Fordson Major, Power Major, Super Major

Vuonna 1945 esitelty Fordson Major korvattiin uudella samannimisellä mallilla (tarkemmin E1ADKN ja dieselinä E1ADDN) vuodelle 1952. Fordin kantava ajatus oli tarjota yhtä traktorimallia, joka soveltui keskimääräiselle tilalle Englannissa. Samoin tarjottiin USA:ssa yhtä mallia. Uuden Majorin merkittävin anti oli kohtuuhintaisen dieselmallin tarjoaminen. Dieselmoottori oli nyt Perkinsin sijasta oma ja varustettu kansiventtiilein. Samalle moottorin perusrakenteelle tehtiin myös bensa- ja petroliversiot. Dieselmalli tuli Suomeen vasta vuonna 1954.

Vaihteita oli 6+2. Nopeudet eteen olivat 3,3; 4,7; 6,0; 8,35; 11,8 ja 21,2 km/h. Kytkin oli kuiva 11″ yksilevyinen. Lisävarusteena sai kaksoiskytkimen. Myös ohjaustehostin oli saatavissa lisävarusteena.

Vuonna 1958 Majorin korvasi Power Major, jossa teho oli nostettu 51,8 hevosvoimaan. Vaihteistoa ja tasauspyörästöä oli vahvistettu. Nostolaite oli entistä tehokkaampi. Kojetaulu ja ohjauspyörän alle sijoitettu kaasuvipu olivat uusia.

Viimeinen askel Majorin historiassa oli vuonna 1960 esitelty Super Major, jossa oli levyjarrut, tasauspyörästön lukko, 13″ kytkin ja vetovastussäätö. Ajovalot oli siirretty maskiin, mutta Suomessa käytettiin edelleen jäähdyttimen sivuilla olevia ajovaloja. Vuonna 1963 sini-oranssi väritys muuttui sini-harmaaksi. Samaan aikaan tehoa nostettiin pari hevosvoimaa, 6. vaihdetta nopeutettiin ja 1-4 vaihteita hidastettiin, kaksoiskytkin uusittiin ja nostolaitteeseen tuli laskunopeuden säätö.

Majoria käytettiin peruskoneena monissa sovelluksissa, joista kansainvälisesti tunnetuimpia ovat Countyn ja Roadlessin telatraktorit ja myöhemmät nelivetoversiot. Suomessa myytiin myös italialaisperäisellä etuakselilla varustettua Manuel-nelivetomallia.