Claas

Syksyllä 2023 Claas esitteli pienimmäksi mallisarjakseen Evionin. Se jakoi suuren osan tekniikastaan Trionin kanssa, mutta Evionit valmistettiin Kiinassa. Puintikoneisto oli 5-kohliminen ja puintikelan leveys 142 cm. Puintikeloja oli aina yksi. Kohlimet olivat samat 440-senttiset kuin Trion 500-sarjassa. Moottori oli 6,7-litrainen Cummins Stage V. Suurimman Evion 450:n teholukema 258 hv ja esim. viljasäiliön tilavuus (8000 litraa) olivat samat kuin pienimmässä Trionissa. Vaihteisto oli mekaanisesti hallittava ja vaihteita oli kolme. Viljasäiliön tyhjennysnopeus oli 90 l/s.

Leikkuupöydäksi oli tarjolla kaikki Claasin vaihtoehdot 6,8 metriin saakka. Taittopöydän sai 4,5- tai 5,4-metrisenä. Perusmalli Classic oli suunniteltu viljan puintiin. Rinnakkaismalli Maxi (ei 410) soveltui lisäksi mm. maissille. Siinä oli 2 nopeusaluetta puintikelalle, vaihdettavat varatasiltasegmentit, tasauspyörästön lukko ja säädettävä taka-akseli. Varstasillan säätö oli vakiona hydraulinen ja seulaston sähköinen. Puitavien kasvien perustiedot voitiin tallentaa Cemis 700 -terminaaliin (7 tuumaa). Vakiona oli myös tukkeumia estävä Auto Crop Flow -valvontajärjestelmä, joka ensin varoitti kuljettajaa ja sen jälkeen kytki leikkuupöydän ja syötön pois toiminnasta. Trend-varustepaketissa oli 52-teräinen vakiosilppuri ja Business-paketissa 72-teräinen Special Cut. Lisäksi Business-paketissa oli mm. kylmälokero, sähköllä säädettävät peilit, työvalojen Plus-paketti, leikkuupöydän Auto Contour -automaattikellunta ja materiaalia poikittaissuunnassa yläseulalle jakava 3D-puhdistus. Ohjaamon melutasoksi ilmoitettiin 76…79 dB.

Puimurit

Claas Evion 410-450

Kolmennen sukupolven Lexion-mallistossa rumpupuimureita kutsuttiin nyt Hybrideiksi. 7400-versioita oli neljä ja niissä puintikelan leveys oli 142 cm. 8700:ssa (170 cm) malleja oli kolme. Moottorit olivat 10,7- tai 15,6-litraisia Mercedeksiä tai 12,4- tai 16,2-litraisia MAN:eja. Tehokkaimmassa 8900:ssa tehoa oli 790 hv. Moottorit täyttivät tason 5 päästövaatimukset urearuiskutuksen ja hiukkassuodattimen avulla. Dynamic Power -toiminto sääti moottorin taloudellisemmalle tehokäyrälle silloin, kun ei tarvittu täyttä tehoa. Jäähdyttimen puhaltimen nopeus säätyi myös automaattisesti jäähdytystarpeen mukaan. Voimansiirrossa oli nyt 40 km/h nopeus ja aikaisempaa vähemmän hihnoja.

Puintikelan halkaisija oli kasvanut 75 senttiin. Puintikelan edessä oli 45-senttinen kiihdytyskela ja perässä 60-millinen erottelurumpu. Kaikkien kelojen pyörimisnopeus oli sama. Varstasilta voitiin helposti irrottaa lohkoina puimurin sivulle. Kohlinten sijaan hybridimalleissa oli kaksi puintisylinteriä. Niiden asentoa oli muutettu aikaisempaan verrattuna, mutta muuten muutokset puintitekniikassa olivat vähäisiä. Viettopinnat olivat muovia, ja ne voitiin vetää etukautta ulos puhdistusta varten. Hybridimalleihin sai 4D-seulastot, joiden avulla sivukallistus pystyttiin hallitsemaan 20 % kaltevuuteen asti. Viljasäiliön tyhjennysnopeus oli 7000-sarjassa vakiona 110 l/s ja 8000-sarjassa 130 l/s, lisävarusteena 180 l/s.

Ohjaamo oli entistä tilavampi ja hiljaisempi. Cebis-kosketusnäytön käyttöliittymä oli uusittu. Tärkeimmille toiminnoille oli edelleen myös erilliset napit. Jos varusteena oli automaattiohjaus, sen hallintaan oli erillinen S10-terminaali. Muiden merkkien uutuuspuimurien tavoin myös Claas tarjosi nyt etäyhteyttä huoltoon. Tyhjennysputken kääntökulma oli kasvatettu 105 asteeseen ja tyhjennysnopeus kahdessa suurimmassa mallissa 180 litraan sekunnissa. Etupyörät olivat halkaisijaltaan suurimmillaan 215-senttiset. Malleista 7500, 7600, 7700, 8700, 8800 ja 8900 sai Terra Trac -telaketjuversion. Se mahdollisti keskieurooppalaisten sääntöjen mukaisen 349 cm kuljetusleveyden.

Vuodelle 2023 esiteltiin uusi, Trion-malleissa aikaisemmin nähty ohjaamo. Mallit 8700 ja 8800 saivat lisää moottoritehoa. Takaisinpyörityksen jälkeen syöttökoneisto käynnistyi hidastetusti. Mallista 7700 esiteltiin kallistuva Montana-versio. Malleissa 6600, 6700, 7600 ja 7700 viljasäiliö suureni 18 000 litraan.

Claas Lexion 7400-8900

Kolmennen sukupolven Lexionit esiteltiin syksyllä 2019. Claas kertoi uudistuksen olleen sen historian suurin tuotekehitysprojekti. Kohlinmalleja oli kolme 5-kohlimista ja neljä 6-kohlimista. Moottorit olivat Mercedes-Benzin 7,7- ja 10,7-litraisia paitsi suurimmassa 12,4-litrainen MAN. Moottorit täyttivät tason 5 päästövaatimukset urearuiskutuksen ja hiukkassuodattimen avulla. Dynamic Power -toiminto sääti moottorin taloudellisemmalle tehokäyrälle silloin, kun ei tarvittu täyttä tehoa. Jäähdyttimen puhaltimen nopeus säätyi myös automaattisesti jäähdytystarpeen mukaan. Voimansiirrossa oli nyt 40 km/h nopeus ja aikaisempaa vähemmän hihnoja.

Puintikelan halkaisija oli kasvanut 75 senttiin. Puintikelan edessä oli 45-senttinen kiihdytyskela ja perässä 60-millinen erottelurumpu. Varstasilta voitiin helposti irrottaa lohkoina puimurin sivulle. Kohlinpuimureissa uutta oli Jet Stream -puhallinjärjestelmä, joka puhalsi osan lyhyistä oljista pois jo ennen seulastoa. Seulojen säätö oli sähköinen. Kohlimet olivat suurempien puintikelojen takia aikaisempaa lyhyemmät. Puintikoneiston luvattiin olevan 25 % edeltäviä malleja tehokkaampi.

Ohjaamo oli entistä tilavampi ja hiljaisempi (72 dB). Cebis-kosketusnäytön käyttöliittymä oli uusittu. Tärkeimmille toiminnoille oli edelleen myös erilliset napit. Jos varusteena oli automaattiohjaus, sen hallintaan oli erillinen S10-terminaali. Muiden merkkien uutuuspuimurien tavoin myös Claas tarjosi nyt etäyhteyttä huoltoon. Tyhjennysputken kääntökulma oli kasvatettu 105 asteeseen. Suurimpiin malleihin sai aikaisempaa suurempia renkaita. Malleista 5500, 6700, 6800 ja 6900 sai Terra Trac -telaketjuversion.

Claas Lexion 5300-6900

Vuonna 2021 esitelty Claas Trion korvasi Tucano-sarjan. Kohlinpuimurit jakaantuivat kahteen sarjaan: 5-kohlimiseen 500-sarjaan ja 6-kohlimiseen 600-sarjaan. Tucanoon verrattuna uutuudet olivat selvästijäreämpiä. Lähes kaikki tekniset tiedot ovat identtisiä aikaisemman Lexion 600-sarjan kanssa. Puintitehoa luvattiin noin 10 % Tucanoja enemmän. Kaikki mallit saa myös TerraTrac-telaversiona ja osan malleista Montana-rinnepuintiversiona. Aikaisemmista malleista poiketen Trioneissakäytetään Cummins-moottoreita, jotka ovat päästötason V mukaisia. Pienemmissä malleissa moottori on 6,7-litrainen ja kahdessa suurimmassa 8,9-litrainen. Nimelliskierrosluku on 1900 r/min. Vaihteisto on vakiona mekaanisesti hallittava ja vaihteita on kaksi.

Esipuintikela on 45-senttinen ja varsinainen puintikela 60-senttinen. Seulaston säätö on vakiona sähköinen. Vakiona on myös Jetstream-turbiinipuhallin. Rajaisruuville näkee ohjaamon takanurkan tarkastusikkunasta. Perussäädöt saa tallennettua muisteihin, joista ne saa valittua kasvilajia vaihdettaessa. Myös pöydän asennolle on neljä muistipaikkaa. Viljasäiliö on vakiona 80-105 hl ja tyhjennysnopeus 90 tai 110 litraa sekunnissa. Ruumenenlevittimen nopeutta voi säätää portaattomasti. Kaikki säädöt on koottu Cebis-näyttöön ja Cmotion-ajokahvaan, jossa on yksi ohjelmoitava katkaisija tärkeimmäksi koetulle toiminnolle. Ohjaamon melutasoksi luvataan 76 dB. Vakiovarustus on Lexioneja niukempi, mutta lisävarustein päästään samalle tasolle. Uusi lisävaruste oli dynaaminen ohjaus, jolla saatiin täysi kääntökulma peltonopeudessa 2/3 ohjauspyörän kierroksella.

Claas Trion 520-660

Pienten Dominatorien uudistukset yli 20 vuoden aikana olivat olleet vähäisiä. Valmistusmäärät olivat pieniä: puolet näistä puimureista myytiin Suomessa. 2000-luvulle tultaessa moottorit vaihtuivat Perkinsin 1000-sarjaan ja 6-sylinteristen mallien tehot kasvoivat. Voimansiirto oli edelleen aina mekaaninen.

Vuonna 2003 poistuivat 48 ja 58. Niitä korvasi säästömalli 68 Classic, jonka varustelua oli karsittu. Syksyllä 2004 korvattiin 68 uudistetulla Dominator 150 Hydrolla.

Claas Dominator 48S-68S

Tucano-mallien alapuolelle esiteltiin kesällä 2009 Avero 240. Ensimmäistä kertaa nelikohlimisessa Claasissa oli APS-kiihdytyskela puintikelan edessä. Kohlimet olivat rakenteeltaan uudet, mutta pituudeltaan 390-senttiset kuten Dominator 130-150:ssa, samoin seulasto vastasi Dominatoria. Leikkuupöydät olivat samoja kuin Tucanossa ja Lexionissa. Laonnostokelan käyttö ja takaisinpyöritys oli hydraulinen ja kaikki sähköiset ja hydrauliset toiminnot kytkettiin pöytään yhdellä moniliittimellä. Myös säädettävät Vario-pöydät ja taittuvat pöydät olivat saatavissa.

Moottori oli 6,6-litrainen Caterpillar bruttoteholtaan 198 hv. Vista II -ohjaamo vastasi perusrakenteeltaan Tucanoa. Vakiovarusteena oli mm. ilmastointilaite, ilmaistuin ja puintitappiovalvonta.

Syksyllä 2011 esiteltiin pienempi Avero 160, jossa oli pienempi viljasäiliö ja moottoriteho, ja rakenteesta oli karsittu etupuintikela. Lisävarusteena sai leikkuupöydän sivukallistuksen ja leikkuukorkeusautomatiikan. Puintitappiovalvonta oli 160:ssa lisävaruste.

Vuonna 2013 Avero 240:n moottori vaihtui urearuiskutuksella varustettuun 7,0-litraiseen Perkinsiin. Sen yhteydessä jäähdyttimessä oli kaivattu pyörivä imuverkko. Kohlintilaa väljennettiin ylöspäin. Vuoden 2020 malleissa siirryttiin Stage V mukaisiin Cummins-moottoreihin.

Claas Avero 160-240

Vuoden 2019 alusta lähtien Tucanoissa oli Stage V mukaiset Mercedes-Benz -moottorit, joissa oli uusi Dynamic Power -toiminto. Tilanteissa, joissa täyttä tehoa ei vaadita, moottori siirtyi säästöohjelmalle. Moottorit olivat 7,7-litraisia ja maksimitehot olivat ennallaan. Ohjaamossa oli uusi kyynärnoja, uusi hallintakahva ja uusi värillinen Cebis-kosketusnäyttö. Kyynärnojassa oli keinukytkimet tärkeimmille puintisäädöille, joten näyttöä tarvittiin aikaisempaa harvemmin. Seulojen sähkösäätö oli Suomessa vakiovaruste, puintivälin sähkösäätö aina vakiovaruste. Uutta olivat myös pikanapit näytön suosikkitoiminnoille.

Tyhjennysputken päässä oli automaattisesti toimiva läppä, joka esti jyvien valumisen maahan käännettäessä putki lepoasentoon. Tyhjennysruuvin ketjun voitelu oli automaattinen. Lisävarusteena sai Auto Crop Flow -järjestelmän, joka pysäytti leikkuupöydän ja tarvittaessa myös puintikoneiston, kun se havaitsi tukoksen puintikelalla, kohlimilla tai silppurilla. Uusia lisävarusteita olivat myös rajaisten elektroninen valvonta, kolakuljettimella kulkevasta viljasta pölyä imevä imuri sekä 7,7 ja 9,3 metrin pituudeltaan säädettävät Vario-pöydät. Rinnepuintiversioita oli parannettu Montana-mallien uudella etuakselistolla sekä Auto Slope -ominaisuudella, joka sääti puhaltimen nopeutta ylä- ja alamäissä.

400-sarjan malleissa oli APS-kiihdytyskela, jonka luvattiin parantavan puintitehoa 20 %. Niin 300- kuin 400-sarjassa oli 5- ja 6-kohlimisia malleja.

Claas Tucano 320-450

Valmistajan muita koneita

Can-Am Outlander Electric -sähkömönkijä liikkuu lähes äänettömästi – uutuuden toimintamatkat riittävät perusmönkijälle

Outlander Electric on ensimmäinen täyssähköinen, ison valmistajan mönkijämalli markkinoilla.

Koneviesti

Ajoneuvot ja ympäristö

Can-Am Outlander 6x6 -mallit uudistuivat – moottorit, vaihteistot, alustat ja rungot päivitetty 

Outlander 6x6 -malleista oli koeajettavissa kaksi: Backcountry 1 000T ja DPS 700, molemmat täysin uudistuneita.

Kelekkamessut 2025: Pohjoismaiden suurin moottorikelkkatapahtuma sähköistyy vauhdilla

Kelekkamessut 2025 -näyttely veti yleisöä ennätysmäärän – käytettävissä olevat näyttelytilat alkavat olla äärirajoilla.

Yritykset ja tapahtumat

Nostimia valmistava Leguan Lifts laajentaa yhteistyötä Uuteen-Seelantiin

Uutiset

Kontiolahdella säilyneestä  Marshall-moottorista löytyy dieseltekniikkaa sadan vuoden takaa – näin museoharvinaisuus herätettiin henkiin talkoovoimin

Maanvijelijä Janne Räsänen osti moottorin vuonna 1929 Kontiolahteen tuottamaan sähköä silloin, kun paikallisessa koskessa ei ollut riittävästi vettä generaattorin pyörittämiseen

Weteraani

Metakan perävaunut Seppo Kuisma Oy:n valmistukseen ja myyntiin

Metaka Okra 2012 -näyttelyssä. Yritys on toteuttanut asiakkaiden tilauksesta erikoisia ratkaisuja. Kyseinen neliakselinen vaunu myytiin aikoinaan viljansiirtoon. Kuvituskuva.

Vanha perävaunu uuteen uskoon – näillä muutoksilla kärryn käyttö helpottui huomattavasti

Parikymmentä vuotta sitten hetken mielijohteesta hankittua perävaunua käytettiin eräässä vaiheessa hyvinkin aktiivisesti viljan ajoon, mutta nyt se on päässyt käytön puutteessa rapistumaan. Perävedolla varustetun vaunun tekniikkaan eivät aika ja ulkosäilytys ole vaikuttaneet, joten ajatus sen käyttökunnostuksesta ei ollut täysin älytön.

Huolto ja tekniikka

Uusimmat artikkelit

Kolmen Claas-veljeksen vuonna 1913 perustama firma aloitti maatalouskoneiden korjaajana, mutta keskittyi pian sitojien valmistukseen. Vuonna 1935 esitelty Mäh-Dresch-Binder oli ensimmäinen eurooppalainen leikkuupuimuri. Vuosina 1955–62 Claas valmisti pientä Huckepack-työkoneenkantajaa. Siinä oli 15-hevosvoimainen Hatz- tai MWM-diesel. Huckepackin päätarkoituksena oli toimia alustana irrotettavalle puintikoneistolle ja mahdollistaa peruskoneen ympärivuotinen käyttö.

Uutta kiinnostusta traktoreihin Claas osoitti 1990-luvun alussa osallistumalla Schlüterin Euro-Tracin kehittämiseen. Idean jatkokehittelystä syntyi järjestelmätraktori Claas Xerion vuonna 1997. Nelipyöräohjatussa Xerionissa ohjaamo oli siirrettävissä keskelle tai peräpäähän. Ajaminen sujui yhtä hyvin molempiin suuntiin. Tehot alkoivat 200 hevosvoimasta ylöspäin. Vuonna 1997 Claas myös ryhtyi yhteistyöhön Caterpillarin kanssa ja toi Challengerit Eurooppaan vihreäksi maalattuina. Yhteistyö kariutui, kun Challengerit siirtyivät Agcolle. Claas oli yhteistyössä myös Renaultin kanssa ja vuonna 2003 se päätyi ostamaan osake-enemmistön Renault Agriculturesta ja merkki vaihtui Claasiksi. Tuotanto jatkui kuitenkin Ranskassa. Ensimmäiset Claasin aikana kehitetyt mallisarjat olivat vuosina 2006–07 esitellyt Axion ja Arion.

Traktorit

Claasin ensimmäinen itsekulkeva puimuri oli vuonna 1953 esitelty Hercules. Nimi oli kuitenkin jo käytössä erään toisen valmistajan puimakoneella, joten Claas joutui vaihtamaan sen S.F.ksi (=Selbstfahrer= itsekulkeva). SF oli aikanaan varsin suurikokoinen puimuri. Vakiona oli hydraulinen leikkuupöydän ja laonnostokelan korkeussäätö. Seuraavana vuonna myös puintikelan nopeudensäätövariaattori ja ajonopeusvariaattori muuttuivat hydraulikäyttöisiksi. Moottori oli joko 4-sylinterinen diesel (60 hv) tai 6-sylinterinen bensakone (56 hv). Puintikelan leveys oli 125 cm ja kohlimia oli neljä. Leikkuuleveys oli vakiona 240 cm. Vientimarkkinoilla SF:ää myytiin jopa 420 cm pöydällä. Suomessa levein vaihtoehto oli 360 cm. Puimuri voitiin varustaa joko säkitystasolla tai viljasäiliöllä.

Vuonna 1961 tehtyjen pienten muutosten jälkeen mallimerkinnäksi tuli SFB. Mielenkiintoisinta on se, että Perkinsin vaihtoehtona oli Claasin historian ainoa omavalmisteinen moottori. 4,7-litraisen ilmajäähdytteisen LD 40 -moottorin teho oli 66 hv. Claas valmisti moottoreita yhteensä noin 4300 kpl. Vuodelle 1963 SFB nimettiin uudelleen Matador Standardiksi.

Claas SF/SFB

Claasin mallistossa pientä itsekulkevaa puimuria oli edustanut ainoastaan Huckepack, jossa peruskoneena toimi 12/15-hevosvoimainen työkoneenkantaja, jonka päälle puintikone asennettiin. Vuonna 1958 esiteltiin Columbus ja Europa, jotka oli varustettu 80 cm levyisellä puintikoneistolla. Leikkuuleveyttä oli Columbuksessa 180 tai 210 cm ja Europassa 240 cm. Moottorina oli VW teollisuusmoottori (27 tai 38 hv) tai Perkins diesel. Europassa oli pitemmät kohlimet, muuten mitoitus oli pääosin yhtenevä.

Claasin puimureissa oli pitkät, säädettävät laihonjakajat. Leikkuupöydän ja kaatokelan korkeussäätö oli hydraulinen. Puintikelalle vilja siirrettiin kolakuljettimella. Yläseula oli säädettävä, alaseula vaihdettava. Lisävarusteena oli silppuri tai paalain. Moottori sijaitsi kuljettajan vieressä oikealla puolella. Ajonopeusvariaattori oli hydraulisesti säädettävä. Claasit olivat todellisia sarjatuotantokoneita: Columbusta valmistettiin 33 000 ja Europaa 32 000 kappaletta.

Claas Columbus/Europa

60-luvun alun suurimpia puimureita oli Claasin Matador Gigant. Sen puintikoneiston leveys oli 125 cm ja leikkuuleveys 300-600 cm. 5,8-litraisen Perkinsin DIN-tehoksi ilmoitettiin aluksi 89 hv, sitten 106 hv ja lopuksi 95 hv. Ohjaus oli tehostettu. Viljasäiliö oli alusta alkaen suunniteltu osaksi puimurin rakennetta ja moottori sijaitsi sen takana. Leikkuupöytä oli kytkettiin käyttöön erillään puintikoneistosta.

Vuonna 1962 esiteltiin rinnalle pienempi Matador Standard. Siinä oli sama puintikoneisto, vain kohlimia oli hieman lyhennetty. Moottori oli kuitenkin tuntuvasti pienempi, vain 68-hevosvoimainen ja leikkuuleveyttä oli 260 cm. Näihin arvoihin verrattuna puintikoneisto oli järeä ja painoa paljon. Matador Standard korvasi mallistosta vanhan SFB-mallin.

Claas Matador

Vuonna 1966 esitelty Senator oli paitsi aikaisempaa Matador Gigantia suurempi, myös ulkonäöltään ja väriltään selvästi modernimpi. Vuotta myöhemmin esitelty pienempi Mercator perustui suurelta osin Senatorin tekniikkaan. Protector oli puolestaan Mercatorista yksinkertaistettu malli. Sitä sai 4- tai 6-sylinterisillä moottoreilla (Deutz/Perkins). Protectorit ja Mercatorit oli varustettu melko leveillä puintikoneistoilla, mutta pienitehoisilla moottoreilla. Moottorit oli sijoitettu oikean etupyörän päälle. Kuljettaja istui aikaisemmista Claaseista poiketen puimurin keskilinjalla. Senator ja Mercator olivat Claasin ensimmäisiä puimureita, joihin oli saatavana ohjaamo. Protectorissa oli säästetty kuljettajan mukavuuksista, esim. ohjauspylväs oli kiinteä.

Vuonna 1972 mallistoa uudistettiin ja kaikki mallit nimettiin Mercatoreiksi. Claasin tapaan näissäkin malleissa käytettiin sekä Perkinsin että MB:n moottoreita. Aikaisemmin oli tarjolla ollut myös Deutzin ja Fordin vaihtoehtoja. Vuodelle 1975 Senatorin seuraaja Mercator 70 korvattiin Mercator 75:llä, jossa oli ns. olkikiihdyttimellä varustetut intensiivikohlimet. Joissakin maissa oli myynnissä Senator 85, joka vastasi pääosin mallia Mercator 75. Englannissa myytiin myös malleja Senator 60 ja 70, jotka suunnilleen vastasivat samannumeroisia Mercatoreja.

Claas Protector/Mercator/Senator

Claasin perinteinen pikkupuimuri Columbus sai monta seurajaa. Pienille tiloille oli tarjolla 80 cm:n puintikoneistolla varustetut Comet, Cosmos ja Corsar sekä 106 cm:n Consul. Puimurit oli varustettu melko leveillä puintikoneistoilla, mutta pienitehoisilla moottoreilla.

Moottorivaihtoja oli kaikkiaan runsaasti. Cometissa 29 tai 38 hv:n VW teollisuusmoottori tai 34 hv:n Perkins- tai MB-diesel. Cosmokseen sai 45 hv:n dieselin joko Fordilta, Perkinsiltä tai Deutzilta. Suomessa myytiin lähinnä 52 hv:n Perkinsiä, joka oli myös Corsarin perusmoottori samantehoisten Ford- ja Deutz-moottorien rinnalla. Consulin moottorina oli 68 hv:n Perkins tai MB. Moottorit oli sijoitettu oikean pyörän päälle.

Puimurien muotoilu oli ajanmukaisen kulmikas. Ohjaus oli Consulissa hydrostaattinen. Viljasäiliöt olivat aikaisempaa suurempia. Tyhjennysputken korkeus oli säädettävä ja alimmassa asennossa se mahdollisti säkittämisen.

Claas Comet/Cosmos/Corsar/Consul

Ensimmäiset Dominatorit korvasivat Claasin mallistossa Senatorin malliston lippulaivana. Dominatorit olivat Claasin ensimmäisiä 5- ja 6-kohlimisia malleja ja samalla ensimmäisiä hydraulivetoisia malleja.

Alkuperäiset Dominator 80 ja 100 korvattiin uudistetuilla 85- ja 105-malleilla vuonna 1974. Niissä oli lisävarusteena Retromat -hydraulinen suunnanvaihdin ja Intensiv-Schüttler olkikiihdytin kohlimilla. 85 oli ensimmäisenä Claas-puimurina saatavissa myös rinnepuintivarustuksella, jossa koneistoa voitiin kallistaa.

Claas Dominator 80-105

Markkinoiden pienimpiä puimureita edustivat 1970-luvulla Claas Compactit. Pienintä Compact 20:aa ei ole tuotu montaakaan Suomeen. Vuodesta 1975 lähtien Compact 25 oli saatavissa ainoastaan diesel-moottorilla. Samaan aikaan renkaat suurenivat. Suurempi Compact 30 korvasi Corsarin myös vuonna 1975. Compactien erikoisuutena oli erilaisten ketjujen ja hihnojen tavanomaista suurempi määrä.

Claas Compact

Ensimmäiset pienet Dominatorit 56 ja 76 esiteltiin vuonna 1978. Niiden ominaisuuksia olivat uusi pöydän kevennys, hydraulisesti käännettävä tyhjennystorvi ja avokohlimet. Vuonna 1979 esiteltiin vielä 56:n ja 76:n väliin 66, joka oli 56:n 6-sylinterinen versio. Näissä malleissa oli uusi ohjaamo, jossa oli sävylasit ja lisävarusteena lämmityslaite. Muotoilu oli hyvin modernia ja tyylikästä. 76:n sai myös rinnepuintiversiona 76 H.

Dominator 106 ja hieman myöhemmin esitelty 96 olivat Dominator 105:n seuraajia. Vain 106 oli tosin 6-kohliminen. Dominator 86 korvasi vuonna 1980 Dominator 85:n. 56 ja 66 korvattiin jo vuonna 1982 uusilla 58 ja 68 -malleilla.

Claas Dominator 56-106

Uuteen 8-sarjaan esiteltiin ensimmäisenä pienimmät mallit 38 ja 48, jotka olivat lähinnä vanhan Consulin seuraajia. 38 oli uuden malliston ainoa 3-kohliminen malli. Vuotta myöhemmin esiteltiin 56:n ja 66:n seuraajiksi 58 ja 68, joissa oli pienempiä malleja pidemmät kohlimet. Muuten mallien väliset erot rajoittuivat lähinnä moottoritehoon ja viljasäiliön kokoon ja varusteisiin.

Claas Dominator 38-68

Dominator 116 CS oli Claasin ensimmäinen sylinteripuimuri ja aikoinaan Euroopan tehokkain puimuri. Malliston nimi muutettiin myöhemmin Commandoriksi. Commandoreissa oli kohlimien tilalla 8 poikittaista 450 mm sylinteriä. Lisävarusteena oli 3D-rinnepuintiseulasto, jossa yläseulaa liikutettiin sivuttain jyvien levittämiseksi tasaisemmin seulalle. 116 CS:n sanottiin olevan 20-25 % Dominator 106:tta tehokkaampi, mutta se oli lähes 30 % kalliimpi. CS:t kärsivät myös suuresta moottoritehon tarpeesta ja kalliista korjauksista. Ohjaamon melutaso oli alle 80 dB.

Vuonna 1990 116 CS korvattiin tehokkaammalla 228 CS:llä ja mallistoa supistettiin. 228 CS:ssä oli uutuutena Auto Contour -pöydän kellunta-automatiikka. 228 CS:llä saavutettiin maailmanennätys 8 tunnissa 358 t vehnää 44,5 ha:n alalta.

Claas Commandor 112 CS – 228 CS / Claas Dominator 112 CS – 116 CS

Claasin suosituimmat mallit 80-luvun loppupuolella eli 88 ja 98 olivat 5-kohlimisia ja 108 6-kohliminen malli. Nelikohliminen 78 oli yhdistelmä 68:n ja isompien mallien tekniikkaa. Erona pienempiin malleihin oli mm. avokohlimet, isompi ohjaamo ja 88-mallinen tyhjennysputki. Tärkein uudistus edeltäviin 76-106 -malleihin verrattuna oli uusi ohjaamo. S-mallit oli varustettu mekaanisella ajovoimansiirrolla ja SL:t hydraulisella. Moottoreina käytettiin sekä Perkinsin ja MB:n tuotteita ja monessa tapauksessa S- ja SL-mallin moottorit erosivat toisistaan.

Claas Dominator 78 S-108 SL

Suomessa pienet Dominatorit nousivat Sampon tärkeimmäksi kilpailijaksi, kun kilpailijat yksi kerralla lopettivat pienten puimurien valmistuksen. Vuonna 1987 esitellyissä S-malleissa oli hieman aikaisempaa tehokkaammat moottorit. Vuodeksi 1995 mallistoa yksinkertaistettiin: 38:n valmistus päättyi ja 48 sai isompien mallien pidemmät kohlimet ja suuremman viljasäiliön. 58:t markkinoitiin Suomessa pääosin 6-sylinterisellä moottorilla varustettuna.

Claas Dominator 38S-68S

Mallisto 88:sta ylöspäin jakaantui vuonna 1990 Classic- ja Maxi-malleihin, joista jälkimmäiset olivat tehokkaampia ja runsaammin varusteltuja. Myös 78 sai tunnuksen Classic. 78:n sai nyt myös hydraulivetoisena.

Claas Dominator 78-108 Classic

Vuonna 1990 esiteltiin 88-118 -mallien tehokkaammat Maxi-versiot. Vakiona oli Auto Contour -järjestelmä, jossa oli mikroprosessoriohjattu leikkuupöydän kellunta ja 3 asteen sivukallistus. Maxeissa käytettiin enimmäkseen MB:n moottoreita. 11-litraisella moottorilla varustettu 118 oli uutuus vuonna 1990.

Claas Dominator 88-118 Maxi

88-118 -mallien yläpuolelle esiteltiin syksyllä 1993 Mega-mallisto, joka pääosin korvasi Commandor-sylinteripuimurit. Tekniikka oli pitkälti yhtenevää pienempien mallien kanssa. Puintikoneisto oli varustettu puintikelan edessä olevalla APS-kiihdytysrummulla (Accelerated Pre-Separation) sekä kohlintilassa olevilla oljenkääntäjillä. 202-204 olivat 5-kohlimisia ja 208-218 olivat 6-kohlimisia. Mega-malleissa Claas esitteli ensimmäisenä kuljetusasentoon taittuvan leikkuupöydän.

Claas Mega 202-218

Suositun Lexion-sarjan ensimmäinen malli oli 480, jossa kohlimet oli korvattu kahdella poikittaisella erottelurummulla. Vuonna 1997 sen rinnalle tulivat kohlinpuimurit 440-460, joissa myös oli puintikelan edessä APS-kiihdytyskela. Toimintoja hallittiin ja valvottiin CEBIS-näytön avulla, johon puintisäädöt pystyi myös tallentamaan. Vakioleikkuupöytien rinnalle sai taittuvia pöytiä tai uusia Vario-pöytiä, joiden pituus oli säädettävä 10 cm normaalia lyhyemmäksi tai 20 cm normaalia pidemmäksi (peitelevyjen avulla jopa 50 cm pidemmäksi). Lisävarusteena sai Laser Pilotin, joka ohjasi puimuri laihon reunaa pitkin. Osan malleista sai myös Terra Trac -telaversiona. Kaudelle 2002 esitellyt Caterpillar-moottoriset Evolution-mallit erottaa mallitunnuksen teippauksesta, joka on kuvassa esiintyvän kaltainen. Euroopan suosituin puimuri 2000-luvun alussa oli Lexion 480.

Claas Lexion 440-480

Pienet Lexionit korvasivat Mega-malliston, jonka tuotantoa kuitenkin jatkettiin lähinnä Itä-Euroopan markkinoille. Isompien Lexionien tapaan 405-430 -malleissakin oli monipuolinen elektroniikka ja APS-kiihdytyskela. Vuoden 2002 Evolution-mallisto oli varustettu tehokkaammilla Caterpillarin moottoreilla.  Vuonna 2003 malliston korvasivat 500-sarjan Lexionit.

Claas Lexion 405-430

Viimeiset 88-108 -mallit kantoivat tunnusta VX. Mallistossa oli muutamia uudistuksia, jotka otettiin myöhemmin käyttöön Medioneissa (mm. kaarevalasinen Lexion-ohjaamo ja lisävarusteena saatava taittuva leikkuupöytä).

Claas Dominator 88 VX – 108 VX

Suosittujen 88-118 -mallien seuraajat saivat nimekseen Medion. 88-kokoluokka putosi mallistosta pois, sillä pieninkin Medion vastasi aikaisempaa 98:aa. Kohlimien pituus kasvoi 3,9 metristä 4,4 metriin ja kohlimien päällä oli kaksi pöyhintäakselia. 340 oli malliston ainoa 6-kohliminen versio. Muuten mallien väliset erot rajoittuvat lähinnä moottoritehoon. Moottorit olivat MB:n välijäähdytettyjä 6,4-litraisia. 310:aa tuotiin ensimmäisinä vuosina myös Suomeen Perkinsillä varustettuna.

Ylä- ja alaseulan liikesuunta oli vastakkainen. Seulat olivat 2-osaisia käsittelyn helpottamiseksi. Viljaelevaattori oli nyt sama kuin Lexioneissa. Viljasäiliön tilavuus oli kasvanut 58 hl:aan. Tyhjennysputken läpimitta oli entistä suurempi. Hydrauliikka perustui nyt Linde-komponentteihin. Etuakseli oli entistä järeämpi ja varustettu levyjarruilla. Ohjaamo oli pääosin sama Lexion-tyylinen kuin 88 VX:ssä. Melutaso oli 78 dB. Hinnat nousivat selvästi edeltäjiin verrattuna.

Claas Medion 310-340

Edellisinä vuosina Mega-mallistoa oli tarjottu lähinnä Itä-Euroopan markkinoille Lexionia halvempana vaihtoehtona. Vuodelle 2004 se kuitenkin otettiin uudistettuna entistä vahvemmin myyntiin. Megoissa oli Medioneista poiketen kiihdytyskela puintikelan edessä. Kohlintilassa oli oljenkääntäjä. Viljasäiliö oli entistä suurempi. Malleja oli kaksi: 5-kohliminen 350 ja 6-kohliminen 360. Moottorit oli vaihdettu samoihin välijäähdytettyihin 6,4-litraisiin kuin Medioneissa. Tehoa oli 220 ja 245 hv. Lexion-tyylisen ohjaamon melutaso oli 78 dB. Vuodelle 2006 esiteltiin Mega 370, jota ei myyty läheskään kaikissa maissa.

Claas Mega 350-370

Syksyllä 2003 esiteltiin 500-sarjan Lexionit. Mallit olivat harpanneet yhden pykälän ylöspäin, joten esim. aikaisempaa 420:aa vastasi moottoriteholtaan ja viljasäiliön tilavuudeltaan 510. Rinnepuintiin oli tarjolla Montana-rinnakkaismallit ja 560:n sai myös Terra-Trac -kumitelaversiona. Kohlimilla oli vakiona pöyhinrumpu. Saatavana oli myös suurtehosilppuri. Pöydän käytön kytkeytymistä oli pehmennetty. Varstasilta jousti ylikuormitustilanteissa alaspäin nyt myös pienemmissä malleissa. 6-kohlimisissa malleissa oli tehokkaampi säiliöntyhjennys.

Moottorit olivat edeltävien Evolution mallien tavoin Caterpillareita. 560:ssa oli uusi 10,3-litrainen yhteispaineruiskutuksella varustettu 360-hevosvoimainen moottori. Vuodelle 2006 moottorit vaihtuivat useimmissa malleissa tuoreempiin versioihin ja isompien mallien tehoja nostettiin hieman. Samaan aikaan silppurit muuttuivat tehokkaammiksi.

Claas Lexion 510-560

Vuonna 2003 esitellyn Lexion 500-malliston sylinteripuimurit olivat 570 ja 580. Pienemmässä oli sama 12-litrainen Caterpillar kuin aikaisemmassa lippulaivassa 480:ssa. 580 taas oli saanut 16-litraisen V8:n. Nimellistehot olivat 371 ja 430 hv, mutta 100 r/min alemmalla kierrosluvulla DIN-tehoa oli 401/480 hv. Aikaisempaan tapaan 570 oli varustettu kapeammalla puintikoneistolla. 570:n heittokuljetin oli rakennettu ulosvedettävistä muovilohkoista.

Myös leveimmät leikkuupöydät oli nyt saatavissa pituudeltaan säädettävinä Vario-versioina. Lisävarusteinen Laser Pilot oli nyt leikkuupöydän molemmissa reunoissa. Ohjaamoa oli uudistettu lähinnä hallintalaitteiden osalta. CEBIS-järjestelmässä oli nyt GSM-yhteys, jolla tiedot saatiin siirrettyä kotitietokoneelle. Melutaso Lexionin ohjaamossa oli 75 dB. 570 oli saatavana myös Montana-rinnepuintiversiona ja 580 Terra Trac -kumitelaversiona.

Vuodelle 2006 esiteltiin pienitehoisempi perusmalli 570C ja muiden mallien moottoritehoja nostettiin. Joissakin maissa uudistetun 570:n merkintä oli 570+.

Claas Lexion 570-580

Claasin Dominator-sarja uudistettiin syksyllä 2004. Uusien mallien pohjana oli edeltävä 68. Malleista 130 oli varustettu mekaanisella voimansiirrolla ja 140 ja 150 hydrostaattisella, jonka komponentit olivat samoja kuin vanhassa 88:ssa. Puintikoneiston mitoitus vastasi aikaisempaa. 3,9-metristen kohlimien päällä oli kääntäjäakseli. Viljasäiliö oli 32- tai 40-hehtoinen. Ohjaamo oli aikaisemman kaltainen yhden hengen malli. Melutasoksi ilmoitettiin 80 dB. Leikkuupöydät olivat samoja C-sarjan pöytiä kuin isommissa Claaseissa. Takaisinpyöritys oli hydraulinen. Moottorit olivat 6-litraisia Perkinsejä, joita uuden omistajan mukaan kutsuttiin Caterpillariksi. Rinnepuintiseulaston sai lisävarusteena.

Vuoden 2008 Dominator 150 Hydro Spezial -mallissa oli vakiona ilmastointi- ja lämmityslaite sekä puintitappiovalvonta.

Claas Dominator 130-150

10 vuotta ensimmäisen Lexion-sylinteripuimurin valmistuksen aloittamisen jälkeen Claas esitteli syksyllä 2005 uuden lippulaivansa Lexion 600:n. Se oli samalla maailman tehokkain puimuri ja 20-25 % tehokkaampi kuin Lexion 580. Lexion 600:n moottori oli 16-litrainen Mercedes V8, DIN-tehoa oli enimmillään 556 hv. Ajovoimansiirto oli 2-vaihteinen ja suurin nopeus 30 km/h.

Leikkuupöytä oli 7,5- tai 9,0-metrinen, vuonna 2009 esiteltiin myös 11-metrinen. Vakiovarustelu ei tarjonnut juuri enempää kuin pienemmissä malleissa, mutta lisävarusteena oli mm. Cruise Pilot, joka sääti automaattisesti ajonopeutta tarkkailemalla puintikelan ja moottorin kuormitusta. Ajosuuntaa voitiin ohjata tutun Laser Pilotin tai uuden GPS Pilotin avulla. Vakiona oli Auto Contour II leikkuupöydän korkeudensäätöautomatiikka. APS-kiihdytyskelan ja varsinaisen puintikelan perässä oli Roto Plus -jälkipuintikela. Seulasto oli hieman 580:aa suurempi ja silppuri tehokkaampi Special Cut II, joka tuli vakioksi myös 580:aan. Lexion 600:n lähtöhinta ilman leikkuupöytää oli Saksassa 300 000 euroa.

Claas Lexion 600

Claas Tucano esiteltiin syksyllä 2007 Medion- ja Mega-sarjojen seuraajaksi. Pienemmän 300-sarjan puintikoneisto perustuu Medioniin ja kiihdytyskelalla varustetun 400-sarjan Megaan. Molemmissa sarjoissa oli sekä 5- että 6-kohlimisia malleja ja kohlimilla oli olkiravistelija. Leikkuupöydät olivat edeltäjistä poiketen samoja kuin Lexionissa. Perusmallin lisäksi tarjolla oli 4,5- ja 5,4-metriset taittuvat pöydät sekä pituudeltaan säädettäviä Vario-pöytiä. Laonnostokelan pyöritys oli hydraulinen.

Moottorit olivat 6,4- ja 7,2-litraisia Mercedeksiä. Edeltäjistä poiketen moottori oli nyt sijoitettu viljasäiliön taakse, joten säiliön täyttyminen ei aiheuttanut ongelmia taka-akselilla. Merkittävää kehitystä oli tapahtunut myös ohjaamossa. Toimintoja valvottiin CEBIS-monitorin avulla. Siihen sisältyi myös puintitappiovalvonta. CEBIS oli Lexionia yksinkertaisempi eikä esim. puintisäätöjä pystynyt tallentamaan eikä seulaston sähköinen säätö sisältynyt vakiovarustukseen. Muita Lexion-ominaisuuksia sai lisävarusteena, esim. leikkuupöydän kallistus ja Laser Pilot -ohjaus. Vakiovarusteena ohjaamossa oli automaatti-ilmastointi. Melutasoksi ilmoitettiin 76 dB.

Kesällä 2009 esitellyssä Claas Tucano Hybridissä kohlimet oli korvattu pitkittäisellä, halkaisijaltaan 57-senttisellä erottelusylinterillä. Muuten tekniikka vastasi 6-kohlimisia Tucano 440/450-malleja eli rummun edessä oli halkaisijaltaan 45-senttinen puintikela ja APS-kiihdytyskela. Hybridien puintiteho luvattiin olevan 15 % tehokkaampi kuin Tucano 450:n ja vastaavan suunnilleen Lexion 540-kohlinpuimuria. Mallissa 470 oli 7,2-litrainen MB-moottori ja 480:ssa 8,8-litrainen Cat. Muita eroja mallien välillä ei ollut. Lexioniin verrattuna Tucano Hybrid oli kevyemmin varusteltu ja halvempi.

Vuodelle 2013 siirryttiin Cebit II -hallintajärjestelmään, joka oli sama kuin Lexionissa. MB-moottoriin tuli urearuiskutus ja 480 putosi EU-alueen valikoimasta pois.

Tallenna

Claas Tucano 470-480 Hybrid

Lexion-sarjan sylinteripuimureista tehtiin 700-sarja syksyn 2010 mallimuutoksessa. Kapean puintikoneiston malleissa 740 ja 750 oli 12,5-litraiset Caterpillar-moottorit ja leveäkelaisissa 760:ssa ja 770:ssa Mercedeksen V8:t. 740:aa lukuun ottamatta tarjolla oli myös Terra Trac -telaversio, jonka telasto oli nyt hydropneumaattisesti jousitettu. Kapeimmilla teloilla kuljetusleveys jäi alle 3,5 metrin. Ohjaamo oli uusi ja sen melutasoksi ilmoitettiin 70 dB. Cebis II -hallintalaitteessa säädöt tehtiin fyysistä nuppia kiertämällä. Levein leikkuupöytä oli 12-metrinen. Uutuutena tarjolla oli mattokuljettimella varustettu Maxflo-pöytä.

Vuoden 2013 mallistoon tuli vähäpäästöiset moottorit. MB-moottoreissa Stage 3b saavutettiin urearuiskutuksella, Caterpillareissa takaisinkierrätyksellä ja hiukkassuodattimella. Kaikki mallinumerot siirtyivät pykälän alas päin ja huipulle tuli uusi 780. Esimerkiksi aikaisempi 760 oli 530-hevosvoimainen ja varustettu leveällä puintikelalla. Uusi 760 oli vain 490-hevosvoimainen ja kapealla puintikelalla.

Tallenna

Claas Lexion 740-780

Kaudelle 2011 Lexionien mallinumerot siirtyivät kohlinversioissa 100 pykälää ylös päin eli 600-sarjaksi. Rinnepuintiin oli tarjolla 630:sta ja 670:sta Montana-rinnakkaismallit ja 670:n sai myös Terra-Trac -kumitelaversiona, jonka huippunopeus oli pystytty kasvattamaan 40 km/h:iin hydro-pneumaattisen jousituksen ansiosta. Uudistukset noudattivat tuttua linjaa: lisää moottoritehoa, suuremmat viljasäiliöt, mukavampi ohjaamo ja uutta elektroniikkaa. Vista II:ksi nimetty ohjaamo oli entistä tilavampi. Cebit II -hallintalaite oli varustettu 8,5″ värinäytöllä, jossa oli paljolti siirrytty säädöissä nuolinäppäinten käytöstä kiertokytkimiin.

Hydrauliikka oli nyt kuormantunteva ja tuottoa löytyi 50 % aikaisempaa enemmän eli 120 l/min. Muiden puimurivalmistajien tapaan myös Claas esitteli lisävarusteeksi mattokuljettimella varustetun Maxflo-leikkuupöydän. Kolmeen kelaan perustuva puintikoneisto oli lähes ennallaan.

Kaudelle 2013 Stage 3b mukaiset moottorit olivat kaikissa malleissa 9,3-litraisia Caterpillareita. Mallistosta 640 pudotettiin pois. Viljasäiliöiden tilavuuteen tuli pieni lisäys kaikissa malleissa.

Vuodelle 2017 siirryttiin Mercedes-moottoreihin. Kahdessa suurimmassa iskutilavuus oli 10,7 ja muissa 7,7 litraa. Samalla tuotiin muutamia aiemmin 700-sarjassa nähtyjä lisävarusteita, kuten puhaltimen nopeutta rinteessä säätävä Auto Slope ja seuloja säätävä Auto Cleaning.

Tallenna

Tallenna

Claas Lexion 620-670

Vuoden 2013 Tucanoissa siirryttiin 7,2-litraisiin MB-moottoreihin, jotka oli varustettu urea-ruiskutuksella. Ureaputket tyhjentyivät automaattisesti paineilmalla, kun moottori sammutettiin. Cebit-järjestelmä uusittiin samankaltaiseksi kuin Lexionissa eli pääosa säädöistä tapahtui fyysistä nuppia kiertämällä. Uusi malli oli 420, joka vastasi esikelalla varustettua 430:aa muuten paitsi pienemmän moottoritehon ja pienemmän viljasäiliön osalta.

Tucanoissa 400-sarjan mallit oli varustettu APS-kiihdytyskelalla. Niin 300- kuin 400-sarjassa oli 5- ja 6-kohlimisia malleja. Niin 320:ssa kuin 330:ssa oli nyt sama 238-hevosvoimainen moottori, joten erona oli käytännössä viljasäiliön koko. Niinpä 330 pudotettiin Suomen valikoimasta pois.

Syksyllä 2014 esiteltiin toisen sukupolven Tucanot. Näkyvimpänä muutoksena tyhjennysputki lähti nyt viljasäiliön yläosasta. Tyhjennysnopeus oli nyt 20…40 % entistä suurempi. Säiliön kannet avautuivat sähköisesti ohjaamosta. Ohjaamossa oli nyt suuri ikkuna viljasäiliöön. Puintivälin säätö oli muuttunut sähköhydrauliseksi. Kiven päästessä varstasillalle paineakku antoi periksi ja pudotti varstasiltaa. Nelivetoversiossa oli nyt napamoottorien sijasta tehokkaammat akselin sisällä sijaitsevat hydraulimoottorit. Pääosa rasvauskohteista hoitui nyt automaattisella keskusvoitelulla.

Tucanoissa 400-sarjan mallit oli varustettu APS-kiihdytyskelalla. Niin 300- kuin 400-sarjassa oli 5- ja 6-kohlimisia malleja. Moottorit olivat Mercedeksiä, joiden iskutilavuus oli kasvanut 7,7 litraan. Tehoa oli hieman entistä enemmän. Tier 4 Final -vaatimuksien täyttämiseksi oli urearuiskutus ja taksisinkierrätys. Vuodelle 2015 toimitettiin myös moottoreita myös edellisen päästönormin mukaisina, mutta urearuiskutuksella varustettuna. Leikkuupöytävalikoimassa uusia olivat pituudeltaan -10 cm…+60 cm säädettävät Vario-pöydät sekä -10 cm…+10 cm säädettävät Cerio-pöydät. Ohjaamon melutasoksi ilmoitettiin 74 dB.

takaisin

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Claas Tucano Hybridissä kohlimet oli korvattu pitkittäisellä, halkaisijaltaan 57-senttisellä erottelusylinterillä. Sen nopeutta voitiin säätää portaattomasti 480…920 r/min. Vuodelle 2015 esitellyssä toisen sukupolven Tucano-sarjassa hybridimalleja oli vain yksi, 354-hevosvoimaisella 7,7-litraisella MB-moottorilla varustettu 570. Muut uudistukset olivat samoja kuin pienemmissä Tucanoissa: tyhjennysputki lähti nyt säiliön yläosasta ja varstasilta oli hydraulisesti säädettävä. Silppurin kytkentä käyttöön ja pois tapahtui hybridimallissa hydraulisesti.

Vuodelle 2017 tuli 132 cm koneistolla varustettu 560 Hybrid ja 570:n viljasäiliö kasvoi 100 hehtoon.

Claas Tucano 560-570 Hybrid

Lexion 700-sarjan sylinteripuimurit päivitettiin kaudelle 2016. Moottorit olivat nyt Mercedeksiä lukuun ottamatta keskimmäisen mallin 12,5-litraista Perkinsiä. Kaikissa moottoreissa oli urearuiskutus ja pakokaasujen takaisinkierrätys. Silppurin roottorin halkaisijaa oli suurennettu 5 cm ja ruumentenlevitin uusittu. Rinnepuintiversion seulastossa oli uusi 4D:ksi kutsuttu järjestelmä, joka yläseulan sivuttaisheilutuksen lisäksi piti sisällään lisärivin roottorin sulkuläppiä ja puhaltimen automaattisen nopeussäädön. Leikkuupöytävalikoimassa oli monia uusia versioita. Maanpinnan muotojen mukaan jostavalla teräpalkilla varustettuja Maxflex-pöytiä sai nyt jo 5,6 metristä lähtien. Mekaanisesti pituussäädettävissä Cerio-pöydissä oli myös entistä kapeampia vaihtoehtoja.

740:aa lukuun ottamatta tarjolla oli myös Terra Trac -telaversio, jonka telasto oli hydropneumaattisesti jousitettu. Telaversioihin sai myös 40 km/h maantienopeuden. Montana-rinnepuintiversion sai malleista 750 ja 760. Ohjaamossa oli nyt 43-litrainen kylmälaatikko. Melutasoksi ilmoitettiin 70 dB.

Tallenna

Tallenna

Vuoden 2019 alusta lähtien Tucanoissa oli Stage V mukaiset Mercedes-Benz -moottorit, joissa oli uusi Dynamic Power -toiminto. Tilanteissa, joissa täyttä tehoa ei vaadita, moottori siirtyi säästöohjelmalle. Moottorit olivat 7,7-litraisia ja maksimitehot olivat ennallaan. Niin 132 kuin 158 cm puintikelalla varustettuja Hybrid-malleja oli nyt kuitenkin kaksi. Kohlimien tilalla Hybrideissä oli pitkittäinen, halkaisijaltaan 57-senttinen erottelusylinteri.

Ohjaamossa oli uusi kyynärnoja, uusi hallintakahva ja uusi värillinen Cebis- kosketusnäyttö. Kyynärnojassa oli keinukytkimet tärkeimmille puintisäädöille, joten näyttöä tarvittiin aikaisempaa harvemmin. Seulojen sähkösäätö oli Suomessa vakiovaruste, puintivälin sähkösäätö aina vakiovaruste. Uutta olivat myös pikanapit näytön suosikkitoiminnoille. Tyhjennysputken päässä oli automaattisesti toimiva läppä, joka esti jyvien valumisen maahan käännettäessä putki lepoasentoon. Tyhjennysruuvin ketjun voitelu oli automaattinen.

Lisävarusteena sai Auto Crop Flow -järjestelmän, joka pysäytti leikkuupöydän ja tarvittaessa myös puintikoneiston, kun se havaitsi tukoksen puintikelalla, erottelurummulla tai silppurilla. Uusia lisävarusteita olivat myös rajaisten elektroninen valvonta, kolakuljettimella kulkevasta viljasta pölyä imevä imuri sekä 7,7 ja 9,3 metrin pituudeltaan säädettävät Vario-pöydät. Rinnepuintiversioita oli parannettu Montana-mallien uudella etuakselistolla sekä Auto Slope -ominaisuudella, joka sääti puhaltimen nopeutta ylä- ja alamäissä.

Claas Tucano 550-580 Hybrid

Vuonna 2021 esitelty Claas Trion korvasi Tucano-sarjan. Hybridipuimureita oli kolme mallia. 720:ssa ja 730:ssa kohlimet oli korvattu yhdellä 570-millisellä lieriöllä, 750:ssa kahdella 420-millisellä. Moottorit olivat 8,9-litraisia Cumminseja maksimiteholtaan 367-435 hv. Vaihteisto oli vakiona mekaanisesti hallittava ja vaihteita oli kaksi.

Esipuintikela on 45-senttinen ja varsinainen puintikela 60-senttinen. Seulaston säätö on vakiona sähköinen. Vakiona on myös Jetstream-turbiinipuhallin. Rajaisruuville näkee ohjaamon takanurkan tarkastusikkunasta. Perussäädöt saa tallennettua muisteihin, joista ne saa valittua kasvilajia vaihdettaessa. Myös pöydän asennolle on neljä muistipaikkaa. Viljasäiliö on vakiona 105-110 hl ja tyhjennysnopeus 110 tai 130 litraa sekunnissa. Ruumenenlevittimen nopeutta voi säätää portaattomasti. Kaikki säädöt on koottu Cebis-näyttöön ja Cmotion-ajokahvaan, jossa on yksi ohjelmoitava katkaisija tärkeimmäksi koetulle toiminnolle. Ohjaamon melutasoksi luvataan 76 dB. Vakiovarustus on Lexioneja niukempi, mutta lisävarustein päästään samalle tasolle. Uusi lisävaruste oli dynaaminen ohjaus, jolla saatiin täysi kääntökulma peltonopeudessa 2/3 ohjauspyörän kierroksella.

Claas Trion 720-750

Vuodelle 1963 Claasin puimurimallistossa oleva aukko Europan ja Matadorin välillä täytettiin keskikokoisella Mercurilla. Tekniikka oli läheistä sukua pienemmälle Europalle, mutta mitoitusta oli kasvatettu. Puintikoneiston leveys oli 106 cm. Leikkuuleveys oli 260 tai 300 cm. 4-sylinterisessä Perkinsissä oli DIN-tehoa 52 hv. Leikkuuleveyteen ja puintikelaan nähden moottoriteho, seulasto ja kohlimet olivat varsin pieniä. Vetopyörien tilalle oli saatavissa telavarustus esim. riisinpuintia varten. Puintikelan ja laonnostokelan nopeutta voitiin säätää kuljettajan paikalta.

Claas Mercur

Bautz

Bizon

Braud

Case IH

Fahr

Deutz-Fahr

Deutz / Deutz-Fahr

Dronningborg

Fendt

Fortschritt

Gleaner

Lanz

John Deere

Köla

Laverda

Ferguson

Massey-Harris

Massey Ferguson

New Holland

Rostselmash

Sampo Rosenlew

Volvo BM

Viimeksi lisätyt koneet

Lähetä palautetta

Tervetuloa Koneviestin uuden Konedata-palvelun betaversioon! Palvelu tarjoaa yli 8000 traktorin ja puimurin tekniset tiedot. Palvelua kehitetään, joten arvostamme palautettasi.

Anna palautetta

Kuuntele uusin jakso

Kuuntele Suomen koneuskottavinta podcastia koneosaajille ja koneista kiinnostuneille.

Konepodi

Näköislehtiarkistoon

Koneviestin uudistunut näköislehtiarkisto on nyt täällä. Lue konearviot, korjausohjeet ja käyttövinkit vuodesta 1952 lähtien.

Koneviestin näköislehdet

Etusivu

Lukijan idea

Maarakennus

Maatalous

Osastot

Metsä

Pääkirjoitus

Lehdet

Konedata

Palvelut

Tilaa Koneviesti

Asiakaspalvelu

Jätä ilmoitus

Tilaa uutiskirje

Lähetä uutisvinkki

Lähetä oikaisupyyntö

Toimituksen yhteystiedot

Mediamyynnin yhteystiedot

Ota yhteyttä

Automaattiohjauksen siirtosarjan asennus leikkuupuimuriin – Efix on helppo vaihtaa koneesta toiseen

Siirtosarjan antennin jalusta asennettiin traktorin katolle. Antennijalkojen kaksipuolinen teippi tarttui tukevasti puimurin kattoon. 

Sampoja on myyty koeruutujen puintiin yli 60 vuotta – ensimmäinen koeruutujen erikoismalli esiteltiin 1985

Sampo Rosenlew on valmistanut yli 4000 koeruutupuimuria. Kuvassa Västankvarnissa käytössä oleva Sampo 130 -koeruutupuimuri. Kuva: Juho Ryyppö 

Koeruutupuimurit ovat tärkeä tuoteryhmä Sampo-Rosenlewille – C2-malli kuuluu koeruutupuimureiden raskaaseen sarjaan

C2-koeruutupuimuri on suunniteltu helposti puhdistettavaksi.

Lukijan idea: Avain parempaan paikkaan

Euroopan paras tekninen tietokanta osaksi Koneviestin verkkopalveluita

Konedatan ulkoasu muuttuu, ja se löytyy jatkossa Koneviestin verkkosivujen yhteydestä. Käytettävyyttä on myös parannettu erityisesti mobiilikäyttäjiä silmällä pitäen.

Deutz-Fahrin puimureiden valmistus päättyy

Deutz-Fahrin puimureiden valmistus päättyy 28.2.2025. Emoyhtiö SDF aikoo keskittyä jatkossa traktoreiden ja viininviljelyn erikoiskoneiden valmistukseen.

John Deeren T- ja S-sarjojen puimurit uudistuvat – molemmissa on X9-malleista tuttu ohjaamo ja uusia varusteita

John Deeren S- ja T-sarjojen puimurit uudistuvat. Puintikoneistot pysyvät suurin piirtein ennallaan. Suurimmat muutokset ovat ohjaamossa ja elektroniikassa.

Claas

Claas SF/SFB

Claas Columbus/Europa

Claas Matador

Claas Protector/Mercator/Senator

Claas Comet/Cosmos/Corsar/Consul

Claas Dominator 80-105

Claas Compact

Claas Dominator 56-106

Claas Dominator 38-68

Claas Commandor 112 CS – 228 CS / Claas Dominator 112 CS – 116 CS

Claas Dominator 78 S-108 SL

Claas Dominator 38S-68S

Claas Dominator 78-108 Classic

Claas Dominator 88-118 Maxi

Claas Mega 202-218

Claas Lexion 440-480

Claas Lexion 405-430

Claas Dominator 88 VX – 108 VX

Claas Dominator 48S-68S

Claas Medion 310-340

Claas Mega 350-370

Claas Lexion 510-560

Claas Lexion 570-580

Claas Dominator 130-150

Claas Lexion 600

Claas Tucano 320-450

Claas Tucano 470-480 Hybrid

Claas Avero 160-240

Claas Lexion 740-780

Claas Lexion 620-670

Claas Tucano 320-450

Claas Tucano 320-450

Claas Tucano 560-570 Hybrid

Claas Lexion 740-780

Claas Tucano 320-450

Claas Tucano 550-580 Hybrid

Claas Lexion 5300-6900

Claas Lexion 7400-8900

Claas Trion 520-660

Claas Trion 720-750

Claas Evion 410-450

Claas Mercur

Tekniikka | Automaattiohjauksen siirtosarjan asennus leikkuupuimuriin – Efix on helppo vaihtaa koneesta toiseen

Maatalouskoneet | Sampoja on myyty koeruutujen puintiin yli 60 vuotta – ensimmäinen koeruutujen erikoismalli esiteltiin 1985

Maatalouskoneet | Koeruutupuimurit ovat tärkeä tuoteryhmä Sampo-Rosenlewille – C2-malli kuuluu koeruutupuimureiden raskaaseen sarjaan

Maatalouskoneet | Lukijan idea: Avain parempaan paikkaan

Maatalouskoneet | Euroopan paras tekninen tietokanta osaksi Koneviestin verkkopalveluita

Maatalouskoneet | Deutz-Fahrin puimureiden valmistus päättyy

Maatalouskoneet | John Deeren T- ja S-sarjojen puimurit uudistuvat – molemmissa on X9-malleista tuttu ohjaamo ja uusia varusteita