Käynnistinmoottorin osat ja toimintaperiaate

Nykyisin valtaosa käynnistinmoottoreista edustaa oheisessa kuvassa näkyvää työntöhammaspyörärakennetta.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Rakenteessa solenoidikelan muodostama sähkömagneetti työntää vivun välityksellä pienen vetohammaspyörän käynnistettävän moottorin vauhtipyörän hammaskehälle. Tämä hammaspyörä on asetettu loivassa kulmassa kierteytetyn moottoriakselin päälle. Kierteytys tehostaa hammaspyörän liikettä ulospäin sähkömoottorin väännön vaikutuksesta. Solenoidikelan sydämen liikkeen lopuksi takapäässä oleva sähkökytkin yhdistää akulta tulevan virran käynnistimen moottoriosaan. Käynnistimen moottori voi olla varustettu kierrosnopeutta laskevalla ja vääntöä lisäävällä hammaspyörästöllä, mutta sähköinen toimintaperiaate on silti sama. Sähköteknisessä mielessä käynnistinmoottorit ovat tasavirtasarjakoneita eli magnetoimiskäämi on kytketty sarjaan ankkurikäämin kanssa. Sarjakoneen ominaisuuksiin kuuluu suuri vääntömomentti pienillä kierrosnopeuksilla sekä se että kuormituksen kasvaessa sen pyörintänopeus hidastuu. Suhteellisen alhainen käyttöjännite – 12 tai 24 volttia – aiheuttaa sen, että vastaavasti virran täytyy olla erittäin suuri (250–1 000 A), jotta käynnistimestä saadaan riittävä teho. Autojen ja työkoneiden käynnistinmoottorien tehot ovat 2,4:stä 10 kW:iin. Käynnistinmoottori, solenoidikytkin, akku ja näiden välillä olevat johtimet muodostavat virtapiirin, jonka kautta sähkö kulkee akun navalta toiseen. Moottorinlohko muodostaa tässä tapauksessa osuuden akun miinus-navalle vievää johdinta.