Suot hyötykäyttöön - EcoMoss Oy:n sammalenkeruuketju

Kuormatraktorista saadaan kohtalaisen pienillä muutoksilla tehtyä sammalenkeruukone. Ainoa suurempi muutos kyseisessä koneessa on viides akseli. Täysin itsenäinen tuotantolaitos on vain 8 pultilla kiinni rungossa. 

Kaikki tuotantolaitoksen laitteet toimivat sähköllä hyvän hyötysuhteen ja huoltovapauden saavuttamiseksi. Voimanlähteenä toimii 85 kW:n polttomoottorigeneraattori, jonka ansiosta tuotantolaitos on täysin itsenäinen yksikkö. 

Vaikka kone toimii lähes moitteettomasti, muistuttaa se aina välillä, että kyseessä on prototyyppi. Ongelmatilanteet ovat ilmeisesti harvinaisia, ja tämäkin tukos keskeytti työt vain 10 minuutiksi. 

Heti sammalenkeruun jälkeen suon ulkonäkö saattaa pistää silmään, mutta sammalrihmastoa ja itiöitä jää runsaasti suolle, joten sammal lähtee välittömästi kasvamaan uudestaan. Vesi saa turvetuotannosta poiketen jäädä suolle, jolloin ylimääräisiä valumavesiä ei synny. Kun sammal korjataan siististi, ei muutaman vuoden päästä satunnainen kulkija huomaa enää eroa aiempaan. 

Täydellisesti sammaltuotantoon sopivaa suota, jossa puusto ei viihdy ja turvetta on liian ohut kerros kannattavaan turvetuotantoon. Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan sammaltuotantoon sopivaa suota saattaa löytyä Suomesta jopa miljoona hehtaaria. Kasvusto on 25 vuoden kuluttua uusiutunut alkuperäiseen kuntoon ja on taas valmista kerättäväksi. 

Koneet kulkevat ”kuin sukkasillaan”, vaikka maasto olisikin märkää. Keruukoneessa on yhteensä viidellä akselilla 140 cm leveät telat, joiden kantopinta-ala on yhteensä 12 m2. Pintapaine on sama kuin paikallaan seisovalla ihmisellä, siirtokoneella paineen ollessa puolet siitä. 

Vaihtolavojen etu- ja takaosassa on kahvat, joista tyhjää lavaa voidaan siirrellä keruukoneen nosturin avulla. Lavaa tarvitsee vain aluksi siirtää oikeaan paikkaan sillä täytön aikana kuljettimen kääntö riittää pitämään kuljettimen pään lavan päällä, vaikka keruukone liikkuisikin eteenpäin. 

Vaikka tuotantolaitos onkin vasta prototyyppi, on käytettävyys huippuluokkaa. Jokaista laitoksen toimintoa voidaan säätää ja hallita ohjaamosta käsin. Vasemmalla olevasta näytöstä nähdään syöttösuppilon tilanne suppilon yläpuolelle asennetun kameran ansiosta. 

Yksi siirtokone vaihtelee kahta konttia tuotantolaitoksen rinnalla. Yhden lavan täyttyminen kestää 20 minuuttia, joten siirtokone pärjää yksin pidemmilläkin siirtomatkoilla. Lavan pohja on tarkoituksella sileä ja pyöreä, sillä täyttä lavaa vedetään koukkulaitteella perässä siihen asti, kunnes ollaan kovalla maalla. Lava liikkuu kostean suon pinnalla kevyesti, siirtokone ei painu ja lavan pohja tasoittaa kulkuväylää. 

Yksi siirtokone vaihtelee kahta konttia tuotantolaitoksen rinnalla. Yhden lavan täyttyminen kestää 20 minuuttia, joten siirtokone pärjää yksin pidemmilläkin siirtomatkoilla. Lavan pohja on tarkoituksella sileä ja pyöreä, sillä täyttä lavaa vedetään koukkulaitteella perässä siihen asti, kunnes ollaan kovalla maalla. Lava liikkuu kostean suon pinnalla kevyesti, siirtokone ei painu ja lavan pohja tasoittaa kulkuväylää. 

Kerätyn sammalen siirtoajoon löydettiin toimiva ratkaisu kesäkuussa. Englannista uitettu yhdeksän tonnin teladumpperi sopii pienellä parantelulla täydellisesti tehtävään. Paritelat on teetetty kylän konepajojen yhteistyönä ja niiden avulla saavutetaan 12 m2 kokonaiskantopinta-ala. Savalconin modifioitu koukkulaite ja EcoMossin rakentamat vaihtolavat toimivat suo-olosuhteissa moitteettomasti. 

Pelkästään Suomessa on noin miljoona hehtaaria suota, jossa puuston sijaan kasvaa lähinnä rahkasammalta, eikä turvetta ole riittävän paksua kerrosta kannattavaan turvetuotantoon. Nyt ainakin osalle näistä alueista on keksitty uusi käyttötarkoitus. Kihniöläinen EcoMoss Oy on kehittänyt maailman ainoan kaupalliseen sammalennostoon tarkoitetun korjuuketjun, ja tänä kesänä ensimmäiset prototyypit ovat päässeet tositoimiin. EcoMossin missio on ”tuottaa puhdasta, nopeasti uusiutuvaa sammalraaka-ainetta ympäristöystävällisellä tavalla monia eri käyttötarpeita varten”, yrityksen toimitusjohtaja Heikki Rantanen tiivistää.

Rantanen on sammalenkeruuketjun keksijä, ja on jo 15 vuoden ajan kehittänyt keruukonetta. Aiemmin hän on työskennellyt turvetuotannon parissa. Aitoneva on turvetuotannon suhteen merkittävä paikka: ”Täällä alkoi aikoinaan teollinen turpeennosto, ja nyt täältä alkaa teollinen sammalennosto”, toteaa Rantanen ylpeänä.

Alustana tällä hetkellä käytössä olevassa prototyypissä on Valmet 830.1 -metsäkuormatraktori. Nykyään Komatsu-merkillä kulkeva metsäkonetehdas on ollut mukana keruukoneen kehittämisessä. Mikä tahansa kuormatraktori kuitenkin käy tehtävään, sillä tuotantolaitos on täysin itsenäinen ja kahdeksalla pultilla alustassa kiinni, joten se voidaan irrottaa tarvittaessa.

Kyseiseen koneeseen on rakennettu viides akseli, joka voidaan hydraulisesti nostaa kovalla alustalla murtamisen välttämiseksi. Telat ovat 140 cm leveät ja niillä saavutetaan huima 12 neliömetrin kantopinta-ala. Pinta-alaa tarvitaan, sillä keruukone painaa varusteltuna 18 tonnia ja sillä ajetaan pääasiassa todella pehmeissä olosuhteissa. Paripyörinä toimivat käytetyt ja edulliset kuorma-auton renkaat, jotka on kiinnitetty rautatangoilla pyöränpultteihin.

Puutavaranosturin kouraan on asennettu kauha sammalen käsittelyä varten. Alustana toimivaan kuormatraktoriin tehdyt muutokset ovat kaiken kaikkiaan hyvin vähäisiä, joten se saadaan talven hakkuusesongiksi takaisin puunajoon.

Sammalentuotantolaitos on täysin ainutlaatuinen ja 15 vuoden kehittelyn tulos. Laitosta rakennettaessa ei kuitenkaan tarvinnut keksiä pyörää uudestaan, sillä selluteollisuudessa laitteilta vaaditut ominaisuudet ja tehtävät ovat hyvin samantyylisiä. Hankasalmelaisen Fincopper Oy:n kanssa suunniteltu ja rakennettu tuotantolaitos on kasattu – työhön sopiviksi muokatuista – sellukoneista. Tuotantolinjasto koostuu yksinkertaistettuna syöttösuppilosta, murskaimesta, siirtoruuvista, puristusruuvista sekä tyhjennyskuljettimesta.

Kerätyssä sammalessa kosteus on 90–93 prosenttia, ja lisäksi irtovettä on runsaasti. Puristusruuvin avulla raaka-aineen kosteus laskee noin 80 prosenttiin, joka on sopiva kasvualustakäyttöön, eikä säilyvyyskään muodostu ongelmaksi. Kosteutta pyritään kuitenkin tuotekehityksellä vielä vähentämään, jos se vain on mahdollista ilman muiden ominaisuuksien uhraamista. Tilavuuspainon pienentyessä myös kuljetuskustannus hieman alenee. Sammalesta irrotettu vesi lasketaan takaisin kerätylle alueelle.

Kaikki tuotantolaitoksen toiminnot ovat sähkötoimisia hyvän hyötysuhteen ja huoltovapauden saavuttamiseksi. Voimanlähteenä on polttomoottorilla toimiva 85 kW generaattori, jonka ansiosta laitos ei ole missään määrin riippuvainen kuormatraktorista. Lisäksi laitoksen yhteydessä on kompressori, jolla tuotetaan vastapaine puristusruuville.

Tuotekehityksessä seuraava vaihe on järjestellä komponentteja uudelleen, sillä tuotantolaitos on jokseenkin takapainoinen. Ensimmäisellä prototyypillä kerätään kuitenkin kausi loppuun, jonka jälkeen konkreettinen kehitystyö taas käynnistyy.

Koneen käyttömukavuus on jo prototyypissä saatu hyväksi, sillä kaikkia tuotantolaitoksen toimintoja ja säätöjä voidaan ohjata hyttiin sijoitetuilla hallintalaitteilla. Ohjaamosta ei tarvitse siis nousta kuin taukoja varten. Syöttösuppilon yläpuolelle on asennettu kamera, jonka avulla suppilon ja murskaimen tilannetta voidaan seurata ohjaamosta käsin.

Kun laitoksen säädöt on saatu kohdilleen, on työskentely kohtalaisen suoraviivaista. Kuljettajan vaativin tehtävä on arvioida, miten paksu kerros sammalta on suon pinnassa. Tummaa saraturvetta ei saisi tulla mukaan, eikä rajaa näe ennen kuin sammal on nostettu päältä pois. Sammalkerroksen paksuus on normaalisti noin 25 cm, mutta mättäissä sitä voi olla yli 60 cm. Joidenkin soiden laidoilla oleva harva ja kitukasvuinen puusto hidastaa hieman työskentelyä, sillä puut täytyy nyppiä irti ja nostaa alueelle, josta sammal on jo kerätty.

Alun perin keruukoneella täytettiin suursäkkejä, mutta Rantanen tiesi jo etukäteen, että tämä tulisi olemaan väliaikainen ratkaisu. Suursäkkien käsittely vei aikaa ja lopputuote toimitetaan joka tapauksessa irtotavarana.

Aluksi Rantanen harkitsi siirto- koneeksi tela-alustallista Logbear-kuormatraktoria, mutta päätyi lopulta liukuohjattuun teladumpperiin. Käytetty 9-tonninen Hitachi uitettiin Englannista, ja Suomeen se saapui kesäkuun alussa. Koneeseen teetettiin paritelat yhdessä Kihniöläisen Konepaja Ala-Katara Oy:n ja muiden alueen seppien kanssa. Telojen rakentaminen osoittautui haastavaksi, sillä paritelat tarvitsevat oman rungon ja laakeroinnin kestääkseen niihin kohdistuvia rasituksia. Kokonaiskantopinta-ala on sama 12 neliömetriä kuin keruukoneellakin, joten 9-tonnisen koneen pintapaine on vain noin puolet paikallaan seisovan ihmisen pintapaineesta.

Molemmat koneet ovat noin 4 m leveitä, joten yksi etu- ja yksi taka-auto riittävät koneiden erikoiskuljetukseen.

Koukkulaite on lähes alkuperäinen, mutta siihen on lisätty sivurullat. Sen sijaan EcoMossin valmistamat 15 kuution vaihtolavat ovat hyvinkin poikkeuksellisia. Lavojen pohjat ovat pyöreitä ja sileitä, ja lavarunko sijaitsee pohjan yläpuolella. Tämän ansiosta täyttä lavaa voidaan vetää suonpintaa pitkin. Ratkaisu on nerokas, sillä siirtokoneen pintapaine pysyy kuorman kanssakin pienenä, lavan pohja pitää ajoreitin tasaisena ja kostean suon pinnalla lava liukuu kevyesti kuin pulkka. Kuorma ei paina kuin 3 tonnia, sillä raaka-aineen tilavuuspaino on noin 200 kg/m3.

Lavassa on lisäksi hydraulisesti aukeava takalaita ja kahvat edessä sekä takana, joiden avulla keruukone voi siirtää lavaa lähemmäksi. Täytön aikana lavaa ei kuitenkaan tarvitse siirrellä, sillä keruukoneen ”työleveys” on 9 metriä – 15 kuution lava täyttyy noin 6 metrin matkalla. Tyhjennyskuljetin on lisäksi kääntyvä täytön helpottamiseksi.

Rahkasammalen tuotantoa varten parasta aluetta ovat maanomistajalle lähes arvottomat suot. Tällaisella suolla puusto ei happamuuden vuoksi viihdy ja saraturvetta on alle kaksi metriä, joten turvetuotannon aloittaminen ei ole vielä kannattavaa. ”Aiemmin on kirottu sitä suoplänttiä, mutta pian sitä ei välttämättä tarvitse enää kirota”, Rantanen huomauttaa. Edellä mainittua suota löytyy Luken laskelmien mukaan Suomesta noin miljoona hehtaaria, josta vähintään 300 000 hehtaaria sopii sammaltuotantoon. Sammalta saadaan hehtaarin alueelta noin 1 000–2 000 kuutiota 25 vuoden välein, joten tämäkin pinta-ala on enemmän kuin riittävästi niin kotimaan kuin vienninkin tarpeiksi.

Korjuukustannukset ovat sammalenkeruussa samaa luokkaa, kuin puunkorjuussa. Rantasen laskelmien mukaan jo 10–15 hehtaarin suoaluetta varten kannattaa tuoda koneet työmaalle, kunhan tie on lähellä. Kerätty sammal aumataan esimerkiksi metsäautotien viereen, mutta aumaa ei päästetä suureksi, sillä se toisi ongelmia maanomistajalle, ja hukkaprosenttikin kasvaa suureksi.

Sammalenkeruu ei ole säästä riippuvaista, mutta poikkeuksena ovat kovat rankkasateet, jotka keskeyttävät työn väliaikaisesti. Sammalta voi kerätä aina, kun sammalkerros ei ole roudassa, eli normaalivuonna huhtikuusta joulukuuhun. Nykyisellä kalustolla päästään enintään 40 kuution tuntisaavutukseen ja laskelmien mukaan noin 70–80 000 kuution vuosisaavutukseen. Koneita ajetaan tällä hetkellä kahdessa kahdeksan tunnin vuorossa.

Sammalesta erityisen raaka-aineen, esimerkiksi turpeeseen verrattuna, tekee sen ekologisuus. Suota ei tarvitse kuivata tai ojittaa, joten valumavesiä ei synny, eikä suo tarvitse kunnostusta tai merkittäviä investointeja missään vaiheessa. Erillistä maannostolupaa ei sammalennostoon vaadita, mutta Rantanen toivoo, että esimerkiksi Metsäkeskus alkaisi pitää kirjaa kerätyistä alueista.

Kun sammal on kerätty, voi suo hetken aikaa näyttää hieman epämääräiseltä, mutta uusiutuminen alkaa välittömästi. Sammalta nimittäin jää aina hieman keräämättä, joten valmiit rihmastot ja itiöt, sekä takaisin laskettu vesi jäävät aloittamaan uuden kasvun. Kunhan suo jää keruun jälkeen tasaiseksi, ei muutaman vuoden jälkeen suosta enää päällepäin erota, että siitä on sammal kerätty. Rantasen mielestä luonto vaurioituu kaiken kaikkiaan vähemmän kuin metsähakkuussa.

EcoMoss Oy:ssä lähti iso pyörä pyörimään kevättalvella, kun Biolan-ryhmään kuuluva Novarbo Oy tuli yhtiöön osakkaaksi. Kasvihuonetuotteisiin, kuten kasvualustoihin erikoistunut Novarbo toi tärkeää pääomaa vauhdittamaan prototyyppien saamista koekäyttöön.

Vapon kanssa on tälle kesälle solmittu 25 000 kuution sopimus, joka on mukana sammalenkeruuseen liittyvässä Tekes-hankkeessa. Tuotanto on herättänyt myös muiden muassa valtion, Kekkilän, Vaskiluodon voiman sekä ulkomaisten toimijoiden kiinnostusta.

EcoMossin hakema menetelmäpatentti on ollut käsittelyn alla jo kaksi vuotta ja Rantanen uskoo, että sen saamiseen on hyvät mahdollisuudet, sillä käsittelystä on tullut hyvin positiivinen vaikutelma.

Tämän kesän aikana kerättyjen kokemusten perusteella Rantanen vaikuttaa tyytyväiseltä työn tulokseen. Ensi talvena tuotantolaitosta kehitetään eteenpäin, ja jossain vaiheessa ryhdytään etsimään urakoitsijoita, joiden kuormatraktoreihin laitteiston voisi asentaa. Urakoitsijoiden kannalta on erityisen hyvä, että kuormatraktorilla nostetaan sammalta kesällä, ja roudan tullen kone saadaan takaisin puun ajoon.

Vielä ei ole varmaa, miten työnjako tulee menemään, mutta todennäköistä on, että EcoMoss antaa omistamansa tuotantolaitokset ynnä muut aliurakoitsijoilleen käyttöön. Ainakin vielä tässä vaiheessa EcoMoss vastaa itse sammalen markkinoinnista. Tuleva urakoitsijoiden kanssa tehtävä yhteistyö aloitetaan todennäköisesti ensimmäisenä Etelä-Pohjanmaalta.