Nykyään sekasortoisena varastona toimivaan navettaamme tehtiin 40 vuotta sitten laajennus, jonka yhteydessä kaivolta tulevan imuputken paikkaa piti vaihtaa. Se pantiin melko vähän eristettynä kulkemaan betonilattian alla navetan toiseen päähän rakennettuun tilaan, minne oli siirretty lypsykone, tilatankki, vesipumppu ja muut maidontuotannon välttämättömät välineet.
Putki pysyi sulana niinä parina 1980-luvun kauhutalvenakin, jolloin pakkasta oli viikkokausia vähintään 30 astetta, sillä lehmät olivat tehokkaita lämmityslaitteita, eikä putki päässyt lähes jatkuvan virtauksen ansiosta jäätymään.
Kun navetta sitten 20 vuotta myöhemmin tyhjeni, alkoi putki oirehtia, kun pakkasjakso venyi vähänkään pitemmäksi. Olihan siihen hätäratkaisunsa. Kun vettä kävi valuttamassa pari kertaa päivässä, niin saatettiin päästä kunnialla kevääseen, mutta elohopean laskiessa alle kolmeenkymmeneen lirutuskeikkoja olisi pitänyt tehdä yölläkin. Toinen keino olisi ollut pitää koko 250 neliön tila jatkuvasti plussan puolella, mutta siihenkään ei ollut intoa.
Yleensä putki jämähti viimeistään helmikuussa ja suli omia aikojaan joskus huhtikuussa. Elämisen laatua se ei juuri heikentänyt, muualla vesihuolto kyllä pelasi. Sulanapitokaapeleita on ollut saatavilla jo iät ja ajat, mutta muistiin oli jäänyt, että silloin aikanaan putkeen piti erääseen kohtaan tehdä L-liitos, joka estäisi kaapelin asennuksen koko matkalle.
Tänä vuonna jäätyminen tapahtui tammikuun ensimmäisellä pakkasviikolla, kun mittari laski yöllä 32 asteeseen. Putkea ei ole koko historiansa aikana yritetty sulattaa, mutta nyt kiinnosti kokeilla, miltä matkalta se jäätyy. Siispä lämpimässä tilassa oleva L-mallinen PRK-liitin auki ja sisään rassia, jonka meno tyssäsi jo puolessa metrissä.
Höyryä ei ollut siihen hätään käytettävissä, mutta paineilmaletkuun suppilon avulla kaadettu kuuma vesi alkoi tepsiä. Letku upposi noin 10 senttiä kerrallaan, kunnes kahden metrin kohdalla tuli täydellinen stoppi. Parin sangollisen jälkeen alkoi kyllästyttää: siellä oli nyt vastassa se L-liitos, johon ei pääsisi käsiksi kuin lattian auki piikkaamalla.
Kaikkein hankalimmassakin ja lopulliselta tuntuvassa tilanteessa kannattaa kuitenkin jonkun ajan kuluttua yrittää vielä kerran. Varttituntia myöhemmin letku yllättäen liikkui melkein metrin verran, jonka jälkeen mentiin taas muutama sentti kerrallaan, kunnes 6 metrissä oltiin jälleen jumissa. Ei auttanut kiehuvakaan vesi, vaikka putkisto puhallettiin paineilmalla tyhjäksi ja lisättiin runsaasti uutta vettä tilalle.
Viimeistään nyt siellä on se kirottu liitos, vaan eipä ollutkaan. Yhtä yllättäen kuin aiemminkin letku alkoi liikkua eteenpäin, eikä vastassa ollut enää minkäänlaista estettä koko 8 metrin matkalla, eli se muistissa kummitellut liitos oli pelkkää kuvitelmaa. Sulanapitokaapeli menisi putkeen varmasti, kerran sinne meni halkaisijaltaan parisenttinen paineilmaletkukin.
Kun putkeen pistäisi 10-metrisen kaapelin, olisi sulana pysyminen täysin varmaa, koska silloin oltaisiin jo navetan ulkopuolella reilusti routarajan alapuolella. Sopivat kamppeet löytyivät kuopiolaisesta tarvikeliikkeestä. Kokonaisteholtaan 100-wattinen kaapeli kustansi 69,90 euroa ja paineläpivienti kympin. LVI-liikkeestä haetulle T-mallin PRK-puserrusliittimelle ja yhdelle supistusnipalle kertyi hintaa 62 euron verran.
Kaapeli on itsesäätyvä, minkä pitäisi tarkoittaa, että sen lämmitysteho muuttuu ympäröivän lämpötilan mukaan. Sisähalkaisijaltaan 28-millisen putken luvataan pysyvän sulana 15 asteen pakkasessa, eristettynä 40 asteessa. Pintalämpötila voi nousta korkeimmillaan 65 asteeseen. Kaapelin sallittu taivutussäde on 25 mm, eli siihen voi tehdä halkaisijaltaan 5-senttisen mutkan, mutta taitos saa olla vain litteällä puolella. Jatkeena on 2-metrinen verkkojohto, jonka saa kytkeä maadoitettuun 30 milliampeerin vikavirtasuojalla varustettuun pistorasiaan.
Erikseen myytävässä paineläpiviennissä on 3/4"- ja 1/2"-supistusnipat, sekä silikonilta näyttävällä tiivisteellä varustettu kiristettävä läpivientiyksikkö. Käyttöohjeen mukaan läpiviennin saa asentaa vain ammattitaitoinen putkimies. Henkisiltä ominaisuuksiltaan alentuneille laitteen käyttöä ei manuaalissa suositella, mutta siitä piittaamatta päätin olla omatoiminen.
Ensimmäisenä tehtävänä oli pujottaa paineläpiviennin osat ja supistusnipat kaapeliin oikeassa järjestyksessä. Seuraavaksi piti vaihtaa entisen L-tyypin PRK-puserrusliittimen tilalle uusi T-mallinen, jonka päädystä alettiin ujuttaa kaapelia putkeen. Kun loppupää alkoi lähestyä, oli aika ruuvata paikalleen kolme supistusnippaa putkiteipillä tiivistettynä.
Teippiä tarvittiin myös läpiviennin kantaosan tiivistykseen, mutta ei koko systeemin viimeisiin kierteisiin, joilla tiukattiin tiiviste kaapelin ympärille. Tiivisteen on oltava vihreän lämmityskaapelin ympärillä, liitosta tai verkkojohtoa ei putkeen saa työntää. Sitten vain siemenvettä pumpun kitusiin, töpseli seinään ja odottamaan, josko hanasta alkaisi tulla vettä.
Kaikki tuntui onnistuneen, vesi juoksi reippaasti ja kaapelikin alkoi tuntua näkyviin jääneen vihreän osan kohdalta lämpöiselle heti kun töpseli oli saatu seinään. Asennustyöhön kului kaikkine ennakkohäslinkeineen ehkä puoli tuntia. Ehkä jäätymishuolet ovat tällä erää ohi – ja jo oli aikakin.
Joko sinulle tulee Koneviestin uutiskirje? Tilaamalla maksuttoman uutiskirjeen saat noin kerran kuukaudessa sähköpostiisi toimituksen valitsemia kiinnostavimpia juttuvinkkejä. Tilaa uutiskirje
