Suomalaisvalmisteinen Fiskars 550 -kaivinkone purettiin ”atomeiksi” ja kunnostettiin uuteen loistoonsa

Fiskars 550 sai uuden elämän.  Kuva: Heikki Haapakoski

• Vuoden 1967 Fiskars 550 -kaivukone purettiin täysin ja kunnostettiin Timo Sivulan toimesta.
• Alavaunun mekaaninen veto, akselit ja hammasrattaat sekä hydrauliikka- ja sähköjärjestelmät uusittiin perusteellisesti.
• Kone sai uuden maalipinnan, modernisoidun ohjaamon sekä päivitetyt työvälineet ja varusteet.

”Koneen kunnostus alkoi, kun eräs mies Höytiältä uhkasi tuoda kaivinkoneen pihaani. Mietin, ettei minulla ollut sille käyttöä, mutta lopulta kone kuitenkin ilmestyi pihalle. Oli pakko alkaa tutkia, mitä koneelle tekisin. Se oli siinä kunnossa, ettei ajo toiminut – kone ei liikkunut omin voimin. Ulkoasu oli pahasti kulunut ja ruosteinen. Mukana oli vain kynsikauha, ja myöhemmin tein siihen kallistuvan luiskakauhan itse. Kun innostuin kunnostamaan konetta, se lopulta purettiin täysin atomeiksi ja kunnostettiin perusteellisesti”, Timo Sivula muistelee.

Tällaisessa kunnossa kone saapui: ruoste oli vallannut koneen ja useat rakenteet vaativat perusteellisen remontin. Kuva: Timo Sivula

Ohjaamon verhoilu oli huonossa kunnossa koneen saapuessa. Kuva: Timo Sivula

Jotta kone saatiin siirrettyä halliin, se piti ensin saada liikkumaan telojen avulla. Kaivinkone oli ollut lantatunkiolla lappamassa lantaa, koska vain kaivuupuolen toiminnot pelasivat. Telojen avulla kone ei liikkunut. Vaikka kaivinkone oli hydraulinen, alavaunussa oli mekaaninen veto, joka on perua Fiskarsin vaijerikoneista. Niiden pohjalta hydraulisten koneiden kehittäminen aloitettiin.

Vasemmalla kiilahihnoilla oleva päävoimansiirto moottorilta. Keskellä näkyy rumpujarrutyyppiset ylävaunun käännön kytkimet tai alavaunun ajon kytkimet riippuen kumpi toiminnoista on käytössä. Kuva: Timo Sivula

Vikaa tutkiessa paljastui, että akseleita ja hammasrattaita oli rikkoontunut. ”Velipoika työskenteli sorvaamossa ja toi raaka-aineaihioita, joista teetin kaikkiaan viisi uutta akselia alavaunuun. Hammasrattaita on myös pitänyt tehdä uusia. Yksi kokonaan puuttuva hammasratas tehtiin 20 mm levystä plasmaleikkauksella. Levyjä leikattiin kuusi ja liitettiin pulteilla yhteen, jotta saatiin yksi paksu hammasratas. Viimeisenä vaihdoin pitkittäisakselin, joka menee telojen vedolle. Vaihto oli työläs: ensin kaivettiin koneella kuoppa pihalle ja sitten kone ajettiin kuopan päälle. Sieltä akseli purettiin luukun kautta, ja saatiin lopulta irti hakkaamalla isolla pajavasaralla”, Timo toteaa.

Kuvassa vasemmalla hammasratas, joka valmistettiin leikkaamalla 20 mm:n levystä rattaan osia ja liittämällä ne pulteilla yhteen. Kuva: Heikki Haapakoski

Kone on saatu jälleen liikkumaan omin voimin ja Timo pystyi ajamaan sen halliin. Luiskakauha ja sen kallistuksen hydrauliikka on jo tässä vaiheessa asennettu. Kuva: Timo Sivula

Timo purki koneiston täysin luukun alta akseleineen ja hammasrattaineen. Kaikki akselit on nyt tehty uusiksi. ”Sorvasin akseliin uudet laakeripronssihelat ja puslat itse. Kunnollisesta materiaalista tehdyt akselit tulevat nyt kestämään. Aiemmin sai aina miettiä, mikä akseli menee seuraavaksi poikki. Alkuperäinen materiaali oli niin heikkoa, että se oli syynä särkymiseen. 80 mm paksu akselikin oli katkennut ja murentunut, kun sitä lähemmin tutki”, Timo kertoo.

Alavaunun koneisto vaati runsaasti työtä: uusia akseleita valmistettiin ja rikkoutuneita hammasrattaita uusittiin. Kuvassa näkyvät käännön kytkimet. Kun kytkin vapautuu menee tela samalla lukkoon toisen puolen vetäessä. Kuva: Heikki Haapakoski

Ylävaunu ilman pellityksiä: moottorin jäähdyttimen edessä näkyy hydrauliikan jäähdytin. Keskellä ovat käännön/ajon kytkimet ja niiden takana kiilahihnoilla oleva pääveto moottorilta. Etualalla jarrutehostin Timon rakentamalle käännön jarrulle. Kuva: Heikki Haapakoski

Telojen kiristys on muutettu moderniksi ja toimii nyt hyvin; sylintereihin saa pumpattua rasvaa rasvaprässillä. Kuva: Heikki Haapakoski

Alavaunun telaston kaikki isot pyörät piti laakeroida uudestaan, joten telasto piti purkaa osiin. Telan kiristys oli alun perin isolla pultilla, jolla johtopyörää liikutettiin. Ne olivat jumissa. Timo rakensi kiristyssysteemin kokonaan uusiksi: hän hankki kaksi hydraulisylinteriä, joille teki paikat alavaunuun molempiin telarunkoihin. Rasvaprässillä sylintereihin voidaan painaa rasvaa, jolloin sylinteri liikuttaa akselia eteenpäin ja telat kiristyvät. Tämä periaate on samankaltainen kuin uusissa kaivukoneissa.

Puomin Timo irrotti kahden koneen voimin: toinen kannatteli ja toinen siirsi puomia. Maassa ollessaan puomi voitiin purkaa osiin. Puomin puslat tehtiin kaikki uudelleen, jotta väljyydet saatiin pois. Aika oli tehnyt tehtävänsä myös hydrauliikkaletkuille, jotka oli uusittava heikon kuntonsa vuoksi. Hydraulisylintereihin vaihdettiin uudet tiivisteet öljyvuotojen eliminoimiseksi: niissä oli kiristettävät tiivisteet, mutta kiristysvara oli kulunut loppuun.

Hydrauliikkapuoli oli muilta osin toimiva. Hydraulipumppu on Vickersin valmistama kaksipesäinen intrasiipipumppu, joka tuottaa 175 barin paineen. Moottorina koneessa on Fordin 6-sylinterinen Trader-diesel, joka ei vaatinut muuta kuin uudet suuttimien kärjet. Timo arvelee, ettei moottoria ole koskaan avattu, mutta se toimii hyvin.

Jotta kaikki ruoste saatiin poistettua, Timo hiekkapuhalsi koneen omalla laitteistolla puhtaalle peltipinnalle kauttaaltaan. Hiekkapuhalluksen jälkeen kone puhdistettiin pääasiassa paineilmalla. Tämän jälkeen pintaan levitettiin kaksikomponenttinen epoksipohjamaali ja pintaväriksi myös kaksikomponenttinen maali. ”Teippifirmassa teetin uudet tarrat koneeseen vanhojen mallien mukaan. Arveltiin kyllä siellä, ettei nykypäivänä saisi tehdä sellaisia, joissa lukee hengenvaara. Teippasin taakse myös varoitusraidat. Viimeistelytöissä on oma hommansa, mutta ne vaikuttavat paljon ulkonäköön, ja tarkoituksella haluan tehdä koneet siistin näköisiksi”, Timo toteaa.

Ohjaamo on irrotettu ja hiekkapuhallus on alkamassa, taustalla kompressori. Hytin katolle Timo rakensi putkesta telineet työvaloille. Kuva: Heikki Haapakoski

”Ylävaunun tutut peltilukot osoittautuivat kuplavolkkarin peräkontin lukoiksi. Rikkinäisten tilalle asennettiin uudet. Ylävaunussa on runsaasti huoltoluukkuja, jotka helpottavat pääsyä eri kohteisiin”, Timo kertoo. Koneen päälle lisättiin kaide turvallisuuden vuoksi.

Timo Sivula esittelee kunnostettua konetta. Luukkujen lukot ovat peräisin kuplavolkkarista, mikä helpotti uusien osien hankkimista. Alkuperäiset tarrat ja varoituskyltit teetettiin uudet. Kuva: Heikki Haapakoski

Timo hankki yhden sylinterin ja sähköohjattavan venttiilin kauhan kallistukselle, muut osat valmistettiin itse. 6/2-venttiili on sijoitettu pääpuomin päälle ja paine venttiilille otettiin kauhan käännöltä. Kaivuupuomin päässä oleva hydraulinen pikakiinnike on myös Timon toteuttama. Sylinteri painaa lukituksen kiinni samalla periaatteella kuin uudemmissa kaivinkoneissa.

Puomin päälle on asennettu uudet hydrauliikkaletkut. Koko koneen letkut uusittiin ja puomin puslat kunnostettiin väljyyksien poistamiseksi. Kuva: Heikki Haapakoski

Ohjaamoa Timo modifioi niin, että se on nyt kumityynyjen varassa, mikä vähentää rungon kautta ohjaamoon kantautuvia tärinöitä. Ohjaamon verhoilut roikkuivat koneen saapuessa, joten ne uudistettiin. Myös penkki verhoiltiin.

Ohjaamon ikkunalasit ja tiivisteet olivat rikki, joten Timo teetti lasiliikkeessä uudet, tällä kertaa oikeasta lasista. ”Monet laittavat pleksiä, mutta itse pidän enemmän oikeasta lasista. Kustannus oli 200 euroa”, Timo kertoo.

Ohjaamo maalattuna; ero alkuperäiseen tilanteeseen on merkittävä. Tästä oli hyvä jatkaa kokoonpanoa. Kuva: Heikki Haapakoski

Kaikki mittarit on saatu toimimaan. Myös äänimerkki ja alkuperäinen sisävalo ovat kunnossa. Yksi mittareista näyttää alipainetta, mikä kertoo hydrauliikan öljysuodattimen tukkeutumisesta, jolloin hydrauliikkapumppu ei saa imettyä öljyä.

Koneen suunnittelun aikakaudesta kertoo ohjaamon tuhkakuppi. Vaatenaulakko on ollut hytissä jo tehdasvarusteena. Radio ja kaiuttimet ovat Timon asentamia. Katolle asennettiin työvalot, joille Timo valmisti telineen pyöreästä putkesta. Alkujaan valoille ei ollut edes paikkoja valmiina.

Ohjaamo rakennettiin täysin uusiksi. Vasemmalla oleva poljin on Timon rakentama käännön jarru, kaksi muuta ovat kääntöjarrut molempiin teloihin. Kuva: Heikki Haapakoski

Konetta ajetaan kuten mekaanista konetta; kääntöliike pysäytetään jarruttamalla vastakkaiseen suuntaan, jotta liike pysähtyy. Timo toteutti kääntöliikkeeseen hydraulisen jarrun. ”Kun asensin asuntoautoon isommat jarrut, vanhat jarruosat jäivät ylimääräiseksi. Valmistin hieman normaalia järeämmät osat käännön akselin yhteyteen ja kiinnitin jarrulevyn ja satulan. Jarrutehostimen asensin keventämään käyttöä. Ajamisen aikana ylävaunun saa kätevästi paikalleen jarrun avulla”, Timo kertoo.

Timo laakeroi kaikki alavaunun rattaat. Alavaunu on perua Fiskarsin mekaanisista koneista. Kuva: Heikki Haapakoski

Koska koneessa on mekaaninen veto, sillä ei voi ajaa ja kääntää ylävaunua yhtä aikaa. Hammasrattaat kytketään ohjaamosta vivulla vaihtamaan paikkaa, jolloin voima siirtyy toiselle toiminnolle. Kytkinmekanismi siirtää booreilla olevaa hammasratasta. Ylävaunun käännölle on molemmille suunnille omat rumpujarrutyyppiset kytkimet, joilla toiminto kytketään päälle.

Hytissä on kolme poljinta: yksi on Timon rakentama ylävaunun käännön jarru ja kaksi muuta ovat kääntöjarrut molemmille teloille, joilla vapautetaan telan veto. Kuljettajan oikealla puolella on konsoli, josta kytkinmekanismeja käytetään, kun toimintoa vaihdetaan käännöltä ajolle tai toisinpäin.

Timo rakensi itse käännölle jarrun käyttäen asuntoautosta jääneitä osia. Kuva: Heikki Haapakoski

”Arvelen, että suurin osa näistä koneista on romutettu ja niissä yksilöissä ovat olleet samat viat kuin tässäkin oli ennen kunnostusta. Tämäkin oli minulle tullessaan käytännössä loppuun ajettu”, Timo toteaa. Kunnostaminen kannatti ja koneesta tuli jälleen toimiva – joiltakin osin jopa parempi kuin uutena. Timo pystyi tekemään lähes kaiken itse, ja harrastuksen kannalta kunnostus on mielekästä. Näissä laitteissa on oma mielenkiintonsa rakentaa. Pala suomalaista koneenrakennusta pelastui romutukselta.

Timo valmisti itse luiskakauhan, sille pikakiinnikkeen sekä kauhan kallistuksen mekanismin. Kuva: Heikki Haapakoski

”Projektin valmistuttua ajoin koneen pihalle, otin multaa kauhaan ja istutin siihen kukkia. Lähetimme pojan kanssa kuvan koneesta sen entiselle omistajalle. Koneella on tehty ojien luiskien puhdistuksia, kun kallistuvalla luiskakauhalla niitä on hyvä tehdä. Vasta kone oli lainassa siskon miehellä likakaivon rakennustyössä. Minulla on traktorilavetti, jolla koneen voi siirtää”, Timo kertoo.

Fiskars 550 perusteellisen remontin jälkeen: Timo Sivula kaivinkoneen ohjaimissa. Luiskakauha ja sen mekanismit ovat Timon rakentamia. Myös koneen viimeistelyyn panostettiin ja alkuperäiset varoituskyltit teetettiin uudet. Kuva: Heikki Haapakoski