Pääkirjoitukset

Reilua peliä?

Katujen ja teiden talvikunnossapito kilpailutetaan ympäri Suomea. Taustalla ELY-keskus valvoo, että tieverkosto on aina riittävän turvallinen joka säässä. Tarkasteltaessa paikallisteitä, sorateitä ja taajamia, paikallinen kaupunki tai joku isompi yritystoimija ostaa paikallisilta urakoitsijoilta talvikunnossapidon työt. Urakoitsija on silloin aliurakoitsijan roolissa. Sopimukset räätälöidään urakoitsijoiden kanssa hyvin tapauskohtaisesti ja isojen toimijoiden etujen mukaisesti.

Vaatimukset urakoitsijoiden suuntaan ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Tilaajat laativat yhä monimutkaisempia erikoisehtoja ymmärtämättä asetettujen sääntöjen vaikutusta kustannustasoon.

Isot toimijat ja kaupungit siirtävät kaikki riskit urakoitsijoille. Kaupungilla ja isoilla tilaajilla on resurssit laatia sopimusehdot mahdollisimman edulliseksi tilaajan kannalta. ELY-keskuksen sanktiot vierähtävät sellaisenaan eteenpäin aliurakoitsijalle, jonka neuvotteluasema isoja toimijoita kohtaan on hyvin heikko.

Kaupungeilla on valvojia, jotka usein seuraavat olosuhteita siitä näkökulmasta, täytetäänkö paperilla vaaditut kriteerit. Näiden valvojien osaamisessa talvikunnossapidon osalta saattaa olla toivomisen varaa, ja siksi myös tulkintaerot ovat valtavia.

Urakoitsijan näkökulmasta kahta samanlaista aurauskertaa ei ole. Muutenkin olosuhteet vaihtelevat valtavasti esimerkiksi korkeuserojen vuoksi oltaessa lähellä nollakeliä. Raja-arvoja on mahdoton noudattaa pilkulleen, jos muutaman tunnin välein tulee 5 senttiä lunta. On tapauksia, että kaupungin valvoja on huomauttamassa muutaman sentin ylityksestä näkemäesteessä, kun perusauraus on vielä kesken. Samoin kesällä tiellä saa olla sääntöjen mukaan syvemmät ajourat kuin talviolosuhteissa.

No miten sanktiot, kun kriteerit eivät täytykään? Ensimmäinen sanktio voi olla sopimuksesta riippuen esimerkiksi 3000 euroa. Seuraava on kaksinkertainen ja kolmas vielä tästäkin kaksinkertaistunut. Osalla sanktio on kymmeniä prosentteja vuosisopimuksesta.

Sääntöihin kuuluu, että kaupunki tai iso toimija hälyttää urakoitsijan liikkeelle, kun olosuhteet niin vaativat. Pelin henki on, että urakoitsijalle soitetaan mahdollisimman myöhään kustannusten pelossa. Usein soitto tulee niin myöhään, että tilanne on jo lähtenyt käsistä, eikä sopimuksen kriteereitä voi enää mitenkään täyttää.

Lisäksi on havaittu, että jos pieni urakoitsija tipahtaa jostain syystä pois pelistä, sopimusehtoja tiukasti tulkittaessa urakoitsija on velkaa kalliimman urakoitsijan ja oman tarjotun tuntihintansa erotuksen kaupungille. Urakoitsijalla on syytä olla varajärjestelmät kunnossa.

Luonnollisesti sopimuksissa urakoitsijaa kielletään puhumasta sopimusten sisällöstä medialle tai ELY-keskukselle. Tämän vuoksi tämä on vaiettu ongelma ja vain jäävuoren huippu. Toivottavasti tämä on alku laajemmalle keskustelulle tästä hankalasta aiheesta. Peli ei ole reilua näin!

Lue lisää