuttivat todellisia vaaratilanteita sammutustyössä oleville. Kun tie saatiin melko alkuvaiheessa suljettua ja asiasta kerrottiin valtakunnan uutisissa, niin siitä huolimatta muutaman päivän kestäneen kiivaimman vaiheen aikana hieman yli 200 autoa piti käännyttää pois sulkupuomilta. Tämä sitoi henkilökuntaa ja hidasti liikennettä.

Lue myös muut Kalajoen metsäpalon sammutustöihin liittyvät jutut:

Jokilaaksojen pelastuslaitos komppanian päällikkönä

Vetoletkukalustolla painetta ja tehoa metsäpalon sammutukseen

Lue lisää